Niksipirkka: kuinka helpottaa arkiruoanlaittoa?

Nyt on jännitystä ilmassa, saatte nimittäin kurkistaa ruokakaappeihini. Miltä näyttää intohimoisen kotikokin ja kokkauskokeilijan varastot? Mitä pitää aina olla saatavilla, ja mitkä tuotteet ovat jääneet kaapin perukoille odottelemaan inspiraatiota?

Kuten olen jo saattanut tuoda ilmi, olen melko kokenut kotikokki ja ruoanlaitto on yksi lempipuuhistani. Toki minullakin on kausia, jolloin motivaatio ja inspiraatio ovat kadonneet kuin pieru Saharaan, ja juuri silloin kaapista aina löytyvät luottoraaka-aineet ovat kullanarvoisia. Ruoanlaittofilosofiani on tehdä nopeaa, herkullista ja jokseenkin terveellistä sapuskaa reseptejä turhaan tiirailematta. Joskus on tietysti kiva panostaa enemmän ja kokeilla jotain mikä ei omaan päähän pälkähtäisikään, mutta useimmiten ruoat syntyvät ihan perusjutuista soveltaen alle tunnissa.

Eli mitä sieltä kaappien uumenista sitten löytyy?

  • Maustekastikkeita, -tahnoja ja kuivattuja mausteita joka lähtöön Ruokaan kuin ruokaan saa helposti lisää potkua esimerkiksi harissalla, pestolla, murskatulla valkosipulilla, green curry-tahnalla, soijalla, kalakastikkeella jne. Nämä myös säilyvät hyvin, joten niistä riittää iloa pitkään. Mausteisiin lasken myös erilaiset makeutusaineet; sokerit, siirapit ja hunajat.
  • Tofua, soijasuikaleita ja -rouhetta, papuja, kikherneitä, linssejä, härkäpapurouhetta… Näillä raaka-ainella on helppo lisätä proteiinia moniin ruokiin ja niitä voi pitkän säilyvyyden ansiosta pitää aina käden ulottuvilla.
  • Kookosmaitoa, kauramaitoa, kasviskermaa Kookosmaito taipuu niin pääruoaksi kuin jälkkäriksikin. Kauramaito tekee puurosta maistuvampaa ja vegekermat lisäävät esimerkiksi tomaattipohjaisiin ruokiin kermaisuutta.
  • Erilaisia jauhoja, hiutaleita, pastaa, riisiä, couscousia, quinoaa Kaapissani täytyy aina olla ainakin kaurahiutaleita ja pastaa pahan päivän varalle.
  • Säilyketomaatteja kaikissa muodoissa Tomaattimurskasta saa mausteita ja valkosipulia lisäämällä köyhän miehen spagettikastikkeen, jos kauppareissu jäi tekemättä. Paseerattu tomaatti taipuu tuorejuuston kanssa supernopeaksi lounaskeitoksi. Kookosmaidosta, tomaattimurskasta, sipulista ja currystä saa herkullisen soppapohjan niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin.
  • Jotain juustoa (feta, mozzarella, halloumi, tuorejuusto, raejuusto tms.), maustamatonta jogurttia, munia, sipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja Nämä tuotteet löytyvät lähes poikkeuksetta jääkaapistani, niiden avulla arkiruoaksi syntyy munakkaita, pastoja, salaatteja…
  • Pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä Näillä lisään mielenkiintoa ja rakennetta salaatteihin, couscousiin, puuroon, jogurttiin jne.
  • Erilaisia öljyjä, pähkinä- ja siementahnoja Öljyilläkin voi maustaa – seesamiöljyä aasialaisiin ruokiin, oliiviöljyä Välimeren henkisiin, kookosöljyä jälkkäreihin. Maapähkinävoi nostaa smoothien uusiin ulottuvuuksiin, ja kikherneistä ja tahinista surautat nopeasti hummuksen.

Lisäksi kaapeistani löytyy sekalainen kokoelma harvemmin käyttämiäni tuotteita, jotka oli kuitenkin pakko testata, esimerkiksi taannoisen vegejätski-innostuksen puitteissa. Näihin kuuluvat mm. raakakaakaonibsit, psyllium, arrowjuurijauhe, chia-siemenet, maitohappobakteerit ja stevia.

En pidä muuttamisesta erityisesti siitä syystä, että silloin joudun kokoamaan ruokapankkini alusta lähtien, tämän nykyisen kokoamiseen meni useampi kuukausi. En muista tarkalleen milloin olen alkanut näin systemaattisesti kerryttämään ruokavarastojani, mutta Ugandassa asuessa siitä viimeistään tuli tapa. Siellä kun kauppaan ei hilpaistukaan ihan joka päivä eikä kaikkia tuotteita ollut aina saatavilla.

Tarkistan varastoni viikottain, jotta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Näiden raaka-aineiden avulla voin helposti pitkittää kauppaan menoa useammalla päivällä, jolloin myös rahaa säästyy – kaupasta kun tulee aina ostettua jotain muutakin kuin mitä listalla lukee. Kaupassa on helppo suunnitella viikon ruokia sieltä löytyvien tuoretuotteiden perusteella kun ei tarvitse miettiä löytyykö sieltä kotoa nyt sitä pastaa tai kookosmaitoa. Usein vain ostan parhaimman näköiset vihannekset ja sävellän loput kotona jo olevista raaka-aineista. Olen myös niin kutsuttu tarjoushaukka – jos kookosmaito tai kikherneet ovat erityisen edullisia ostan niitä useamman purkin kerralla, koska käytän niitä kuitenkin säännöllisesti. Joskus tulee kyllä hamstrattua liiankin kanssa; taannoin ostin neljä isoa purkkia kookosöljyä, koska se oli aivan järjettömässä tarjouksessa. Onneksi sitä voi käyttää myös ulkoisesti.

Miltä sinun ruokakaappisi näyttää? Onko jääkaapissa vain valo ja kuivakaapissa vanhentuneita jauhoja, vai muistuttavatko varastosi pienen supermarketin valikoimaa? Hamstraatko tarjouksesta vai ostatko aina vain akuuttiin tarpeeseen hinnasta viis? Ovatko kaappisi aina järjestyksessä vai iloinen sekamelska?

This time I’m gonna reveal you something exciting – what’s inside my fridge and pantry. I’m quite proud of my stock that allow me to cook something easy, healthy and good, even on those days when the fridge seems empty.

I always have…

  • All kinds of sauces, pastes and spices, like harissa, green curry, garlic, lemongrass, ginger, soy, fish sauce, chili sauce, lemon juice, peppers, herbs, cinnamon, cardamom, cloves, curry, different types of sweeteners….
  • Tofu, dried soya products, beans, chickpeas, lentils With these it is easy to add protein to a meal, and they stay good for a looong time.
  • Coconut milk, oat milk, veggie cooking cream These give some nice creaminess to both salty and sweet dishes. 
  • Different types of flour, oatmeal, pasta, rice, couscous, quinoa… You can easily add “foodiness” to your salad or other dishes with these. Forgot to buy bread? No worries, if you have some flour ready in your pantry.
  • Canned tomato in all the possible forms Coconut milk, chopped tomatoes, curry powder and onion make delicious soup base, and tomato is a great base for pasta sauces and stews.
  • Some kind of cheese (feta, mozzarella, halloumi, cottage cheese), eggs, sun-dried tomatoes, onions, plain yogurt From these you prepare lunch omelette or pasta in no time, or bring your salad on another level.
  • Nuts, seeds, dried fruits Perfect crunch to salads, soups, couscous, yogurt…
  • Different kinds of oils Oil matters – sesame oil to Asian dishes, olive oil to Mediterranean, coconut oil for desserts.

In addition to these ingredients, I also have a collection of once-tried-and-then-forgotten stuff, like raw cocoa nibs, psyllium, probiotics, stevia, rose water… Maybe one day I’ll make some experiments again.

Moving is hard for me especially because then I need to start gathering my ingredient bank all over again – this time it took few months. I don’t know when exactly did I start this “hobby”, but for sure it was useful in Uganda. There just quickly hopping to a shop wasn’t that easy and you couldn’t rely on getting everything all the time, so when it was available you better grab it.
I’m quite convinced that I save some money this way, because I can easily go without shopping for couple of extra days – it’s best to shop as rarely as possible as I always end up buying something more than the shopping list tells me to. I also usually buy frequently used ingredients in large quantities when they are in offer. Sometimes that does get out of hand though; I have now four big jars of coconut oil in my cupboard, because it was so cheap…

How does your pantry look like? Is there only a light in the fridge and expired flour in the back of the cupboard? Or does your kitchen look like a small supermarket? Do you plan your cooking ahead, or just buy whatever you feel like today?
 

 

Erilaista festarihuumaa

Tämä viikonloppu on ollut täynnä perinteisiä naamiaisasuja, boolia, saksalaista sapuskaa ja pikkukaupungin festivaalihuumaa. Kyseessä ei tällä kertaa olekaan mitkään poprock-festarit vaan jotain ihan muuta.

Parin vuoden välein koko Neuburg ja lähiympäristö menee sekaisin Schlossfesteistä, eli keskiaikaa mukailevista pidoista, jotka kestävät kaksi perättäistä viikonloppua. Kaikki, siis aivan kaikki vauvasta vaariin, tuntuvat hullaantuvan näistä juhlista, jossa joka ikinen yksityiskohta on tarkkaan suunniteltu. Juhlien tapahtumapaikkana toimii Neuburgin upea vanhakaupunki, joka on muulloinkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mutta juuri tänä viikonloppuna siellä vieraillessa voi tuntea tupsahtaneensa keskiaikaan sijoittuvan elokuvan kuvauksiin.

Olen jo aiemmin ihaillut kuinka söpön tosissaan saksalaiset, tai ainakin baijerilaiset, ottavat teemajuhliin pukeutumisen, oli kyse sitten Oktoberfesteistä, Volksfesteistä tai tästä Schlossfestistä. Kaikkihan tuntevat saksalaiset nahkahousut ja naisten rintamusta antaumuksella esittelevän dirndlin, mutta näille festareille nämä asut eivät kuulu. Sen sijaan kunnon neuburgilaisella on vähintään yksi uniikki keskiaikainen Schlossfest-vaatekerta, mielellään tietysti erilainen juhlien jokaiselle päivälle. Vaihtoehtoina on joko rikas linnanrouva tai -herra (keski-ikäisten suosikki) tai rappioromatiikkaa tihkuva köyhän kansalaisen asukokonaisuus (nuorempien valinta). Kaikki tietävät miltä asun tulee näyttää, se kuuluu neuburgilaiseen DNAhan, ja ulkopuolisen virheet paljastuvat nopeasti. About 80% festareiden kävijöistä on pukeutunut hyvin huolellisesti teeman mukaan, oli kyseessä sitten lapsi tai eläkeläinen. Vakavamielisimmät eivät hyväksy asuunsa mitään modernia, jopa kenkien, laukkujen ja lastenvaunujen (-vankkureiden) tulee sopia teemaan. Myös teinien ja nuorten aikuisten parissa pukeutuminen on kova kilpailu, aivan kuten muissakin perinteisissä baijerilaisissa pidoissa. Kyse ei ole siis keski-ikäisten noloista roolileikeistä vaan perinteestä, jota myös nuoret haluavat ylläpitää.

Vierailin Schlossfesteillä ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, ja kyllä oli naurussa pitelemistä kun näin mieheni aivan vakavissaan vetävän päällensä polvihousuja ja kaikenmaailman muita assesuaareja. Nyttemmin olen oppinut, ettei näille asioille saa nauraa, vaan tässä on tosi kyseessä. Ja olen pikkuhiljaa itsekin lämmennyt ajatukselle omasta Schlossfest-asusta. Koska nimenomaan se, että kaikki pukeutuvat, on koko homman ydin. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin suomalaisen vakavasti, välillä voi hassutellakin, pukeutua omituisiin (ja epämukaviin) naamiaisasuihin. Pitäen mielessä kuitenkin, että kyseessä on aikuisten oikeasti vakava asia, jolle ei parane naureskella. Oikeastaan tämmöinen aikuisten roolileikki on aika vapauttavaa, suosittelen kokeilemaan! 😉

This weekend’s theme has been Medieval times, as an honor to Neuburg’s Old Town and its Schlossfest, which is a huge party organised every two years. The whole town and all villages around gather together, dress up in traditional costumes and feast for two weekends in a row. This is absolutely the best time to visit Neuburg and enjoy its gorgeous Old Town and cheerful people. Schlossfest feels like you accidentally stumbled into a movie scene.


Since I’ve gotten to know the German, or better, Bavarian culture, I’ve been fascinated by the passion people here have towards their traditional costumes and dressing up for parties. Lederhosen and dirndl are of course a cliche must-have many outsiders know, but did you know that a true Neuburger has their special Medieval Schlossfest outfit, or even better, different one for every day of the party. You can either choose to be a rich lord or a lady (choice of the middle-aged), or a humble working citizen (favorite of the younger crowd). Almost everyone wears a costume, and it is not something taken lightly. Every detail must fit the theme, even children’s buggies are replaces by old carriages. And everyone knows how the costume must look like, it is written in their DNA.


In Finland we don’t really do costume parties, and if we do it is as a joke for bachelorette’s party. So you can imagine my first reaction when I got to know that lederhosen and dirndl, and this Schlossfest outfit, aren’t a funny joke, but something taken very seriously, by everyone, including teenagers. I must admit that it was challenging to keep my face straight when I first saw my husband in this outfit four years ago, but nowadays I’ve learned to appreciate and enjoy the tradition. The point is, you see, that everyone wears the costume, and if you don’t, you are the odd one.

I think Germans are actually onto something that we Finns don’t even realise because we think it’s childish – how liberating a costume play like this can be.

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Pöllin tämän haasteen H niin kuin Hausfrau-blogista, blogin kirjoittaja heitti pallon avoimesti kelle tahansa ulkosuomalaiselle, ja hei minähän olen yksi heistä. Rakastan vastata tällaisiin kyselyihin, en tiedä onko vastauksia niinkään mielenkiintoista lukea. 😅

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuimaassasi?

Todella tylsästi vastaan, että parasta Virossa on sen läheisyys Suomeen – Ugandan ja Puolan jälkeen todella arvostan sitä että kotiin on helppo ja nopea matkustaa, varsinkin nyt kun mukana on pieni lapsi. Tykkään myös siitä, että Virossa olen melkein kotona, mutta kuitenkin ulkomailla. Kieli, kulttuuri, ruoka ja sää ovat melkein samanlaisia, mutta eivät kuitenkaan. Saan toteuttaa ulkosuomalaisuuttani turvallisesti omalla mukavuusalueellani. Tallinna kaupunkina on paljon mielenkiintoisempi kuin kuvittelin.

2. Entä ikävintä?

Sää. Mitäpä siihen lisäämään.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Haluaisin kovasti Uuteen-Seelantiin ja Japaniin. Ja Australiaan, missä olenkin jo käynyt kahden viikon reissulla. Se oli kyllä hullun hommaa, kaksi viikkoa maailman toisella puolella ei riitä. Kaksi viikkoa autolla Espanjaa kierrellen voisi olla myös vaihtoehto. Tai joku luksusristeily Karibialla. Tai tai… 🤔

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Sansibar oli kyllä ihana, sinne menisin mielelläni uudestaan. Haluan myös joskus vielä käydä Ugandassa. Florida yllätti positiivisesti – road tripimme siellä oli yksi parhaista reissuista ikinä, joten sinnekin voisin lähteä.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Tällä hetkellä en oikeastaan mitään, sattuneesta syystä. Olemme niin lähellä, että ellei jotakin kaupasta löydy, voi sen melkein käydä laivalta tai lahden toiselta puolelta hakemassa. Olen myös huomannut, että mitä kauemmin asun ulkomailla, sitä vähemmän haikailen suomiherkkujen perään. Alkuaikoina ikävöin irtokarkkeja, salmiakkia ja karjalanpiirakoita, Ugandassa erityisesti marjoja. Ihan viimeksi himoitsin Saarioisten maksalaatikkoa rusinoilla, mutta ei sitäkään ole enää pakko saada. 

Välillä kaipaan Suomen supermarketien järkyttävän suurta valikoimaa, sellaista ei ole muualla (mikä on mielestäni lähtökohtaisesti hyvä asia – montako erilaista maitotuotetta voi ihminen tarvita?). Varsinkin eineslaarit helpottaisivat lounaanvalmistusmotivaation puuttuessa.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

En tiedä. Minulla ei ole palavaa tarvetta muuttaa takaisin Suomeen, mutta se ei myöskään ole poissuljettu vaihtoehto, jos se koko perheellemme sopii. Aika näyttää.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin / mielenkiintoisin juhlapyhä?

Kyllä se taitaa olla tuo viimeviikkoinen juhannus, ainakin jos virolaisilta itseltään kysytään. Ehkä ensi vuonna pääsemme todistamaan hauskanpitoa.

 Myös neljän vuoden välein järjestettävä laulufestivaali on ilmeisesti jotakin hyvin tärkeää virolaisille ja odotankin, että pääsemme parin vuoden päästä tätä ainutlaatuista tapahtumaa todistamaan.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Sinä hetkenä, kun muutin ulkomaille (Puolaan vuonna 2012), ei se tuntunut millään tavalla vaikealta, vaan ihanalta, vapauttavalta, unelmien toteutumiselta. Sittemmin on tietysti tullut ikävä perhettä ja sitä tuttua ja turvallista. Vaikeinta tässä ainaisessa muuttamisessa, joka meidän elämäämme määrittää, on uusien suhteiden luominen ja vanhojen ylläpitäminen. Ja tietysti uuteen paikkaan sopeutuminen itsessään, vaikkakin se on myös hyvin mielenkiintoista.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai nykyisessä asuimaassasi?

Helposti, ja kuvittelenkin lähes päivittäin. Espanja, Australia, Uusi-Seelanti, Irlanti, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Ruotsi… Ja miksei lyhyemmäksi aikaa jokin eksoottisempikin paikka.

10. Mikä on vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Muutto pois Ugandasta. Kämpänhakureissu Tallinnassa.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Juuri nyt olemme Saksassa sukuloimassa, käymme myös kesällä Tukholmassa (sukuloimassa) ja varmasti monen monta kertaa myös Suomessa (sukuloimassa). Mitään tämän jännempää ei ole tälle vuodelle kalenterissa, talvilomaa suunnittelemme jonnekin lämpimään.

Taitaa olla niin, että tämä haaste on jo kiertänyt lähes koko “ulkosuomalaisbloggaajien” piirin, mutta jos sieltä vielä löytyy joku halukas niin go ahead, heitän pallon sulle! 

10 + 1 questions to an expat Finn

There’s a “challenge” circling around the expat Finns’ blogs, where you should answer to 11 questions about living abroad. Here’s my answers.

1. What is the best thing in your current country of residence?

I must boringly admit that the best thing in Estonia is that it is so close to Finland – both physically and mentally, which is after Uganda very welcome. I’m glad that we live so close to my parents who get to see their first grandchild much more than twice a year. Estonia feels like Finland, except that it is not, and that’s the best thing. Being an expat on a somewhat familiar ground.

2. And what is the worst?

The weather. There’s no way around it.

3. If you could travel anywhere in the world for two weeks for free, where would you go?

I always wanted to see New Zealand. Also Australia and Japan are my all-time dream destinations. But traveling to the other side of the world for two weeks is quite stupid. So I say road trip around Spain. Or maybe a luxury cruise at the Caribbean. Or….. 🤔

4. Which destination would you visit again?

Zanzibar was amazing, I would be glad to go there again. I also wanted to still visit Uganda someday. And Florida was also way more interesting than I expected. But world is full of exciting places so prefer something where I haven’t been before.

5. Which Finnish food you miss the most?

Right now nothing really, as I can get almost anything from Tallinn and if not then I’ll just bring it with me from our monthly visits to Finland. I’ve noticed that the longer I’ve lived abroad less I miss anything particular anymore. I used miss pick&mix candies, salty liquorice, karjalanpiirakka and liver casserole (don’t ask), but now I don’t really feel like eating them so often at all.

Sometimes I miss the insane amount of choice in Finnish supermarkets, but I’ve also realised that it is possible to live without a hundred different type of milk product, or the enormous microwave food selection, even though it would make lunch preparing somewhat easier.

6. Do you think you’ll move back to Finland someday?

I honestly don’t know. Right now I have no urge to live in Finland, but I’m willing to if it ever becomes an option for our family.

7. What is the funniest / most interesting holiday in your current country?

I guess I must say Jaanipaev a.k.a midsummer, at least Estonians seem to take it very seriously. Hopefully we’ll be able to join the fun next year. Also the huge song festival they organize every four (?) years sounds pretty interesting. Next time is 2019 so I still have to wait to witness it.

8. What was the most challenging thing when moving abroad?

The day when I actually moved abroad I had no hard feelings, I was excited and optimistic, it was a dream coming true. Later of course I started missing my family and friends and Finland in general.

Hardest thing in our lifestyle, moving every couple of years, is the constant need to form new relationships and hold on to the old ones. And adapting to a new place is not an easy task either.

 7. Could you imagine living in some other country than Finland or where you currently live?

Definitely, and I actually do almost every day. Spain, Australia, Germany, New Zealand, Ireland, Sweden… Or why not some more exotic place too, for a little while at least. The coolest (and most challenging) part of Wolfi’s job is that we don’t know where we are gonna be next.

10. What was the most memorable moment of 2016?

The house hunting trip to Tallinn and moving away from Uganda.

11. Are you planning to travel somewhere this year? Where?

We are actually right now in Germany meeting family and friends. We’ll also go still several times to Finland (if that can be called traveling), and later in summer we’ll visit my brother and his wife in Stockholm. Nothing more adventurous for this year, I guess. 😅

Oi juhannus…

Vaikka olenkin vankka juhlaperinteiden kannattaja, en ole koskaan perustanut juhannuksesta. Lieneekö syynä se, että lähes kaikki elämäni juhannukset ovat olleet kaupunkijuhannuksia, tai siis lähiöjuhannuksia, eikä niihin ole liittynyt niin selkeitä perinteitä kuin muihin pyhiin. Meidän perheellämme ei ole ollut omaa kesäpaikkaa, jonne olisi perinteisesti aina menty jussia juhlimaan. Tottakai yötön yö on vaikuttava ja kokkojakin on tullut vuosien varrella nähtyä (yhtäkään kokkoa paremmin tosin muistan sen kun niiden sytyttäminen peruttiin, koska oli joko liian kuivaa tai märkää). Joka tapauksessa, jostain syystä en ole koskaan kokenut tarvetta viettää juhannusta tai näyttää Wolfille juhannukseen liittyviä traditioita, toisin kuin esimerkiksi jouluun tai pääsiäiseen.

Muutama viime vuosi on mennyt maissa, joissa keskikesä ei ole samankaltainen vuoden kohokohta (tai sitä ei yksinkertaisesti ole) kuin Suomessa. Mutta täällä Virossa yöttömän yön juhla otetaan ilmeisesti vähintäänkin yhtä vakavasti. Perinteet ovat ymmärtääkseni samankaltaisia kuin Suomessa; mökkeillään, saunotaan, juodaan (liikaa), syödään, ihaillaan juhannuskokkoja ja tehdään juhannustaikoja. Niille onnettomille, jotka ovat jumissa kaupungissa, on tarjolla kokkoa ja tapahtumaa lähes joka lähiössä. Aikomuksemme oli mennä yhtä näistä juhlista katsastamaan, mutta Leevin flunssan ja huomisen reissupäivän vuoksi taitavat kokot jäädä näkemättä. Teimme sentään tänään lounasretken kaupungin ulkopuolelle – ravintola Ruhe ja Jägalan vesiputous olivat ehdottomasti puolen tunnin ajomatkan arvoisia. Ja olipa muuten aika fressi juhannussää, +11 astetta.

Minkähänlaisia muiden ulkosuomalaisten juhannusperinteet? Vai onko niitä?

For a lot of Finnish people Midsummer is the celebration of the year. But for some reason I was never too excited about this holiday that seems to make the whole nation act crazy. I am definitely big fan of some other holidays and their traditions, like Christmas and Easter, but Midsummer never had that special place in my heart. I mean of course our short summer with its long days and white nights is worth of celebrating but somehow Midsummer didn’t do it for me. Maybe the reason is that I spent almost all of my Midsummers in the city (or the suburbs) – our family did not have that crucially important summer place where to go celebrate Midsummer properly. So I never had the need of keeping up celebrating this holiday or introducing the traditions to Wolfi. 

Past couple of years I’ve lived in countries where either Midsummer isn’t a big thing or it doesn’t exist in the first place. But here in Estonia it seems to be at least as important than in Finland. It is the most important holiday, I’ve heard from many. The traditions here are apparently pretty much the same also as in Finland; summer cottage, sauna, (too much) drinking, eating and lighting bonfires. If you are one of the unfortunate who are stuck in the city, there’s a bonfire and somekind of festival in almost all of the neighborhoods of Tallinn. We were planning to visit one of these, but Leevi caught a summer cold so I think we have to skip the celebration this year also. But we did manage to get outside the city for lunch and a little sightseeing at least. And the weather was perfectly right for a Nordic summer – blue skies and fresh +11 degrees! 😅
Is Midsummer a thing in your country?

Mistä uusi päivähoitopaikka?

Kuten olen jo aiemmin maininnut, Leevi on tämän kevään käynyt kolme päivää viikossa pienessä suomenkielisessä päiväkodissa. Oikeastaan päiväkodin sijaan käytän mieluummin sanaa hoitopaikka, koska Tasulassa on toiminut hyvin pieni parin lapsen ryhmä. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän hyvin spesiaaliin mahdollisuuteen, suomenkielinen hoito kun ei edes täällä Virossa, saati muualla ulkomailla, ole mikään itsestäänselvyys. Olen myös arvostanut mukavien hoitajien itsensä lisäksi sitä, että ryhmä on tosi pieni. Leevi on todella viihtynyt, eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. Mutta tänään on Leevin viimeinen hoitopäivä, koska lauantaina alkavan kesälomamme jälkeen Tasula on sulkenut ovensa. Ymmärrän siihen johtaneet syyt, mutta minua harmittaa sekä itseni että Leevin puolesta.

Uutta hoitopaikkaa tai hoitajaa en ole vielä löytänyt, mutta onneksi se ei ole meille kovin akuutti asia, koska en toistaiseksi käy töissä. Uskon kuitenkin edelleen, että sekä minulle että Leeville tekee hyvää jos Leevi pääsee säännöllisesti muualle leikkimään, muiden lasten kanssa. Täällä on pari kansainvälistä päiväkotia, joissa kieli on ymmärtääkseni englanti, mutta en ole vielä saanut mitään vastausta siitä ainoasta (?) joka ottaa alle 3-vuotiaita hoitoon. Lisäksi tiedossani on muutama paikka, joissa on suomalainen hoitaja, mutta tällä hetkellä heidän kuvionsa ovat niin sekavia etten ole kovin innoissani laittamassa lastani näihin paikkoihin. Virallisesti ryhmien kieli on kuitenkin viro (meitä ei haittaa ollenkaan jos Leevi oppii viroa täällä asuessamme, mutta ymmärrettävästi perheessämme jo olemassa olevat kielet ovat etusijalla) ja sen lisäksi ryhmät ovat mielestäni aivan liian isoja ja hoitajamäärät pieniä näin pienille ihmisille (kaksi hoitajaa ja pahimmillaan viisitoista 1,5-3-vuotiasta lasta). Molemmat päiväkodit ovat myös aika kaukana, joten autottomana kävelisin viitisen kilometriä päivässä vain viedäkseni Leevin hoitoon aamupäiväksi. Noh, ainakin pysyisin kunnossa. 😅

Olen jopa alkanut pähkäilemään jonkinlaisen leikkikerhon perustamista, koska tiedän että täällä on muitakin ulkomaalaisia perheitä, jotka arvostaisivat mahdollisuutta tuoda lapsi muutamaksi tunniksi hoitoon. Meillä kun ei ole täällä niitä mummeja ja vaareja, kummeja ja tätejä. Tuntuu kummalliselta, ettei täällä keskustan alueella olisi tällaista palvelua, kauempana lähiöissä niitä on ilmeisesti muutama. Tallinnassa on mieletön määrä maksullisia sisäleikkihuoneita (useimmat tosin nekin keskustan ulkopuolella), ehkä saan jonkun vakuutettua tällaisen palvelun tarpeesta. Toki oman nannyn palkkaaminen on yksi vaihtoehto, mutta mieluummin haluaisin, että Leevillä olisi mahdollisuus leikkiä välillä kodin ulkopuolella muiden lasten kanssa. Vaikka olen monesti kuullut, ettei alle 3-vuotiaalle ole tärkeää muu kuin omien vanhempien seura, olen omin silmin nähnyt kuinka Leevi nauttii kavereidensa kanssa riehumisesta.

Onneksi on sentään kesä ja ulkona on vihdoin helppo viettää aikaa, ehkä syksymällä hoitokuviotkin selkenevät. 

Leevi had his last day at the kindergarten today. Tasula is closing in the end of the month, and I’m very sad about it. I really liked the teacher and that the group was so small. But I understand that it was not profitable because of the small size, but still… 

Since I got to know they are closing I’ve been trying to look for another option. But unfortunately it does not seem so easy. Finding a Finnish speaking daycare here was a little miracle (let alone German) and even English speaking seems to be difficult. I wouldn’t even want Leevi to go to some school-like international kindergarten (I’ve heard that they have teaching and lessons and even exams sometimes?!). I would just want to find a safe place with small group of kids to play with and trustworthy adults, who would speak some English (or Finnish or German). And it would be nice if it wouldn’t require me to walk across the city four times a day. We don’t mind Leevi learning some Estonian but understandably it is not our priority, when he already has three languages in his life.

So I have found couple of options, but none of them is really what we are looking for, the groups are too big, they are too far, and they don’t actually offer much with “our” languages.

Luckily we are not in a hurry as I’m home, but Leevi seemed to really enjoys playing with other kids somewhere else than at home. And for me some alone time is crucial. I was even thinking about organising some kind of play club by myself, hiring nanny and a space, because I’m sure there’s others who would need that too, as expats don’t have grandparents or other family here to ask for help. I just need to figure out how difficult it is in reality, with laws and regulations and prices and such.

Hopefully by September we have some clarity about the daycare stuff…. Until that I’m open for any suggestions.

Herkkuja hitaisiin aamuihin

Olen jo vuosikausia ollut aamiaisihminen ja siitä lähtien kun muutimme Wolfin kanssa yhteen olemme pitäneet yllä viikonlopun spesiaaliaamiaisen perinnettä. Silloin tällöin hemmottelemme itseämme käymällä ravintolassa tai hotellissa aamiaisella, mutta useimmiten toteutamme brekun ihan omin kätösin. Perinteisesti tähän hemmotteluhetkeem on kuulunut hyvin perinteiseen tapaan kananmunat, suolaiset voileivät, croissantit, hillot ja nutellat, kahvia ja mehua unohtamatta. Välillä olen paistanut pannukakkuja, leiponut leipää, valmistanut chia-vanukasta tai tuorepuuroa. Viime aikoina olen yrittänyt löytää hieman terveellisempiä, mutta yhtä herkullisia vaihtoehtoja.

Banaaniletuthan ovat jo ihan eilisen uutisia, mutta päätin jakaa oman reseptini, koska nämä ovat niin täydellisiä, ettei tule mieleenkään että ne voisivat myös olla jokseenkin terveellisiä. Itse en välitä banaanista, vaikka varsinaisesta inhosta olen sentään jo päässyt eroon (ennen en voinut sietääkään edes banaanin tuoksua, koska legendan mukaan söin yliannostuksen paistettuja banaaneja eräällä perheillallisella kiinalaisessa ravintolassa), mutta tässä reseptissä ei maistukaan banaani vaan kookos, joka on yksi suosikeistani. Lettujen kylkeen sopii esimerkiksi mansikka-chia-hillo, joka sekin kiitää terveellisyydellään kirkkaasti kaupan hillopurkkien ohi. Maun lisäksi plussaa on se, että nämä valmistuvat nopeasti ja ovat taaperollekin erinomaisesti maistuvaa, ravitsevaa purtavaa. Ihanaa viikonloppua!

Me and Wolfi are both breakfast lovers, and since we’ve lived together we’ve had a tradition of special weekend breakfast with eggs, croissants, jam, nutella and other yummy things. We also regularly pamper ourselves by going to a restaurant or hotel for brunch. Recently I’ve wanted to find breakfast items that would be both healthy and delicious and these banana pancakes with strawberry chia jam definitely belong to the new favorites. So prepare yours for tomorrow and have a nice weekend!

Täydelliset banskupannarit kahdelle-kolmelle hengelle / Perfect banana pancakes for 2-3 persons

  • 2 isoa banaania / large bananas
  • 2 munaa / eggs
  • 0,75 dl kookosjauhoja / 0,75 dl coconut flour
  • Vaniljajauhetta, kardemummaa, kanelia, kuivattua inkivääriä maun mukaan / vanilla powder, cardamom, cinnamon, dried ginger according to taste
  • 1 rkl raakakaakaonibsejä / 1 tbsp raw cacao nibs
  • Kookosöljyä paistamiseen / coconut oil for frying

Mansikkahillo / strawberry jam

  • 2 dl pakastemansikoita, sulatettuna ja muussattuna / 2 dl frozen, melted, pureed strawberries  
  • 1-2 tl agavesiirappia / 1-2 tsp agave syrup
  • Vaniljajauhetta / vanilla powder
  • 2 rkl chia-siemeniä / 2 tbsp chia seeds

Valmista hillo edellisenä iltana sekoittamalla ainekset suljettavaan purkkiin ja jättämällä jääkaappiin tekeytymään.

Paloittele banaani kulhoon, lisää munat ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Paista kuumalla pannulla pieniä (1-2 rkl) lettuja. Nauti lämpimänä tai kylmänä hillon ja kreikkalaisen jogurtin kera.

Prepare the jam a night before: mix all ingredients together, let the jam in the fridge overnight. 

Puree bananas and eggs together in a bowl (with fork or mixer), add rest of the ingredients and mix well. Fry small pancakes (1-2 tbsp) in a hot pan. Enjoy warm or cold with jam and Greek yogurt.

Kesäkuun neljästoista

14. kesäkuuta on jo useamman vuoden ollut mulle – tai siis meille – spesiaalipäivä. Se nimittäin ei ainostaan ole meidän hääpäivämme vaan myös yhteenmuuton (ja mun ulkomaille muuton) vuosipäivä sekä meidän kihlajaispäivä.

Vuoden 2012 keväällä, vastarakastuneena, päätin että seuraavaan syksyyn asti teen töitä, kerään “matka”kassaa ja sitten pakkaan kamani ja muutan Puolaan. Ihan sama vaikka olin tavannut ihastukseni kohteen vasta muutaman kerran, olin 100% varma että tämä on nyt se oikea. Ja onneksi Wolfi oli suht koht samoilla linjoilla. En sitten kuitenkaan jaksanut odottaa enää kesän yli, hätähousu kun olen, ja jo toukokuussa buukkasin pelkän menolipun Wroclawiin (muistan edelleen kuinka jännittävä tuo hetki oli), irtisanouduin uudesta duunistani, muutin matkalaukkuineni vanhempien nurkkiin pariksi viikoksi ja sitten, 14.6.2012, laskeuduin muutaman kommelluksen jälkeen (jatkolento oli peruttu ja kahdesta lennosta tuli kolme) uuden kotimaan kamaralle.

Loppu onkin historiaa. Tasan vuosi muuton jälkeen kuulin kauan (😂) odottamani kysymyksen, joka spekuloinnistani ja pienestä painostuksesta huolimatta tuli aika yllättäen. Hääpäivän valinta oli helppo – tietenkin sen täytyi olla 14.6. Eli vain kaksi vuotta yhteenmuuton (ja “oikean” seurustelun) alkamisesta. Mitäpä sitä turhaan aikailemaan?

En siis todellakaan ole se joka kannustaa ottamaan iisisti ja katsomaan rauhassa. Mielestäni, jos se oikealta tuntuu, kannattaa sukeltaa pää edellä seikkailuun. Aina sieltä pääsee takaisin kotiin. Mutta minun ei onnekseni tarvinnut palata sillä kuuluisalla maitojunalla, vaan löysin sen sijaan uuden kodin, sellaisen jonka kanssa matkustaa ympäri maailmaa. ❤

14.6.2014 oli yksi elämäni parhaista päivistä, eikä vain siksi että minusta tuli maailman ihanimman miehen vaimo, mutta myös siksi että kaikki kutsumamme, meille tärkeät ihmiset saapuivat paikalle aina Wroclawiin asti. Toivottavasti muistan tuon päivän ikuisesti.

Ensimmäistä hääpäivää vietimme Ugandassa, yhdessä cooleimmista hotelleista ikinä, Wild Waters Lodgessa. Toista hääpäiväämmekin vietimme Ugandassa, mutta vähän vähemmän glamuureissa merkeissä. Rehellisesti sanottuna olin silloin ilmeisesti vauvavuoden väsymyssumussa, koska en yhtään muista mitä teimme. Joka tapauksessa lastenhoitomahdollisuutta ei ole silloin ollut, joten olemme olleet varmaan vaan kotona.

Tänä vuonna Oma ja Opa, eli Leevin saksalaiset isovanhemmat ovat sopivasti vierailulla, joten pääsemme juhlimaan vuosipäivää hyvinkin romanttisissa merkeissä. Suunnitelmana on hotelliyö, altaissa lillumista ja hierontaa Viimsi Spassa ja illallinen Viron parhaaksi tituleeratussa ravintola NOAssa.

Eli hyvää hääpäivää meille 💕

IMG_6669
Photo by Sensja

14th of June is a special day for us, as it is not only our wedding anniversary but also the anniversary of moving in together (and me moving abroad) and getting engaged. 

Someone might say we’ve been quick with our moves, moving in together without actually knowing each other, getting engaged a year after that and then marrying the next. But I never felt like that. From the beginning I knew this is it, and I’m glad I was right. Every single day I’ve known I belong with this person who now is my husband. That’s why I’m always encouraging everyone to follow their heart even if it would take them to the other side of the world. You can always come back home if it doesn’t work out. And if it does, you might end up finding another home

14.6.2014 was undoubtedly one of the best days of my life, and not only because I became a wife to an amazing man, but also because everyone who we’d invited to our wedding was able to come and celebrate with us. I hope I’ll always remember that magical day.

Our very first anniversary we spent in breathtaking Wild Waters Lodge in Uganda. Last year’s celebration was a bit more humble, if I’m honest I can’t really remember. I blame the new mom syndrome a.k.a sleep deprivation. This year’s gonna be exciting: Oma and Opa have come all the way from Bavaria to stay with Leevi while we have a little romantic getaway in Viimsi Spa and Estonia’s best restaurant, NOA. 
So Happy Anniversary to us 💕

Viikonlopun pikavinkki Tallinnaan


Vielä ehtii Tänavatoidufestivaleille eli katuruokafestareille Tallinnan Telliskiveen. Käytiin haistelemassa ja maistelemassa kaksipäiväisen festarin tarjontaa tänään heti sen avaamishetkellä. Ruokarekkoja ja kioskeja oli paikalla kymmenittäin, kivoja terasseja, hyvin suunniteltuja alueita ruoan ja juoman nauttimiseen, paljon paremmin toteutettu kuin mikään aiemmin näkemäni street food-tapahtuma. Jopa Berliinin katuruokaskenen (10 vuotta sitten) kokenut Wolfi sanoi, ettei ole nähnyt vastaavaa. Että niin hienosti täällä Tallinnassa osataan 😊

Ruokatarjonnasta löytyi perusburgerit, -hodarit ja nyhtöpossusänkkärit, mutta myös syyrialaista, vegaania, korealaista, grillattua kalaa, artisaanijätskiä ja -popkornia, smoothieita, perinteisiä vohveleita ja keksejä, hyvää kahvia ja monen montaa muuta herkkua. Festareilla juhlitaan myös Suomi100-teemalla, jonka vuoksi paikalla on suomalaisiakin myyjiä, kuten Hävikkiruokaravintola Loop. Hinnat ovat enemmän tai vähemmän kohtuullisia ja yhden euron sisäänpääsymaksun pulittaa mukisematta näin hienosta toteutuksesta. 

Kaiken lisäksi samalla alueella on samaan aikaan Tadaa!-festivaali, eli kansainvälinen katutaidejuhla. Eli purilaisen kyljessä voi nauttia musiikista ja muusta mielenkiintoisesta taiteesta, mikäs sen parempaa?

Onneksi samalla pääsylipulla pääsee sisään vielä huomennakin, niin monta mielenkiintoista ruokaa jäi vielä kokeilematta. Toivottavasti sää suosii, ja sateet pysyvät vielä hetken poissa. Eli hop hop sunnuntaipäiväristeilylle siis! 😉

Today we visited Tallinn Street Food festival which was a very pleasant surprise; it was much bigger and well-organized than I dared to expect. Actually it was the best street food event we’ve ever been in and we’ve gone to quite many in recent years.

Food selection follows the traditional street food lane with pulled pork burgers, hot dogs and churros, but you’ll also find Korean and Syrian food (both were yummy and very affordable), grilled fresh fish, vegan food, smoothies, ice cream, bagels and so on… I’m glad that the entrance (1€) is for two days, now we have perfect excuse to go there tomorrow also. 😅 

Also Tadaa! international street art festival happens to be organised in the same place at the same time, so not only can you enjoy delicious food but also great artists’ performances. What could be better summer entertainment?

So in case you’re in Tallinn, this is the place to be this weekend – if you’re not, you should definitely consider coming next year 😉

Laiskasti liikunnallinen vai liikunnallisesti laiska?

Voin vihdoin tunnustaa sen, olen laiska. Ainakin mitä tulee liikkumiseen. Keksin tänään täydellisen tekosyyn fyysiselle laiskuudelleni – aivoni tekevät jatkuvasti niin paljon töitä, pohdin kaikkea koko ajan aivan liikaa, ettei kropasta riitä enää energiaa raskaisiin fyysisiin suorituksiin, kuten esimerkiksi taaperon kanssa sohvan ympäri juoksemiseen. Milloin sitten todella huomasin olevani fyysisesti laiska (kauhean negatiivinen sana, mutten keksinyt muutakaan)? Kun katson Wolfia työpäivän jälkeen jahtaamassa Leeviä ympäri kämppää, leikki jota en itse jaksaisi millään leikkiä. Omat lempileikkini kun eivät vaadi käden ojennusta suurempaa liikettä. Leevi tuntuu toistaiseksi pitävän iskän leikeistä enemmän, mutta ehkäpä on hyvä että hän oppii myös rauhallisempia tapoja viettää aikaa, kuten junaratailu, legojen rakentaminen, piirtäminen, kirjojen lukeminen tai ihan vaan haliminen ja kutittelu.

Joku saattaisi kuitenkin erehtyä luulemaan minua jopa urheilulliseksi, harrastanhan tälläkin hetkellä enemmän tai vähemmän hikistä liikuntaa noin viitenä päivänä viikossa. Kyseessä ei kutenkaan ole liikunnallisuus vaan tunnollisuus; tiedän että liikunta on hyväksi, joten innostun pakottaudun sitä säännöllisesti harrastamaan. Välillä, kuten nyt personal trainerin tekemän saliohjelman ja juoksulenkkien merkeissä, hieman tavoitteellisemmin, välillä vain kotona illalla joogaillen. Toki myös tykkään katsella lihaksikkaita, hoikkia ja vahvannäköisiä ihmisiä, minun silmääni siis kauniita, joten mikä olisikaan parempaa kuin nähdä sellainen omassa peilissään. Tämähän ei tietysti saisi katu-uskottavan nykynaisen syy liikuntaan olla, mutta niin se vain on.

Ja sama kai se on mikä syy sen pepun sohvasta nostaa, jos seurauksena on (terveellinen) liikunta. Useimmiten treenin jälkeen on kuitenkin hyvä fiilis. Mutta onko se fiilis parempi kuin se, jonka saa sohvannurkassa lempisarjan katselusta tai kirjan lukemisesta, tai ihanan ylellisten päiväunien ottamisesta. Ei välttämättä. Ainoastaan silloin kun minulla on liikunnallinen kausi, eli poden huonoa omaatuntoa “laiskottelustani”, koska minun pitäisi / kannattaisi / kuuluisi lähteä lenkille, sohvaperunointi ei tuo hyvää mieltä. Mutta jos annan itselleen luvan aivan rehellisesti löhötä hölkkäämisen sijaan, olen loppujen lopuksi yhtä onnellinen. (Joku tiedemies varmaan sanoisi tähän, että löhöämällä saa sydän- ja verisuonitaudin, juoksemalla ei, mutta ei nyt ajatella niin pitkälle.) Pidemmän päälle sohvaperunointi menee kuitenkin överiksi, jonka jälkeen on taas aika ryhdistäytyä (liikaa). Jojo-laihduttamisen sijaan olen siis jojo-liikkuja.

Toistaiseksi en siis edelleenkään ole sinut oman liikkumiseni / liikkumattomuuteni suhteen, niinkuin en oikeastaan koko elämäni aikana. Silloin kun en harrasta tavoitteellista liikuntaa vaan ihan vain sitä mitä huvittaa ja milloin huvittaa (eli kevyesti ja harvoin), tunnen olevani huono, epäterveellinen, laiska ihminen. Silloin kun taas hetkeksi innostun, kuten nyt, mietin mitä järkeä, jos en kuitenkaan jaksa pitää (liian rankoista) liikuntarutiineista kiinni muutamaa kuukautta kauemmin. Mitä järkeä tehdä jotain epämiellyttävää jos ei ole pakko. Tuntuu, että olen teinistä asti käynyt sisäistä taistelua asiasta. Lasken kuitenkin sen varaan, että ikä tuo viisautta tässäkin asiassa ja joku kaunis päivä löydän täydellisen balanssin. Ehkäpä joku päivä hyväksyn sen, että minä nyt vaan en ole erityisen liikunnallinen ihminen, eikä minusta tule fitness-mallia (rakkaus ruokaan on liikuntalaiskuuden lisäksi toinen hyvin varteenotettava syy sille miksi kesäkunto karkaa vuosi vuodelta yhä kauemmaksi).

Olisi hauska kuulla minkälainen suhde sulla on liikuntaan; tykkäätkö siitä oikeasti, hyväksytkö sohvaperunamaisuutesi ongelmitta vai taisteletko jostain ulkopuolelta tulevien vaatimusten ja oman mukavuudenhalusi kanssa, kuten minä? Mikä on sun laji? Tai mikä ei ainakaan ole?

I’ve now come into conclusion that I am without a doubt a lazy person. Lazy in the sense of physical movement. I figured out a perfect excuse for this too: my brain works so hard that there’s just no more energy for running around. I actually noticed my laziness (I don’t like this word, but couldn’t come up with a better one) while watching Wolfi running around and chasing Leevi after a long work day. This is one their favorite games, but I very rarely get myself to join. I just prefer games where I can sit (or even better, lay) down, like reading, building Duplos, drawing, driving with toy cars and trains, cuddling….

But despite of my physical laziness someone might even think me as a quite sporty person – I do after all exercise at this moment about five times a week. But I don’t do it out of joy, I do it because I am a very responsible person, and I know that exercise is good, so I must do it. Sometimes, like now, I do sports more regularly and sweaty, sometimes I just do yoga every once and a while. Apart from feeling the pressure that I should do sports, I also happen to think that muscular, slim and sporty-looking people are pretty, and what could be better than seeing one of those in the mirror? Of course this is not an acceptable thing to say for a modern grown-up woman…

Anyway, does it really matter what gets me up from the couch? I guess it doesn’t at least if I feel good after the exercise. Which I often do. But I also happily stay in my corner of the couch and watch my favorite TV-show, browse Facebook, read or even take a nap. The secret is to do it without guilt about what I should be doing, what a hard-working, healthy, strong person would be doing. Unfortunately every time sooner or later I do start to feel guilty and then I correct my behavior too much, which ends up not enjoying the exercise again. So I’m not yo-yo dieting, I’m yo-yo exercising.
So even now when looking fab is not on the top of my priority list anymore (but it’s undoubtedly still on it), I’m still struggling to find balance with doing sports. When I hardly do anything, I feel most of the time guilty about it, and when I do drag myself back to the gym and running, then I think “what’s the point of trying so hard really?” I would be so glad to find a way to exercise so that it would make me feel good everyday. And as a bonus would keep me healthy and fit. Maybe age brings wisdom about these things too, fingers crossed! Maybe someday I’ll accept that I’m not gonna become Sporty Spice like I always wanted. I’m just too damn comfort-seeking person (and love food too much, but that’s another story).

What is your relationship with sports and healthy exercising? Do you hate it or love it, ignore it or struggle with it? Is it part of your daily life or do you recognize the yo-yo effect? What is your kind of sport? And what is not?

Lempipaikkojani Tallinnassa: NOP

Tallinnan paras brunssipaikka löytyy pari askelta keskustan ulkopuolelta Kadriorgin puiston laitamilta. Tämä luomuravintola ja -puoti on kuitenkin ihan ehdottomasti reitiltä poikkeamisen arvoinen, ellei sitten jopa tarpeeksi hyvä syy tulla päiväreissulle. Jo ensimmäisellä kerralla NOPiin astuessani olin valmis muuttamaan naapurustoon – ihan vain saadakseni nauttia ravintolan aamiais-/ brunssimenusta mahdollisimman usein. Muutto ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi toteutunut.

NOP sijaitsee vanhassa puutalossa ja hurmaa söpöydellään heti sisään astuessa. Brunssimenu on vähintäänkin mielenkiintoinen, tosin kimchi-latkejen ja matcha-lattejen lisäksi paikasta saa toki myös perinteisempiä aamiaisvaihtoehtoja. Paikka tarjoilee ruokaa iltaan asti, mutta toistaiseksi en ole päässyt testaamaan ravintolaa brunssiajan ulkopuolella (tarjoiluajat ovat hieman epäselvät, mutta ainakin nettisivuilla kerrotaan aamiaisen olevan tarjolla ma-pe 8-12 ja la-su 9-15), eikä vielä hetkeen ole oikeastaan tarvettakaan, niin monta vaihtoehtoa brunssilistalta vielä löytyy kokeiltavaksi.

Söpöjen sisätilojen (jossa leikkinurkka!) lisäksi, ravintolan takana on iso terassi hiekkalaatikkoineen – en malta odottaa että kesä vihdoin saapuisi näillekin leveyspiireille ja pääsemme testaamaan terdeä. NOPissa toimii myös kattava luomupuoti, josta voi ostaa mukaan vaikkapa paikan päällä valmistettuja herkkuja. Keskellä viikkoa pöydän saaminen varaamatta ei ole ollut ongelma, mutta viikonlopuiksi varaus lienee paikallaan.

The best brunch place in Tallinn must be NOP. I fell completely in love with this cute organic restaurant and shop in Kadriorg district already on the first visit. It well worth of stepping outside the main tourist path in Old Town (and so is the whole Kadriorg park), I would say this restaurant is even good enough reason to come to Tallinn in the first place!

Apart from super-exciting and delicious breakfast and brunch they also have evening menu – so far I had no reason to test it though, there’s still too many interesting brunch items to try 😅 NOP also has organic food store, a little play corner and a big terrace. Can’t wait to enjoy sunny summer breakfast there soon (yes, I’m still confident summer’s coming any day now). There was always free tables on weekday mornings but I’d definitely book a table for weekends.