Vegaanihaaste 2018

Tällä kertaa en teekään uuden vuoden lupauksia vaan aloitan vuoden haastamalla itseni. Hetken mielijohteesta päätin ryhtyä huomenna alkavaan vegaanihaasteeseen (vähintäänkin) tammikuun ajaksi.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen lopettanut lihan ja kalan ostamisen kotiin jo viime talvena, mutta maidottomaan ja munattomaan ruokavaliion siirtyminen on kutkutellut pitkin vuotta. Olen kuitenkin ollut laiska sitä kokeilemaan ja pelännyt, ettei “mitään” hyvää jää jäljelle, jos luovun jogurtista ja juustoista. Myös viikonloppuaamiaisen kananmuna on pitänyt paikkansa pöydässäni. 

Nytpä sain kuitenkin oivan tilaisuuden edes kokeilla miltä elämä täysin (tai ainakin lähestulkoon) ilman eläinperäisiä tuotteita maistuu. Ajoitus näin joulun jälkimainingeissa on erinomainen  – joulukuussa on lihaa ja kalaa tullut syötyä niin paljon, että kirjaimellisesti oksettaa. Odotan innolla keveämpää oloa, jonka jo tiedän seuraavan lihattomasta ruokavaliosta.

Oman pienen haasteensa hommaan tuo se, että vegaanihaasteen vertaistuki ja reseptit on luotu Suomeen. Täällä Tallinnassa on valikoimissa ja hinnoissa vielä jonkun verran toivomisen varaa, vaikka parempaan päin ollaan selvästi menossa. Ehkäpä teen päiväristeilyn Ruoholahden S-marketiin shoppailemaan vegaanierikoisuuksia. Totuushan on tietenkin, ettei vegaaniruokavalion toteuttamiseen tarvitse uusimpia maitoa, munaa ja lihaa korvaavia innovaatioita, mutta ei niistä haittaakaan olisi.

Astetta helpommaksi haasteen taas tekee se, että myös mieheni on kiinnostunut vegeilystä, vaikka onkin kuuluvasti ilmaissut, ettei hänestä tule kokonaan kasvissyöjää. Hän on kuitenkin ostanut minulle tämän vuoden aikana lahjaksi jopa kaksi vegaanikeittokirjaa, joten se kertonee jotakin hänen tuestaan. Leevi taas ei ole koskaan ollut kova lihansyöjä, hän on tottunut tofuun ja papumössöihin, eikä ole koskaan juonut lehmänmaitoa (korviketta lukuunottamatta). Lihaa ja maitotuotteita hän saa tosin päiväkodissa. Joten ei pitäisi olla ongelma eikä mikään valmistaa samaa ruokaa koko perheelle. Enkä kyllä montaa eri ruokaa alkaisi valmistamaankaan.

Instagramista voit seurailla mun tammikuun syömisiä ja kuulumisia. Ja jos vähänkään kiinnostaa, liity ihmeessä mukaan haasteeseen. Ei maksa mitään, eikä sido mihinkään, mutta parhaassa tapauksessa opit jotain uutta! 

Instead of traditional new year’s resolutions I decided to start the year challenging myself. Tomorrow I’ll participate in Finnish Vegan January, in order to see how necessary milk and eggs really are to me. This year I’ve already proved that meat isn’t actually needed at all, and now around Christmas time I’ve actually noticed how heavy eating meat makes me feel. 

My reason for cutting down animal-based products is mostly environmental – I hope to make at least some of my part in preserving our globe by eating more plant-based food. And as mentioned I’ve noticed it makes me feel better, so there’s that selfish reason too. Of course well-being of animals is a good plus also, but I would be lying if I’d say that alone drives me. In any case, I don’t like labelling, so you probably won’t catch me calling myself vegan or even vegetarian any day soon. But I intend to take this challenge as seriously as possible, while of course having fun exploring new recipes at the same time.

If you’d like, you’re welcome to follow me in Instagram to see what am I putting on my plate in January. And why not participate in the challenge yourself also?

Advertisements

Meidän expat-joulumme

En oikein ymmärrä sanaa joulustressi, tai ainakaan sitä miksi ihmiset stressaavat joulun järjestämisestä. Itse huomaan, että stressasin enemminkin niistä jouluista, jolloin joulua ei oikein ollutkaan. 

Miten ulkosuomalainen ja -saksalainen perhe siis pitää huolen siitä, että joulu tuntuu joululta? Koska olemme suht nuori perhe ja muuttaneet jo monta kertaa emmekä koskaan asuneet kummankaan kotimaassa, ovat jouluperinteetkin vielä hieman hakusessa. Eniten joulu kuitenkin tuntuu joululta perheen kanssa kylmässä ja pimeässä Euroopassa vietettynä. Kahdestaan Ugandan lämmössä oli hyvin vaikea päästä joulufiiliksiin. Myönnettäköön, että oma fiilikseni on myös tiiviisti sidoksissa suomalaisiin jouluruokiin – jos niitä ei ole tarjolla, ei oikeata joulua tule.

Tänä vuonna halusimme varmistaa joulutunnelman järjestämällä luonamme Tallinnassa “suuren” perhejoulun. Paikalle saapuivat minun ja mieheni vanhemmat, minun veljeni, mieheni sisko ja hänen poikaystävänsä. En stressannut joulusta etukäteen, olimme jakaneet ruokavastuuta niin, ettei minulle jäänyt paljoakaan tekemistä. Vanhempamme ulkoistimme hotelliin, jotta kaikilla olisi tarpeeksi tilaa. Uskon, että tämä päätös oli kaikkien kannalta erinomainen.

Pyhät menivät hyvin, siitäkin huolimatta että osaa meistä piinasi ikävä vatsatautivirus eikä erilaisten kulttuurien ja tapojen kohtaamisilta voinut välttyä. Ruokaa oli aivan valtavasti – kaikki suomalaiset ja saksalaiset herkut kannettiin pöytään kahtena peräkkäisenä päivänä ja kolmantena syötiin kaikki se mitä kaapeista vielä löytyi. Nyt uuden vuoden kolkutellessa ovea olemme saaneet lähes kaiken tuhottua tai pakastettua. (Tästä onkin erinomaiset lähtökohdat aloittaa tammikuun vegaanihaaste, josta kirjoittelen myöhemmin.)

Koskettavinta sen lisäksi, että perheemme jaksoivat matkustaa tänne luoksemme, oli Leevin käsinkosketeltava innostus sukulaisten läsnäolosta. Vaikka näemme melko harvoin, Leevi ei ollenkaan ujostele, vaan pistää parastaan mummien, ukkien, tätien ja enojen kanssa. Sitä on aina yhtä ihana katsella. Harmittaa jo, kun tietää kuinka pitkä aika on siihen kun seuraavaksi nähdään. 

Joulu lienee täyttänyt tarkoituksensa, olen nimittäin jo ihan valmis ensi viikolla toivottavasti koittavaan normaaliarkeen (ellei joku tauti taas iske). Peloistani huolimatta onnistuin sittenkin saamaan joulusta tarpeekseni tänä(kin) vuonna. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa 😅

This year we wanted to be sure that we’d had THE Christmas spirit in our home. So we invited both of our families here to celebrate with us. 

We haven’t managed to form much Christmas traditions by ourselves yet, as we’ve been all over the world these past five years. But I think this year was finally a beginning of something like that. Not that we could have our families here every year (shame) but we managed to bring Christmas to our home in other ways too. Perhaps it’s about a child big enough to realize some traditions or maybe it is just the magic of the cold, dark North.

We had wonderful holidays enjoying our families company – especially amazing was to watch how much Leevi loved it. Food was of course great, as this year we were able to bring all the authentic Finnish and German treats to the table. Now I’m so stuffed both with food and Christmas I don’t mind at all that it is only once a year. This is what you call success, right? 😃 

(Now, after all the feasting and meat eating (I couldn’t resist) is an excellent moment to start one month vegan challenge, which I’ll be updating you about very soon.)

Reissussa: Mallorcalle joulukuussa?

Muutaman postauksen olenkin jo kirjoitellut Mallorcan reissustamme, mutta ajattelin vielä koota jonkunnäköisen yhteenvedon.

Toiveenamme oli päästä täältä pohjoisen kylmästä ja ennen kaikkea pimeästä hieman valoisampaan, vehreämpään ja lämpimämpään ilmastoon. Halusimme kuitenkin mahdollisimman lyhyet lennot, koska kaksiveen kanssa lentäminen ei ole lempipuuhaamme (tai se ei ole hänen lempipuuhaansa). Mieheni bongasi alkusyksystä Easyjetin lennot Berliinin kautta Mallorcalle hyvin kohtuulliseen hintaan ja niinpä päädyimme kokeilemaan miten matkustus yhden yön välilaskuilla toimii. Mallorcan lämpötila joulukuussa on yleensä 10-15 astetta ja päivänvaloa muutama tunti enemmän kuin täällä pohjoisessa. Saari on melko suuri ja siellä sijaitsee useampikin kohtuullisen kokoinen kaupunki, joten ajattelimme sieltä löytyvän tarpeeksi tekemistä, vaikka uimakelejä ei luvassa olisikaan.

Matka kohteeseen meni kohtuullisesti, en tosin ole edelleenkään varma lentokenttähotellissa yöpymisen mielekkyydestä. Ja kyllähän saarella tekemistä ja näkemistä riitti, vaiķka asteita oli alkupäivinä alle kymmenen. Loppulomasta saimmekin jo nauttia pohjoisen kesää muistuttavasta lämmöstä ja teepaitasillaankin tarkeni (auringossa). Vuokrasimme auton koko kymmeneksi päiväksi ja varasimme kaksi eri hotellia saaren eri puolilta, jotta näkisimme mahdollisimman paljon. Mallorcan luonto on kaunista, aika vaihtelevaakin ja muutama kiinnostava kaupunki löytyy, ykkösenä tietysti ihana Palma. Lisäksi kävimme esimerkiksi akvaariossa, josta Leevi oli yllättävän innoissaan, junalla Sóllerissa, Sineun markkinoilla (ehdottomasti käymisen arvoiset) ja FAN-ostoskeskuksessa. 

Olin tyytyväinen valitsemiimme hotelleihin, Hipotel Dunasiin ja Iberostar Cristinaan, eritysesti jälkimmäinen oli uutuudenhohdossaan oikein miellyttävä. Olimme varanneet puolihoidon, joka osoittautui erinomaiseksi päätökseksi (paitsi ehkä vyötärön kannalta), lomakylissä kun ei ollut montaakaan avonaista ravintolaa tähän aikaan vuodesta. Molemmissa hotelleissa oli pienet ulkoleikkipaikat ja sisäuima-altaat, joten viihdykettä riitti vaikkei ulkouima-altaisiin ollut asiaa. Iberostarissa oli myös sisäleikkihuone, jonne ei saanut mennä, koska heidän miniclubinsa oli suljettu – tästä pieni miinus. Ehkäpä espanjalaiset eivät ihan ymmärrä sisäleikkipaikan hohtoa, jos näitä kurjan kelin päiviä on vuodessa viisi.

Kaikenkaikkiaan sanoisin, että reissu oli onnistunut, koska olimme varautuneet viileään keliin. Alkupäivinä kevyt toppatakki villatakin päällä, pipo ja sormikkaat eivät olleet liioittelua, mutta viimeisinä päivinä olisi rannalla tarjennut (skandinaavi) löhötäkin. Eli kannattaa varautua kaikkeen, vähän niinkuin Suomen kesässä, jos matkustaa Mallorcalle talvikuukausina. Kannattaa myös varautua siihen, että lomakylät ovat aavemaisen kuolleita – mikään paikka ei ole auki, eikä missään liiku ketään. Voisin itse matkustaa tämän kokemuksen perusteella saarelle uudestaankin, Saksasta ainakin kun sinne saa hyvin edullisia lentoja. Mutta ehkäpä ensi kerralla vaikka syys- tai huhtikuussa. Mallorcalla saa olla tarkkana missä majoittuu: monet turisteille rakennetuista kylistä vaikuttivat suorastaan helvetillisiltä aikuisten huvipuistoilta, eikä arkkitehtuuri useimmissa paikoissa hivellyt silmiä. Mutta kuten mainittu, Palma oli todella upea ja sen lisäksi löysimme muutaman muunkin helmen – Portocolomin ja Porto Criston kylät saaren itäpuolella vaikuttivat viehättäviltä, ja niissä oli ihan oikeatakin elämää. Autoillessa majapaikalla ei ole ehkä niin suurta merkitystä, kun ei siellä aikaa kauheasti vietäkään.

Mallorca ihastutti myös lapsiystävällisyydellään – leikkipaikkoja oli joka kulmassa ja ihmiset aivan uskomattoman ystävällisiä lasta kohtaan. Vaikka Tallinnakin on mielestäni (yllättävän) lapsiystävällinen, on ihmisten käyttäytymisessä silti vissi ero, puhumattakaan Suomeen verrattaessa.

I decided to get back to Majorca one more time, and wrap up the whole experience: so was Majorca worth of a visit? And most importantly, worth of a visit in December when the average temperature is below 15 degrees? I think it was.

As I mentioned before Palma was really a positive surprise, and actually the island itself too, with the nature and couple of interesting villages and towns. I do think however that the island can seem like a nightmare, if you find yourself in one of the many tourist trap “villages”, especially in season. But if you travel outside main season and know a cozy place to pick Majorca can be almost-idyllic experience. 

We were prepared for the cold weather, hich I’m very happy about. On the first days winter jacket, hat and gloves were really not too much, but luckily by the end of our holiday we got to enjoy also of some summery days (from a Nordic perspective). We had made quite a lot of plans for bad weather, and not at all counting on beaching and pooling. For the whole 10 days we had a car and we picked two different hotels on the other sides of the island to see as much as possible. We visited aquarium, Sóller with train, Palma, FAN shopping center, Sineu’s market (definitely worth of visit) and some smaller towns. Especially Portocolom and Porto Cristo seemed like quite idyllic small towns, with real life in them. All these tourist villages are first of all ugly and secondly  nothing’s open outside the season – they are spooky ghost towns. I’m glad that we had half board, otherwise it would have been a challenge to find a dinner restaurant. 

All in all the holiday was rather relaxing, even we travelled through Berlin and stayed there a night each direction. Spanish people are very hospitable even in a place like Majorca, and their attitude towards children is amazing.

Tallinnan joulumarkkinat

Vielä ehtii Tallinnan tunnelmallisille joulumarkkinoille, jotka ovat auki läpi joulunpyhien aina loppiaiseen saakka. 

Olen nähnyt monien saksalaisten joulumarkkinoiden lisäksi ainakin puolalaiset, ruotsalaiset, suomalaiset ja espanjalaiset markkinat, ja täytyy sanoa, että Tallinnan vanhassakaupungin tunnelma on yksi parhaista. Toki puitteetkin joulutunnelman luomiselle ovat keskiaikaisessa kaupungissa erinomaiset.

Raatihuoneen torin valtaavien markkinoiden keskipiste on suuri joulukuusi, jonka ympärille on ripoteltu puisia majoja. Majoissa myydään käsitöitä turistien makuun; neuleita, pörröisiä turkistossuja, joulukoristeita ja puusta valmistettuja käyttötavaroita. Torilta saa toki myös yllinkyllin glögiä ja jouluisia herkkuja. Lapsille ekstrahuvitukseksi löytyy kaksi karusellia ja joulupukin mökki, jossa pukin voi tavata.

Lumi toki toisi oman maagisen lisänsä joulutunnelmaan, mutta onneksi vanhakaupunki ja joulumarkkinat ovat tosi kauniita ilmankin. Näyttää nimittäin siltä, että joulusta tulee täällä taas musta. Tallinna on onneksi pistänyt parastaan jouluvalaistuksessa muutenkin, se jos mikä piristää kummasti loskassa taapertaessa. Parhaat jouluvalaistukset voi vanhankaupungin lisäksi bongata Solaris-keskuksen liepeiltä.

You still got time to see Tallinn’s lovely Christmas market. It is open through Christmas until 6th of January. I’ve seen German, Polish, Finnish, Swedish and Spanish markets, and the Estonian one is definitely one of the most cozy and atmospheric. 

Reissussa: Sóller – matka historiallisella junalla taaperon kanssa

Aika palata Tallinnan kylmyydestä hetkeksi muutama aste lämpimämpiin maisemiin. Taannoisella Mallorcan reissullamme teimme päiväretken Sóllerin historialliseen kylään. Retken kohokohta ei kuitenkaan ollut kylä itse vaan matka sinne. Matka taittuu nimittäin 100 vuotta vanhalla puisella junalla hienoissa vuoristomaisemissa.

Pohdimme reissun onnistumista etukäteen – tunnin junamatka suuntaansa ei välttämättä olisi omiaan vilkkaan taaperon kanssa. Lisäksi junalipun hinta kirpaisi hieman, koko perheen edestakaiset matkat maksoivat yli viisikymppiä. Tosin jos vertaa VR:n tai maailman muihin turistinähtävyyksiin, hinta lienee kohtuullinen. Biitsikelien puuttuessa emme keksineet parempaakaan tekemistä, joten päätimme ottaa riskin.

Ja onneksi otimme, reissu oli nimittäin oikein kiva, ja taaperomme todisti pelkomme turhiksi. Menomatkan Leevi jaksoi edessä pelleilevälle taaperolle irvistellen (vinkki: etsi muita lapsiperheitä matkustaessasi taaperon kanssa) ja keksejä syöden, ja me vanhemmat saimme edes toisinaan keskittyä ikkunasta avautuviin upeisiin maalais- ja vuoristomaisemiin. Tunti hujahti yllättävän nopeasti. Kaikista jännittävintä Leevin mielestä taisivat olla lukuisat tunnelin junan puksutellessa kohti määränpäätä.

Junan pääteasema oli viehko, joskin hyvin pieni ja lähinnä turisteja palveleva vanha kylä. Kiersimme siellä auringonpaisteessa tunnin-pari ennen lounasta. Harmillisesti kaikki kaupat olivat pyhäpäivän aikaan kiinni – uskoisin, että aikaa saisi kulumaan hieman enemmän paikallisia käsitöitä tutkiskellen. Kaupungista voi jatkaa historiallisella raitiovaunulla matkaa Port de Sólleriin, mutta me päätimme puolipäiväreissun riittävän tällä kertaa.

Lounaan jälkeen mieheni sujautti Leevin Tulan kantoreppuun päiväunille, ja tyyppi koisasi kaikkien ihmetykseksi lähes koko rämisevän junamatkan takaisin Palmaan, jolloin saimme itsekin sulkea silmämme hetkeksi, jos maisemilta maltoimme. Kantoreppu – mikä ihana keksintö, vielä yli kaksivuotiaankin kanssa!

On our winter holidays to Mallorca, we made a day trip to Sóller with a historic wooden train. First we were not convinced 1 hour train ride each direction would be the best idea with our restless little one, but as it wasn’t exactly beach weather we decided to give it a shot. 

And I’m happy that we did as we (or our toddler) proved our fears wrong, and the trip was very pleasant. On the way from Palma to Sóller Leevi concentrated on making funny faces with another toddler sitting near by (tip: search for other families with small children when traveling with a toddler) and munching his cookies. So I even had time to take a couple of pictures of the gorgeous mountain views that opened up from the carriage windows. One hour went by surprisingly quickly.

The destination was cute, but small and pretty touristy village, that seemed to be asleep on a holiday morning. We walked around the narrow alleys for an hour or so, and then had lunch in a small cafe. I must say that the way to this town is much more of a highlight than the town itself. But apparently there’s also something called Port de Sóller, where you could continue your journey by old wooden tram. We, however, decided that it was time to turn back to Palma.

Way back was a breeze – at least to me – when Leevi slept the whole journey in a baby carrier in his daddy’s lap. Amazing invention, totally recommended for traveling even with bigger “babies”. So we had time to close our eyes too for a moment, or just concentrate on the photo perfect view.

P.S. partial photo credits to my hubby 😘

SUOMI 100-blogihaaste

Suomen suuri symttäripäivä meni minulta talvilomaillessa harmillisesti aika ohi, vaikka olisin nyt Virossa saanut juhlia sitä todella hienoin menoin. Toivottavasti he jaksavat vielä tulevinakin vuosina järjestää yhtä hienoja kunnianosoituksia naapuriaan kohtaan – ja toivottavasti me suomalaiset kunnioitamme hyvin näkyvästi virolaisten 100-vuotispäivää muutaman viikon kuluttua. 

Katsoin sentään koosteen Linnan juhlista ja Helsingin ilotulitukset Yle Areenasta, ihanaa että se toimi noin helposti. Edellisinä vuosina olen kikkaillut jotain kummallista saadakseni juhlat näkyviin, en tiedä onko Yle muuttanut jotain vai enkö vain ole tajunnut Areenan hienoutta.

Päätin vielä näin jälkijälkikäteen muistaa Suomea tällä ulkosuomalaisten blogeissa kiertävällä Suomi100-haasteella, te tiedätte kuinka rakastan näitä 😃

Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Asun Tallinnassa, Virossa, jossa olen asunut noin puolitoista vuotta. Yhteensä olen asunut ulkomailla 5,5 vuotta.

Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Nyt Tallinnasta käsin käyn Suomessa melkein kerran kuukaudessa, ja Ugandassa ja Puolassa asumisen jälkeen osaan todella arvostaa kuinka helppoa, nopeaa ja edullista kotona käyminen on. Viimeksi olimme Espoossa isänpäivänä, ja seuraavan kerran menemme ensi viikonloppuna.

Mitä kaipaat Suomesta?

Kaipaan enemmän aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Kaipaan sitä, ettei tarvitsisi stressata ymmärtävätkö muut minua (esim. lääkärissä) tai käyttäydynkö kulttuurillisesti oikein. Kaipaan turvallisuudentunnetta, joka minulla oli Suomessa asuessa. Kaipaan supermarkettien absurdeja valikoimia. Kaipaan juhlapyhien perinteitä.

Lempimaisemasi Suomessa?

Helsingin keskusta-alueen merenrannat, ja sellainen täydellinen saaristolais- tai järvimökkimaisema, joka ei oikeestaan koskaan ole ollut minulle tuttu, mutta joksi suomalaisen maiseman miellän.

Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

Kuten aiemmin mainittu, jäi juhlinta kilistelyyn hotelli buffassa ja mahdollisimman Suomi-henkiseen asuun pukeutumiseen (sinivalkoinen mekko lomagarderobista). Ehkäpä ensi vuonna juhlimme Suomessa.

Mitä suomalaista muotoilua teiltä löytyy, ja onko joku esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Olen siinä uskossa, että ulkosuomalaiset arvostavat suomalaista muotoilua keskimääräistä enemmän ja minullekin Suomi-tavaroiden arvo on noussut viime vuosina. Meiltä löytyy Muumi-mukeja, Iittalaa ja Marimekkoakin. En tiedä lasketaanko vaatteet muotoiluksi, olen ostanut suomalaisen Noshin vaatteita Leeville ja itselleni. Iittalan tuotteita voisin ostaa loputtomasti, jos se ei olisi rahasta kiinni, ja panostaisin mielelläni enemmän myös suomalaiseen vaatesuunnitteluun.

Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Vuosien varrella olen haalinut ulkomaille oikeastaan kaiken omaisuuteni, jota ei kyllä lähtiessäni hirveästi ollut. Tunnearvollisesti tärkein on lapsuuden nalle, joka koristaa nyt Leevin huonetta. Ilahduin myös kovasti kun vanhempani saivat viime syksynä tuotua Ikeasta ensimmäiseen omaan kämppääni ostamani keittiösaarekkeen, joka oli heillä säilössä. Se on jokapäiväisessä käytössä aamiaispöytänä. On myös joitakin keittiövälineitä, joita olen kantanut mukanani kaikkialle; kunnollinen kuorimaveitsi ja pienen pieni purkinavaaja. Loppujen lopuksi minulla on kuitenkin hyvin vähän “korvaamattomia” tavaroita, siitä on aikuisiän jatkuva muuttaminen pitänyt huolen.

Mitä suomalaista ruokaa rakastat?

Pidän monista suomalaisista ruoista, kuten makaroni- ja maksalaatikosta, poronkäristyksestä, kanaviillokista ja karjalanpaistista, mutta lihansyönnin vähentämisen jälkeen en ole niitä oikeastaan kaivannut. Rakastan suomalaisia joulu- ja pääsiäisherkkuja, ja tietysti Fazerin sinistä, Missä Xiä ja kunnon salmiakkia.

Entä mitä suomalaista ruokaa inhoat?

Ei tule nyt mitään sellaista mieleen, jota olisin maistanut ja jota suoraan sanottuna vihaisin. Ennen tykkäsin mustasta makkarasta, mutta epäilen, että koskisin siihen enää. Minusta on tullut ennakkoluuloisempi (liha)ruoan suhteen viime aikoina.

Minkälaista elämää viettäisit / viettäisitte, jos asuisitte edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

En ole koskaan asunut perheeni kanssa Suomessa, muutin Suomesta kun aloin seurustella mieheni kanssa. On myös melko epätodennäköistä, että asuisimme Suomessa lähivuosina. Joten on hyvin vaikea kuvitella sitä tilannetta. Jos en olisi koskaan lähtenyt Suomesta, tuskin olisimme tässä tällaisena perheenä ja se on minulle täysin sietämätön ajatus. Eli muutto oli elämäni paras päätös. Jos mieheni työ veisi meidät Suomeen, menisin hyvin todennäköisesti töihin tai opiskelisin uuden ammatin. Mutta se on suunnitelmani muutenkin, heti kun tämä toinen bebe on tarpeeksi vanha. Suomessa asuessa olisin varmasti enemmän vastuussa arkisista asioista, kuten vakuutuksista, laskujen maksamisesta ja muista järjestelyistä, ja ehkä olisin aktiivisempi lasten harrastustoiminnassa kun ei olisi pelkoa kielimuurista.

Mitä pyydät aina tuomaan tuliaiseksi Suomesta?

Nykyään en usein mitään, koska Tallinnasta saa melkein kaikkea ja jos ei saa niin haen itse. Aiemmin olen pyytänyt suomalaisia lehtiä ja kirjoja, salmiakkia, suklaata, ruisleipää… Niitä kliseisiä perusjuttuja.

Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Aiemmin mainittuja asioita: turvallisuudentunnetta ja sitä, että voin kommunikoida omalla äidinkielelläni. Supermarketin valikoimaa. Luontoa, puhtautta, ötökättömyyttä. Vuodenaikoja (vaikka olen edelleen sitä mieltä, että talvi on liian pitkä). Talojen lämmitystä. Sitä, ettei tarvitse huolehtia homehtuvatko vaatteet kaappeihin. Sitä, että asiat usein hoituvat niin kuin luvattu ja ajallaan. Läpinäkyvyyttä, luotettavuutta ja reiluutta maan hallinnossa, poliisissa ym. Tasa-arvoa, ennakkoluulottomuutta. Suomalaista koulujärjestelmää, jossa lapset ovat samanarvoisia ja heillä on samat mahdollisuudet. Sitä, että lapset saavat olla lapsia. Henkilökohtaista tilaa, ihmisten vähyyttä. Olen oppinut arvostamaan myös kaurapuuroa, ruisleipää ja Fazerin sinistä, joista en ennen välittänyt.

Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Kateellisuus, pessimistisyys, kyynisyys. Epäkohteliaat ihmiset. Epäystävällisyys. Se, etteivät lapset saisi näkyä eikä kuulua. Minä-keskeisyys. Pitkä, pimeä, kylmä talvi.

Mikä taas Suomessa on ihanampaa kuin missään muualla?

Yöttömät kesäyöt. Alkukesän vehreys loputtoman talven jälkeen. 

Suomalaisinta minussa on…

Henkilökohtaisen tilan tarve. Rehellisyys. Jähmeys. Introverttius. Pessimistisyys (tai realistisuus). Se, että näen ihmiset samanarvoisina ammatista tai tuloluokasta huolimatta enkä ymmärrä hierarkiaa. Minun on vaikea ottaa vastaan kohteliaisuuksia tai ystävällisiä huomionosoituksia.

Olen hävennyt suomalaisia / Suomea…

Kun he törttöilevät kännissä Tallinnan laivalla ja Tallinnassa.

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Varmasti keskimääräistä enemmän, olemmehan naapureita. Kaikilla on Suomessa asuva kaveri tai perheenjäsen. Kuitenkin olen hieman yllättynyt siitä, ettei oman ikäsilläni virolaisilla tunnu olevan vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen, kun puhutaan suomalaisista. Tai ehkä he ovat vain liian kohteliaita kertoakseen minulle. Suomesta käydään ostamassa joitakin tuotteita, joita ei Virosta saa, tai jotka ovat täällä kalliimpia. 

Kerron aina Suomesta…

Kylmästä talvesta, valoisasta kesästä, koulutuksesta, maailman parhaasta karkkivalikoimasta ja siitä, etteivät ihmiset välttämättä tarkoita olla niin epäkohteliaita kuin miltä vaikuttavat.

Kuinka usein puhut suomea?

Joka päivä poikani kanssa.

Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

Haluan vaalia ainakin jouluun liittyviä perinteitä; joulukalenteria, joulupukkia, joulusaunaa, jouluruokia… Myös isän- ja äitienpäivää juhlimme itselleni lapsuudesta tutuin menoin. Minä ja poikani syömme molemmat melkein joka aamu aamiaiseksi puuroa, tosin tässä on kyse enemmän mieltymyksestä kuin perinteestä. Aion kasvattaa lapseni pitämään salmiakista.

Mitä terveisiä lähetät 100-vuotiaalle Suomelle?

Toivon Suomelle ja suomalaisille lisää itseluottamusta, jotta ei olisi tarvetta vertailla meitä muihin tai pelätä muiden erilaisuutta. Olemme oikein kelpo porukkaa ja meillä on monenlaisia erinomaisia taitoja ja ominaisuuksia, ja maamme on monella tapaa aivan erityislaatuinen. Olemme päässeet nopeasti pitkälle. Nämä meidän olisi hyvä muistaa, mutta myös se, että maailmassa on monen monta tapaa tehdä asioita oikein.

I unfortunately missed this year’s big party, Finland’s 100th birthday as we were on a holiday. But I still felt like honouring my home country in some way, and I found this blog challenge to be a good way to do it.

In which country do you live and how long have you lived abroad?

I live in Tallinn, Estonia, for about 1,5 years now. Altogether I’ve lived abroad for 5,5 years.

How often do you visit Finland? 

I visit Finland very frequently now that we live so close, we go to my parents almost once a month. I really appreciate the possibility after living much further away in Uganda and Poland. 

What do you miss from Finland?

I miss more time with family and friends. I miss that I wouldn’t need to stress about communication and if I’m behaving culturally appropriately.  I miss feeling of being safe everywhere. I miss the absurd variety of stuff in supermarkets. I miss the holiday traditions.

Your favorite landscape in Finland?

The seaside of Helsinki and somewhat stereotypic archipelago or lake cabin view.

How are you celebrating the independence day?

As I mentioned I kinda totally missed the celebrations this year. Perhaps next year we’ll be in Finland. Normally I’d be watching the president’s party from TV, eating some delicious Finnish food and drinking sparkling wine. 

What kind of Finnish design you have in your home? Is there something that you’d like to bring from Finland?

I began to appreciate Finnish design more after moving abroad. We have mugs and plates from Iittala, Moomin mugs and some Marimekko. I’ve bought clothes from Finnish clothing company Nosh. If I would have unlimited amount of money I’d buy more Iittala and Finnish designers’ clothes.

What is the most beloved item you’ve brought from Finland?

I’ve managed to bring basically all my belongings from Finland. Thing with biggest emotional value is a teddy bear from my childhood, which now decorates Leevi’s room. Last autumn I finally got back my kitchen table, when my parents were able to bring it to Tallinn. We eat breakfast around it every day. In general I don’t own many irreplaceable items.

Which Finnish food you love?

I like many Finnish foods, but as they have meat in them, I haven’t eaten them much recently. I love Finnish Christmas and Easter foods, and of course Finnish chocolate and candy.

Which Finnish food you hate?

I can’t get anything really disgusting in mind, that I would have actually tasted. I would probably not touch the famous blood sausage anymore, even I used to like it. I’ve become more cautious towards food lately, especially those that have meat in them.

How would your life be like if you’d still live in Finland?

It is difficult for me to imagine how life would be if I would have not moved to Poland in 2012. Me and my husband have never lived together in Finland and I think that our family wouldn’t exist as it is now if I would have stayed. So I don’t really wanna think about that, moving was the best decision of my life. 

What do you always ask people to bring you from Finland?

Nowadays not much as I can get almost everything from Tallinn and if not I can pick it up myself. In the past I’ve asked Finnish books and magazines, candy and rye bread.

What do you appreciate in Finland that you maybe didn’t realize to appreciate before?

Earlier mentioed things: safety and being able to communicate in my own language. The supermarkets. Nature, cleanliness, absence of bugs. Four seasons (even though I still think winter is way too long). Heating in the houses. That my clothes wouldn’t mould in the closets. That things usually work as promised. Transparency, reliability and fairness in the leadership of the country. Equality and liberality. Finnish school system where every child is equal and they have same possibilities. That kids are allowed to be kids. Personal space. I have learned to appreciate also Fazer’s milk chocolate, rye bread and oatmeal porridge.

What is annoying you the most about Finland?

Jealousness, pessimistic and cynical attitude. Rude people, unfriendliness. That kids are not tolerated very well in public places. Me-centered thinking. Long, dark, cold winter. 

What in Finland is better than anywhere else?

The nightless summer nights and the greeniness of beginning of summer after a long winter.

The most Finnish thing in me is…

Need for a lot of personal space. Honesty. Icyness. Being introvert and a bit pessimistic. That I see people as equals no matter what their profession or income is, I don’t understand hierarchy. I have difficulties accepting compliments or friendly gestures.

I have been embarrassed about Finns when…

They are totally wasted on the Tallinn ferry or in Tallinn. 

What do the people of your present home country know about Finland?

Quite a lot, we are neighbours after all. Everyone seems to have family or friends living in Finland. I am a bit surprised though that Estonians of my generation don’t seem to have any strong opinion about Finns  – neither negative or positive. Or maybe they are afraid to tell me. Some people go shopping in Finland for things that are difficult or more expensive to get in Estonia. 

What I always mention when I talk about Finland…

I mention cold winter, summer nights full of light, education, the world’s best candy and that people don’t always mean to be as rude as they seem.

How often do you speak Finnish?

Every day with my son. 

Which Finnish traditions you want to keep cherishing?

I want to continue the Christmas traditions; Christmas calendar, Santa Claus (who lives in Rovaniemi, in case you didn’t know), sauna, food… Also mother’s and father’s day are important to me. Me and my son eat porridge for breakfast almost every day, but that is more about what we like than some tradition. I will raise my children to like salty liquorice. 

What would you wish for the 100 year old Finland?

I wish more confidence to Finland and Finns so we wouldn’t need to compare ourselves to others or be afraid of those who do things differently. We are decent people and we have many excellent skills and abilities. Our country is very special, we have come far in a short time. We should keep these things in mind, but also remember to appreciate other ways than our own, there’s many ways to do things right.

Reissussa: Ihastuttava Palma de Mallorca

Mallorcan viehätyksestä ja imagosta voi olla montaa mieltä, ehkäpä en siksi osannut asettaa suuria odotuksia myöskään Palman kaupunkia kohtaan. Energiani on viime vuosina mennyt ihan muuhun kuin lomakohteisiin etukäteen tutustumiseen, ja tämä on yleensä johtanut iloisiin yllätyksiin. Niin tälläkin kertaa.

Tiesitkö sinä, että Mallorcan pääkaupunki on ihan oikea, iso kaupunki, jossa asuu enemmän ihmisiä kuin Tallinnassa? Minä en ainakaan tiennyt. Sen lisäksi, että se on ihan oikea suurkaupunki (suomalaisen mittakaavassa), on se vieläpä oikein mielenkiintoinen sellainen. Turistikauden ulkopuolella saaren rantakylien muuten muistuttaessa hylättyjä, parhaat päivänsä nähneitä lomahelvettejä, oli Palmassa ihan oikeaa elämää. Satoja ravintoloita, kahviloita ja söpöjä pikku puoteja, joissa olisi viettänyt päivän jos toisenkin, jos matkaseuran hermot olisivat hieman pidemmät.

Palman vanhakaupunki ihastuttaa hyvin espanjalaisella ulkonäöllään, vehreydellä, merenrannalla ja mielettömällä katedraalilla, jota katsellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, että mitähän vattua rakennuttajan päässä on liikkunut ja kuinka tuo on ikinä saatu pystyyn? Joka tapauksessa se on vaikuttavaa katseltavaa. Vanhankaupungin arkkitehtuuri kapeine, ranskalaisin parvekkein varustettuine kivitaloineen on minulle tuttua Barcelonasta, ja kuvittelisin muissakin Espanjan vanhoissa kaupungeissa näyttävän tältä. Kaupunki ei tunnu mitenkään erityisen turistirysältä, en tunne joutuvani huijatuksi joka kadun kulmassa. Meininki saattaa toki sesongin aikana olla ihan eri. Espanjaakin kuulee vaihteeksi enemmän kuin saksaa, joka lomakylissä on melkeinpä toinen virallinen kieli.

Kävimme Palmassa viikonloppuna ja ainakin näin turistikauden ulkopuolella sunnuntai oli hyvin hiljainen, ja useimmat kaupat ja monet ravintolat kiinni. Joten suosittelen sunnuntain sijasta jotakin muuta päivää, jos vierailuun on aikaa vain yksi päivä. 

Taaperon kanssa Palma vaikutti myöskin hyvältä kohteelta, vaikka menimmekin aika paljon vanhemmat edellä mentaliteetillä tällä kertaa. Hienoja leikkipuistoja löytyy kuitenkin ympäri vanhaakaupunkia, ja ihmiset ovat aina superihania lapsia kohtaan. Ihanan näköisiä lastenvaatepuotejakin löytyi monen monta. Rattailla kulkeminen ei liene suuri ongelma, meillä ei niitä enää tosin kaivattu, vaan repussa kulki mukana kantoreppu, johon taaperon sai tarpeen mukaan sujautettua.

Palma de Mallorca totally took me by surprise on our autumn holiday – to be honest I had absolutely zero expectations and was happily surprised how interesting and beautiful city it is.

Old Spanish style stone houses with French balconies, tiny alleys to get lost in, perfect floor tiles, seaside location, hundreds of small shops and cozy restaurants and cafes. And as a cherry on top, ridiculous cathedral, one of the biggest buildings I’ve ever seen. What’s not to love?

Outside tourist season the city felt like any mainland historic town, with it’s normal everyday life. Far from the abandoned plasticy tourist villages on the coast. Here you actually hear more Spanish than German which seems otherwise to be the island’s unofficial second language. So many lovely boutiques I would have visited if my travel company wouldn’t be so impatient. 😅 Palma seems like a child-friendly destination too, there’s lots of outside playgrounds and people are ever so friendly towards kids, it amazes me time after time.