Puolivuotias Niilo

6 kuukautta ja 6 kiloa, nämä molemmat rajapyykit meidän Niilo saavutti tänään.

Maailman söpöin vauva (tottakai!), joka katselee ympäristöään aina yhtä tarkkaavaisesti suurilla sinisillä silmillään, höpöttää lakkaamatta, ihailee isoveljeään, nauraa iskän jutuille, rakastaa äitin tissiä ja pehmopupuaan. Mitä hurjempi meno, sitä kovempi kikatus, Niilo on veljensä kaltainen hurjapää.

Kuusi kuukautta unettomia öitä, stressiä ja huolta, mutta myös rakkaan söpöliinin ihailua, pusutteluhetkiä ja uuden oppimista – meille kaikille. Kaikki sen arvoista, että olemme saaneet tutustua tähän ihanaan poikaan. ❤

Onnea Niilo! Hyvä me vanhemmat!

6 months and 6 kilos, those were the milestones Niilo reached today.

Our Niilo is sincerely the cutest baby in the whole world. He is constantly monitoring his surroundings with his big blue eyes, chatting happily, admiring his big brother and smiling at daddy’s funny jokes. The harder you jump and shake, the more he laughs, Niilo is fearless like his brother. The soft side of him loves mama’s boobs and snuggling with his toy bunny.

Six months of sleepless nights, stress and anxiety, but also hours of admiring Niilo’s awesomeness, endless kisses and hugs and everyday learning something new – all of us. Getting to know this amazing boy is worth everything! ❤

Congratulations Niilo, good job parents!

Advertisements

Syysretki Saarenmaalle

Viime viikonloppuna teimme kahden yön reissun Saaremaalle Wolfin vanhempien kanssa. Valitsimme yöpymispaikaksi kylpylähotellin saaren “pääkaupungissa” Kuressaaressa, jotta tekemistä olisi myös kurjemmalla kelillä.

Georg Ots Spa oli erittäin miellyttävä kokemus. Heti perille saapuessamme huomasimme hotellin lapsiystävällisyyden – aulassa oli kaksi erilaista leikkihuonetta perheen pienimmille. Huone oli tilava, siisti ja parvekkeella varustettu. Meidän huoneestamme avautui näkymä Kuressaaren linnalle. Lisämaksusta saimme huoneeseen lisävuoteen Leeville – tämä tosin oli pettymys, 15 eurolla per yö odottaisi saavan parempaa kuin rikkinäisen ränkylän. Mutta emmepä vuoteella paljoa tehneetkään, Leevi kun halusi nukkua iskän kainalossa. Onneksi huoneen sänky oli varmaan 2 metriä leveä, joten mahduimme kaikki neljä siihen. Tämä olikin ensimmäinen kerta sitten Niilon syntymän kun nukuimme kaikki samassa huoneessa. Meni paremmin kuin pelkäsin, mutta ihan kiva silti, että kotona on tilaa olla erikseen. Ensimmäisen alkuyön herätteli Leevi ja toisen aamuyön Niilo… Saimme sentään kaikki muutaman tunnin unta.

Hotellin kylpylä oli myöskin oikein miellyttävä. Tunnelmallinen valaistus, useampi erilainen allas, joissa kaikissa oli lämmin vesi (lämpimimillään 36 astetta) ja monta saunaa. Nautimme kaikki lotraamisesta niin paljon, että kävimme lauantain sadepäivänä kylpylässä peräti kahdesti. Niilo nautti lämpimästä vedestä ja Leevi oppi uimaan itsekseen kellukkeilla. Vielä parempi olisi kylpyläkokemus ollut, jos sieltä löytyisi ihan oikea liukumäellä varustettu lastenallas, mutta joka tapauksessa Leevillä oli loputtomasti hauskaa uusia taitojaan esitellessä.

Imetysdieettini vuoksi olin huolissani siitä, mitä sapuskaa kaupungista löytyisi ja joutuisinko tyytymään tomaattileipään aamiaisella. Onneksi Kuressaaresta löytyi kuitenkin useampi ravintola, jonka listoilta sai jotakin sopivaa tai sopivaksi muokattavaa. Erityisesti suosittelen Resto Hafenia – heidän ruokansa oli erinomaista ja kaunista, ja paikka itsessäänkin kiva. Aamiaiselta löytyi salaatteja, vihanneksia, kinkkua (olen viime aikoina sortunut syömään hirveästi possua, kun tuntuu että muuten vaihtoehdot ovat vähissä), marmeladia, leipää, hedelmiä, muroja, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, joista sain kasattua ihan kivan aamiaisen. Varsinkin, kun pyytämällä sain mantelimaitoa murojen seuraksi.

Reissu sujui kaikinpuolin hyvin – toki kaksi huonetta olisi parempi kuin yksi ja olisin mielelläni nauttinut aamiaisen tarjonnasta enemmänkin. Hotellia suosittelisin ehdottomasti ja uskon, että palaamme sinne vielä. Ajomatka tuntui melko pitkältä vaikka yhteensä autossa istuttiin vain 2,5h. Onneksi lapsukaiset eivät sentään ihan suoraa huutoa parkuneet, vaan nukkuivat osan ajasta ja Leevi katseli DVD:tä ja kuunteli musiikkia puhelimesta. Lauttamatka olikin sitten tosi lyhyt totuttuun kahteen tuntiin verrattuna – vain 25 minuuttia.

Koko perhe todella viihtyi kylpylässä ja suunnitelimmekin jo uutta spa-reissua Rakvereen tai Laulasmaalle, jonnekin hieman lähemmäs siis.

Last weekend we visited Saaremaa for two nights, and it was really a nice weekend getaway even traveling nowadays is not as relaxing as it used to be. Boys were nicer in the car than expected and also the nights in one room went alright (considering the current state of night sleep in this household). We haven’t been all sleeping in the same room since Niilo was born.

We booked a spa hotel in Kuressaare, the capital of Saaremaa and Wolfi’s parents and their friends from Germany also joined us. Georg Ots Spa was a perfect choice – clean, modern, and very kid-friendly. We liked the spa so much that we didn’t see much Kuressaare this time. We are definitely gonna return here.

I was a bit concerned about what I might eat on the island with my breastfeeding diet, but luckily there was some options. I especially want to recommend Resto Hafen right next to the hotel – amazing food, nice service and a cute place.

We got so into spa holiday after this one that we already planned for the next one. Perhaps Rakvere or Laulasmaa next. Something a bit closer would be nice.

Lapsen päätösvalta

Ylen uutisissa eilen ollut psykologin haastattelu lapsen neuvotteluoikeudesta on täyttänyt sosiaalisen mediani.

Myönnän käyttäväni konditionaalimuotoa hyvinkin paljon puhuessani lapsilleni, mahdollisesti liikaakin ja olenkin pikkuhiljaa huomannut, että tietyissä tapauksissa tiukka kehotus toimii kysymystä paremmin. Niissä tilanteissa, joissa lapsella ei ole mahdollisuutta päättää tai vaikuttaa päätökseen, on turha antaa hänelle sellainen kuva.

En kuitenkaan itse ole samoilla linjoilla ko. psykologin kanssa, siitä mitä ovat nämä “aikuisten asiat”, joissa lapsella ei saisi olla päätäntävaltaa. Mielestäni on epäreilua ja kummallista, jos aikuinen saa aina päättää lapsen elämään liittyvistä asioista, kuten siitä milloin hänen tulisi syödä, lähteekö hän ulos, mitä hän pukee päällensä tai milloin nukkuu. Mielestäni nämä ovat asioita, joissa aikuisella on mielipide, lapsella ehkä toisenlainen ja näistä asioista voi neuvotella ja keskustella. Vertaa, vaikka jos joku käskisi sinua syömään kun sinulla ei ole nälkä, pakottaisi räntäsateeseen kun mieluummin lukisit kotona lehteä, käskisi sinua pukemaan päällesi vaatekappaleen, joka riitelee tämänpäiväisen mielentilasi kanssa tai pakottaa sinut syömään ruokaa, jota ei yhtään tee mieli. On reilua pyrkiä kohtelemaan lasta kuin ihmistä, joka hän on.

Se, että lapsen kanssa neuvotellaan asioista, ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi rajoja. Turvallisuuden suhteen rajat ovat selkeitä ja aikuinen ne päättää, koska lapsella ei ole tarvittavaa ymmärrystä seurauksista. Mutta silloinkin, pelkän käskyn sijaan, pyrin selittämään lapselle miksi ei ja mitä voisi tapahtua, jotta hän voi sitten myöhemmin käyttää omaa järkeään arvioidessaan tilannetta. Myös tietynlaisten kohteliaiden käytöstapojen suhteen ei neuvotella, mutta asioista voidaan silti keskustella – ruokaa ei heitetä lattialle, leluja ei viedä toisen kädestä jne. On kuitenkin hyvä välillä päivittää omia ajatuksiaan siitä, missä ne rajat kulkevat ja miksi, voisiko niistä neuvotella, jos ne eivät lapselle sovi. Toisinaan huomaan pitäväni kiinni periaatteesta vain periaatteen vuoksi.

Itse uskon, ettei pieni lapsi manipuloi ja testaa vanhempiaan siinä mielessä kuin nämä termit usein ymmärretään. On tärkeää nähdä tilanne lapsen kannalta ja usein käskeminen ärsyttää kiukkuavaa lasta entistä enemmän. Itsellänikin nousee karvat pystyyn siitä, jos joku käskee minua tekemään jotain – en varmasti tee! 😅

Perheellä voi olla yhteinen ruoka-aika, mutta jos lapsi toistuvasti kieltäytyy tulemasta pöytään, voisi hänet ehkä ottaa mukaan päätöksentekoon ruokailun ajankohdasta. Pöydästä saa poistua, kun on valmis, koska en halua pilata omaa ruokailuhetkeäni pakottamalla lasta istumaan yhtä pitkään kuin muut. Jos lapsi kieltäytyy syömästä, voi hänelle mielestäni antaa muutaman helposti toteutettavan vaihtoehdon (meillä usein puuro, jos ruoka on jotain josta Leevi ei pidä), jos hän ei ole saanut osallistua päätöksentekoon siitä mitä tänään syödään. Tai jos lapsella ei ole nälkä, saa hän puolestani syödä hänelle sopivana ajankohtana. En voi sanella milloin kenelläkin on nälkä. Illalla lapsen voi hyvin antaa leikkiä vielä hetken, jos hän ei ole valmis nukkumaan. Useimmiten vastustelu loppuu hetken päästä, kun lapsi kokee, että saa itse vaikuttaa asiaan.

En ymmärrä sitä, kun sanotaan, että minunkaltaiseni vanhempi antaa lapsen päättää kaikesta. En minä anna, me päätämme yhdessä, koska kyseessä on meidän molempien elämä – tilanteesta riippuen joskus minä päätän, joskus lapsi ja useimmiten pääsemme yhteiseen kompromissiin, kuten muissakin ihmissuhteissa.

Mutta kuten sanoin, käytän kysymysmuotoa tahattomasti välillä myös silloin kun vaihtoehtoja ei (omasta mielestäni) ole, mikä ei varmaankaan ole järkevää. Huomaan kyllä, että joskus lapsi tarvitsee suoran kehotuksen. Esimerkiksi lähtötilanteissa meillä ei kysymykset toimi vaan ainoastaan jämpti “nyt mennään”, sen jälkeen siis kun olemme yleensä yhteistuumin päättäneet lähteä ulos.

Mitä mieltä sinä olet? Saako aikuinen päättää lapsen asioista vai pyrittekö päättämään yhdessä?

There’s been an interview of a psychologist in the Finnish morning TV yesterday and this interview has filled my Facebook feed today. This psychologist says that you shouldn’t give a child power to decide about things that adult should decide about, like eating, sleeping and so on. He thinks using conditional form when talking to children is dangerous.

I don’t really agree with him. I like to think that children are humans, just like we adults are, and they have a right to decide when and what they want to eat, when they are tired, what they want to wear and whether they want to go out or stay in (in Finland the culture says you must go out to park or playground at least once a day, no matter the weather). Of course, adult has the knowledge of what is healthy to eat, how much sleep should a child get and what is a reasonable outfit for today’s weather. But I think child should have a say in that, it is his life after all. Adult can explain why one is better than another and give reasonable options.

In safety related things there isn’t space to negotiate and then I do believe it is better to tell and not ask. Sometimes in other situations too I notice that it is difficult for the child to make a decision, so I tell him what we are going to do now. For example with Leevi leaving is always challenging and then only “we go now” works (after perhaps we have decided together to go somewhere). I admit that sometimes I use a question form in situations where there is no space to decide, and that probably isn’t good. But usually I catch myself doing so and correct.

I don’t like when some people seem to think a parent like me let’s children decide everything. I do not – we decide together whenever it is something that has to do with both of us. Sometimes I get to decide, sometimes the child, but usually we come up to a compromise, just like with any other relationship. I think it is important to see the child’s point of view too. I at least hate if someone orders me to do something, I’d rather be asked.

All in all, I believe in negotiating, explaining and listening. I believe that this way we avoid unnecessary drama and my child becomes empathetic person who takes into account other people’s opinions too.

What do you think? Do children have too much power in decisions?

Allerginen vauva

Kyllä se on nyt täyttä totta – meidän Niilolla on selkeästi allergioita. Se mille kaikelle hän on allerginen, ei ole vielä selvinnyt, eikä varmaankaan tule hetkeen selviämään, allergiatestit kun näin pienten kanssa ovat useimmiten joka tapauksessa negatiivisia.

Kuten kirjoitin alkukesästä, olen ollut koko kesän imetysdieetillä, joka aluksi oli hyvinkin tiukka. Nyt poissa ruokavaliostani ovat edelleen maito, muna, soija, nauta, kana, kaura, kaakao, kofeiini, kukkakaali ja bataatti. Perunaa ja paprikaa syön hyvin pienissä määrin, jos välttäminen on hankalaa. Kalaa kokeilin n. viikko sitten, eikä siitä yhdestä kerrasta tullut (kai?) mitään, joten uskoisin että kalaa voin silloin tällöin syödä. Selkeitä oireita Niilolle on tullut soijasta, kaurasta, bataatista, kaakaosta ja kofeiinista, muita en ole vielä ehtinyt testaamaan, koska testaaminen on hyvin hidasta. Täytyy aina odottaa oireiden paranemista ennen uutta kokeilua ja siihen voi mennä viikkojakin.

Viime viikolla matkustimme Niilon kanssa Helsinkiin arvostetulle allergialääkärille. Hän vahvisti epäilyni heti – poika on allerginen. Käynti oli tehokas ja saimme joitakin ohjeita kuinka jatkaa tästä eteenpäin, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin toivonut enemmän. Lääkäri oli hyvin huolissaan Niilon kasvusta (kuten he kaikki tuntuvat olevan), joten hän määräsi puuron aloitettavaksi välittömästi. Nyt olemme sitten hissukseen maistattaneet hirssipuuroa – kolmen päivän perusteella se näyttäisi sopivan. Ellei oireita ilmaannu, alamme testaamaan öljylisää loppuviikosta. Kun sopiva puuro ja öljy on löydetty, aloitamme maitohappobakteerit, kaikki kun täytyy pitää erillään toisistaan mahdollisten oireiden takia. Maitohappobakteerit olisi pitänyt aloittaa jo kauan aikaa sitten, valitettavasti meidän oma lääkärimme ei niitä suositellut enkä sitten omin päin ole uskaltanut antaa, vaikka olenkin lukenut niitä suositeltavan.

Tällä hetkellä en siis itse voi kokeilla mitään uutta ruokavaliooni, etten sotken Niilon kiinteiden aloitusta. Saa nähdä milloin seuraavaksi pääsen lisäämään ruoka-aineita. En oikeastaan kaipaa noista testaamattomista kuin suklaata, totuinhan jo vegaanihaasteen aikana siihen, etten käytä eläinperäisiä tuotteita. Soijan ja kauran menetys sen sijaan kirpaisee, vaikka näköjään niitäkin ilman voi elää. Saadessani pari viikkoa sitten maissi(tärkkelykse)n takaisin, löysin onneksi hyvän kookosjogurtin, jolla täyttää jogurtin mentävää aukkoa mahassani. Kotona kokatessani en ole ollut rajotuksista kovinkaan stressaatunut, ravintolassa käyminen on sen sijaan muuttunut melko tylsäksi ja puuduttavaksi – olen syönyt falafeleja ja hummusta enemmän kuin yhden elämän tarpeiksi. Tulevat reissut jännittävät: miten mahtaa appivanhemmilta sujua maidoton ja munaton kokkailu, tai löytääkö baijerilaisen pikkukaupungin ravintolasta mitään vihreää salaattia ravitsevampaa, ymmärtävätkö ihmiset, että en ihan oikesti voi syödä jotain jossa on vain ihan vähän kermaa tai voita. Lisäksi Niilon kiinteät stressaavat melkoisesti. Olisin mielelläni antanut hänen tutustua ruokaan huolettomasti sormiruokaillen, mutta nyt joudummekin miettimään jokaisen lusikallisen, ainakin aluksi. Toivotaan, ettei Niilo ole kovin monelle ruoalle allerginen ja pääsemme asiassa pian eteenpäin.

So we’ve got a confirmation that Niilo is allergic to some foods. How many, that is still a mystery. I started a breastfeeding diet in the beginning of the summer to know whether there’s something I eat that causes Niilo allergy symptoms (puking, green poo, rash, restless sleeping, cramps). Over the summer it has gotten clear that there is at least few things his body reacts to – soy, oat, sweet potato, cocoa and caffeine for sure. There’s also some other stuff that I’m avoiding, and it is still unclear whether those cause him something or not. These unclear things are milk, egg, beef, chicken and cauliflower. I can eat small amounts of potato and paprika, and corn in the form of corn starch at least.

It hasn’t been that difficult to avoid many of these things, as I already got used to it with the vegan challenge in the beginning of the year. At home I still find interesting things to cook, but in restaurants I’m getting pretty bored. I’ve eaten enough falafel and hummus for a lifetime. Losing soy and oat from my diet has been annoying, and I do really crave for chocolate.

Last week I decided to look for help from an allergy doctor in Finland. The visit was reassuring me that I’m not crazy, Niilo really is allergic and is suffering from the symptoms, but the visit was also very quick so I felt a bit empty after. This doctor, like our own here in Estonia, was very worried about Niilo’s growth (we are not so worried as Leevi also grew slowly) so her biggest concern was to find some solid food for him, not to find out why he cannot sleep. She adviced us to start porridge and add oil to it. But because of the allergies, we have to take it super slow. Now we’ve been testing millet porridge for few days and it looks like it might fit. Next is the oil. Then we have to start giving him very strong probiotics, which should have been started long time ago. But unfortunately our doctor didn’t think it’s necessary and I was too afraid to do it on my own. Perhaps they could have helped already…

I must say I’m worried and stressed about starting solid food for Niilo – now I have to keep count of my eating and his. And I can’t try anything new for myself anytime soon. We are travelling in 5 weeks or so, and it’s not gonna be easy to be totally milk and egg free. I’m also sad that we cannot let Niilo explore food freely by himself, but everything needs to be controlled. Hopefully these allergies aren’t as many as I fear and we can soon get back to our normal eating habits. And hopefully those nights miraculously get better soon too.

Perhe uneton

Tämä postaus on jatkoa edellisestä blogistani löytyvälle kirjoitukselle vauvavuoden unettomuudesta. Luin kirjoituksen uudestaan virkistääkseni tällä hetkellä hyvin hataraa muistiani siitä mikä meno Leevin kanssa on ollut. Samaistun tähän kahden ja puolen vuoden takaiseen postaukseen sataprosenttisesti, valitettavasti.

Niilo on alusta asti väännellyt ja itkeskellyt aamuyöt – viiden jälkeen viimeistään alkaa show, jonka perimmäistä tarkoitusta en ole vieläkään ymmärtänyt. Vuoroin olen uskonut sen olevan ilmavaivoja, refluksia tai vain haluttomuutta nukkua. Kunpa vauvat osaisivat puhua, koska minä en ainakaan tajua hölkäsen pöläystä tästä kommunikointimuodosta.

Nyt nuo muutamalla syömisellä ja varhaisaamun jumpalla selvityt yöt vaikuttavat kaukaiselta utopialta, melkein ideaalilta, verrattuna viime viikkojen tilanteeseen. Uusi normi on herätys tunnin välein alkuyöstä ja parinkymmenen minuutin välein loppuyön. Pohjanoteeraus (tähän mennessä) oli viime yö, jolloin en saanut Niiloa nukkumaan välillä 02-06. Siinä tuli muutamat turhautuneisuuden kyyneleet vuodatettua, voitte uskoa. Pidempiä päiväunia ei tämä kaveri ole koskaan nukkunut, paitsi välillä tissistä huikkaa ottaen, mutta nyt nuokin unet ovat menneet karmeaksi sähellykseksi. Että yritä siinä sit nukkua kun vauva nukkuu.

Ja jälleen kerran, kuten Leevin kanssa, olemme pohtineet päämme puhki, mikä h^*$*$&i mättää, kun yritämme tehdä kaiken niin kovasti oikein. Niilosta lähtee yöllä nykyään aivan karmea meteli, luulin ensin että mahaan tai kurkkuun sattuu allergioiden ja puklailun johdosta niin paljon. Mutta viime yönä vaikutti siltä, että kyseessä on vain tämän astetta temperamenttisemman kaverin tyytymättömyyshuuto, joka raikaa jos maitoa ei tule tissistä tarpeeksi nopeasti tai ei huvita enää maata paikallaan. Koska kun lopulta luovutimme ja iskimme valot päälle, oli kaveri yhtä hymyä…

Että mikäköhän siinä on, että kahden unta rakastavan ja (ennen) hyväunisen ihmisen lapsista tulee tällaisia levottomia duracell-pupuja, jotka eivät turhaan halua tuhlata aikaa nukkumiseen? Vai onko vika meidän nukkumistavoissamme (halusin kovasti luottaa siihen, että vauvan / lapsen lähellä pitäminen palkitsee, mutta ilmeisesti ei), minun maidossani (jonka haluan vakaasti uskoa olevan yhtä hyvää kuin kenen tahansa) vai sittenkin allergioissa (joita selvitellään torstaina lääkärin kanssa)?

Valittaa ei sais, kun on saanut kaksi ihanaa, maailman söpöintä lasta, mutta onhan tää nyt aivan perseestä…

Right now, I’m way too exhausted to translate the whole text. Again, we have created a baby who doesn’t know how to / want / or can’t sleep. You can read my text about Leevi’s baby year here. I don’t know, we don’t know, what we are doing wrong when we are so hard trying to do everything right. And don’t come saying it’ll get easier, because I know that that takes a looooong time in this family. I don’t want to complain, but oh yes, I do, because this is some f^#%#d up shit.

Vegaani Tallinna

Kuten tiedätte, olen intohimoinen ravintolapalveluiden kuluttaja. Viime aikoina olen keskittynyt tutkimaan erityisesti vegaania ravintolatarjontaa täällä Tallinnassa ja se onkin ilahduttavan laaja. Vegetrendi on iskenyt tänne täydellä voimalla – ainakin mitä tulee ulkona syömiseen. Valitettavasti supermarkettien valikoima laahaa perässä, hitaasti mutta varmasti.

Listaanpa tähän siis vinkkini vegaaniruoasta kiinnostuneelle Tallinnan-matkaajalle. Ja vinkatkaa te minulle takaisin, jos (kun) listalta vielä puuttuu helmiä. Ja vaikka et pääsisikään mihinkään listan paikoista, on useimmissa (hyvissä) ravintoloissa tarjolla jotakin vegaanille sopivaa.

Edit: Halusin tähän vielä lisätä, että vaikka varsinkin Tallinna on vegaaniystävällinen, käsite ‘vegaani’ tarkoittaa ilmeisesti viroksi sekä vegaania että kasvissyöjää. Joten vaikka listassa mainittaisiin (V), kannattaa vielä varmistaa, ettei se sisällä maitotuotteita. Olen nyt useamman kerran törmännyt esimerkiksi “vegaaniseen” vuohenjuustosalaattiin.

Hyväksi todettuja vegaanista ruokaa tarjoavia ruokapaikkoja

Tokumaru

Ikisuosikkini Tokumaru, josta olen jo kirjoittanut oman postauksenkin, tarjoilee todennäköisesti Euroopan parasta vegaanisushia. Myös muutama muu annos löytyy vegaanisena, mm. tofu-don on taivaallinen. Tokumarun varsinainen ravintola löytyy Solaris-kauppakeskuksesta, ja on viihtyisä ainakin lounastamiseen. Heillä on myös useampi take-away-piste ympäri keskustaa.

NOP

Vanhassa puutalossa Kadriorgin ihanassa naapuristossa sijaitseva NOP on ollut suosikkini alusta lähtien, siis kauan ennen orastavaa vegaaniuttani. Heidän brunssinsa on ilmeisesti muidenkin suosikki, koska paikka on viikonloppuisin aina täyteen ammuttu (ja palvelu hitaanlaista). NOPin listalla kaikki on luomua ja vegaanivalikoimaakin löytyy mukavasti.

Fafa’s

Stadista tuttu falafel-ketju Fafa’s rantautui keväällä Tallinnaan ja on ollut siitä asti yksi suosikeistamme, siitäkin huolimatta, että hinnat ovat täkäläisittäin korkeahkot. Fafa’sin valikoimassa on niin vegaania kuin sekaaniakin sapuskaa.

Restoran V

Ainakin jokaisen virolaisen ja kenties myös suomalaisen vegaanin korviin lienee kuulunut V:tä ylistävät sanat. V on täysin vegaani ravintola, jonka annokset muistuttavat fine diningia, vaikka paikka onkin rento eikä todellakaan hinnalla pilattu. Edelleen ravintolasta on vaikeaa saada pöytää, ainakin turistisesongilla ja viikonloppuisin. Olen käynyt V:ssä syömässä kolme kertaa ja joka kerralla lautaselta on löytynyt sekä herkullisia että tylsiä tai kummallisia ratkaisuja, joten aivan 100% en tähän V-hypetykseen lähde mukaan. Hienoa kuitenkin, että kokonaan vegaani ravintola jatkaa ilmeistä voittokulkuaan.

Vegan Kohvik Inspiratsioon

Vanhan kaupungin toinen kokonaan vegaani ravintola on naapurissamme sijaitseva Inspiratsioon, rento hippimäinen kahvila-ravintola, josta saa sekä aamiaista että tukevampaakin sapuskaa, mm. pizzaa, burgeria ja wrapeja sekä herkullisia kakkuja. Ruoka on hyvää ja edullista, palvelu hieman poukkoilevaa – ystävällistä mutta välillä väki tuntuu olevan hieman ulapalla.

Kohvik Komeet

Solaris-kauppakeskuksen katolla sijaitseva Komeet on erityisen hyvä ollakseen kauppakeskusravintola. Heidän listaltaan löytyy monta vegaanista vaihtoehtoa, joten paikka sopii hyvin sekalaiselle seurueelle.

Von Krahli Aed

V:n naapurissa vanhassa kaupungissa sijaitseva ravintola tarjoaa jokaisesta annoksesta sekä vegaani- että sekaaniversion. Hauska konsepti, hyvä ruoka ja ihana sisustus.

F-Hoone

Suomalaisten suosikki, ei-enää-niin-hipsteri F-Hoone Telliskivessä tarjoilee mukiinmenevää edullista sapuskaa ja useamman vegevaihtoehdon. Palvelu on välinpitämätöntä, jonka vuoksi paikka ei pääse omaan top kymppiini, mutta menköön tälle listalle kuitenkin.

Lendav Taldrik

Sisustuksellaan hurmaavan intialaisen ravintolan menusta löytyy monta vegaanista vaihtoehtoa.

Must Puudel

Tämä ihana ravintola sopii kaikkeen – herkullista aamiaista ja lounasta, mukavan rentoa menoa illanviettoon. Menusta löytyy monta vegaanivaihtoehtoa.

Veg Machine

Balti Jaama Turgin food courtilla sijaitseva vegaanikioski tarjoilee mm. vöneriä, jota en ole muualla Virossa nähnyt. Erityisesti bataattiburgeri vei kielen mennessään.

Oivaline

Kauempana Kalamajan perukoilla odottaa aarre, tämän kahvilan vegaaniset kakut ovat nimittäin parasta mitä olen hetkeen syönyt. Kalamaja-kierroksen päätteeksi siis oivallinen valinta virkistäytymiseen.

La Muu

Paikallinen luomujäätelövalmistaja sai oman kahvilansa tänä kesänä. Tellikivessä sijaitseva paikka onkin noussut tämän kesän suosikiksi, koska valikoimasta löytyy myös paljon vegaaneja herkkuja (esim. vegan brownie ja vegan kirsi ovat taivaallisia).

Karu Talu Shokolaad

Ruotsalaisen naisen pystyyn pistämä puoti valmistaa vegaanista suklaata, jota löytyy jos jonkin sorttista. Täältä on hyvä hakea tuliaiset, kunhan muistaa ostaa niin paljon, ettei itse syö kaikkea.

Muhu Pagarid

Leipomoketjun uusin kahvila sataman lähistöllä leipoo myös vegaanisia herkkuja, vaikkakaan ei ilmeisesti joka päivä. Jos tuuri käy, osut paikalle juuri uunista tulleiden marsipaanipullien ääreen. Niiiiiin hyvää.

Kiinnostavia, mutta vielä testaamatta

Toormoor

Balti Jaama Turgilla sijaitseva kahvila valmistaa raakakakkuja ja pientä purtavaa, mutta jostakin syystä se on vielä testaamatta.

Bliss

Buffet-ravintola Bliss avasi muutama viikko sitten toisen toimipisteensä Solaris-keskukseen. Kaikki tämän itsepalveluravintolan ruoka on vegeä ja suuri osa vegaania. Odotan innolla pääseväni testaamaan uutta tulokasta.

Paras valikoima vegaanituotteita

Jos oleskelet Tallinnassa pidempään ja tarkoitus on valmistaa itse ruokaa, ovat vegaaniystävällisimmät supermarketit Solariksen alakerrasta löytyvä kauppa sekä Prismat. Niistä löytyy soijatuotteita, erilaisia maitoja ja joitakin hieman erikoisempia juttuja, kuten jogurtteja ja kermoja. Mutta kaikinpuolin markettien valikoima täällä on huomattavasti suppeampi kuin Suomessa ja kuulinkin paikallisen vitsin, jonka mukaan virolainen tissuttelija hakee tuliaiset Latviasta ja vegaani Helsingistä.

Here’s a list of some of the vegan friendly places in Tallinn, which actually heartwarmingly interesting for a person following plant-based diet.

Katsaus Leevin kielenkehitykseen

Meidän isopieni Leevimme täyttää ihan kohta kolme vuotta! Tämän vuoden aikana on puheenkehitys ollut huimaa ja sitä on ollut hyvin mielenkiintoista seurata.

Kertauksena heille, jotka eivät vielä tiedä: perheemme on kolmikielinen – äidin kieli suomi, isän kieli saksa ja meidän keskenään puhumamme kieli englanti. Lisäksi Leevi käy vironkielistä päiväkotia. Luulisi vähemmästäkin aivojen ylikuumentuvan ja kielen menevän solmuun, mutta ehei, meidän poitsulle moinen tilanne ei näytä tuottavan päänvaivaa, vaan hän sumplii hienosti tässä viidakossa eikä puheenkehitys näytä viivästyneen yhtään.

Minä ja Wolfi puhumme Leeville vain omia kieliämme, eli englantia hänelle ei kukaan suoraan puhu. Uskoisin hänen sitä kuitenkin ymmärtävän, tai tiedänkin, koska hän saattaa joskus kääntää sanomisiamme tai liittyä keskusteluun. Leevi itse kuitenkin puhuu ainoastaan suomea ja saksaa. Viroakin uskon hänen ymmärtävän nyt kun hän on jo vuoden ollut vironkielisessä ryhmässä ja suurin osa muista lapsista on vironkielisiä.

Tällä hetkellä sanoisin, että suomi ja saksa kulkevat käsi kädessä – Leevi osaa muodostaa samanlaisia lauseita ja kertoa samoja asioita molemmilla kielillä. Toki on sanoja, joita hän kuulee enemmän joko minulta tai Wolfilta, eivätkä ne ehkä tule ensimmäisenä mieleen toisella kielellä. Varsinkin nyt kesän aikana Leevin suomen kieli on ottanut harppauksen, ja ymmärtääkseni myös saksan. Hän osaa jutella jo ihan iso pojan lailla ja esimerkiksi videopuhelut perheen kanssa alkavat sujumaan aina vain paremmin. Leevi on oppinut myös kertomaan saman asian kahdella kielellä – jos minä kerron hänelle jotakin suomeksi, menee hän kertomaan sen isälleen saksaksi. Mieletöntä!

Keväällä olin huolissani, että suomi jää jalkoihin. Niilon syntymisen myötä Wolfi luonnollisesti vietti Leevin kanssa enemmän aikaa kuin minä ja Leevi alkoi puhumaan minullekin melkein pelkästään saksaa. Hän kun tietää, että ymmärrän kuitenkin. Hetken asiaa kipuiltuani päätin tehdä pienen korjausliikkeen – aloin esittämään, etten ihan ymmärrä mitä Leevi minulle yrittää sanoa. Ja se toimi! Mielensä perukoilta hän kaiveli (näin sen ihan konkreettisesti 😅) suomenkielisiä sanoja ja sai asiansa sanottua äidinkielellään. Jo muutaman viikon kuluessa ero oli huima. Vaikka en aina jaksakaan kysellä “anteeksi en ihan ymmärtänyt”, niin nyt Leevi itsekin jo huomaa puhuneensa “väärää” kieltä. Välillä hänellä tosin menee hermo, puoleen ja toiseen, kun oikeat sanat eivät millään löydy ja toki silloin autamme parhaamme mukaan.

Hienoa on myös kuinka Leevi tietää kuka perheenjäsen tai kaveri puhuu mitäkin kieltä. Hän ei yritä puhua saksaa minun perheelleni eikä suomea Wolfin. Eräs päivä yksi uusi kaverini oli tulossa kylään, ja Leevi varmisti minulta etukäteen puhuuko tämä kaveri äidin kieltä. Hän pyytää TV-ohjelmia joko äidin kielellä, iskän kielellä tai joskun jopa iskän ja äidin kielellä eli englanniksi, riippuen mikä tänään sattuu miellyttämään. Netin ansiosta pystymme katsomaan samoja ohjelmia, esimerkiksi Pipsa Possua, Ryhmä Hau:ta ja Kaapoa eri kielillä.

Toki kielet menevät sekaisin ja nyt mukaan on löytänyt myös muutama vironkielinen sana (Leevi esimerkiksi laskee selkeästi virolaisittain 🙊), mutta en ole huolissani. Tiedän kuinka fiksu hän on ja hän kyllä erottaa kielet toisistaan, en halua ottaa asiasta turhaa stressiä enkä stressata Leeviä. Sitten kun on aika oppia lukemaan ja kirjoittamaan, voi tämä asia tuottaa enemmän harmaita hiuksia, mutta siihen on vielä hetki aikaa.

Our big small boy is going to be 3 years old very soon! This year his language skills have really developed a lot and it’s been a joy to watch (hear).

If you didn’t already know, our family is trilingual – I speak Finnish, Wolfi German and together we speak English. On top of that Leevi goes to Estonian kindergarten. You might think that the poor kid must be totally lost in this jungle of languages, but he is actually not. He seems to have no problem with it.

Me and Wolfi both speak only our own languages to Leevi, so no one actually speaks English to him. But I know he understands already some, as he is sometimes translating our conversations or taking part in them. But Leevi himself only speaks Finnish and German. I believe he also understands some Estonian by now as he’s been in the kindergarten already one year.

At the moment Leevi’s German and Finnish are quite on the same level I’d say – he can form similar sentences and he has similar vocabulary. Of course some words that he uses more with me or with Wolfi he might not know or remember with the other language. To me it seems like his language skills have developed a lot during summer – sentences are more complex and now he really can translate everything. He can chat on the phone with other family members and often he comes to say to me in Finnish “dad said this and that”. It’s really amazing!

This spring I got a bit worried about Leevi’s Finnish though. After Niilo was born Leevi was naturally spending more time with Wolfi and started to speak almost only German to me too. He knows that I understand anyway. But then I decided to pretend that I don’t understand him by asking him to repeat. After a few times he got the point and found the right words in Finnish. Now he notices himself if he uses “wrong” language and repeats the same in Finnish. Sometimes of course the right words are lost in both languages and it makes Leevi frustrated, but then we help him as much as we can.

It’s also cool how Leevi has already long known who speaks which language – mummi and ukki, and other Finnish family Finnish and German family German. He doesn’t even try another language with them. Leevi wants to watch the TV programmes according to his mood either in mom’s or dad’s language or mom’s and dad’s language aka English.

Of course the languages also mix, sometimes sentences are half Finnish and half German but I’m not worried. I know our boy is smart and he knows the difference between the languages. I don’t want to stress myself or Leevi, but trust that by speaking only our languages to him will make him learn both. Then when it’s time to learn to read and write it might become more challenging, but we still have a few years to go.

Luonnonkosmetiikkaa

Viime kuukausina olen perehtynyt yhä enemmän luonnonkosmetiikan ihmeelliseen maailmaan. Olen aina ollut jokseenkin purnukkahullu – en niinkään välitä meikkaamisesta, mutta kaikenmaailman voiteet ja seerumit, hoitoaineet ja suihkeet vetävät minua kohti kuin hunaja mehiläistä.

Saksa on kosmetiikkafanin ihmemaa, tavaraa löytyy joka hintaluokassa hyllymetreittäin. Ensimmäisinä vuosina siellä vieraillessani meninkin aivan sekaisin, rahat paloivat DM-liikkeseen ja matkalaukun kilorajat paukkuivat. Nyt olen hieman rauhoittunut, kuten kaiken shoppailun suhteen, koska lapset harvemmin jaksavat tuotteiden inci-listoja ihmettelevää äitiä kahta sekuntia kauemmin. Ja hypistely ja ominaisuuksien ihmettely on puolet hauskuudesta, jos en saa rauhassa vertailla niin mieluummin olen ilman. Olen tosin löytänyt avun nettikaupasta, koska vaikka en sieltä tilatessa saakaan tuotteita konkreettisesti testata, voin muuten ihmetellä niitä rauhassa.

Nykyään olen ihan tarkoituksellakin pyrkinyt rajoittamaan purkkiarsenaalia, eihän niitä ehdi kaikkia käyttää. Sääntönä on, että yksi tuote tulee käyttää loppuun, jotta voi ostaa toisen samaa asiaa ajavan. Melkein olen tässä onnistunutkin. 😄 Myös tämä luonnonkosmetiikkainnostus rajoittaa haalimisen määrää, valikoimaa kun on hieman rajatummin.

Ensimmäiset kokeiluni luonnonkosmetiikan parissa eivät olleet lupaavia, sillä sain Avrilin ripsiväristä suunympärysihottuman. Tai näin ainakin uskon. Sen jälkeen olin pitkään varoivainen testaamaan mitään uutta, mutta toistaiseksi kaikki muut tuotteet ovat käyneet. Olen löytänyt jo useamman suosikin, erityisesti latvialainen Madara on ollut ihana uusi tuttavuus. Heidän -40% alesta tulikin tilattua purkki jos toinenkin, joten nyt taitaa olla shoppailut tältä osin hetken tauolla. Listaan tähän muutaman suosikkini ja myös niitä, jotka ovat olleet pettymys.

Hitit

Madaran City CC-voide paikkasi Garnierin BB-voiteen jättämän aukon. Olen käyttänyt Garnieria vuosikausia onnistumatta löytämään mitään läheskään yhtä hyvää. Mutta Madaran CC-voide on vielä parempi (joskaan ei ihan yhtä riittoisa), koska siinä on myös aurinkosuoja.

Alverden irtopuuteri on superriittoisa, olen muistaakseni ostanut niitä kaksi viimeisen 4 vuoden aikana ja käytän tuotetta joka päivä.

Madaran Nourish & Repair hoitoaine selvittää ja hoitaa raitojen kuivattamat hiukset erinomaisesti.

Santen Moisturizing shampoo vaahtoaa mukavasti ja pesee hiukset puhtaan tuntuiseksi, toisin kuin jotkut muut luonnonkosmetiikkashampoot.

Madaran 9 Superseed radiance boosting kasvoöljyssä on ihana luksusfiilis – tuoksuu hyvältä ja virkistää ainakin väsynyttä mieltä ellei jopa unettomien öiden harmaannuttamaa ihoa.

Alverden kasvojenkuorinta-aine on rakeisuudeltaan täydellinen – juuri sopivan kuoriva, mutta kuitenkin hellävarainen. Sopii myös talven kuivattamille käsille.

Madaran spf 30 aurinkovoide tuoksuu ihanalta ja levittyy kivasti.

H&M kuivashampoo virkistää kuontaloa mukavasti ja on riittoisa.

Hudit

Alverden shampoo ja hoitoaine tuntuvat samalta kuin sivelisit hiuksiasi pelkällä vedellä. Shampoo ei pese eikä hoitoaine hoida.

Avrilin ripsiväri, josta sain allergiareaktion. En myöskään kokenut ripsivärin vetävän vertoja millään lailla perusripsareille. Tykkään näyttävistä ripsistä ja mielestäni tämän kanssa olisi ihan sama olla ilman.

Alverden hiuksiin jätettävä spray tekee hiuksista pesemättömän näköiset eikä edes auta selvittämisessä. Samaten saman sarjan hiuksiin jätettävä seerumi on yhtä tyhjän kanssa.

Alverde on saksalaisen DM-ketjun (joka on muuten kosmetiikkafanin taivas) oma merkki ja erittäin hyvän hintainen sellainen. Mutta oman kokemukseni mukaan hiustenhoitotuotteet kannattaa siis jättää hyllyyn ja keskittyä ihonhoitoon sen sijaan.

I’ve recently gotten into eco-certified cosmetics and already found some favorites. Especially Latvian brand Madara has many great products like CC cream with spf 15, facial oil, conditioner and sun cream.

I’ve also liked some of German brand Alverde’s products, like face scrub, body cream and make up powder. But some of them, hair products mainly, have been quite a waste of money unfortunately. Luckily the brand is very affordable.

I’ve been always a bit crazy about cosmetic products, I love to compare, shop and test them. But nowadays I try really hard to buy new one only when one finishes. Sometimes though when there’s Madara sale or I get to wander around in German shop called DM (cosmetic fan’s paradise), I forget all the rules.

Tallinna taaperoille

Nyt kesäloma-aikaan kuulee usein kysyttävän Tallinna-vinkkejä lapsiperheen näkökulmasta ja täällä kaksi vuotta asuttuamme uskaltaisin väittää tietäväni asiasta jotain. Ajattelin siis koota vinkkilistan, toivottavasti se on jollekulle hyödyllinen.

Laivalla

Meidän testaamistamme laivoista Tallinkin alla operoiva Silja Europa lienee kaikista kivoin taaperon kanssa – heillä on hienoin leikkihuone. Huoneesta löytyy pallomeri, kiipeilyseinä, liukumäki, autoja, nukkeja, pelejä ja pleikkarit eli kaikille riittää puuhaa. Ainoa miinus on matkan kesto, muistaakseni 3,5h.

Toiseksi parhaita ovat Tallinkin nopeat laivat, vaikka niiden leikkipaikat eivät ole parhaimmasta päästä. Jos laivalla haluaa syödä, on vaihtoehtoja mistä valita – buffaa (aamiainen on rahansa väärti), lihapullia Fast Laneltä tai Burger Kingiä. Taxfreessä leluja ja lastenvaatteita.

Pohjat vetää Viking Line, jolle en enää leikki-ikäisen lapsen kanssa lähde. Ilmeisesti he suosivat business-matkailijoita ja “uusi” FSTR ei ollut uutta nähnytkään.

Eckerö Lineä emme ole vielä testanneet.

Jos Tallinnaan haluaa lentää, on lentokenttä ihanan kotoisa ja sieltä löytyy lapsille leikkipaikka. Lisäksi lentokentältä pääsee kätevästi ratikalla keskustaan.

Tekemistä

Puistot

Kesäaikaan tekemistä piisaa, sillä keskustan ympäristö on täynnä leikkipuistoja. Leikkipaikkoja löytyy mm. Tornide Väljakin puistosta, Falgi parkista, Hirveparkista, Telliskivestä, Kalamajan Kalmistu parkista, Lennusadamasta, Politseiaia parkista, Lembitu parkista ja Kadriorgista. Isompia leikkipuistoja löytyy bussimatkan päästä, esimerkiksi Männi park ja Löwenruh-puisto ovat matkan arvoisia.

Rannat

Keskustan liepeillä, Kadriorgin puiston kohdalla on pieni ranta, jossa on matala vesi ja hieno valkoinen hiekka. Isolle valkohiekkaiselle ja niin ikään matalalle Stroomi-rannalle pääsee 15 minuutissa bussilla numero 3 tai 40. Stroomilla on myös monta leikkipaikkaa. Piritan rantaan pääsee myös bussilla useammasta paikasta. Jos huvittaa seikkailla vielä hieman enemmän, on Kakumäen ranta myös hieno. Sinnekin pääsee bussilla keskustasta.

Sateen sattuessa uimaan pääsee myös sisälle – keskustassa ainakin Reval Sportiin ja Meriton-hotelliin. Viimsissä Tallinnan ulkopuolella on iso vesipuisto ja spa.

Ostokset

Tallinnan paras ostoskeskus Ülemiste sijaitsee lentokentän vieressä ja sinne pääsee ratikalla tai bussilla 15 minuutissa. Keskuksessa on suuri valikoima lastenvaateliikkeitä, useita sellaisia, joita Suomessa ei ole ja iso leikkipaikka.

Myös Rocca al Mare-keskuksessa on paljon lastenvaatteita ja ihanan näköinen lapsille suunnattu parturi-kampaamo (emme ole vielä testanneet). Tätä postausta kirjoittaessa Roccan lasten leikkipaikka on suljettu remontin vuoksi.

Kaubamajasta löytyy iso lastenvaate- ja leluosasto. Telliskivessä ja Balti Jaama Turgilla myydään paikallisten suunnittelijoiden lastenvaatteita.

Kulttuuri

Museoita ja muuta korkeakulttuuria olemme harrastaneet hävettävän vähän, mutta ainakin Kadriorgin Miiamilla-museo on taaperoille käymisen arvoinen. Olen kuullut hyvää Lennusadamasta (sukellusveneitä jne.), Tervishoiumuuseumista (terveydenhuoltomuseo), Loodusmuuseumista (luonnontieteellinen museo) ja Nuku-teatterista (nukketeatteri).

Tallinnan eläintarha on kiva paikka viettää kesäpäivää, siellä on uusi jääkarhulinnake eivätkä hinnat huimaa päätä.

Keskiviikkoaamupäivisin Kino Artis ja Coca Cola Plaza näyttävät leffoja, joihin kaiken ikäiset lapset ovat tervetulleita leikkimään (huom. aikuisten leffoja), joten jos englannin, viron tai venäjän kieli sujuu on tämäkin varteenotettava vaihtoehto.

Syömään

Listasin Tallinnan lapsiystävällisiä ravintoloita viime vuonna. Listan Kukeke ei ole enää olemassa ja lisäisin listalle Vapianot ja Kniks & Kraaps-ravintolan. Löwenruh-puistossa on hienon leikkipuiston lisäksi kiva perinteinen ravintola, jonka takapihalla riittää tekemistä perheen pienimmille. Muitakin varmasti on – kuten jo tuossa aiemmassa postauksessani hehkutin, on Tallinnan ravintolaskene yleisesti ottaen todella perheystävällistä.

Nukkumaan

Sattuneesta syystä en osaa oikeastaan sanoa hirveästi Tallinnassa majoittumisesta lasten kanssa. AirBnbtä löytyy pilvin pimein ja ainakin ne, joissa kaverimme ovat yöpyneet, ovat olleet todella kivoja. Suosittelen vanhankaupungin ja Kalamajan huudeja.

Muita vinkkejä

Vaikka ravintolat ovat usein lapsiystävällisiä, voi niihin olla vaikea päästä rattailla, joten suosittelen jättämään ne mahdollisuuksien mukaan kotiin tai majapaikkaan. Tallinnan julkinen liikenne on ilmaista alle kouluikäisille lapsille ja alle 3-vuotiaan kanssa matkustavalle aikuiselle (rattaita ei tarvitse). Julkinen liikenne on selkeää ja aikataulut löytyvät helposti Google Mapsistä. Eli todellakin kannattaa lähteä Viru-hotellia ja vanhaa kaupunkia kauemmas.

Tallinn for toddlers – I figured we’ve now lived here long enough to share some tips what to do in Tallinn with small children

To get there

If you’re arriving from Helsinki the best ferries, by my opinion, are Tallink’s. Silja Europa has the best playground, with it’s climbing wall, slide, ball pool, toys and games. The journey takes 3,5 hours though, so if you are in a hurry Star and Megastar are better even their playgrounds are much smaller.

Once we’ve done the trip with Viking Line and I must say I wouldn’t do it again with kids. There’s no space to play, these ferries are apparently meant for business people. So far we haven’t tried Eckerö Line, so I don’t know about them.

If you come by plane, Tallinn airport is kid-friendly – it’s small and quiet and there’s a playground in the middle. From the airport it is easy and quick to get to the city by tram.

What to do?

Parks & playgrounds

Summer time is the best time to explore Tallinn with kids. There’s plenty of parks with playgrounds around the city center and even bigger ones a bit further. Check for example Tornide väljak, Falgi park, Hirvepark, Telliskivi, Lennusadam, Kalmistu park, Politseiaia park, Lembitu park and Kadriorg. Löwenruh and Männi park are worth of a bus ride to the suburbs.

Beaches

Estonia is maybe not so well known of it’s beaches, but it should be. Even around Tallinn there’s a few really nice white sandy beaches with shallow water for the kids to play in. So if you’re lucky enough to catch those few perfect summer days, this is where you should head to.

Closest one to the center is a small (unofficial) beach by the Kadriorg park. Further to same direction you’ll find Pirita beach which is maybe the most well-known one. You can get there by bus from the center.

My favorite in Tallinn is Stroomi beach 15 minutes bus ride from the center. There’s tons of space, usually clear water and it has several playgrounds.

If you are up for more adventure, take a bus to Kakumäe beach.

In case of bad weather, swimming is possible at least in Reval Sport and Meriton hotel. There’s a big spa and water park in Viimsi, just outside Tallinn.

Shopping

The best shopping center in Tallinn is Ülemiste keskus near the airport. There’s lots of toy and kid’s clothing stores and a big indoor playground.

Also Rocca al Mare keskus is full of shops for children and there is the cutest kids’ hairdresser I’ve seen. Unfortunately Rocca’s playground is at the moment under renovation.

In the center Kaubamaja has huge toy and children’s clothing section. Estonian designers’ clothes you find in Balti Jaama Turg and in Telliskivi.

Culture

We’ve been really lazy exploring Tallinn’s cultural offer, but at least Miiamilla museum in Kadriorg is perfect for toddlers. I’ve heard good things about Nuku puppet theater, Health care museum (Tervishoiumuuseum) and Nature museum (Loodusmuuseum) and Lennusadam.

Tallinn’s zoo is worth of the 15-minute bus ride – there’s a new polar bear house and the prices aren’t too crazy. You can combine this with shopping in Rocca al Mare.

Kino Artis and Coca Cola Plaza organize baby cinema on Wednesday mornings – movies are usually for adults, but babies and toddlers are welcome to play in the theater. Movies are usually shown in original language with Estonian and Russian subtitles.

Where to eat?

I’ve written before about Tallinn’s family friendly restaurants. Tallinn is a really nice place to eat with kids so don’t be afraid to go anywhere outside this list either. Restaurant Kukeke is no longer existing and I might add few places to this year-old list. For example both Vapianos in city center have playgrounds and kids’ menus and Kniks & Kraaps in Balti Jaama Turg is a great family restaurant. Also Löwenruh park’s restaurant was nice, especially their terrace with view to the duck pond and a nice playground.

Where to sleep?

As it happens, I’m not an expert in this matter. Friends of ours have had good experiences with Airbnb in Tallinn – my suggestion is to rent a place in Old Town or Kalamaja.

Other tips

Even though Tallinn is kid friendly, it isn’t buggy friendly, especially the Old Town and some of the trams. So if possible I suggest to leave buggy home or to the hotel when wandering around the center.

If you want to use the pubic transport, it is free for preschool children and to adult traveling with under 3 year old. So I suggest to Google Maps public transport guide and get adventurous.

Vegaaninen kookos-raparperipiirakka

Raparperi on itselleni yksi kesän merkeistä mansikoiden ohella. En oikeastaan kaipaa sitä muina vuodenaikoina, mutta kun raparperin supermarketin hyllystä tai torilta bongaan, lähtee se takuuvarmasti mukaan. Parasta raparperista on tietysti piirakka ja tällä kertaa kehittelin siitä tällaisen vegaanisen kookoksisen version. Kookos ja raparperi ovat oiva makupari!

Vaikka varsinainen raparperisesonki taisi mennä jo, uskoisin sitä vielä kaupan hyllyltä löytyvän. Jos ei, niin tämä piirakka sopii varmasti myös mustikoiden ja puolukoiden pohjaksi.

Even though rhubarb season is coming to its end for this summer, I’ll share my yummy vegan coconut rhubarb pie recipe. I’m sure it’ll also work well with blueberries or lingonberries.

1 piirakkavuoallinen / 1 round pie form

2dl kookosjauhoja / coconut flour

2dl vehnäjauhoja / wheat flour

2,5tl leivinjauhetta / tsp baking powder

1,5dl sokeria / sugar

1dl kookosöljyä sulatettuna / melted coconut oil

2,25dl kasvimaitoa / veggie milk (soy, almond, oat..)

250g raparperia pieninä paloina / rhubarb in small pieces

Päälle: kookossokeria ja -hiutaleita / on top coconut sugar and flakes

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon öljy ja kasvimaito. Sekoita tasaiseksi ja painele piirakkavuokaan. Asettele päälle raparperin palaset, viimeistele kookossokerilla ja -hiutaleilla. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Nauti jäähtyneenä vaikkapa vegaanisen vaniljajätskin kanssa.

Mix dry ingredients together, add oil and milk and mix until even. Spread on a pie form, place rhubarb pieces on top and drizzle with coconut sugar and flakes. Bake in 200 degrees for about 30 minutes. Let it cool down and enjoy with vegan vanilla ice cream.