Arkistojen kätköistä

Käväisin juuri vanhalla blogisivullani ja löysin sieltä hyvinkin tarkalleen vuoden takaisen, täysin valmiin, julkaisemattoman tekstin. En keksi syytä miksen ole sitä julkaissut, joten se nähköön päivänvalon nyt täällä uuden blogin puolella:

16.3.2016

Olen täällä Ugandassa asuessa joutunut kohtaamaan oman lapsellisuuteni ja itsekkyyteni. Tämä tosiasia pulpahti mieleeni taas eilen kun kirosin jatkuvia sähkökatkoksia, ja pelkäsin että pakastimen jatkuva on/off-toiminta pilaisi Leeville vaivalla vääntämäni soseet ja sörsselit. Huolenaiheena kai ihan validi, mutta meillä on erittäin hyvin toimiva generaattori *koputan puuta*, jonka ansiosta sähkökatkos kestää noin 30 sekuntia. Tässä ajassa tuskin mikään jääkaapissa pilaantuu vaikka katkoksia olisikin useampi päivässä. Jotenkin ilmeisesti pidän jatkuvaa sähköntuloa minun omana henkilökohtaisena oikeutenani, jota tämän maan sähköntoimittaja rikkoo. Samantyyppisiä ajatuksia herää esimerkiksi silloin kun löydän vaatteeni homehtuneena vaatekaapin perältä. Mikä oikeus tällä ilmastolla on pilata minun vaatteeni? Kaikista karseinta ja vastenmielisintä asiasta tekee se, että asumme erittäin köyhien ihmisten ympäröimänä, joilla ei ole sähköä ollenkaan ja ehkä muutama homeinen vaateparsi, minun itkiessäni vuoden käyttämättömänä roikkuneen paidan perään.

Olen miettinyt paljon sitä miksi en sopeudu tänne, ja olen tullut siihen tulokseen etten vain yksinkertaisesti halua. Mahtaako olla edelleen kulttuurishokkia vai ihan vain idioottimaisuuttani, mutta ajattelen kuin uhmaikäinen – en halua, en halua, EN HALUA. Edelleenkään en myönnä, että minulla olisi jotakin juuri Ugandaa vastaan. (Tiedän, että tämä kuulostaa ristiriitaiselta.) Sopeutumisen ensimmäinen askel on mielestäni motivaatio sopeutua, ja minulta tämä motivaatio on puuttunut alusta lähtien. Minulla ei ole tunnesidettä tähän maahan – täällä ei ole perhettä enkä käy täällä töissä. En halunnut muuttaa tänne. Voin kuvitella, että esimerkiksi Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla on sopeutumisvaikeuksia samoista syistä.

Toisaalta tunsin pitkään olevani ulkopuolinen myös Puolassa – oikeastaan melkein koko siellä asumisen ajan. Wolfi oli asunut siellä jo kauemmin ja hänellä oli siellä ystäviä, enkä oikein ikinä tuntenut kotiamme minun kodikseni. Mutta kuitenkin näin jälkeenpäin ajatellen muistelen Wroclawia haikeudella ja tunnen, että minulla oli ihan oikea elämä siellä. Ainakin sen ajan kun olin töissä. Ehkä assosioin “elämän” työssä käymiseen, edelleenkin. Vaikka enhän minä tällä hetkellä kävisi töissä missään muuallakaan, olenhan äitiyslomalainen (on kyllä rankin loma, jolla olen ikinä ollut). Haluaisin niin kovasti ottaa itseäni niskasta kiinni kun muutamme Tallinnaan, jotta en taas siellä asuessa päätyisi tähän samaan jamaan. Puolasta muuttaessa vannoin, että täällä olen sosiaalinen ja hankin ystäviä, mutta enpä taaskaan saanut aikaiseksi. Missä sitten tuntisin oloni kotoisaksi? Suomessa? Mahdollisesti. Mutta en oikein sovi mihinkään lokeroon siellä enää, ainakaan jos asuisimme siellä Wolfin työn takia. Vai Saksassa? Ehkä. Siellä en olisi diplomaatin vaimo vaan ihan “normaali”. 😀 Toivottavasti pääsen Tallinnassa eroon tästä ikuisesta väliaikaisuuden tunteesta.

Voin jo nyt todeta, että kyllä, olen sopeutunut tänne paremmin ja uskoisin, että suurena syynä on nimenomaan tuo motivaatio. Halusin muuttaa tänne, haluan sopeutua tänne, haluan luoda itselleni elämän tänne. Vaikkakin omaa ajatusmaailmaani leimaa jatkuva “minnekäs sitten mentäisiin”-levottomuus. Mutta hassua myös, että olen kokenut useammankin haikean hetken miettiessäni asumistamme Ugandassa, aivan niin kuin olen haikaillut Wroclawin aikojen perään. 😀

I just went to my old blog and found this text, perfectly finished but for unknown reason unpublished. And I decided to publish it here in the new blog. It’s written quite exactly a year ago and it is about me not being able to integrate to Uganda. I’m not gonna translate it all, you may use Google Translator on that. Sorry!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s