Pikavisiitti Saaremaalle

Viimekertaisten syvällisten pohdintojen jälkeen on hyvä vaihtaa hieman kevyemmälle vaihteelle, ja tutustua (pikaisesti) Saaremaahan – Viron suurimpaan saareen ja suosittuun kesälomakohteeseen. Teimme ensimmäisen reissumme Saaremaalle viime viikonloppuna, ja vaikka visiitti jäi lyhyeksi yöpyessämme saarella vain yhden yön, sai se minut vakuuttuneeksi Saaremaan mielenkiintoisuudesta matkakohteena.

Saaremaa on mielikuvissani ollut lähinnä suomalaisten eläkeläisten kylpyläkohde, mutta sieltä löytyy paljon tekemistä erityisesti perheille. En ollut oikeastaan perehtynyt etukäteen Saaremaahan tai sen suurimpaan kaupunkiin Kuressaareen, ja ehkäpä myös tästä syystä ne yllättivät positiivisesti, olinhan avoimin mielin liikkeellä. Positiiviset yllätykset alkoivat heti lauttamatkasta – olimme ostaneet erittäin kohtuuhintaiset liput lautalle etukäteen netistä, ja satamassa kaikki sujui kuin rasvattu. Sen lisäksi lautta Virtsusta Kuivastuun oli uudenkarhea ja siellä olisi helposti viettänyt kauemmin kuin 28 minuuttia. Lautalta löytyi jopa pieni lastennurkkaus, jota emme olleet uskaltaneet odottaa.

Lauttamatkan jälkeen lounastimme Muhun saarella (jossa satama sijaitsee, ja jolta pääsee ajamaan Saaremaalle) Koost-nimisessä ravintolassa Liivan kylässä. Ruoka oli fressiä ja palvelu hyvin ystävällistä. Ravintolan läheisyydessä toimii myös pieni tori, leipomo, kalakauppa, turisti-info, ihana tuliaispuoti ja hauskan näköinen burritoterassi. Eli suosittelen pysähtymään jo tässä ennen Kuressaareen suuntaamista.

Kuressaari yllätti meidät olemalla ihan oikea kaupunki ja vieläpä viehko sellainen vanhoine huviloineen. Kuressaaressa on myös iso linna, josta en ollut koskaan kuullutkaan, ja yhdeksän (!) leikkipuistoa – erityisesti pidimme aivan keskustassa Kauba-kadun kulmassa olevasta aidatusta ja modernista leikkipaikasta. Kävimme myös kahvilla Chameleon Loungessa, joka ei ehkä hurmaa erityisesti ruokatarjonnallaan (joka on kyllä ihan mukiinmenevä), mutta sitäkin enemmän mahtavalla leikkihuoneellaan. Kuressaaressa viettäisi helposti useammankin tunnin, ja päätimmekin tulla takaisin jo syyskuussa järjestettävälle ruokafestivaalille (ruokafestivaali on kuin taikasana minulle ja Wolfille, emme pysty vastustamaan sitä), mutta tällä kertaa oli aika jatkaa majapaikkaamme toiselle puolelle saarta.

Varasimme viime tingassa yön Laugu Turismitalussa, ja ai että olen iloinen, että satuimme valitsemaan juuri tämän majoituksen! Laugu sijaitsee Saaremaan pohjoispuolella, lähellä merenrantaa ja pientä Leisin kylää. Lomakylässä on muutama isompi rakennus ja pari pienempää mökkiä söpössä, pienessä pihapiirissä, jossa on tilaa leikkiä hiekkalaatikossa, pelata koripalloa, keinua, juoksennella, grillata, syödä ja seurustella. Olimme varanneet mökin puolikkaan, josta löytyi ihka oikean vanhanajan hirsimökin tunnelman lisäksi kaikki nykyajan mukavuudet tiskikoneesta telkkariin, wifiin ja hiustenkuivaajaan. Nukkumatilat olivat mökin yläkerrassa ja meillä oli käytössämme ruhtinaalliset kolme erillistä sänkyä. Mökin portaat eivät tosin ole lapsiystävälliset, mutta siirsimme sohvan yöksi niiden eteen, ettei Leevi pääsisi unenpöpperössä kiipeilemään. Laugusta olisi saanut etukäteen tilaamalla kolmen ruokalajin illallisen (joka saksalaisten naapureidemme mukaan oli erinomainen), mutta päätimme ajaa Leisin kylään syömään. Kylästä löytyy pari ravintolaa, joista valitsimme majoituksen isännän suosituksen mukaan Willa Ingan tarjoaman buffan. Ruoka oli yksinkertaista, mutta ihan hyvää, eikä hintakaan päätä huimannut (paitsi lapselta veloitettu 5€). Ensi kerralla taidamme kuitenkin tilata majapaikan oman illallisen, sen verran vakuuttava oli heidän aamiaisensa. Aamiaisbuffasta löytyi kaikki puurosta kotitekoisiin hilloihin ja mehuihin, leikkeleistä silleihin ja ehkäpä maailman toiseksi parhaimpaan korvapuustiin (ensimmäinen sija on luonnollisesti äitini hallussa ;)) Laugusta löytyy myös sekä tavallinen että savusauna, joita emme tällä kertaa ehtineet testata. Ainoana miinuksena on sanottava se, ettei paikassa pääse uimaan vaikkakin lähin uimapaikka on parin minuutin ajomatkan päässä. Lisäksi hyttyset kiusasivat meitä jonkun verran, mutta nykyään lähinnä naureskelen meikäläisille hyttysille Ugandan malaria-hyttysten jälkeen… Joka tapauksessa tulemme ehdottomasti uudestaan tähän ihanaan keitaaseen!

Sunnuntaiaamuna halusin rannalle, joten lähdimme suunnistamaan kuulemma yhdelle Saaremaan parhaista, joka sijaitsee vain noin 10 minuutin ajomatkan päässä Laugusta. Ja mikä ranta tämä Tuhkana onkaan! Hienonhienoa valkoista hiekkaa ja kirkkainta mahdollista vettä, joka on niin matalaa että siinä on taaperon helppo antaa leikkiä. Ja tilaa silmänkantamattomiin – lähes helteisenä heinäkuun aamuna olimme siellä melkein yksinään. Uskalsinpa uimaankin, vaikka Itämeren vesi olikin hyytävää. Talviturkki heitetty siis! Kotimatkalla käväisimme myös Tihusen hevostilalla heppoja ihmettelemässä ja Liivan kylän Kalakohvikissa lounaalla. 

Kotimatka takaisin Tallinnaan taittui parissa tunnissa, mutta kyllä tuo automatkailu (tai siis mikä tahansa matkailu) on taaperon kanssa sen verran kuluttavaa, että ensi kerralla menemme kyllä ainakin kahdeksi yöksi… Ja niin monta mielenkiintoista ravintolaa ja puotia jäi näkemättä vielä. Suosittelen siis Saaremaata ehdottomasti koko perheen lomakohteena, varsinkin jos luonto on lähellä sydäntä.

Last weekend we finally got out of Tallinn, which we haven’t still done too many times during this first year. And what a perfect summer weekend it was on Saaremaa, Estonia’s biggest island.

Saaremaa not popular only among the locals, but people travel there from all over Europe, especially Finland and Latvia. Finnish people know best the spa city of Kuressaare, but Latvian’s seemed more curious about other parts of the island. We also visited Kuressaare on our mini-holiday, as it is a must when you are on Saaremaa. What an idyllic summer city it is with it’s old villas and a castle. There’s also lots of kids’ playgrounds and cozy looking restaurants, which unfortunately we did not have time to test too much. But we are planning to go back for the Saaremaa food festival in September, so no worries there’ll be restaurant reviews coming then.

For the night we had booked a cottage from a small holiday “village” on the other side of the island. Laugu Turismitalu was a perfect choice, such a wonderful place, with authentic Nordic summer vibe with its old log cottages and saunas. There was plenty of room for Leevi to run around and our cottage had all the modern comforts packed in its few square meters. If only it was by the sea, but luckily that isn’t far away either. Only couple of minutes of driving and you’ll reach the first swimming places (but who are we kidding, only Estonian and Finnish would actually swim in the freezing fresh sea water), and only about ten minutes drive away is the most magnificent beach I’ve seen on the shores of Baltic Sea – white, soft sand, clear and shallow water, perfect for a toddler to play in. And almost no-one there, even on a real summer day! This would never happen in Southern European tourist destinations.

So if you are ever in Estonia in summer (which is frankly the only time you should visit) go, go, go to Saaremaa, there you’ll experience the best of this small country.

Advertisements

Pohdintoja ulkosuomalaisen suomalaisuudesta

Asia on jo jonkin aikaa pyörinyt mieleni perukoilla, mutta en ole uskaltanut antaa sen ottaa valtaa, sen verran haikealta se tuntuu. Nimittäin se, että Suomi ja Suomessa olevat piirit tuntuvat lipsuvan kuukausi kuukaudelta yhä kauemmas. Minulla ei ole enää samanlaista paloa pitää (väenvängällä) kiinni suomalaisuudestani. Tai siis, en toki ole sitä mihinkään vaihtamassa, tuntuu vain että jotkin ennen niin kovin tärkeät asiat lipuvat lomareissuilla ohi huomaamatta, enkä oikein arjessanikaan jaksa erityisesti panostaa suomalaisuuteen.

Pidän edelleen yhteyttä Suomessa asuviin kavereihini, mutta enää harvakseltaan. En enää jaksa stressata siitä ehdinkö näkemään “kaikkia” tietyin väliajoin. Yleensä näen vain vanhempiani ja ehkä kerran pari vuodessa muuta perhettä. Joskus silloin tällöin näen vanhoja ystäviäni, jos aikataulut sopivat yhteen. Vielä pari vuotta sitten minut valtasi paniikki siitä, että olen menettämässä olemassa olevat ystävyyssuhteeni ja pyrin kynsin ja hampain pitämään niiden rippeistä kiinni. Nyt en enää jaksa, en ainakaan väkisin. Jos meidät on tarkoitettu jatkamaan elämässä eri urille, olkoon sitten niin. Lieneekö syynä erään taaperon syntymän mukanaan tuoma väsymys, vai ihan vain erilleen kasvaminen, mutta en jaksa enää taistella asian puolesta. On tullut aika hyväksyä se, että emme ole enää parikymppisiä parantamassa maailmaa Haagan bileiden jatkoilla, vaan elämä on vienyt meidät siitä pisteestä eri suuntiin (mikä on varmasti kaikkien kannalta hyvä). Ehkäpä joskus taas kohtaamme, ja sitten jatkamme kuin olisimme nähneet viimeksi eilen.

En enää haikaile suomalaisen TV:n tai oikeastaan edes ruoan perään, ainakaan läheskään niin paljon kuin ulkosuomalaisuuteni alussa. Voi olla, että olisin Suomessakin asuessa vaihtanut mainosteeveen Netflixiin, enhän ollut koskaan ennenkään suuri suomalaisten TV-ohjelmien fani. Ja ehkäpä Suomen maantieteellisellä ja kulttuurisella läheisyydellä on tekemistä sen kanssa, ettei maksalaatikkoa ole pakko saada joka kerta kotonakotona vieraillessaan.

Sillä tosiseikalla lienee myös sormensa pelissä, että emme melko suurella todennäköisyydellä ole muuttamassa Suomeen. Ehkä jaksaisin vielä pitää tiukemmin kiinni, jos tietäisin, että siitä voisi olla jotakin hyötyä tulevaisuudessa. Mutta nykyään tunnen olevani Suomessa oikeastaan vain turisti, ulkopuolinen, joka pitää vuosia sitten muuttuneita asioita edelleen nykypäivänä. Enkä ole edes ollut poissa kovin kauaa.

Oma lapsuudenperheeni on veljeni Ruotsiin muuton jälkeen hajautunut Itämeren rannoille enkä tiedä tulemmeko kaikki enää koskaan asumaan samassa maassa. Tämä saa minut (ja varmasti myös vanhempani) hyvin haikeaksi, mutta en kuitenkaan ole surullinen, en muuttaisi mitään, en ainakaan itse pysyvästi Espooseen. Onneksi on nykyaika ja internet, whatsapp ja skype, lentokoneet ja Tallink. Maailma tuntuu toisinaan aika pieneltä. Ja nythän asumme kuitenkin paljon lähempänä toisiamme kuin oululainen helsinkiläistynyttä jälkikasvuaan.

Edelleen kuitenkin toivon, että voin antaa Leeville palan, mielellään ison sellaisen, suomalaisuutta, vaikka hän ei maassa koskaan asuisikaan. Siinä lienee haastetta kerrakseen, ehkäpä matkanvarrella tulee vielä hetkiä, jolloin minun täytyy joustaa suomalaisuuden käsitteestäni – sekä itseni että lapseni kohdalla. Toistaiseksi ainakin kulttuurin näkyvin ja kuuluvin osa, kieli, vaikuttaa tarttuneet kuin höyhenet tervaan.

Oma suomalainen identiteettini tuntuu siis pikkuhiljaa hiipuvan, mutta en oikeastaan tiedä mihin se on menossa – mitä sen tilalle on tullut? Epämääräistä saksalaisuutta? Minuthan on täällä maailmalla ollessani niputettu saksalaisten klaaniin, koska olen täällä saksalaisen mieheni työn vuoksi, virallisesti olen asunutkin eräässä saksalaisessa pikkukylässä viimeiset kolme vuotta. Vai ehkäpä yleiseurooppalaisuutta? Kenties maailmankansalaisuutta? Mitä sillä hiipumisella oikeastaan tarkoitan? En enää jaksa kummemmin kiinnostua Suomessa tapahtuvista asioista; politiikasta, lööpeistä, idoleista, naapurin veroista. Kaikki se tuntuu niin kaukaiselta. Toisaalta sen tilalle ei ole tullut muunkaan maan asiat, olen aika irrallaan minkään valtion nykypäivästä. 

Olen alkanut pohtimaan joitakin suomalaisuuteen liitettyjä käytösmalleja hyvinkin kriittisesti (kuten töykeyttä, hiljaisuutta, puuttumattomuutta). Olen alkanut epäröimään Suomen ylivoimaisuutta asioissa, joissa ennen luulin isänmaani olevan paras (kuten koulutusta, terveydenhuoltoa, tasa-arvoa). Toisaalta en silti halua päästää irti, koska mitä sitten? Kuka minä sitten olen, ellen juro, sisukas, hiljaisesti muita parempi suomalainen?

Elän iloisessa expat-kuplassa, myönnän nyt sen. Ja siinä ei olisikaan mitään vikaa, jos se olisi väliaikaista. Mutta voiko kuplassa elää koko loppuelämänsä, ja voiko siihen kasvattaa lapsen? Onko tämä kulttuuri, jonka haluan siirtää eteenpäin?

Here I’m wondering whether my finnishness is slipping away. Recently I noticed that I’ve given up the urge to hold on to my relationships and other ties in Finland. I rarely meet anyone else than my parents anymore and I rarely crave for the food that I used to couple of years back. I don’t have the need to see the places I used think were important and I can’t keep up with what’s happening in my home country anymore. 

But what am I, if not Finnish? I don’t really even want to be anything else, but I feel like I’m gliding away from the things I thought were the definition of Finnish. I’m becoming social, polite, talkative even, and I don’t think that Finland is incomparable in things that I used to think it was. I don’t value “Finnish opinions” over everything else. Am I then slowly becoming more German, which is totally nonsense, as I’ve never physically lived there (on paper I have lived there since we married). Or maybe I’m becoming European? I would still rather like to think myself as a one of five-and-half-million than one in 740 million. Sounds more special. Maybe I’ll eventually turn into a world citizen, which ten years ago would have sounded like a dream come true. Now I don’t know. But how long do I have the right to keep saying I’m Finnish? As long as the passport says so? As long as I vote? As long as I pay taxes? Or as long as I know what’s really going on in there?

I admit, I’ve been quite happy in my expat-bubble. Current location’s politics suck? No worries, I’m not staying! Shitty human rights? No problem, I’m here only temporarily! President is an idiot? I wasn’t allowed to vote! For a short period this seems like an exciting, free way to live, but for the rest of your life? Or for the whole life of your children? I’m not so sure. Is this a culture I want my child to grow into?


PS. Photo credits to my husband 😘

Niksipirkka: kuinka helpottaa arkiruoanlaittoa?

Nyt on jännitystä ilmassa, saatte nimittäin kurkistaa ruokakaappeihini. Miltä näyttää intohimoisen kotikokin ja kokkauskokeilijan varastot? Mitä pitää aina olla saatavilla, ja mitkä tuotteet ovat jääneet kaapin perukoille odottelemaan inspiraatiota?

Kuten olen jo saattanut tuoda ilmi, olen melko kokenut kotikokki ja ruoanlaitto on yksi lempipuuhistani. Toki minullakin on kausia, jolloin motivaatio ja inspiraatio ovat kadonneet kuin pieru Saharaan, ja juuri silloin kaapista aina löytyvät luottoraaka-aineet ovat kullanarvoisia. Ruoanlaittofilosofiani on tehdä nopeaa, herkullista ja jokseenkin terveellistä sapuskaa reseptejä turhaan tiirailematta. Joskus on tietysti kiva panostaa enemmän ja kokeilla jotain mikä ei omaan päähän pälkähtäisikään, mutta useimmiten ruoat syntyvät ihan perusjutuista soveltaen alle tunnissa.

Eli mitä sieltä kaappien uumenista sitten löytyy?

  • Maustekastikkeita, -tahnoja ja kuivattuja mausteita joka lähtöön Ruokaan kuin ruokaan saa helposti lisää potkua esimerkiksi harissalla, pestolla, murskatulla valkosipulilla, green curry-tahnalla, soijalla, kalakastikkeella jne. Nämä myös säilyvät hyvin, joten niistä riittää iloa pitkään. Mausteisiin lasken myös erilaiset makeutusaineet; sokerit, siirapit ja hunajat.
  • Tofua, soijasuikaleita ja -rouhetta, papuja, kikherneitä, linssejä, härkäpapurouhetta… Näillä raaka-ainella on helppo lisätä proteiinia moniin ruokiin ja niitä voi pitkän säilyvyyden ansiosta pitää aina käden ulottuvilla.
  • Kookosmaitoa, kauramaitoa, kasviskermaa Kookosmaito taipuu niin pääruoaksi kuin jälkkäriksikin. Kauramaito tekee puurosta maistuvampaa ja vegekermat lisäävät esimerkiksi tomaattipohjaisiin ruokiin kermaisuutta.
  • Erilaisia jauhoja, hiutaleita, pastaa, riisiä, couscousia, quinoaa Kaapissani täytyy aina olla ainakin kaurahiutaleita ja pastaa pahan päivän varalle.
  • Säilyketomaatteja kaikissa muodoissa Tomaattimurskasta saa mausteita ja valkosipulia lisäämällä köyhän miehen spagettikastikkeen, jos kauppareissu jäi tekemättä. Paseerattu tomaatti taipuu tuorejuuston kanssa supernopeaksi lounaskeitoksi. Kookosmaidosta, tomaattimurskasta, sipulista ja currystä saa herkullisen soppapohjan niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin.
  • Jotain juustoa (feta, mozzarella, halloumi, tuorejuusto, raejuusto tms.), maustamatonta jogurttia, munia, sipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja Nämä tuotteet löytyvät lähes poikkeuksetta jääkaapistani, niiden avulla arkiruoaksi syntyy munakkaita, pastoja, salaatteja…
  • Pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä Näillä lisään mielenkiintoa ja rakennetta salaatteihin, couscousiin, puuroon, jogurttiin jne.
  • Erilaisia öljyjä, pähkinä- ja siementahnoja Öljyilläkin voi maustaa – seesamiöljyä aasialaisiin ruokiin, oliiviöljyä Välimeren henkisiin, kookosöljyä jälkkäreihin. Maapähkinävoi nostaa smoothien uusiin ulottuvuuksiin, ja kikherneistä ja tahinista surautat nopeasti hummuksen.

Lisäksi kaapeistani löytyy sekalainen kokoelma harvemmin käyttämiäni tuotteita, jotka oli kuitenkin pakko testata, esimerkiksi taannoisen vegejätski-innostuksen puitteissa. Näihin kuuluvat mm. raakakaakaonibsit, psyllium, arrowjuurijauhe, chia-siemenet, maitohappobakteerit ja stevia.

En pidä muuttamisesta erityisesti siitä syystä, että silloin joudun kokoamaan ruokapankkini alusta lähtien, tämän nykyisen kokoamiseen meni useampi kuukausi. En muista tarkalleen milloin olen alkanut näin systemaattisesti kerryttämään ruokavarastojani, mutta Ugandassa asuessa siitä viimeistään tuli tapa. Siellä kun kauppaan ei hilpaistukaan ihan joka päivä eikä kaikkia tuotteita ollut aina saatavilla.

Tarkistan varastoni viikottain, jotta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Näiden raaka-aineiden avulla voin helposti pitkittää kauppaan menoa useammalla päivällä, jolloin myös rahaa säästyy – kaupasta kun tulee aina ostettua jotain muutakin kuin mitä listalla lukee. Kaupassa on helppo suunnitella viikon ruokia sieltä löytyvien tuoretuotteiden perusteella kun ei tarvitse miettiä löytyykö sieltä kotoa nyt sitä pastaa tai kookosmaitoa. Usein vain ostan parhaimman näköiset vihannekset ja sävellän loput kotona jo olevista raaka-aineista. Olen myös niin kutsuttu tarjoushaukka – jos kookosmaito tai kikherneet ovat erityisen edullisia ostan niitä useamman purkin kerralla, koska käytän niitä kuitenkin säännöllisesti. Joskus tulee kyllä hamstrattua liiankin kanssa; taannoin ostin neljä isoa purkkia kookosöljyä, koska se oli aivan järjettömässä tarjouksessa. Onneksi sitä voi käyttää myös ulkoisesti.

Miltä sinun ruokakaappisi näyttää? Onko jääkaapissa vain valo ja kuivakaapissa vanhentuneita jauhoja, vai muistuttavatko varastosi pienen supermarketin valikoimaa? Hamstraatko tarjouksesta vai ostatko aina vain akuuttiin tarpeeseen hinnasta viis? Ovatko kaappisi aina järjestyksessä vai iloinen sekamelska?

This time I’m gonna reveal you something exciting – what’s inside my fridge and pantry. I’m quite proud of my stock that allow me to cook something easy, healthy and good, even on those days when the fridge seems empty.

I always have…

  • All kinds of sauces, pastes and spices, like harissa, green curry, garlic, lemongrass, ginger, soy, fish sauce, chili sauce, lemon juice, peppers, herbs, cinnamon, cardamom, cloves, curry, different types of sweeteners….
  • Tofu, dried soya products, beans, chickpeas, lentils With these it is easy to add protein to a meal, and they stay good for a looong time.
  • Coconut milk, oat milk, veggie cooking cream These give some nice creaminess to both salty and sweet dishes. 
  • Different types of flour, oatmeal, pasta, rice, couscous, quinoa… You can easily add “foodiness” to your salad or other dishes with these. Forgot to buy bread? No worries, if you have some flour ready in your pantry.
  • Canned tomato in all the possible forms Coconut milk, chopped tomatoes, curry powder and onion make delicious soup base, and tomato is a great base for pasta sauces and stews.
  • Some kind of cheese (feta, mozzarella, halloumi, cottage cheese), eggs, sun-dried tomatoes, onions, plain yogurt From these you prepare lunch omelette or pasta in no time, or bring your salad on another level.
  • Nuts, seeds, dried fruits Perfect crunch to salads, soups, couscous, yogurt…
  • Different kinds of oils Oil matters – sesame oil to Asian dishes, olive oil to Mediterranean, coconut oil for desserts.

In addition to these ingredients, I also have a collection of once-tried-and-then-forgotten stuff, like raw cocoa nibs, psyllium, probiotics, stevia, rose water… Maybe one day I’ll make some experiments again.

Moving is hard for me especially because then I need to start gathering my ingredient bank all over again – this time it took few months. I don’t know when exactly did I start this “hobby”, but for sure it was useful in Uganda. There just quickly hopping to a shop wasn’t that easy and you couldn’t rely on getting everything all the time, so when it was available you better grab it.
I’m quite convinced that I save some money this way, because I can easily go without shopping for couple of extra days – it’s best to shop as rarely as possible as I always end up buying something more than the shopping list tells me to. I also usually buy frequently used ingredients in large quantities when they are in offer. Sometimes that does get out of hand though; I have now four big jars of coconut oil in my cupboard, because it was so cheap…

How does your pantry look like? Is there only a light in the fridge and expired flour in the back of the cupboard? Or does your kitchen look like a small supermarket? Do you plan your cooking ahead, or just buy whatever you feel like today?
 

 

Erilaista festarihuumaa

Tämä viikonloppu on ollut täynnä perinteisiä naamiaisasuja, boolia, saksalaista sapuskaa ja pikkukaupungin festivaalihuumaa. Kyseessä ei tällä kertaa olekaan mitkään poprock-festarit vaan jotain ihan muuta.

Parin vuoden välein koko Neuburg ja lähiympäristö menee sekaisin Schlossfesteistä, eli keskiaikaa mukailevista pidoista, jotka kestävät kaksi perättäistä viikonloppua. Kaikki, siis aivan kaikki vauvasta vaariin, tuntuvat hullaantuvan näistä juhlista, jossa joka ikinen yksityiskohta on tarkkaan suunniteltu. Juhlien tapahtumapaikkana toimii Neuburgin upea vanhakaupunki, joka on muulloinkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mutta juuri tänä viikonloppuna siellä vieraillessa voi tuntea tupsahtaneensa keskiaikaan sijoittuvan elokuvan kuvauksiin.

Olen jo aiemmin ihaillut kuinka söpön tosissaan saksalaiset, tai ainakin baijerilaiset, ottavat teemajuhliin pukeutumisen, oli kyse sitten Oktoberfesteistä, Volksfesteistä tai tästä Schlossfestistä. Kaikkihan tuntevat saksalaiset nahkahousut ja naisten rintamusta antaumuksella esittelevän dirndlin, mutta näille festareille nämä asut eivät kuulu. Sen sijaan kunnon neuburgilaisella on vähintään yksi uniikki keskiaikainen Schlossfest-vaatekerta, mielellään tietysti erilainen juhlien jokaiselle päivälle. Vaihtoehtoina on joko rikas linnanrouva tai -herra (keski-ikäisten suosikki) tai rappioromatiikkaa tihkuva köyhän kansalaisen asukokonaisuus (nuorempien valinta). Kaikki tietävät miltä asun tulee näyttää, se kuuluu neuburgilaiseen DNAhan, ja ulkopuolisen virheet paljastuvat nopeasti. About 80% festareiden kävijöistä on pukeutunut hyvin huolellisesti teeman mukaan, oli kyseessä sitten lapsi tai eläkeläinen. Vakavamielisimmät eivät hyväksy asuunsa mitään modernia, jopa kenkien, laukkujen ja lastenvaunujen (-vankkureiden) tulee sopia teemaan. Myös teinien ja nuorten aikuisten parissa pukeutuminen on kova kilpailu, aivan kuten muissakin perinteisissä baijerilaisissa pidoissa. Kyse ei ole siis keski-ikäisten noloista roolileikeistä vaan perinteestä, jota myös nuoret haluavat ylläpitää.

Vierailin Schlossfesteillä ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, ja kyllä oli naurussa pitelemistä kun näin mieheni aivan vakavissaan vetävän päällensä polvihousuja ja kaikenmaailman muita assesuaareja. Nyttemmin olen oppinut, ettei näille asioille saa nauraa, vaan tässä on tosi kyseessä. Ja olen pikkuhiljaa itsekin lämmennyt ajatukselle omasta Schlossfest-asusta. Koska nimenomaan se, että kaikki pukeutuvat, on koko homman ydin. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin suomalaisen vakavasti, välillä voi hassutellakin, pukeutua omituisiin (ja epämukaviin) naamiaisasuihin. Pitäen mielessä kuitenkin, että kyseessä on aikuisten oikeasti vakava asia, jolle ei parane naureskella. Oikeastaan tämmöinen aikuisten roolileikki on aika vapauttavaa, suosittelen kokeilemaan! 😉

This weekend’s theme has been Medieval times, as an honor to Neuburg’s Old Town and its Schlossfest, which is a huge party organised every two years. The whole town and all villages around gather together, dress up in traditional costumes and feast for two weekends in a row. This is absolutely the best time to visit Neuburg and enjoy its gorgeous Old Town and cheerful people. Schlossfest feels like you accidentally stumbled into a movie scene.


Since I’ve gotten to know the German, or better, Bavarian culture, I’ve been fascinated by the passion people here have towards their traditional costumes and dressing up for parties. Lederhosen and dirndl are of course a cliche must-have many outsiders know, but did you know that a true Neuburger has their special Medieval Schlossfest outfit, or even better, different one for every day of the party. You can either choose to be a rich lord or a lady (choice of the middle-aged), or a humble working citizen (favorite of the younger crowd). Almost everyone wears a costume, and it is not something taken lightly. Every detail must fit the theme, even children’s buggies are replaces by old carriages. And everyone knows how the costume must look like, it is written in their DNA.


In Finland we don’t really do costume parties, and if we do it is as a joke for bachelorette’s party. So you can imagine my first reaction when I got to know that lederhosen and dirndl, and this Schlossfest outfit, aren’t a funny joke, but something taken very seriously, by everyone, including teenagers. I must admit that it was challenging to keep my face straight when I first saw my husband in this outfit four years ago, but nowadays I’ve learned to appreciate and enjoy the tradition. The point is, you see, that everyone wears the costume, and if you don’t, you are the odd one.

I think Germans are actually onto something that we Finns don’t even realise because we think it’s childish – how liberating a costume play like this can be.