Ekologisempaa elämää etsimässä

En ihan tarkalleen tiedä milloin heräsin ajattelemaan kuluttamiseni seurauksia. Siitä ei kuitenkaan ole paria vuotta kauempaa. Tai ehkä se tapahtui hiljalleen, ja sen takia tietyn hetken määritteleminen on vaikeaa. Mutta kuitenkin, herääminen on ollut hyvin selkeä muutos aiempaan, melkein kuin olisin eri ihminen. Ennen en miettinyt kuluttamistani muusta kuin rahaperspektiivistä. Nykyään mietin lähes jokaista hankintaani, mutta syynä on (onnekseni) harvemmin raha ja useammin ekologisuus.

En ole koskaan ollut hirvittävän materialistinen, mutta toki olen tykännyt ostella kivoja (halpis)vaatteita ja kosmetiikkaa. Merkkilaukuilla ja muilla ylellisyyksillä on ollut mielessäni samanlainen haluttava status kuin monien muidenkin mielissä, mutta yleensä olen sijoittanut rahani palveluihin, kuten matkustamiseen ja ruokaan.

Siitäkin huolimatta, ettei itselleni ole ollut tärkeää omistaa uusinta tekniikkaa ja eri asua jokaiselle päivälle, ovat kulutustottumukseni tehneet täyskäännöksen viimeisen parin vuoden aikana. Eniten on kuitenkin muuttunut ajatusmaailma – en enää osaa kuvitellakaan, etten ajattelisi tavaraa hankkiessani tarvitsenko sitä todella tai saisiko sen käytettynä.

Varsinkin se mistä hankin tarvitsemani, on muuttunut. Ennen en olisi koskenut pitkällä tikullakaan kirppiskasoihin, nyt ostan lähes kaikki omat ja lasten vaatteet käytettynä. Jos ostan jotain uutena, harkitsen sitä pitkään ja hartaasti ja olen valmis maksamaan enemmän siitä, että se on mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti valmistettu. Yritän käyttää vaatteet loppuun ja korjata niitä, sen sijaan, että vaihtaisin ne heti uusiin. En välitä siitä ovatko vaatteet uusinta muotia, kunhan ne ovat mukavia, käytännöllisiä ja miellyttävät omaa silmää. Olen lopettanut kaupoissa kiertelyn kokonaan – en halua mennä ostoskeskukseen huvin vuoksi, koska tiedän, että olen altis houkutuksille. En seuraa muotiblogeja enkä oikeastaan lue lehtien muotijuttujakaan enää. Vihaan sosiaalisen median mainoksia, vaikka suurin osa minulle osuvista onkin jokseenkin eettistä tuotantoa painottavien merkkien. Helposti kuitenkin ajaudun niiden kautta ihmettelemään kaikkea mitä en tarvitse.

Yksi suuri syy kulutustottumusten muutokseen on se, että lapset ovat surkeaa shoppailuseuraa. Myös kirppisinto heräsi lasten myötä – mitä järkeä ostaa uutena jotain joka kestää puhtaana puoli tuntia ja menee rikki viimeistään ylihuomenna? Kirpputorit ovat täynnä lastenvaatteita ja leluja, en näe mitään syytä miksi niitä pitäisi uutena ostaa. En myöskään halua opettaa lapsiani siihen, että kaupat ovat täynnä kaikkea maan ja taivaan väliltä ja kaiken voi saada milloin vain. Kirppiksillä pyöriessäni aloin pikkuhiljaa huomata niiden potentiaalin myös omien vaatteideni suhteen. Sittemmin käytettynä ostaminen laajeni oikeastaan melkein kaikkeen kodintavaraan – yritän aina ensin etsiä käytettyä ja jos sitä ei löydy, mietin tarvitsenko asiaa todella. Myös meiltä saadut lahjat on käytettyinä hankittuja, enkä suostu tuntemaan siitä huonoa omaatuntoa.

Kosmetiikan ja kodin puhdistusaineiden valintakriteerit ovat myös muuttuneet – ennen tärkeää oli lähinnä hinta, mutta nykyään ostan lähes kaiken mahdollisen luonnonkosmetiikkana ja puhdistusaineet mahdollisimman luontoystävällisinä. Ei sillä, että olisin koskaan ollut Cifillä paikkoja hinkkaava siivousfriikki, mutta nykyään käytän mahdollisimman vähän mitään kemikaaleja, enkä oikein ymmärrä miksi jokaiselle kodin pinnalle pitäisi käyttää eri mömmöjä. Kosmetiikan suhteen sen sijaan olen entinen addikti ja suurkuluttaja, joka nykyään omistaa enää vain murto-osan edellisestä arsenaalista. Suureksi osaksi siksi, ettei kylppärissä puunatessa vietetty aika enää kuulu topkymppiini. Kiva tietysti on kääntää tämä pienten lasten äidin stereotyyppinen olemus ekologisuudeksi.

Pyrin käyttämään yhä enemmän kestotuotteita. Rätit, vaipat, talouspaperit, meikinpuhdistuslaput ja jopa kuukautissiteet ovat vaihtuneet uudelleenkäytettäviin versioihin. Mutta en ole ehdoton – jos joskus kertakäyttövaippa on kätevämpi, valitsen silloin sen. Olen kuitenkin huomannut, ettei kestotuotteiden käyttäminen suinkaan ole välttämättä hankalaa, vaan menee rutiinista siinä missä mikä muukin. Aikaa menee ehkä niiden puhdistamiseen, mutta ainakaan tuotteita ei tarvitse olla koko ajan ostamassa.

Suurin yksittäinen ekologisista syistä tekemäni muutos on ruoka. Ruokavalioni on nykyään 90 prosenttisesti vegaaninen, ja syy siihen on nimenomaan oman hiilijalanjäljen pienentäminen. Mukaan on tullut toki eettinen ja myös terveydellinen puoli, mutta ne eivät olleet muutoksen syitä alunperin. Sen lisäksi, että kauppaan jäävät nykyään eläinperäiset tuotteet, jäävät sinne myös muovipussit ja esimerkiksi valmisruoan kertakäyttöpakkaukset. Kauppakassit ja hedelmäpussit kulkevat mukanani ja jos suunnittelen ostavani lounaan salaattibuffasta, otan oman pakasterasian mukaan.

Roskiksina käytämme kaikkia mahdollisia pusseja, leipäpusseista lähtien. Yritän lajitella roskat parhaani mukaan, mutta valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta lajitella biojätettä ja kaiken muunkin (pahvit, muovit, metallit, lasipullot…) joudumme roudaamaan puolen kilometrin päähän, taloyhtiössämme kun on vain sekajätelaatikko. Tavaroille, joille meillä ei enää ole käyttöä, etsin uuden omistajan tai vien ne kierrätyskeskukseen.

Suurin murheenkryyni on lentäminen ja laivamatkustaminen, jotka ovat itselle ne hankalimmat muutoksen kohteet. Mutta myös matkustuskäyttäytymisessäni on tapahtunut muutos. Kanarialle lentämisen sijaan talvilomamme suuntautuu tällä kertaa autojunalla Lappiin ja yritän muutenkin välttää “huvin vuoksi” lentämistä. Lentokilometrejä kertyy siltikin, koska tällä hetkellä rahkeet eivät riitä Saksaan sukulaisten luo maateitse matkustamiseen. Toivottavasti lähitulevaisuudessa asumme jossain, josta pääsee jotakuinkin järkevästi sekä Suomeen että Saksaan ilman lentämistä.

Toinen asia, jossa olisi parantamisen varaa on asuminen. Asumme vanhahkossa isossa rivitaloasunnossa, jonka tiivistäminen olisi totisesti paikallaan. Talvella lämmitykseen menee varmasti moninkertaisesti energiaa verrattuna pienempään remontoituun tai uuteen kämppään. Toivelistallani onkin seuraavaksi löytää pienempi koti, jossa ei ole turhia neliöitä.

Tähän mennessä en ole kokenut, että tämä tapojen muuttaminen olisi tarkoittanut jostakin luopumista. Prosessi on mennyt eteenpäin hiljalleen ja tullut aika luonnostaan. Elämässä painavat erilaiset asiat kuin ennen. Uudet tavat vaativat välillä hieman enemmän suunnittelemista, mutta itse saan mielihyvää tietäessäni, että olen kuluttanut hieman järkevämmin. Ja toisaalta, kaikkeen shoppailuun kulutetun ajan (ja rahan) voi nyt käyttää johonkin muuhun.