Päivähoidosta 

Mulla on kutina, etten ole ainoa vanhempi jonka stressitaso on koholla mediassa käytävän päivähoitokeskustelun vuoksi. En osaa tietenkään tavallisena tallaajana sanoa juuta tai jaata siihen onko päivähoito useampien tutkimusten mukaan lapselle hyväksi vai suorastaan saatanasta, näitä molempia versiota kun tuntuu olevan paljon liikkeellä. Verenpaine lähinnä nousee siksi että aihe on A. meidän perheelle hyvin ajankohtainen B. se on monimutkainen, mutta käytävä keskustelu tuntuu olevan mustavalkoista ja itseään toistavaa. Asiasta jauhetaan tällä hetkellä aivan liikaa, tutkimus sitä, tutkimus tätä. Kun tosiasia on että nämä asiat ovat hyvin henkilö-, perhe- ja lapsikohtaisia, enkä oikeasti usko että asiaa voi yksiselitteisesti tutkia. Kyse ei ole mitattavista asioista vaan tunteista, perheen jaksamisesta jne. 

Kovin moni suomalainen tuskin laittaa lapsiaan päivähoitoon huvin vuoksi tai aivan puhtaasti siksi että uskoisi sen olevan lapselle välttämätöntä hänen kehityksensä takaamiseksi. Useimmiten lapsi laitetaan hoitoon, koska perheellä on tarve tehdä niin. Oli se sitten taloudellinen tai henkinen. Kaikilla ei ole varaa olla kotona siihen asti kunnes lapsi menee kouluun ja joillekin toisille tekee henkisesti tiukkaa olla lapsen kanssa 24/7. Joskus näitä asioita ei voi ennustaa etukäteen. Toiselle on helpompaa elää pienemmällä budjetilla ja toisen pää kestää vuosien kotona olon lasten kanssa. Tärkeintä perheelle on kuitenkin olla mahdollisimman onnellinen ja tasapainoinen, koska silloin myös lapsista kasvanee suuremmalla todennäköisyydellä onnellisia ja tasapainoisia. Onnellisuus on jokaisen oma kokemus eikä kukaan muu voi tulla sanelemaan, että sinun pitäisi kyllä olla tyytyväinen nyt ja nyt kun minäkin kerran olen.

Mediassa käytävän “lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta” vs. “lapsen ainoa oikea paikka on vanhemman kanssa kotona”-väittelyn ja “olen parempi vanhempi kuin tuo”-taistelun sijaan kannattaisi ehkä kehittää perheille parhaita mahdollisia hoitomuotoja, koska fakta on että meidän kulttuurissamme jotkut perheet tarvitsevat päivähoitoa lapsilleen, oli se sitten kuinka hyvästä tai pahasta. Keskustelun syyttelevä sävy ei tee ainakaan minun oloani yhtään paremmaksi, olenhan jo muutenkin se surkea äiti, joka ahdistui eikä osannut nauttia vauvantuoksuisesta ihmeestään. Enkä todellakaan sano että minulle pitäisi uskotella puolitoistavuotiaan päivähoitoon laittamisen olevan hänelle hieno asia, mutta meidän on täytynyt tehdä tällainen ratkaisu, jotta olisin mahdollisimman hyvä äiti Leeville silloin kun olen hänen kanssaan ja jotta meidän perheemme kokonaisuudessaan olisi mahdollisimman onnellinen.

Joten sen sijaan, että tehdään tutkimusta tutkimuksen perään ja kirjoitetaan mitä eriävämpiä mielipidekirjoituksia, tapellaan parhaan vanhemman kiiltävästä pokaalista, voisimme jo tulla siihen lopputulokseen ettei tämäkään asia, kuten useimmat asiat maailmassa, ole mustavalkoinen. Voisimmeko me kaikki; vanhemmat, päättäjät, ammattilaiset, tutkijat, psykologit, media, keskittyä siihen miten päivähoidosta voitaisiin tehdä lapsille _mahdollisimman_ hyvää? Tai keskittyä tukemaan vanhempia muilla tavoin, jotta tarve päivähoidolle tulisi mahdollisimman myöhään? Ja miksi päivähoito usein käsitetään 5 päivää viikossa, 8 tuntia päivässä kestäväksi laitoshoidoksi, eikö lastenhoitajan palkkaaminen muutamaksi tunniksi ole hoitoa sekin? Olisiko mahdollista laajentaa käsitystä päivähoidosta ja saada sen negatiivinen kaiku pois? Miksi Suomessa niin kovin usein ajatellaan että kun on lapsen hankkinut, täytyy hänestä pystyä huolehtimaan yksin, ainakin tiettyyn ikään asti? Pokaalin saa se joka on pyytänyt vähiten apua ensimmäisen kolmen vuoden aikana… Tai ainakin tältä keskustelu tuntuu netissä.

Me olemme onnekkaassa tilanteessa ja Leevi sai aloittaa päivähoidon pienen pienessä suomenkielisessä päiväkodissa, jossa perheemme tarvitsema osapäivähoito on mahdollista. Lisäksi Leevi vaikuttaa ihan aidon oikeasti viihtyvän siellä, ei ehkä paremmin kuin vanhempiensa seurassa, mutta hyvin kuitenkin. Leevi ei varmastikaan tarvitse päivähoitoa, mutta minä tarvitsen ja näin ollen perheemme tarvitsee ja olen erittäin iloinen siitä että mieheni työpaikka mahdollistaa meille tämän.

In Finnish media is endless ongoing debate whether daycare is good for your child or it’s gonna ruin them forever. And this makes me so mad, because the topic, as a lot of things in the world, isn’t black and white. 

In Finland the attitude of many (research done by me, mainly in Facebook) seems to be that once you’ve had children you must be capable of taking care of them all by yourself. The best parent trophy goes to those who managed to not ask any help in the first three years of the child’s life. No matter how unhappy or burned out they ended up being.

I believe that not many parents put their children in daycare just for fun, but when they do it, they have a need to do it. So instead of this fight between the good and the bad, we should all think how we could make the daycare as good as possible for those children whose families need it. Could we rethink what daycare means? It does not need to be 5 days a week, 8 hours per day in a 16 children group. Could it be a nanny coming to your home for couple if hours or neighbour parent taking care of your kid when you need time and vice versa? 

Is the debate similar in your countries, or is this a Finnish thing??

Advertisements

2 thoughts on “Päivähoidosta 

  1. It’s quite similar in Germany. I think in Germany we still have a big difference in eastern and western parts in thinking about daycare. In East Germany it was the most common thing to give the (quite small, perhaps too small) children to kindergarden because almost every woman worked full-time, in West Germany it was the other way round. Nowadays, sometimes I think that the benefits of daycare are not considered – not only for the parents (economic reasons, but more relaxed relationships inside the families as well) but for the children, too (having other social contacts, being supported/stimulated, learning social behaviour, supporting the immune system …)

    Like

    1. Very well said about the more relaxed relationships in the family – I at least am so much more chillax now, when Leevi is in the daycare. In Finland there’s quite a lot of talk about the possible positive effects of daycare, like the socializing (apparently not necessary for kids under 3 or so) but all the conversation is so hostile, like we parents are each others enemies. And anyway, I don’t really like the generalizing style of the conversation either, because every daycare, every child and every family is different.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s