Vakiintuneen ihmisen kielletyt tunteet?

Luulisin, että näitä tunteita on aika monella onnellisesti vakiintuneellakin joskus, mutta niistä tietysti harvemmin puhutaan, ettei kukaan vain luulisi kiittämättömäksi paskiaiseksi. Mutta eikö ihminen aina haikaile vanhoja hyviä aikoja ja sitä mitä itsellä ei juuri nyt ole. Sellainen on ihmisluonto.

Ensi viikolla meillä on liput Haloo Helsingin keikalle täällä Tallinnassa, ja nyt kuunnellessani bändin biisejä saavat ne mut melko haikealle päälle. Ne kun edustavat mulle jotain mitä oli ennen parisuhdetta ja perhettä. Parikymppisen vapautta, kreisiä, huoletonta menoa. Tai ainakin sitä kuvittelen sen silloin olleen.

Kaipaan vapauden fiilistä, sitä kun mitä vaan voi tapahtua – ja sitä aikaa kun näillä sanoilla on ollut optimistinen, jännittävä kaiku. Nykyään “mitä vaan voi tapahtua” kuulostaa lähinnä pelottavalta. Ehkä siksi koska menetettävää on niin paljon. Mistä olen tietenkin äärettömän kiitollinen.

Sitten kun alan tarkemmin asiaa miettimään, muistan että en ole ollut erityisen onnellinen silloin ennen ja olen haaveillut kaikista näistä asioista mitä minulla on juuri nyt. Ja ne hetket jotka ovat olleet hullun huolettomia, ovat oikeasti olleet harvassa, ja hyvin paljon alkoholin maustamia. Sitä en kaipaa ollenkaan, koska dokaamalla saavutetulla ylämäellä on väistämättä ja hyvin nopeasti myös alamäki. Mutta kaipaan kyllä sitä optimismia, sitä pelottomuutta mikä silloin oli.

Btw. Kuuntelin myös Haloo Helsingin uutta albumia, ja se on aika bueno 🙂

Next weekend we have tickets to a concert of a band that to me represents the time before getting married and becoming a mom. And now when I’m listening the songs I cannot deny being a bit sentimental of those times. When anything can happen meant something exciting, something positive. Nowadays these words sound much more scary, probably because there’s so much to lose. Of that I am of course very grateful. 
And even though I do remember that most of the times it was not “young, wild and free”, and I would not really, actually want to be back there, I am missing the fearlessness and the optimism I had back then.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s