Tallinnan uusin nähtävyys

Viime viikkojen suurin tapahtuma Tallinnassa on upouuden Balti Jaam Turgin avaaminen, ja sitä ihmeteltiinkin eilen avajaispäivänä sankoin joukoin. Koko Tallinna vauvasta vaariin tuntui olevan paikalla, ja mikäs olisikaan parempi tapa korkata kesä kuin kuunnella live-musiikkia torin uudenkarheilla terasseilla juuri ostettuja mansikoita nauttien.

Balti Jaam on siis Tallinnan päärautatieasema ja sen takana on sijainnut 90-luvun alusta yksi kaupungin markkinapaikoista. Nyt tämä tori / kauppahalli on laitettu uuteen uskoon ja täytyy kyllä sanoa että se on (jopa) hienompi kuin odotin.

Kyseessä on siis kauppatorin, -hallin ja -keskuksen yhdistelmä, jonne on siirretty entisen torin kauppiaat hedelmänmyyjistä antiikkikauppiaisiin. Liha- ja kalaosastot näyttivät todella kattavilta, harmi ettei minun tee enää niiden tuotteita pahemmin mieli. Näiden lisäksi uudesta keskuksesta löytyy kaikkea muutakin jännää mm. leipomoita, kahviloita, ravintoloita, katuruokaa, virolaista designia, kuntosali, luomupuoteja, supermarket ja jopa lasten leikkipaikka, jonka turvallisuudesta portaineen voi kyllä olla montaa mieltä. 

Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan tämän uuden nähtävyyden seuraavalla Tallinnan reissulla. Samalla voit käydä tarkastamassa myös Telliskiven ja Kalamajan, jotka ovat nekin aika jänniä paikkoja kaikessa hipsteriydessään.

Perhaps the biggest happening in Tallinn so far this year was yesterday’s opening party of the newly renovated Balti Jaam Turg. Market place has existed here since the early 90s and now they’ve made it completely new. 


So like half of Tallinn, also we had to see this exciting attraction on its first day. I must say that it was even bigger and nicer than I expected, totally worth of visiting when you are in Tallinn. 

The store keepers from fruit, veggie and meat sellers to antique shops were moved to this new space from the old market next door, and on top of that the new center has restaurants, street food, organic food stores, bakeries, supermarket, Estonian design shops, gym and also cool outdoor spaces for hanging out or enjoying your freshly bought berries and pastries. It continues the hipsterville of Tallinn – Telliskivi and Kalamaja which should be on your list already.

So do you work somewhere…?

Tänään kuulin taas kerran tämän kysymyksen, jonka olen viime vuosina kuullut niin moneen kertaan: “käytkö sä jossain töissä kun sun poika on hoidossa, vai hengailetko vaan?” Juu, en käy töissä. Ei, en vaan hengaile.

Mulla on käynyt sellainen munkki, että tällä hetkellä mulla on mahdollisuus valita olenko kotona vai haenko töitä. Olen myös elänyt sellaisen elämänvaiheen, jolloin ei ollut valinnanvaraa, töissä oli käytävä. Ja sellainen aika varmasti koittaa vielä tässä elämässä. Mutta koska tällä hetkellä mun työssäkäyminen ei meidän perhettä rahallisesti paljoa hyödyttäisi, en oikein näe pointtia mennä töihin vain siksi, koska jonkun mielestä mun pitäisi. (Lisätään vielä selvyyden vuoksi, että Wolfin palkasta napsaistaisiin mulle kuuluva osa pois jos menisin palkkatöihin, ja paikallisen palkkatason vuoksi siinä ei jäisi paljoa plussan puolelle.) Tottakai menisin jos joku mahtava duuni eteeni tupsahtaisi, mutta ihan vaan työntekemisen vuoksi? Sitä tekemistä riittää kyllä muutenkin. Jos itse saisit valita teetkö sitä mitä huvittaa, niin kyllä varmaan tekisit niin? Ja jos et, niin se olis aika hölmöä.

Mulla on käynyt myös sellainen munkki, että saan laittaa lapseni hoitoon ilman, että se tekisi suurta lovea meidän talouteemme. Leevihän aloitti alkuvuonna osapäivähoidossa, koska mulla oli hieman tekemistä oman pääkoppani kanssa. Noh, nyt alkaa olla fiilikset taas tasapainossa ja mietin, että pitäiskö ottaa Leevi pois sieltä hoidosta. Mutta se tykkää olla siellä, ja mä todella tykkään mun omasta ajasta, joten miksi korjata jotain mikä ei ole rikki? Vaikka tää tilanne jonkun muun korvaan kuulostaisi väärältä tavalta elää ja olla, niin meille näin on just nyt hyvä. Mitäpä me siitä hyödyttäisiin jos elettäisiin niin kuin jonkun muun mielestä pitäisi? Vai aukeaako sillä taivaan portit, että käy töissä vain sanoakseen että minä kyllä teen töitä (koska kotiäitihän tunnetusti vain loikoilee)? Pitäisikö Leevin olla 24/7 mun kanssa kotona, koska se on hyvän, pärjäävän, ahkeran, oikeanlaisen suomalaisen kotiäidin merkki? Purkaisin turhautuneisuuttani häneen, sen sijaan että olemme muutaman tunnin erossa ja jaksan paljon paremmin?

Tämä puolustuspuhe kumpuaa oikeastaan ihan vain omasta ajatusmaailmastani, koska olen itse ennen ollut se tyyppi (ja vieläkin valitettavasti joskus olen), jonka mielestä kunnon ihminen käy palkkatöissä miettimättä miksi määrittelee ihmisen työnteon perusteella. Ja kunnon äiti on sellainen, joka ei koskaan kyllästy olemaan lastensa kanssa, ja jolla ei ole omia tarpeita. Toivottavasti olen ainoa, mutta valitettavasti en usko niin.

The question I’ve heard many times before, I heard again today from my personal trainer (yes, personal trainer, how elitist does that sound – very). And I said no, I don’t go to work, which made her laugh and say “Oh so you just put your son to kindergarten and go to gym and stuff”. Yes, that’s exactly what I do and I really enjoy the possibility. Wouldn’t you?

I’m not gonna try and convince anyone that Leevi would go to daycare because of himself, but because of me, my well-being and sanity. I wrote earlier about my anxiety and how Leevi going to part-time daycare has helped me sort things in my head. Now I’ve been thinking, as I feel much better, that maybe Leevi should quit going to the kindergarten. But he does really enjoy it and I do, as well, enjoy my alone time very, very much. And as I feel I am much better mom like this, I think we’ll continue as it is, even though it does not fit in the hardworking, martyr-like image of a good Finnish mother.

What comes to not working, I’m not going to just because someone thinks that’s the way to live. You must work in a traditional sense, go to office and get paid every month, otherwise you are a lazy, bad person, yes? I do get it, that most of the people don’t have a choice, in another situation in my life I didn’t and this time will probably still come back. But right now I have a choice – choice of doing what I really want to do, like the gym, reading, blogging, studying, relaxing, (and sometimes scrubbing toilets and trying to desperately remove blueberry stains from Leevi’s shirts) so I’m taking the chance. I would be stupid not to. Who would it help if I would get a job just to say that I’m working? Is it gonna bring me something later if I was hard-working enough in other people’s eyes, is it gonna open the doors of heaven? Because right now in our life moneywise it would not make a (big enough) difference. I don’t want to work just somewhere almost for free and put Leevi in full-time daycare because of that, lose all my alone time and get stressed because there’s no time to do anything I want to do. Of course if there would come a chance to work part-time or there would come some amazing opportunity, I would take it. But I’m not actively looking for it, because right now I’m very comfortable.

I actually wrote this to convince myself, because I am perhaps my biggest obstacle on my way of enjoying this opportunity. I do blame Finnish culture a bit – the culture where proper, hardworking, honest person does not live like this. I’m hoping I am the only one who thinks like this, but I do doubt that.

Tallinnan erilaiset kasvot

Viime viikkoina kaupungilla kulkiessa mulle on tullut kummallinen déjà vu-fiilis. Koko sen ajan kun ollaan asuttu täällä, olen ihmetellyt miten Tallinna ei olekaan sellainen kuin luulin, se mihin olin risteilyturistina tottunut. Mutta nyt yhtäkkiä tuntuu kuin joku olisi teleportannut mut johonkin muuhun kaupunkiin, sellaiseen kuin se alunperin mielikuvissani ollut Tallinna.

Syksyllä ja talvella täällä oli toki muutama hassu turisti(ryhmä), mutta kaupunki oli käytännössä kuitenkin paikallisten, jopa Raatihuoneentorilla sai olla välillä yksinään. Ja tori, kuten koko vanha kaupunki tuntui paljon isommalta kuin muistelin. Koko talven ihmettelin kuinka erilainen Tallinna olikaan kuin alunperin ajattelin, jotenkin hipsterimpi, skandinaavisempi, mielenkiintoisempi, paikallisempi, raikkaampi.

Mutta nyt turistilaumojen, terassien ja pyörätaksien vallatessa kaupungin tunnistan sen päiväturisti-Tallinnan, enkä suoraan sanottuna erityisemmin piittaa siitä. Toki on hienoa, että Viron matkailuala kukoistaa, ja että ihmiset arvostavat kaupungin kauneutta (tosin suuri osa turisteista taitaa olla täällä ihan muista syistä). Mutta voisin kyllä elää ilman terasseilla aamukaljalla istuvia suomalaisia, joka kulmassa kuvaamassa tönöttäviä aasialaisia, hölmönä kartan kanssa keskellä tietä palloilevia eläkeläisiä ja etenkin ilman kaikenmaailman sisäänheittäjiä, trubaduureja ja muita pellehermanneja. Vaikka kuinka yrittäisin paahtaa pää kolmantena jalkansa mahdollisimman paikallisen näköisenä aina joku ehtii kutsumaan kaupungin parhaalle lounaalle, halvimmalle kaljalle, kidutusmuseoon, juna-ajelulle… Tältäkö tuntuu asua turistirysässä? Mitenköhän pärjäisin Roomassa tai Pariisissa? Tulisin varmaan hulluksi.

Nyt tietysti joku viisas neuvoo välttämään vanhaa kaupunkia. Mutta se on niin tunnelmallinen ja kaunis, kun katsoo kaikkien massojen ohi. Ja sen läpi sattuu kulkemaan lyhin reitti Leevin päivähoidosta kotiin. Muutaman kerran olen jo päätynytkin kiertämään muurin ulkopuolelta, mutta joskus ei ole aikaa moiseen. Eli jos näette yhden yrmeän maman puskemassa rattaita raatihuoneen torin poikki ja jakelemassa vihaisia katseita reitilleni osuville turisteille, se olen minä!

Älkääkä toki ymmärtäkö väärin, Tallinna on edelleen ihana, siksihän täällä on niin paljon turisteja. Hieman vain haikailen talven tyhjien katujen perään, vaikka muuten toivotankin kesän erittäin lämpimästi tervetulleeksi.

Past few weeks Tallinn has changed. It has changed into what I expected it to be – full of tourists, streets packed with terraces, waiters and other people on the streets trying to lure you in their establishments… I must say I did not really miss this Tallinn, I was very glad that during off-season it seemed like a different city, something that’s fresh, interesting and much more exciting than I expected it to be. Of course it still is all these things, but I would happily stroll the streets of Old Town without those Finnish people having their before-noon beverage on the terraces of Raekoja plats, the huge crowds of Asian tourists blocking every corner or all the clowns around the city dressed in weird costumes and representing “the Estonian culture”. This is all new to me, I’ve never lived in a tourist attraction before, not even in this scale. Helsinki and Wroclaw are nothing compared to this. How would I ever manage in Rome or Paris? I probably would become crazy. 

You might suggest that I’d just avoid the Old Town for couple of months, and so I try to do, but the fact is that it is very pretty, so I’d like to see it every now and then too. And the shortest way from Leevi’s kindergarten to home goes right through. Oh well, luckily summer here is short, and this will all like it never was very soon again. 😛 So in case you see a grumpy mom pushing a buggy through tourist crowds and cursing to the ones who dare to stand on my way, that’s me. 

Oh and don’t get me wrong, I still like Tallinn, I just wish I could keep for myself.

Hyvää äitienpäivää!

En valitettavasti muista viimevuotisesta ensimmäisestä äitienpäivästä oikeastaan mitään, syynä lienee silloinen armoton väsymys. Muistan kyllä tunteneeni syyllisyyttä kun en osannut olla kiitollinen – mieli oli aika mustana siihen aikaan, vaikka minun olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla.

Onneksi tänä vuonna olen aivan kuin eri ihminen konsanaan, pystyn olemaan kiitollinen ja ylpeä äitiydestäni, ja olen siitä niin onnellinen. Tänään on olemme viettäneet ihanaa, aurinkoista päivää perheeni ja omien vanhempieni kanssa – syöneet miesten valmistamaa herkkuaamiaista, keränneet valkovuokkoja ja nauttineet lounaasta terassilla paistatellen.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideilloe ja äidinmielisille ❤

Happy mother’s day ! I’ve had a wonderful day with my family and my parents. I’m so glad that I can feel the gratitude and joy of being a mother, feelings that were somewhat covered by dark clouds last year. I hope all of you enjoy if not every moment but every day of your motherhood too

Spring break in Dublin, plus some toddler traveling tips

I’ve always wanted to visit Dublin, I actually applied there for my Erasmus about ten years ago, but ended up in Cyprus. Latest inspiration I got from Lonely Planet’s Food Trails book, which explores more the rural areas of Ireland. Unfortunately we didn’t have time for a road trip, but a long weekend in Dublin did convince me that we have to go back to see more of this country. First thing I heard was that Irish people are very friendly and that was definitely true. Amazing how people care about you, chat with you and your kid, completely different than here in the north. 😀 

Dublin, especially in areas outside the famous Temple Bar (I didn’t quite get what it is famous for), seemed really interesting. Loads of cute coffee places (Irish people apparently love their espresso) and restaurants, a bit rundown British style (?) houses which please me a lot (at least when I’m not living in them), so much green, the canals and river, seaside… Leaves in the trees make such a difference, it felt like summer there, even though temperatures where not very high. We happened to be exceptionally lucky with the weather, as it was full-on sunny for four days straight. What are you people complaining about the Irish weather?? Come to Estonia, and you’ll see yours is just fine. 😉

Dublin surprised me with it’s buzz; I didn’t expect it to be so busy, and I still quite don’t get how it is like that, who are all those people? It seemed more like London than Helsinki to me. Even size wise it is definitely not London 😅

We didn’t plan much, which was a good approach. We also were lucky to have friends with whom we stayed in a nice, exciting neighbourhood. As we were traveling with Leevi it was less partying, more picnics in parks, playground hopping and visiting zoo (which was nice but I felt a bit sad after seeing the animals in their natural environment in Uganda). Dublin was, according to my “extensive” experience, buggy-friendlier than Tallinn, and the playgrounds were fancier, but we did miss play corners in restaurants (supernanny-like waitresses covered for this a bit) and good old sandbox.

(Air)travel with a toddler

What comes to traveling by plane with a 1,5 yo, very energetic toddler, 3 hour flight is manageable. For sure not enjoyable (forget about in-flight entertainment, reading, sleeping and listening music; it’s all about your entertainment skills now), but you shouldn’t be afraid. Just take lots of snacks (rice or corn cakes, apple, raisins, bread, banana, smoothies, apricots, plums etc.), good bib & lots of wet wipes, some cartoons downloaded on your phone, few toys and books and lots of patience, and I guarantee you’ll survive 😉 (Honestly I’d stay away from longer flights for a few more months (years) of anyhow possible.) I think the easiest is if you have a small rucksack or a bag that fits under the seat, then whatever you need is easily reachable. Diaper change is much more enjoyable (is it ever?) at the airport than in the plane so I suggest to do that before boarding. And don’t dress to impress, but in dark not-very-important, comfortable clothes as mess is unavoidable.

On my opinion best time to fly with a toddler who still naps is morning, so that the time you get on your seats all the excitement from the airport and early wake-up starts to kick in and the little one will likely pass out for at least 30 minutes. It is worth of giving couple of thoughts to the napping schedule, especially if there’s time difference, but with us it always worked quite well (we only had -1 or -2 hours) without stressing too much about it. Airlines usually announce that families may go first to the plane but I would avoid it as it means 15 minutes more sitting still.

Even though I’m not a huge fan of buggies, on a big airport it is worth of taking your (travel) buggy all the way to the plane. You don’t want to be running hundreds of meters dragging your hand luggage and a toddler who would rather run anywhere else except the right way. On a small airport like Tallinn, buggy is useless (well ok you can you it as a stroller for your hand luggage) as it’s anyway better to let your kid get the energy out playing and running around before sitting in the plane. For smaller babies I would also recommend a carrier (instead of buggy) but with Leevi it isn’t very handy anymore. Our travel stroller is Recaro Easylife which isn’t perfect but its tiny size is so big plus that I can handle the shitty wheels and few other down sides.

Airlines have different baggage allowances for kids, so you should definitely take a look before the flight or even booking. For example now we were very pleased to notice that Ryanair, even otherwise far from perfect, allows both stroller and a car seat. A lot of airlines only allow one of these. Sometimes infant is allowed to have their own hand luggage, sometimes not. Liquid restrictions don’t count for infants but remember to show your smoothies and milks in the security check.

Soon our air travel will change more or less significantly as Leevi turns 2 and we have to book him his own seat. We will see whether it is a good or a bad thing. Anyway I recommend not to abandon traveling when you have kids, it gives such a nice break from everyday life that it’s totally worth the trouble!

PS. Let me know if you’d be interested of more travel with a kid themed posts, or if you have any questions I might be able to answer. 😊

Love letter to my superman (I hope you don’t mind I made it public)

This week is Maternal Mental Health week, and it got me thinking my own journey so far as mother, and the ways we mothers need, and are allowed to need support. As some of you have read from the blog previously I’ve had my fight against anxiety and depression quite recently, so this theme means a lot to me. I’ve since found it more and more important to make sure people, especially mothers themselves, acknowledge that we do have these issues, these bad feelings, and that we should first take care of ourselves to take care of others. 

Even it all starts within yourself to realise the situation, to accept that you might be depressed or anxious, you need help to beat it. You are allowed to get help, you don’t need to do it alone. And even if you’re not that deep in the hole (yet), you are entitled to get whatever help you need to keep your head together. No matter if you don’t think your life’s hard enough, if you feel like you’re gonna crash, you need to get help. Stop making excuses. There’s always someone who has more difficulties, but you suffering from yours silently won’t help them, or you. So speak up, tell what you need, let others take care of you for a change, and I promise you’ll be alright.

This post is dedicated to my superman, my strongest support, the person who helped me get through it and still does, the person who loves me with all my faults and believes in me. As a sign, I heard one of my favourite artist’s, Sia’s song Helium for the first time while running and couldn’t hold my tears, it hit me so hard in this moment today. Luckily I was wearing sunglasses…

So Honey thank you, kiitos, danksche for all you’ve done for me, I hope I will be able to return the favour some day 💛

I’m trying but I keep falling down
I cry out but nothing comes now
I’m giving my all and I know peace will come
I never wanted to need someone


Yeah, I wanted to play tough, thought I could do all this on my own
But even Superwoman sometimes needed Superman’s soul


Help me out of this hell
Your love lifts me up like helium
Your love lifts me up when I’m down, down, down, when I’ve hit the ground
You’re all I need


And if you let go, I’ll float towards the sun
I’m stronger ’cause you fill me up
But when the fear comes and I drift towards the ground
I am lucky that you’re around


Sia – Helium

Elä unelmaasi

Sanoisin, että monta kertaa viikossa, erityisesti tämän blogin äärellä mietin kuinka mahtavaa on olla tässä mun elämässä. Suomessahan moista ei tohdi ääneen sanoa – se kel onni on se onnen kätkeköön. Mutta minäpäs en ole Suomessa, joten haistatan huilut moisille uskomuksille.

blog6

Mä en erityisemmin koskaan unelmoinut perheestä tai lapsista varsinkaan eikä minulla ollut kovin kummoisia urasuunnitelmia, mutta jossain melko aikaisessa vaiheessa kuvioihin tuli unelma elämästä Suomen ulkopuolella, ei sillä etteikö Suomi olisi hieno maa, tai etten arvostaisi sitä että olen saanut kasvaa turvallisessa, puhtaassa lintukodossa. Mutta niinpä vain aloin alle pariblog5kymppisenä haaveilemaan ulkomaille muutosta, pelkkä matkustelu ei riittänyt, halusin tutustua eri kulttuureihin pintaraapaisua syvemmin. Alunperin kyseessä lienee ollut erilaisuuden tavoittelu, halusin että elämäni olisi jännempää kuin niiden, jotka jäivät “kotikylään”. Vaikka ajatus vieraille maille lähdöstä pelotti, niin enemmän taisi pelottaa rivitalokämppä Espoosta (ei mikään huonon kuuloinen idea enää) ja viikonloput Leppävaaran Fenniassa. Ammattikorkeakoulussa ensimmäinen mahdollisuus kokeilla siipiäni ulkomailla tuli, kun pääsin Erasmus-vaihtoon Kyprokselle. Vaihdon aikana ei kyllä paljoa paikalliseen kulttuuriin perehdytty (mitä nyt muutamat litrat paikallista viintä nautittiin ja paranneltiin sitten krapulaa gyroksilla), mutta tapasin siellä kymmenittäin mielenkiintoisia ihmisiä monista eri maista, ja ihastuin pysyvästi esimerkiksi ranskalaisten ja espanjalaisten enkkuaksenttiin. Olisin saattanut jäädä sille tielle, ellei omatuntoni olisi kolkuttanut ja pakottanut hoitamaan opiskelut loppuun.

blog8

Joka tapauksessa, kivi oli lähtenyt vierimään ja päätin, että valmistuttuani ostaisin menolipun maailmalle, mieluiten Australiaan, mutta pidin muutkin vaihtoehdot avoimina. Mahdollisuus osuikin eteeni täydellisenä lottovoittona, parhaalla mahdollisella tavalla, tapasin nimittäin hieman ennen valmistumistani elämäni miehen lomamatkalla Riiassa. Sen lisäksi, että mies oli hyvännäköinen ulkomaalainen (check!), hänen työnkuvaansa kuului kohdemaan vaihto noin neljän vuoden välein ja hienolta kalskahtava diplomaatin status (win!). Ainoa miinus oli, että mies asui jossain ihmeen Wroclawissa, esimerkiksi Brisbanen tai Barcelonan sijaan, mutten antanut sen häiritä. En myönnä, että olisin lähtenyt miehen mukaan vain näiden, mahdollisesti hieman pinnallisten seikkojen vuoksi, mutta toki hän olisi mennyt kisassa heittämällä härmäläisen perusjuntin ohi, joskaan sellaista kisaa ei koskaan tullut ja herra ulkomaalainen sai minut (ja opintolainani) heti omakseen.

blog3

Niin että miten pääsin tähän pisteeseen, että elän unelmaani, saan kiertää maailmaa ja tutustua eri kulttuureihin ilman suurempia (raha)huolia rakkaimpani vierelläni? En rehellisesti sanottuna tiedä, olen vain ollut ihan hemmetin onnekas (voi olla että huijasin miestä hieman väittämällä olevani urheiluhullu couchsurffaaja, mutta kuka nyt ei olisi kaunistellut totuutta ensitreffeillä). Niin ja ehkä hitusen rohkeakin, otin vain ja lähdin sen ihmeempiä murehtimatta. Sinne Australiaan en ole vielä päässyt, mutta kuka ties, ehkä joku päivä vielä…

Toivoittavasti kaikki siellä ruudun toisella puolella elävät myös unelmaansa tai ovat ainakin tuuliajolla sitä kohti!

IMG_7812s
Photo by Sensja

Quite often, especially when I sit down to write this blog, I think how happy and blessed I am that I get to live this life I have. In Finland shouting out loud about your happiness is a no-no, we even have a saying for that “who has happiness should hide it”. But I am not in Finland so I’m gonna say it: my life is pretty damn amazing!

blog

I never really dreamed about a family, nor did I have specific career plans, but quite early on I started to dream about a life abroad, getting to know other cultures, see what’s out there. I guess I thought it would make me somewhat cooler, more exciting if I would leave the old circles behind. Now I don’t know about being cool, I’m pretty much the same weirdo still, but it was totally a life changer. First possibility to try my wings was when I did my Erasmus exchange in Cyprus, and even though I did not get to know many locals or the local lifestyle, I did get to know a bunch of awesome people from all over the world, and there was no stopping then.

 

As a well-raised, conscientious young woman I still had to go back home to finish my studies, but I decided that after graduation I’d buy one-way ticket to somewhere, preferably to Australia. But in 2011, before blog1my school was finished, I met the man of my dreams (even though I did not recognize it at first glance); he was handsome (check!), foreigner (check!) and had a job that would make him travel around the world (win!). On top of that he had a title that sounded good in my ear. Now, I do not admit that I would’ve fallen in love with this stranger just because of these rather superficial credits, but they did help for sure. Only issue was that he did not live in Australia, but in some never-heard town of Wroclaw. But I did not let that detail bother me, and after graduation I did indeed pack my bags and buy one-way flight – to Poland. I still think it was the best decision of my life, I’ve not regretted it for a nano-second.

blog2

So how did I end up here, living my dream (almost) every day, traveling the world with my loved ones? I don’t know, I’ve just been so damn lucky (there might have been a few white lies involved, but who honestly is 100% honest on their first dates??). And a little bit brave in the beginning jumping into the unknown. I still haven’t gotten to Australia, but maybe someday, who knows…

I hope all of you are also living your dream or at least floating towards it.

blog7
Photo by Jea’s Photo World

Leftover lasagna

Onko sulla koskaan vaikeuksia keksiä mihin tunkisi kaikki jääkaapissa lymyävät jämät; nuutuneet kasvikset, säilykepurkinpohjat, juuston jämät jne? No tässäpä oiva vinkki, tein nimittäin tänään todellista jämäherkkua, kasvislasagnea. Lasagnelevyjä ja tomaattimurskaa kun löytyy aina kaapista, loput voi soveltaa jääkaapin sisällön mukaan.

Tämänpäiväiseen lasagneen tuli siis:

  • Pastalevyjä
  • Kastikkeeseen 2 prk tomaattimurskaa, tomaattipyrettä, aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, (mahtavaa tavaraa ruoan maun parantamiseen!), pari porkkanaa, kourallinen tuoreita herkkusieniä, pari sellerinvartta, vajaa paprika, sipuli, pestonjämä, vajaa purkki kikherneitä, soijarouhetta, mausteita (chiliä, mustapippuria, sokeria, yrttejä, oluthiivahiutaleita, suolaa)
  • Paketti fetaa ja vuohejuuston jämät
  • Kaurakerman jämä
  • Paketti tuoretta babypinaattia

Sitten vaan latomaan soosi ja muut ainekset kerroksittain lasagnea muistuttavaksi asetelmaksi ja uuniin muhimaan vähintään puoleksi tunniksi. Oli muuten niin hyvää, että jämätkin vietiin käsistä! 

Have you ever wondered what to do with all those leftovers in the back of your fridge? Maybe there’s some sad old veggies, some openend cans of random stuff, cheese someone forgot to use… Here’s an answer, leftover lasagna. Today I basically went through the whole fridge and used almost every little thing that I thought didn’t have a purpose anymore. And the dinner turned out a success!
Here’s what I had:

  • Lasagna pasta sheets
  • For sauce: 2 cans of crushed tomatoes, tomato paste, oil from sundried tomatoes (never throw it away, it’s yummy!), few carrots, handful of (once) fresh mushrooms, couple stalks of celery, half a bell pepper, onion, pesto jar leftovers, chickpeas, soybean meal, spices
  • 1 pack of feta & chunk of leftover goat cheese
  • Leftover oat cream
  • 1 pack of fresh baby spinach

After preparing the sauce, just pile the ingredients in an oven pan like lasagna, bake at least 30 minutes, and voilá, fridge is clean and tummy full!

Terveellisemmät vappumunkit

Vappu on ihan kohta ovella, vaikka keli vaikuttaa enemminkin marras- kuin toukokuulta. Eli on taas vuosittaisen munkinpaiston aika! Mutta mitäs tolle taaperolle keksis, kun yritämme pitää hänet vielä toistaiseksi mahdollisimman kaukana sokerikoukusta? Ehkä sitä itsekin voisi vaihtaa perusmunkeroiset vähän terveellisempään vaihtoehtoon?

Viime vuonna kehittelin vauvalle banaani-kookosmunkkien reseptin, joihin ei tule lisättyä sokeria ja osa vehnäjauhoista on korvattu hienoksi jauhetuilla kaurahiutaleilla. Taidanpa tehdä niitä uudestaan, tosin saatan pyöritellä omani kookossokerissa – ettei nyt vallan terveysintoilun puolelle mene. Ehkäpä tänä vuonna saan munkkien ulkonäönkin kohdilleen, viimevuotiset kun eivät olisi montaakaan kauneuskisaa voittaneet. Tosin makuhan se on joka ratkaisee!

1 banaani / 1 banana

1 muna / 1 egg

1,5dl hienoksi jauhettuja kaurahiutaleita / 1,5dl of finely grinded oatmeal

1,5dl vehnäjauhoja / 1,5dl wheat flour

1tl leivinjauhetta / 1tsp baking powder

Kardemummaa / cardamom

(Kookossiirappia makeutukseen / coconut palm syrup for sweetening )
Paistamiseen / For frying

n. 0,5l öljyä / approx. 0,5l of oil 



Koristeluun / On top

kookoshiutaleita tai kookossokeria / coconut flakes or coconut sugar

Muussaa banaani, vatkaa joukkoon muna (ja kookossiirappi). Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää banaanimunaseokseen.
Kuumenna öljy (paksupohjaisessa) kattilassa n. 180 asteiseksi (testaa nokareella taikinaa, jos alkaa kypsymään on öljy tarpeeksi kuumaa). Ota taikinasta nokareita kahdella lusikalla ja kypsennä vaaleanruskeaksi, käännä pallero haarukalla ja kypsennä toinen puoli. Valuta hetki talouspaperin päällä ja pyörittele kookoshiutaleissa (tai -sokerissa).

Mush the banana and mix with egg (and suryp). Mix together the dry ingredients and add in the wet, mix until even.

Heat the oil to 180 degrees in a pot with thick bottom (keep the lid close in case of fire, be careful when frying with oil!). Form small balls from the dough with two spoons and drop them in the oil, fry until golden brown and turn. When munkkis are ready, lay them on a piece of kitchen paper so the excess fat drains off. Roll warm munkkis in coconut flakes or sugar.

Next weekend is vappu, one of the biggest celebrations in Finnish calendar. Vappu might not be exactly considered as a family celebration, it’s more for students (getting wasted and doing stupid stuff). But as in every Finnish celebration, also in vappu food has a big part to play. Tables (or picnic blankets if weather allows, so never) are filled with potato salad, small sausages, sweet pastry, sparkling wine and homemade “lemonade” called sima. My absolute favourite vappu food is munkki (a bit like krapfen or donut, but better). 
Last year I developed this healthier banana-coconut munkki, mainly for Leevi but if you are interested of healthier choices and avoiding white sugar, this is perfect for you too! As we are trying to keep Leevi away from sugar addiction as long as possible (and get ourselves out of it), I think I’m gonna prepare these again this year. But maybe I’ll just roll mine in super yummy coconut sugar. 😋

Tallinnan lapsiystävälliset ravintolat

Ravintoloiden lapsiystävällisyys on ollut kovasti tapetilla suomalaisessa mediassa, ja itsekin olen sitä mieltä että siinä on parantamisen varaa. Onneksi lähiaikoina on kehitetty siihen kannustavia tapahtumia, kuten pari viikkoa sitten toista kertaa järjestetty Perheet Safkaa-tapahtuma, johon en valitettavasti ole päässyt itse vielä osallistumaan. En ole kovin kokenut lapsen kanssa ravintolassa asioinnissa Helsingissä, tai Suomessa ylipäänsä (koska syömme perheen kesken yleensä mummin ja ukin luona), mutta kokemusta ravintoloista löytyy toki muuten sekä asiakkaana että työntekijänä. En itse muista tarjoilijana ikinä putsanneeni syöttötuoleja, en muista että yhdessäkään ravintolassa olisi ollut lapsille leluja tai leikkinurkkaa, tai nakkeja ja ranskalaisia laajempaa ruokalistaa. Voi olla, etten ole vain silloin lapsettomana kiinnittänyt asiaan huomiota, tai sitten asiat ovat oikeasti olleet niin huonolla tolalla. Toivottavasti jo nykyään paremmin!

Täällä Tallinnassa sen sijaan yllätyin erittäin positiivisesti ravintoloiden lapsiystävällisyydestä. Monen monessa hyvässä ravintolassa on viihdykettä ja kunnon menu lapsille, palvelu on aina ollut ystävällistä eikä koskaan ole tullut sellaista fiilistä, etteikö olisi tervetullut lapsen kanssa. Lisäksi lasten ruoasta ei tarvitse maksaa usein viittä euroa enempää, joten ei hirveästi kirvele jos osa ruoasta päätyy lattialle (joka on useimmissa paikoissa yllättävän puhdas). Täällä ei tosiaankaan tarvitse mennä “perheravintolaan”, vaikka toki sellaisiakin löytyy. Jos joku erityisesti tällaista kaipaa niin ainakin ketju BabyBack Ribs & BBQ tarjoaa sen aidon oikean perheravintolakokemuksen, ruoka menettelee jos on kova nälkä. Foorumin Vapiano on toinen varteenotettava vaihtoehto. Huono puoli Tallinnan ravintoloissa pienen lapsen kanssa on se, että rattaiden kanssa kulkeminen on lähes mahdotonta, eli kantoreppu käyttöön!

Listaan tähän lyhyen kuvauksen kera meidän perheemme testaamia ravintoloita, joista saa herkullista ruokaa ja joissa naperokin voi tuntea olonsa tervetulleeksi:

Nop – ihana luomuravintola ja -puoti vanhassa puutalossa Kadriorgin puiston läheisyydessä. Erittäin laaja brunssilista joka päivä. Söpö sisustus ja pieni leikkinurkka.

Kohvik Komeet – aiemmin ylistämälläni Komeetilla on hyvä lasten ja jopa vauvojen lista.

F-Hoone – suomalaisten turistien kansoittama F-Hoone Telliskivessä on myös hyvä paikka perheille, jos saat pöydän. Lastenlistalla luottoruoat kermainen kanapasta ja lihapullat ja tiloissa myös lasten leikkihuone.

Pööbel – gastro pub-tyyppinen ravintola, tarjoaa edullista lounasta (ja toki myös illallista), lapsille sopivaa ruokaa voi tiedustella tarjoilijalta. Pööbelissä on lapsille oma leikkihuone.

Reval Cafe Telliskivi – Reval on tallinnalainen kahvilaketju, josta saa myös lämmintä, maistuvaa ruokaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Telliskivessä on pieni leikkinurkka.

Baar Bistroo Kukeke – lapsille ja vauvoille oma menu, kiva leikkinurkka, aikuisille sekä liha- että kasvisruokia, trendikäs hipsterisisustus.

Uulits – gurmee-burgereita ja muita street food-herkkuja koko perheelle Kalamajassa, lasten leikkinurkka ja kiva sisustus.

Kivi,paber, käärid – trendikästä gluteenitonta ruokaa, pieni leikkinurkka, lapsille oma menu.

Kohvik Moon, Kolm Sibulat, Von Krahli Aed – näistä huippuravintoloista saa lapsille(kin) herkullista ruokaa, ystävällistä palvelua (Moonissa jopa 1-vuotiaat lapset saivat alkuun keittiön tervehdyksen!), leluja ja kirjoja.

Da Vinci – ostoskeskusravintola, josta saa hyvää ruokaa ja jossa on lapsille oma lista ja leikkinurkka.

Attimo – italialaisten expatien mukaan Tallinnan parasta pitsaa tarjoavassa Attimossa on erityinen rajattu tila perheille, jossa kiva leikkinurkka. Attimo sijaitsee kaukana keskustasta, mutta suoraan eteen pääsee 2 ratikalla.

Külarestoran RootS – maailman parasta valkosipulileipää, todella ystävällinen palvelu ja hyvä leikkinurkka lapsille. Ravintola sijaitsee Pringin kylässä Viimsissä Tallinnan ulkopuolella.

Lista jatkuisi varmaan loputtomiin, ja monta ravintolaa on vielä testaamatta, mutta sanoma lienee selvä: Tallinna on erinomainen paikka perheen pienempien harjoitella aitoja, oikeita ravintolakokemuksia. Ja vanhempien uskaltautua syömään vanhaa kaupunkia kauemmaksi(kin)!

Tallinn has amazed us with its restaurant selection – there’s huge amount of interesting, reasonably priced, cute restaurants with delicious food. On top of that almost all of them are kid-friendly with special menus for kids (real, healthy food, presented nicely), toys, play corners, feeding chairs.. But these restaurants are by no means “family restaurants” but really cool places where you wanna go with or without kids. Of course, as everywhere, there’s those chains too that offer Mickey Mouse’s fish & chips and a whole fun park for kids, but usually the food in these places isn’t really what I’m looking for my money. 

Above is a list of places that have yummy food and something for kids too. We’ve tested them all, so I can guarantee the quality 😉

So if you have small hungry travelers with you and you appreciate quality food (vegetarian or more meaty), Tallinn is a very nice place to visit and get some great restaurant experiences. Just remember that it is not so easy to get around here with a buggy, I’d recommend packing a carrier with you.