Ikuisesti univelkainen…

Tällä kertaa tuun tänne ihan rehellisesti vaan kertomaan just tämän hetken fiiliksiä. Väsyttää nimittäin niin perkuleesti, että muuta ei jaksa.

Meidän kaksivuotias ei ole koskaan ollut hyvä nukkumaan, omasta mielestäni ei edes kohtuullisen hyvä. Luin jostain, että huomattavan yöheräilyn raja olisi neljä herätystä yössä ja se kyllä menee menillä useimpina öinä rikki. Eli siis ainakin se kolme-neljä sellaista herätystä, jotka vaativat vanhemman reaktiota.

Heräilyjen syy on epäselvä – olemme itse tulleet siihen tulokseen että meidän vauhtiveikko tarvitsee öisin sitä läheisyyttä, jota ei malta päivällä ottaa. Mutta valitettavasti pelkkä vieressä nukkuminen ei auta vaan tyyppi heräilee siitäkin huolimatta. Ilmeisesti käy päivän tapahtumia läpi, näkee pahoja unia tai mitä lie…

Olemme yrittäneet kaikkea, ja keksineet kaikki mahdolliset syyt tämän kahden vuoden aikana. Paitsi itkettämistä, yksin jättämistä, sitä emme ole kokeilleet, koska se ei tunnu meille luonnolliselta. Voihan se olla, että olemme itse omalla “lepsuilullamme” luoneet tämän tilanteen. Tai sitten emme. Nykyään Leevi nukkuu 120cm leveällä patjalla, jotta jompikumpi meistä vanhemmista voi rojahtaa viereen nukkumaan. Koska samaan sänkyyn emme kaikki kolme mahdu – Leevi on levoton nukkuja ja niin olen minäkin.

Vuoden alusta lähtien olemme vuorotelleet yövuorossa – joka toinen yö on minun ja joka toinen Wolfin. Tämä on ainoa keino, jolla pysyn järjissäni. Sitä ehdotti psykologi silloin viime joulun aikaan kun olin aivan totaalisen rikki. Tähän asti se on toiminut suht hyvin, mutta valitettavasti pikkuhiljaa alkaa olla sellainen tilanne, että myös Wolfista on heräilyn myötä tulossa uniongelmainen, joka heräilee jokaiseen inahdukseen ja nukkuu levottomasti, silloinkin kun on hänen vuoronsa nukkua. Itseäni on tämän vuorosysteemin lisäksi auttanut korvatulpat ja unimaski, joita käytän melkein joka yö – ja päivä päiväunilla. Koska sellaiset on pakko ottaa aina jos on siihen aikaa, muuten ei jaksa. Todella ärsyttävää aina vaan ajatella nukkumista ja väsymystä, eihän tämän näin kauaa pitänyt kestää.

Nyt päiväkodin aloituksen yhteydessä on tietysti ollut täysin ymmärrettävää ja odotettavissa, että yöt ovat levottomia. Sen lisäksi Leevillä oli koko viime viikon paha flunssa, jonka jälkimainingeissa hän kärsii edelleen yöllisestä yskästä. Voitte vain kuvitella minkälaisia zombieita täällä pyörii… Leevi itse tosin näyttää olevan täynnä virtaa, ihan sama minkälainen yö olisi takana. Kaiken tämän päälle herra on nyt muutamana yönä saanut jotain ihme raivokohtauksia, jolloin hän ei rauhoitu mun kanssa millään ja Wolfinkin täytyy antaa kaikkensa ja vielä enemmän saadakseen tyypin taas nukkumaan. En kyllä ihan oikeasti kestä, jos näistä raivokohtauksista tulee jotain säännöllisempää (menin tyhmänä googlettamaan…).

Näin on kahdessa vuodessa kahdesta erinomaisesti nukkuvasta melko energisestä ihmisestä tullut varjoja entisestään, tai no kyllä ne vanhat minät sieltä hyvänä päivänä pilkistävät, mutta aivan äärirajoilla mennään. Onneksi meillä on toisemme, ja tietysti tuo päiväsaikaan useimmiten hurmaava lapsi, ei tästä muuten selviäisi hengissä.

I have to be honest now and admit that I am absolutely way too tired to write about anything more interesting than how tired I am. How tired we both are, me and my husband. We were blessed with a beautiful, intelligent and funny son, who unfortunately still after two years does not sleep (how we would need him to). I read from somewhere that the limit of significant amount of wake ups at night is four. And that is what we have most of the night, at least. 

We have tried to figure out every possible reason and solution to this issue, we have tried everything. Except letting Leevi alone to cry, because this would not feel good for neither of us. So maybe we have created the situation ourselves by being too kind. Or maybe it would be like this anyway. Nowadays Leevi’s got a 120cm mattress to sleep on, so one of us can crash there at some point of the night. But even sleeping next to him doesn’t make him sleep the night through, or even close. After my total meltdown last winter we have shared the nights in shifts – every other night is mine and every other night Wolfi’s. That, earplugs, sleep mask and napping whenever possible has gotten me this far. But still I am most of the time completely exhausted. I’m wondering how does it feel to get enough sleep at night, so you don’t need to think about sleeping all the time? Unfortunately regular wake ups have now ruined Wolfi’s sleep, even on those nights when he would have a chance to sleep. And there’s only two of us, so where to turn next?

Recently of course there has been some reasonable explanations for exceptionally shitty sleep – starting kindergarten, suffering a cold and a nightly cough that followed it. But unfortunately it comforts only little, especially when you know that whenever the nights get back to normal that isn’t too glorious either. On top of all this, couple of nights now Leevi’s got some rage attacks in the middle of the night, and I can’t calm him down. Wolfi manages a bit better, but I do really really hope this is not something regular, because we have absolutely no energy left in us. At least we are lucky to have each other in this situation, and apart from the sleeping issues a wonderful child, otherwise we wouldn’t manage. 

Advertisements

7 thoughts on “Ikuisesti univelkainen…

  1. valkkis

    Ihan ensin: tsemppiä ja jaksamista! Jatkuva väsymys on jotain ihan kamalaa, onneksi olette kuitenkin yhdessä pyrkineet tukemaan tosianne tilanteessa.
    En todellakaan ole mikään unikoulujen tai lasten nukkumisen ammattilainen, mutta pari asiaa tuli mieleeni. Miten Leevi on tottunut nukahtamaan? Yksin vai onko jompikumpi aikuisista lähellä? Nukkuuko hän omassa huoneessa?
    Meilläkin oli 1,5v muutama yöllinen kauhukohtaus, en tiedä oliko teillä nyt samoja mutta ne oli ihan kauheita, kun lapseen ei saanut mitään kohtaktia ja se vaan huusi. Onneksi näitä ei tullut montaa, huh.

    Liked by 1 person

    1. Kiitos tsempeistä! En usko että nuo ovat kauhukohtauksia, sen verran kontaktia saa kuitenkin. Lähinnä turhautunutta itkua, tai sellaista samanlaista parkua mitä meillä on nyttemmin ollut kun ei saa mitä haluaa. Eli uhmaa. Mutta en tiedä mistä se keskellä yötä yhtäkkiä tulee.

      Leevi on tottunut siihen että nukahtaa kun aikuinen on samassa huoneessa. Mutta emme tee mitään sen erityisempää kuin olemme paikalla. Nukkuu siis omassa sängyssä, omassa huoneessa ja on nukkunut näin periaatteessa kahdeksankuisesta asti (osan yöstä). Tällä hetkellä yritämme siirtyä pikkuhiljaa huoneen ulkopuolelle nukuttamisen aikana, mutta toistaiseksi siitä seuraa itku. Emme halua pakottaa nukahtamaan yksin jos ei siihen ole valmis. Mutta voi toki olla että juuri tällä ylläpidämme heräilyä, en tiedä. Katsotaan jos tässä syksyn mittaan saataisiin asiaan muutos, se onkin sitten se ihan viimeinen temppu hihassa.

      Like

      1. valkkis

        Itsekseen nukahtaminen on mielestäni tärkeää, jos lapsen oletetaan muutenkin nukkuvan itsekseen 🙂

        Ystäväni vertasi asiaa niin, että jos olet vaikka laivalla hytissä, ja nukahdat niin että miehesi on siinä samassa hytissä. Heräät yöllä ja huomaat, että mies onkin lähtenyt, miltä sinusta tuntuisi?

        Löydätte varmasti teille sopivimman ratkaisun, joskus se vaan vaatii lujaa päättäväisyyttä vanhemmilta, jolloin olisi hyvä toimia ennenkuin olette liian väsyneitä.

        Mutta nyt, kauniita unia, toivottavasti ensi yö menee mahdollisimman vähillä herätyksillä 🙂

        Liked by 1 person

      2. No se on tietysti totta, että jos ei halua vieressä nukkua muutenkaan niin ei varmaan kannata totuttaa siihen. Meille kuitenkaan esim. perhepeti ei olisi ongelma ollenkaan jos kaikki nukkuisivat silloin hyvin mutta Leevi on vieressäkin kovin levoton… Ja tosiaan suurimpana syynä siihen ettemme ole pystyneet määrätietoisesti toteuttamaan itsekseen nukahtamista on meidän oma väsymys – on huomattavasti helpompi istua tai maata sängyn reunalla kuin ravata huoneessa lohduttamassa ja palauttamassa taaperoa petiin…. Tämä olisi varmaan ollut astetta helpompaa silloin kun oli vielä pinnasänky 😅

        Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s