Vegaanista kotiruokaa

Kuten blogiani hieman pidempään seuranneet tietävät, osallistuin vuosi sitten tammikuussa Vegaanihaasteeseen. Sen myötä löysin ihan uuden vaihteen ruoanlaittoon ja kotiruokamme veganisoitui. Sillä tiellä olemme edelleen, enkä näe syytä palata vanhaan. Huomasin, että uuteen raaka-ainevalikoimaan tottuu nopeasti ja vegaaniudessa on monta hyvää puolta sen lisäksi, että se kuluttaa maapalloamme hieman vähemmän. Vegaaninen ruoka ei ole rakettitiedettä (useimmiten riittää kun kaartaa maito- ja lihaosaston kaukaa) eikä kummallista ituhippeilyä, vaan ihan tavallista ruokaa. Toki vegaanikokkailuissakin voi hifistellä, jos sille päälle sattuu ja uusiin raaka-aineisiin on tullut tutustuttua, mutta sehän vain pitää homman mielenkiintoisena.

Mielestäni olen ihan kelpo kokki ja reseptejä onkin kertynyt hihan varteen jo muutama. Lisäksi, silloin kun aikaa ruoanlaitolle on normiarjen puolta tuntia enemmän, tykkään kokeilla myös uusia reseptejä. Luen ruokalehtiä, -kirjoja ja -blogeja ja saan niistä inspiraatiota arkiruokaamme. Nyt ajattelinkin jakaa näitä enimmäkseen hyvin helppoja ja nopeita vinkkejä teille, jospa joku inspiroituisi vuorostaan niistä.

Kaikki reseptit tulevat olemaan vegaanisia ja löydät ne oikealla olevasta sivupalkista (tai blogipostausten lopusta, jos käytät mobiililaitetta). Uskaltaisin väittää, että useimmat reseptit valmistuvat alle 45 minuutissa ja ovat aloittelijallekin, tai pienet lapset jaloissa pyörivälle, sopivan yksinkertaisia.

Tervetuloa tekemään arjesta herkullista!

PS. Kokkailuja pääset seurailemaan myös Instagramissa !

 

Advertisements

Hei, meillä nukutaan!

Tai on ainakin nukuttu huomattavasti paremmin viime viikkoina. Tai siis Niilo on nukkunut, Leevi jatkaa omaa sekoiluaan asteikolla kohtalainen-erittäin levoton. Joka tapauksessa tämä on tarkoittanut sitä, että me vanhemmatkin olemme saaneet hieman enemmän unta ja nyt alkaa jaksaa jo jotain muutakin kuin ainaista päiväunista haaveilua. Johan tässä on taas 10 kuukautta menty pää sumussa.

Niilon unet menivät joululomalla vielä entistäkin mahdottomammiksi – tissittelyä, kanniskelua, huutoa, venkoilua, puolelta toiselle kääntelyä ja liian aikaisia aamuja. Eräänä yönä joululomalta kotiuduttuamme menetin hermoni, olin puoleenyöhön mennessä vaihtanut Niiloa tissiltä toiselle 15 kertaa ja selvää oli, ettei kumpikaan nukkunut pätkän vertaa. Päätin siis, että kainalossa saa olla, mutta tissiä ei enää tipu ja tarjosin tuttia sen sijaan. Ensimmäiset kaksi yötä olivat melkoista huutoa, kolmantena yönä herra alkoi tyytyä kohtaloonsa ja hyväksyä tutin mukisematta. Sen jälkeen hän ei enää kaivannut edes kainaloon vaan nukkui tyytyväisenä omassa pedissään.

Nyt surkeista öistä on jäljellä enää aamuvarhaiset herätykset, mutta muuten yöt ovat muuttuneet huimasti. Parhaassa tapauksessa tyyppi herää kerran, viiden aikaan aamulla ja nukkuu useimmiten sen jälkeen vielä tunnin, täydellisenä yönä jopa pari. Välillä herätyksiä on hieman useammin, mutta useimmiten ne taittuvat tutin suuhun tökkäämisellä.

Kaikista vippaskonsteista meillä toimi siis se klassinen eli yösyöttöjen lopettaminen (ja omassa huoneessa nukkuminen). Lopettaminen ei varmaankaan olisi ollut ajankohtaista kovin paljon aiemmin, koska sen täytyi Niilon tapauksessa olla todella selkeää – makuuhuoneessa ei saa maitoa. Pari kertaa yritin pitkittää aamuja ottamalla Niilon viereenä rinnalle, mutta heti seuraavana yönä huutokonsertti oli taas pystyssä, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin pitää tissi ja uni täysin erillään. Vaikka olen kuullut sanottavan, ettei yli kuuden kuukauden ikäinen vauva tarvitse yöllä ruokaa, olisi itseäni hirvittänyt lopettaa yösyötöt paljoa aiemmin kuin nyt kymmenen kuukauden iässä. Vauva on nyt n. 12 tuntia ilman maitoa ja se on aika pitkä aika aikuisellekin olla syömättä.

Edelleen pelkään milloin unet kääntyvät takaisin meidän “normaaliin” eli surkeiksi, mutta toisaalta yritän pysyä positiivisena ja ainakin nauttia tästä niin kauan kuin se kestää. Ehkä toisen lapsen ei tarvitse toistaa ihan samaa kaavaa kuin ensimmäisen? Ehkä Niilo onkin ihan hyvä nukkuja, jota vain häiritsin ainaisella tissin tuputtamisella. Noh, se nähdään tulevaisuudessa. Päiväunissakin siirryimme samassa rytäkässä kolmista kahtiin ja nekin ovat nyt useimmiten vähintään puolitoistatuntisia entisen 30 minuutin sijaan. Oi autuutta!