Vegaanista ruokaa päiväkotiin

Olen jo jonkin aikaa kironnut, miksi lasten päivähoidossa ei ole mahdollisuutta kasvis- saati vegaaniruokaan. Maksamme aika paljon lapsiemme yksityisestä päivähoidosta, mutta valitettavasti se ei aina tunnu tuovan kaipaamiani etuja, kuten valinnanmahdollisuutta. Olen muutamaan otteeseen kysynyt Leevin hoitopaikassa mahdollisuutta tarjota edes yhtenä päivänä viikossa kasvisruokaa. Lisäksi olen ehdottanut, että iltapäivän välipalat voisivat olla hieman terveellisempiä ja ravitsevampia (kuin pulla, kakut ja letut hillolla). Mutta ei. Normaalit lapset eivät kuulemma tykkää sosekeitoista tai vihersmoothieista. Jep, niitähän meikäläisenlaiset kasvissyöjät, terveysintoilijat ja muut kummajaiset pakottavat jälkikasvunsa syömään.

Koska päiväkoti on muuten toiminut suhtkoht okei, eikä vegeä ole tietääkseni muuallakaan tarjolla, olemme jatkaneet melko lailla mukisematta yhteistyötä. Syksyn alussa Leevi vaihtoi uuteen, vanhempien lasten ryhmään ja sai heti uusia kavereita. Yksi heistä on vegaani ja kun kuulin hänen tuovan omat ruoat päiväkotiin, aloin tosissani miettiä tätä mahdollisuutta. Sinä samana päivänä Leevi sattui kysymään saisiko hänkin omat eväät huomenna, kun kaverillakin on. Niinpä päätin tarrata tilaisuuteen ja kokeilla kuinka hankalaa omien eväiden valmistaminen olisi. Onneksi päiväkodin johdolla ei ollut ongelmaa asian suhteen.

Suoraan sanottuna olen kovasti nauttinut siitä, että saan toteuttaa valitsemaani ruokafilosofiaa nyt hieman täysivaltaisemmin. Ruoanlaittaminen on intohimoni, joten minulle tämä ei ole ollut ikävä ylimääräinen tehtävä ja tykkään siitä, että tiedän lapseni saavan herkullista ja terveellistä ruokaa, joka ei ole ristiriidassa kotona tarjotun ruoan kanssa. Olen saanut uudenlaisen mahdollisuuden keskustella lapseni kanssa siitä, miksi emme kotona syö eläinperäisiä tuotteita. Toistaiseksi myös Leevi on ollut tyytyväinen, enkä ole kuullut varsinaista huonoa palautetta opettajiltakaan, vaikkakin joidenkin kommenttien perusteella tiedän, etteivät he ymmärrä miksi asia on niin tärkeä.

Joku saattaa ihmetellä, miksi vaivaudun. Mutta olen sitä mieltä, että kasvipohjainen ravinto on meidän tulevaisuutemme ja että jokaisella valinnalla on väliä. Sillä syökö lapseni viisi kertaa viikossa lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita vai ei, on väliä. Toivon, että meitä empiviä vanhempia on muitakin, ja että yhdenkin ihmisen esimerkki saattaa rohkaista muita. Kuten Leevin päiväkotikaverin perheen esimerkki rohkaisi minua. Toivon, että lähitulevaisuudessa päiväkodit ja koulut täällä Virossa huomaavat tarpeen tarjota muunlaista ruokaa, mutta ne eivät voi sitä huomata, ellei sitä kukaan sano ääneen.

Vegaaninen pinaatti-linssicurry

Intialaisessa ravintolassa himoitsen aina palak paneeria – kotijuustoa tuhdissa pinaattikastikkeessa. Alkuperäistä versiota en ole koskaan kotona kokeillut itse valmistaa, mutta olen kehitellyt samantyyppisen, kevyemmän vegaaniversion.

Alunperin olen tehnyt curryn tofun kanssa, mutta viimevuotisen imetysdieetin takia en voinut syödä soijaa. Tofun sijasta käytin siis linssejä, ja pidän currystä oikeastaan enemmän linssien kera. Tämä superhelppo ruoka tähdittää illallispöytäämme vähintään kerran kuukaudessa – ja maistuu erinomaisesti koko perheelle, kunhan muistaa jättää tulisimmat chilit aikuisten lautasille. Usein lisään intialaisiksi mieltämiäni mausteita, kuten inkivääriä, valkosipulia, neilikkaa, juustokuminaa, chiliä, curryä ja kurkumaa melko lailla summamutikassa, joten curry maistuu joka kerta hieman erilaiselta. Suosittelenkin siis maistelemaan ja lisäilemään niitä oman makumieltymyksesi mukaan.

Parasta tässä(kin) ruoassa on se, että aineksia voi aina pitää kotona saatavilla. Kastike syntyy riisin kiehuessa, joten tämän ruoan valmistukseen menee korkeintaan puoli tuntia.

Pinaatti-linssicurry neljälle

öljyä paistamiseen

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä murskattuna tai 1 tl valkosipulitahnaa

kuivattua tai tuoretta inkivääriä, juustokuminaa, chiliä, kanelia, neilikkaa, curryä ja kurkumaa oman maun mukaan

1 tlk kookosmaitoa

400g pakastepinaattia

1,5 dl punaisia linssejä

suolaa

tarvittaessa hieman vettä

(tuoretta korianteria ja chiliä koristeeksi)

Lisäksi: keitettyä riisiä tai naan-leipää

Kuumenna öljy pannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä ja mausteita pannulla muutama minuutti. Lisää kookosmaito ja pinaatti. Kuumenna, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää linssit ja keitä hiljalleen n. 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää hieman vettä, jos kastikkeesta tulee liian paksua. Mausta suolalla. Tarjoile riisin tai naan-leivän kanssa.

Vegaaninen kurpitsa-appelsiinirisotto

Yksi niin kutsutuista bravuureistani on risotto. Opettelin muutama vuosi sitten tekemään oikeaa risottoa (sen suomalaisen ysäriklassikon sijaan) ja siitä onkin tullut arki-iltojemme vakiokamaa. Okei, se ehkä vaatii läsnäoloa ja hieman rakkautta, mutta vaikeaa risoton tekeminen ei ole. Kun sen on muutaman kerran tehnyt, ei reseptiäkään enää tarvitse tiirailla. Parasta risotossa on sen monipuolisuus – raaka-aineeksi käy mikä vaan vihannes tai miksei hedelmäkin, kuten tässä appelsiinilla raikastetussa kurpitsarisotossani. Kunhan kaapista löytyy risottoriisiä, kasvisliemikuutio ja sipulia, on vain mielikuvitus rajana.

Kotiruokamme vegaaniuduttua viime vuoden vegaanihaasteen ansioista, piti klassisesta risotostakin kehitellä vegaaninen versio. Ja voin sanoa, etten ole kaivannut voita tai parmesaania. Kuten monen muunkin ruoan kohdalla olen todennut, on tämäkin ruokalaji jopa helpompaa toteuttaa ilman eläinperäisiä raaka-aineita ja maku on silti edelleen oikein kohdillaan. Kaikki raaka-aineet on helppo pitää aina saatavilla ja risotto onkin mainio “jääkaapissa on vain valo”-päivän ruoka. Risotto vaatii tosin hieman malttia – sen pitää antaa porista melko miedolla lämmöllä välillä hämmentäen ja kasvisliemen täytyy antaa imeytyä ennen seuraavan satsin lisäämistä. Aikaa risoton tekemiseen on hyvä varata 45 minuuttia ja se on parasta samantien nautittuna.

Aurinkoinen kurpitsarisotto neljälle

Uunissa paahdetut kurpitsat

puolikas myskikurpitsa

öljyä

mausteita oman maun mukaan (esim. savupaprikajauhe, timjami, valkosipuli, suola, pippuri)

Risotto

loraus oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

4 dl risottoriisiä

0,5 dl valkoviiniä tai loraus valkoviinietikkaa

1 kasvisliemikuutio

n. 1 litra vettä

1 appelsiinin kuori raastettuna ja hedelmäliha paloiteltuna

0,5 dl oluthiivahiutaleita

suolaa, mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori kurpitsa ja leikkaa suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Huuhtele kurpitsan siemenet. Sekoita kurpitsakuutioiden joukkoon öljy ja mausteet ja paahda uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes kuutiot ovat kypsiä. Lisää siemeniin hieman öljyä ja suolaa ja paahda uunissa 5-10 minuuttia, kunnes ne saavat hieman väriä.

Valmista kasvisliemi keittämällä litra vettä ja lisäämällä joukkoon kasvisliemikuutio. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja kuullotta sipulia siinä muutama minuutti. Lisää pannulle riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada pannulle viini / viinietikka ja sekoita kunnes se on imeytynyt. Lisää pari desiä kasvilientä, appelsiinin kuoriraaste ja hedelmäliha pannulle ja jatka kypsennystä keskilämmöllä välillä sekoittaen. Lisää lientä desi pari kerrallaan aina kun edellinen satsi on imeytynyt riisiin. Muista hämmentää säännöllisesti! Maista välillä ja testaa riisin kypsyys – sen tulisi olla kypsää, mutta kuitenkin edelleen pureksittavaa (tosin itse olen enemmän riisipuuron kuin al denten ystävä). Kun risotto on kypsää, sekoita joukkoon oluthiivahiutaleet tuomaan juustoista makua. Tarkista kaipaako risotto vielä suolaa tai pippuria. Tarjoile paahdettujen kurpitsapalojen ja -siementen kanssa.

Vegaanista kotiruokaa

Kuten blogiani hieman pidempään seuranneet tietävät, osallistuin vuosi sitten tammikuussa Vegaanihaasteeseen. Sen myötä löysin ihan uuden vaihteen ruoanlaittoon ja kotiruokamme veganisoitui. Sillä tiellä olemme edelleen, enkä näe syytä palata vanhaan. Huomasin, että uuteen raaka-ainevalikoimaan tottuu nopeasti ja vegaaniudessa on monta hyvää puolta sen lisäksi, että se kuluttaa maapalloamme hieman vähemmän. Vegaaninen ruoka ei ole rakettitiedettä (useimmiten riittää kun kaartaa maito- ja lihaosaston kaukaa) eikä kummallista ituhippeilyä, vaan ihan tavallista ruokaa. Toki vegaanikokkailuissakin voi hifistellä, jos sille päälle sattuu ja uusiin raaka-aineisiin on tullut tutustuttua, mutta sehän vain pitää homman mielenkiintoisena.

Mielestäni olen ihan kelpo kokki ja reseptejä onkin kertynyt hihan varteen jo muutama. Lisäksi, silloin kun aikaa ruoanlaitolle on normiarjen puolta tuntia enemmän, tykkään kokeilla myös uusia reseptejä. Luen ruokalehtiä, -kirjoja ja -blogeja ja saan niistä inspiraatiota arkiruokaamme. Nyt ajattelinkin jakaa näitä enimmäkseen hyvin helppoja ja nopeita vinkkejä teille, jospa joku inspiroituisi vuorostaan niistä.

Kaikki reseptit tulevat olemaan vegaanisia ja löydät ne oikealla olevasta sivupalkista (tai blogipostausten lopusta, jos käytät mobiililaitetta). Uskaltaisin väittää, että useimmat reseptit valmistuvat alle 45 minuutissa ja ovat aloittelijallekin, tai pienet lapset jaloissa pyörivälle, sopivan yksinkertaisia.

Tervetuloa tekemään arjesta herkullista!

PS. Kokkailuja pääset seurailemaan myös Instagramissa !

 

Erään expatin virolainen ruokakori

Ulkosuomalaisten blogit-ryhmän haasteen innoittamana avaan teille tänään erään maanantaisen kauppakassin sisällön.

Tänään kassista löytyikin oikea lottovoitto blogipostausta ajatellen, nimittäin melkein viikon ruokaostokset. Yleensä pyrinkin kyllä käymään kaupassa (tai tilaamaan Prismasta) kerran viikossa isosti ja sitten hakemassa vain jotain pienempää, esim. lisää hedelmiä tai tuoretta leipää. Koen, että käytän silloin ruokaostoksiin sekä vähemmän aikaa että vähemmän rahaa. Mitään faktatietoa minulla ei tästä tosin ole. Tunnen myös suurta tyydytystä, jos saan lähes koko viikon ostokset tehtyä yhdellä kertaa.

Ruokakoristani löytyi tällä kertaa paljon vihanneksia ja hedelmiä, säilykkeitä, tofua, linssejä, Leeville soijajogurttia, Wolfille kefiriä, mehua, puurohiutaleita, muroja, vauvanruokaa, tortilla-aineksia ja oliiviöljyä. Kallein satsaus tällä kertaa oli tuo öljypullo. Kaappini eivät ole koskaan tyhjiä, vaan kuivakaapit ja pakastin on varustettu perusteellisesti peruskamoilla, kuten pastalla, riisillä, erilaisilla jauhoilla, säilykkeillä, kasvimaidoilla, mehulla, marjoilla ja pakastevihanneksilla. Täydennän näitä aina tarpeen mukaan. Tällä kertaa kaapit olivat melko täynnä, joten ostin lähinnä tuoretavaraa. Lasku pysyi kohtuullisena myös siksi, ettei vaipoille tai maidolle ollut tarvetta – nämä ovat varmaan kaksi suurinta menoerää kauppalaskussamme, tosin vaippalasku on pienentynyt Leevin oppiessa päiväkuivaksi ja Niilon käyttäessä suurimmaksi osaksi kestovaippoja.

Yleensä teen isommat ostokset joko Rimissä tai Prismassa. Spesiaalituotteita, kuten kookosjogurttia ja mantelimaitoa ostan lisäksi Selveristä ja Solaris-kauppakeskuksen ruokakaupasta. Ehkä eniten, verrattuna Suomen jättimarketteihin, ärsyttää että tarvitsemiani tuotteita täytyy juosta hakemassa ympäri kaupunkia ja ne ovat usein loppu. Tosin eipä jätti-Cittarissakaan ollut viimeksi mitään kookospohjaista jogurttia soijan ja kauran vallatessa hyllyt (normaalisti ilahtuisin valikoimasta kovasti, mutta soija ja kaura ovat edelleen imetysdieetin vuoksi poissa pelistä).

On vaikea verrata mikä ruokaostostottumuksissani on muuttunut ulkomaille muuton vuoksi, ja mikä muiden elämäntilanteen muutosten takia. Suomessa olen viimeksi elänyt sinkkuna sekasyöjätarjoilijana (lue: söin töissä), kun taas nyt olen kahden lapsen kotivegaaniäiti. Aiemmin kaipasin Suomen valtavia maitotuote- ja karkkivalikoimia, mutta pärjään nykyään mainiosti ilman. Jokainen maa missä olen ulkomaille muuton jälkeen asunut, on toki vaikuttanut ruokakorin sisältöön, koska eri maissa on eri asioita tarjolla. Suurin muutos on kuitenkin ollut se, että en ole vuoteen ostanut kotiin lähes mitään eläinperäistä, Wolfin aamujogurttia ja pizzajuustoja lukuunottamatta. Vielä viime vuonna ostin käsittämättömän määrän juustoja ja munia ja Ugandassa asuessa söimme liharuokaa lähes joka päivä. Puolan ajoilta muistan, kuinka hukassa olin täkäläisten maitotuotteiden kanssa yrittäessäni löytää rahkaa ja ruokakermaa. Mutta en oikeastaan muista tarkalleen mitkä olivat sen aikaiset luottoarkiruokani.

Eräs asia, jonka olen huomannut, on se, että täällä Virossa tulee ostettua hyvin sekalaisten merkkien tuotteita – on paikallista, suomalaista, ruotsalaista, italialaista… Suomessa ostaisin varmaan pelkkää Pirkkaa. Itseä jollain lailla ärsyttää tämä, ehkä purkit ja pakkaukset eivät erilaisuudessaan miellytä esteettistä silmääni.

Tällä hetkellä arkiruokina pyörii aika paljon samoja, johtuen omasta väsymyksestäni ja Niilon allergioista. Soija- ja kauratuotteet ovat jääneet lähes kokonaan ja syömme paljon papuja, linssejä ja kikherneitä. Sen minkä maksan enemmän mantelimaidosta kauramaidon sijaan, säästän uskoakseni ruoka-aineissa – pavut ovat edullisempia kuin tofu tai nyhtökaura. Luottoruokia ovat mm. pinaattilinssikastike riisin kanssa, sosekeitot, tortillat ja tacot, salaatit, pastat ja lasagne. Tällä viikolla listalla ovat ainakin tortillat (Suomesta tuodulla Härkiksellä), juuressosekeitto, chili sin carne ja pasta kaappiin jääneistä aineksista.

En oikein osaa verrata ruokaan menevää rahamäärää Suomeen, mutta melko kallista täällä mielestäni on. Useat tuotteet, joita päivittäin käytämme, kuten kasvimaidot ja -jogurtit, ovat täällä hieman kalliimpia kuin Suomessa. Onneksi maidot ovat nykyään aika usein tarjouksessa, vegebuumi jyllää täälläkin. Myös ihan perusjuttuja, kuten hedelmiä, vihanneksia ja kuivatarvikkeita vertaillessa tuntuu usein, että täällä on kalliimpaa kuin esimerkiksi Saksassa. Joka on aivan hullua, kun miettii virolaisen ja vaikkapa eteläsaksalaisen palkkoja. Rahtaankin aina täyslastillisen ruokatuliaisia sekä Suomesta että Saksasta.

Tämänkertainen kauppalasku oli ~55 euroa, joka kuulosti mielestäni aika isolta, kun ottaa huomioon, että suuri osa ostoksista oli suht edullisia kasviksia ja hedelmiä. Katson aina kilohintaa, enkä osta yleensä yli 3 euron kilohintaisia hevi-tuotteita yrttejä lukuunottamatta. Luomuheviä ostan harvoin – sitä on heikosti saatavilla, hinnat huikeita ja pakkaukset kolminkertaista muovia. Myös kuivatavaroissa vertailen hintoja parhaani mukaan, mutta yritän antaa painoarvoa myös pakkaukselle ja luomulle. Valmiit vauvanruoat kasvattavat laskua niin nopeasti, että vaikka voisinkin syöttää Niiloa pelkästään kaupan sapuskoilla, ei taitaisi rahapussi kestää (vauvanruoat on yksi asia, jonka Saksasta saa kolmanneksen sillä hinnalla mitä täältä).

Jos muidenkin ulkosuomalaisten ruokakorit kiinnostavat, pääset lukemaan niistä näistä linkeistä:

H niinkuin Hausfrau

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

Life in English

Vihreän saaren emäntä

Suomalainen im Allgäu

There was a blog post challenge in one of my Facebook expat groups – to tell about your grocery basket abroad.

I started thinking what has changed in my grocery shopping habits since I moved away from Finland. More than moving abroad I think my habits have been changed by other changes in my life. When I last lived in Finland I was single living alone working in restaurant – which means I mostly ate at work or at my parents. Usually I went grocery shopping on Sundays when I had hangover, and bought bunch of unhealthy crap.

Now I am stay-at-home mom of two, who has recently cut almost all animal products from my diet. So the biggest change is obviously there. I cook more, bigger and, I would like to think, healthier. And the ingredients have changed completely, which keeps cooking interesting.

Every country where I have lived has of course had its effect on what I buy. I buy what is available with reasonable price. For example in Uganda proper cheese was difficult to find and the fruits and veggies were different from what we have here. In Poland, when I first lived outside Finland, I was quite lost and annoyed when the milk product selection wasn’t at all what I was used to.

Nowadays the most expensive food stuff I buy is probably almond milk, almond butter and all kinds of special flours, like chickpea, coconut and buckwheat flour. But I think that compared to my previous meat, egg and cheese heavy diet, I don’t spent much more.

What I’m wondering here in Estonia is how expensive it sometimes is. How can average Estonian afford anything more special when prices are higher than in Finland? And for example ready baby food is ridiculously expensive – sometimes three times more than in Germany where people earn three times more…. So I keep dragging half a suitcase of food from Finland and Germany whenever possible.

Syysretki Saarenmaalle

Viime viikonloppuna teimme kahden yön reissun Saaremaalle Wolfin vanhempien kanssa. Valitsimme yöpymispaikaksi kylpylähotellin saaren “pääkaupungissa” Kuressaaressa, jotta tekemistä olisi myös kurjemmalla kelillä.

Georg Ots Spa oli erittäin miellyttävä kokemus. Heti perille saapuessamme huomasimme hotellin lapsiystävällisyyden – aulassa oli kaksi erilaista leikkihuonetta perheen pienimmille. Huone oli tilava, siisti ja parvekkeella varustettu. Meidän huoneestamme avautui näkymä Kuressaaren linnalle. Lisämaksusta saimme huoneeseen lisävuoteen Leeville – tämä tosin oli pettymys, 15 eurolla per yö odottaisi saavan parempaa kuin rikkinäisen ränkylän. Mutta emmepä vuoteella paljoa tehneetkään, Leevi kun halusi nukkua iskän kainalossa. Onneksi huoneen sänky oli varmaan 2 metriä leveä, joten mahduimme kaikki neljä siihen. Tämä olikin ensimmäinen kerta sitten Niilon syntymän kun nukuimme kaikki samassa huoneessa. Meni paremmin kuin pelkäsin, mutta ihan kiva silti, että kotona on tilaa olla erikseen. Ensimmäisen alkuyön herätteli Leevi ja toisen aamuyön Niilo… Saimme sentään kaikki muutaman tunnin unta.

Hotellin kylpylä oli myöskin oikein miellyttävä. Tunnelmallinen valaistus, useampi erilainen allas, joissa kaikissa oli lämmin vesi (lämpimimillään 36 astetta) ja monta saunaa. Nautimme kaikki lotraamisesta niin paljon, että kävimme lauantain sadepäivänä kylpylässä peräti kahdesti. Niilo nautti lämpimästä vedestä ja Leevi oppi uimaan itsekseen kellukkeilla. Vielä parempi olisi kylpyläkokemus ollut, jos sieltä löytyisi ihan oikea liukumäellä varustettu lastenallas, mutta joka tapauksessa Leevillä oli loputtomasti hauskaa uusia taitojaan esitellessä.

Imetysdieettini vuoksi olin huolissani siitä, mitä sapuskaa kaupungista löytyisi ja joutuisinko tyytymään tomaattileipään aamiaisella. Onneksi Kuressaaresta löytyi kuitenkin useampi ravintola, jonka listoilta sai jotakin sopivaa tai sopivaksi muokattavaa. Erityisesti suosittelen Resto Hafenia – heidän ruokansa oli erinomaista ja kaunista, ja paikka itsessäänkin kiva. Aamiaiselta löytyi salaatteja, vihanneksia, kinkkua (olen viime aikoina sortunut syömään hirveästi possua, kun tuntuu että muuten vaihtoehdot ovat vähissä), marmeladia, leipää, hedelmiä, muroja, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, joista sain kasattua ihan kivan aamiaisen. Varsinkin, kun pyytämällä sain mantelimaitoa murojen seuraksi.

Reissu sujui kaikinpuolin hyvin – toki kaksi huonetta olisi parempi kuin yksi ja olisin mielelläni nauttinut aamiaisen tarjonnasta enemmänkin. Hotellia suosittelisin ehdottomasti ja uskon, että palaamme sinne vielä. Ajomatka tuntui melko pitkältä vaikka yhteensä autossa istuttiin vain 2,5h. Onneksi lapsukaiset eivät sentään ihan suoraa huutoa parkuneet, vaan nukkuivat osan ajasta ja Leevi katseli DVD:tä ja kuunteli musiikkia puhelimesta. Lauttamatka olikin sitten tosi lyhyt totuttuun kahteen tuntiin verrattuna – vain 25 minuuttia.

Koko perhe todella viihtyi kylpylässä ja suunnitelimmekin jo uutta spa-reissua Rakvereen tai Laulasmaalle, jonnekin hieman lähemmäs siis.

Last weekend we visited Saaremaa for two nights, and it was really a nice weekend getaway even traveling nowadays is not as relaxing as it used to be. Boys were nicer in the car than expected and also the nights in one room went alright (considering the current state of night sleep in this household). We haven’t been all sleeping in the same room since Niilo was born.

We booked a spa hotel in Kuressaare, the capital of Saaremaa and Wolfi’s parents and their friends from Germany also joined us. Georg Ots Spa was a perfect choice – clean, modern, and very kid-friendly. We liked the spa so much that we didn’t see much Kuressaare this time. We are definitely gonna return here.

I was a bit concerned about what I might eat on the island with my breastfeeding diet, but luckily there was some options. I especially want to recommend Resto Hafen right next to the hotel – amazing food, nice service and a cute place.

We got so into spa holiday after this one that we already planned for the next one. Perhaps Rakvere or Laulasmaa next. Something a bit closer would be nice.

Allerginen vauva

Kyllä se on nyt täyttä totta – meidän Niilolla on selkeästi allergioita. Se mille kaikelle hän on allerginen, ei ole vielä selvinnyt, eikä varmaankaan tule hetkeen selviämään, allergiatestit kun näin pienten kanssa ovat useimmiten joka tapauksessa negatiivisia.

Kuten kirjoitin alkukesästä, olen ollut koko kesän imetysdieetillä, joka aluksi oli hyvinkin tiukka. Nyt poissa ruokavaliostani ovat edelleen maito, muna, soija, nauta, kana, kaura, kaakao, kofeiini, kukkakaali ja bataatti. Perunaa ja paprikaa syön hyvin pienissä määrin, jos välttäminen on hankalaa. Kalaa kokeilin n. viikko sitten, eikä siitä yhdestä kerrasta tullut (kai?) mitään, joten uskoisin että kalaa voin silloin tällöin syödä. Selkeitä oireita Niilolle on tullut soijasta, kaurasta, bataatista, kaakaosta ja kofeiinista, muita en ole vielä ehtinyt testaamaan, koska testaaminen on hyvin hidasta. Täytyy aina odottaa oireiden paranemista ennen uutta kokeilua ja siihen voi mennä viikkojakin.

Viime viikolla matkustimme Niilon kanssa Helsinkiin arvostetulle allergialääkärille. Hän vahvisti epäilyni heti – poika on allerginen. Käynti oli tehokas ja saimme joitakin ohjeita kuinka jatkaa tästä eteenpäin, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin toivonut enemmän. Lääkäri oli hyvin huolissaan Niilon kasvusta (kuten he kaikki tuntuvat olevan), joten hän määräsi puuron aloitettavaksi välittömästi. Nyt olemme sitten hissukseen maistattaneet hirssipuuroa – kolmen päivän perusteella se näyttäisi sopivan. Ellei oireita ilmaannu, alamme testaamaan öljylisää loppuviikosta. Kun sopiva puuro ja öljy on löydetty, aloitamme maitohappobakteerit, kaikki kun täytyy pitää erillään toisistaan mahdollisten oireiden takia. Maitohappobakteerit olisi pitänyt aloittaa jo kauan aikaa sitten, valitettavasti meidän oma lääkärimme ei niitä suositellut enkä sitten omin päin ole uskaltanut antaa, vaikka olenkin lukenut niitä suositeltavan.

Tällä hetkellä en siis itse voi kokeilla mitään uutta ruokavaliooni, etten sotken Niilon kiinteiden aloitusta. Saa nähdä milloin seuraavaksi pääsen lisäämään ruoka-aineita. En oikeastaan kaipaa noista testaamattomista kuin suklaata, totuinhan jo vegaanihaasteen aikana siihen, etten käytä eläinperäisiä tuotteita. Soijan ja kauran menetys sen sijaan kirpaisee, vaikka näköjään niitäkin ilman voi elää. Saadessani pari viikkoa sitten maissi(tärkkelykse)n takaisin, löysin onneksi hyvän kookosjogurtin, jolla täyttää jogurtin mentävää aukkoa mahassani. Kotona kokatessani en ole ollut rajotuksista kovinkaan stressaatunut, ravintolassa käyminen on sen sijaan muuttunut melko tylsäksi ja puuduttavaksi – olen syönyt falafeleja ja hummusta enemmän kuin yhden elämän tarpeiksi. Tulevat reissut jännittävät: miten mahtaa appivanhemmilta sujua maidoton ja munaton kokkailu, tai löytääkö baijerilaisen pikkukaupungin ravintolasta mitään vihreää salaattia ravitsevampaa, ymmärtävätkö ihmiset, että en ihan oikesti voi syödä jotain jossa on vain ihan vähän kermaa tai voita. Lisäksi Niilon kiinteät stressaavat melkoisesti. Olisin mielelläni antanut hänen tutustua ruokaan huolettomasti sormiruokaillen, mutta nyt joudummekin miettimään jokaisen lusikallisen, ainakin aluksi. Toivotaan, ettei Niilo ole kovin monelle ruoalle allerginen ja pääsemme asiassa pian eteenpäin.

So we’ve got a confirmation that Niilo is allergic to some foods. How many, that is still a mystery. I started a breastfeeding diet in the beginning of the summer to know whether there’s something I eat that causes Niilo allergy symptoms (puking, green poo, rash, restless sleeping, cramps). Over the summer it has gotten clear that there is at least few things his body reacts to – soy, oat, sweet potato, cocoa and caffeine for sure. There’s also some other stuff that I’m avoiding, and it is still unclear whether those cause him something or not. These unclear things are milk, egg, beef, chicken and cauliflower. I can eat small amounts of potato and paprika, and corn in the form of corn starch at least.

It hasn’t been that difficult to avoid many of these things, as I already got used to it with the vegan challenge in the beginning of the year. At home I still find interesting things to cook, but in restaurants I’m getting pretty bored. I’ve eaten enough falafel and hummus for a lifetime. Losing soy and oat from my diet has been annoying, and I do really crave for chocolate.

Last week I decided to look for help from an allergy doctor in Finland. The visit was reassuring me that I’m not crazy, Niilo really is allergic and is suffering from the symptoms, but the visit was also very quick so I felt a bit empty after. This doctor, like our own here in Estonia, was very worried about Niilo’s growth (we are not so worried as Leevi also grew slowly) so her biggest concern was to find some solid food for him, not to find out why he cannot sleep. She adviced us to start porridge and add oil to it. But because of the allergies, we have to take it super slow. Now we’ve been testing millet porridge for few days and it looks like it might fit. Next is the oil. Then we have to start giving him very strong probiotics, which should have been started long time ago. But unfortunately our doctor didn’t think it’s necessary and I was too afraid to do it on my own. Perhaps they could have helped already…

I must say I’m worried and stressed about starting solid food for Niilo – now I have to keep count of my eating and his. And I can’t try anything new for myself anytime soon. We are travelling in 5 weeks or so, and it’s not gonna be easy to be totally milk and egg free. I’m also sad that we cannot let Niilo explore food freely by himself, but everything needs to be controlled. Hopefully these allergies aren’t as many as I fear and we can soon get back to our normal eating habits. And hopefully those nights miraculously get better soon too.

Vegaani Tallinna

Kuten tiedätte, olen intohimoinen ravintolapalveluiden kuluttaja. Viime aikoina olen keskittynyt tutkimaan erityisesti vegaania ravintolatarjontaa täällä Tallinnassa ja se onkin ilahduttavan laaja. Vegetrendi on iskenyt tänne täydellä voimalla – ainakin mitä tulee ulkona syömiseen. Valitettavasti supermarkettien valikoima laahaa perässä, hitaasti mutta varmasti.

Listaanpa tähän siis vinkkini vegaaniruoasta kiinnostuneelle Tallinnan-matkaajalle. Ja vinkatkaa te minulle takaisin, jos (kun) listalta vielä puuttuu helmiä. Ja vaikka et pääsisikään mihinkään listan paikoista, on useimmissa (hyvissä) ravintoloissa tarjolla jotakin vegaanille sopivaa.

Edit: Halusin tähän vielä lisätä, että vaikka varsinkin Tallinna on vegaaniystävällinen, käsite ‘vegaani’ tarkoittaa ilmeisesti viroksi sekä vegaania että kasvissyöjää. Joten vaikka listassa mainittaisiin (V), kannattaa vielä varmistaa, ettei se sisällä maitotuotteita. Olen nyt useamman kerran törmännyt esimerkiksi “vegaaniseen” vuohenjuustosalaattiin.

Hyväksi todettuja vegaanista ruokaa tarjoavia ruokapaikkoja

Tokumaru

Ikisuosikkini Tokumaru, josta olen jo kirjoittanut oman postauksenkin, tarjoilee todennäköisesti Euroopan parasta vegaanisushia. Myös muutama muu annos löytyy vegaanisena, mm. tofu-don on taivaallinen. Tokumarun varsinainen ravintola löytyy Solaris-kauppakeskuksesta, ja on viihtyisä ainakin lounastamiseen. Heillä on myös useampi take-away-piste ympäri keskustaa.

NOP

Vanhassa puutalossa Kadriorgin ihanassa naapuristossa sijaitseva NOP on ollut suosikkini alusta lähtien, siis kauan ennen orastavaa vegaaniuttani. Heidän brunssinsa on ilmeisesti muidenkin suosikki, koska paikka on viikonloppuisin aina täyteen ammuttu (ja palvelu hitaanlaista). NOPin listalla kaikki on luomua ja vegaanivalikoimaakin löytyy mukavasti.

Fafa’s

Stadista tuttu falafel-ketju Fafa’s rantautui keväällä Tallinnaan ja on ollut siitä asti yksi suosikeistamme, siitäkin huolimatta, että hinnat ovat täkäläisittäin korkeahkot. Fafa’sin valikoimassa on niin vegaania kuin sekaaniakin sapuskaa.

Restoran V

Ainakin jokaisen virolaisen ja kenties myös suomalaisen vegaanin korviin lienee kuulunut V:tä ylistävät sanat. V on täysin vegaani ravintola, jonka annokset muistuttavat fine diningia, vaikka paikka onkin rento eikä todellakaan hinnalla pilattu. Edelleen ravintolasta on vaikeaa saada pöytää, ainakin turistisesongilla ja viikonloppuisin. Olen käynyt V:ssä syömässä kolme kertaa ja joka kerralla lautaselta on löytynyt sekä herkullisia että tylsiä tai kummallisia ratkaisuja, joten aivan 100% en tähän V-hypetykseen lähde mukaan. Hienoa kuitenkin, että kokonaan vegaani ravintola jatkaa ilmeistä voittokulkuaan.

Vegan Kohvik Inspiratsioon

Vanhan kaupungin toinen kokonaan vegaani ravintola on naapurissamme sijaitseva Inspiratsioon, rento hippimäinen kahvila-ravintola, josta saa sekä aamiaista että tukevampaakin sapuskaa, mm. pizzaa, burgeria ja wrapeja sekä herkullisia kakkuja. Ruoka on hyvää ja edullista, palvelu hieman poukkoilevaa – ystävällistä mutta välillä väki tuntuu olevan hieman ulapalla.

Kohvik Komeet

Solaris-kauppakeskuksen katolla sijaitseva Komeet on erityisen hyvä ollakseen kauppakeskusravintola. Heidän listaltaan löytyy monta vegaanista vaihtoehtoa, joten paikka sopii hyvin sekalaiselle seurueelle.

Von Krahli Aed

V:n naapurissa vanhassa kaupungissa sijaitseva ravintola tarjoaa jokaisesta annoksesta sekä vegaani- että sekaaniversion. Hauska konsepti, hyvä ruoka ja ihana sisustus.

F-Hoone

Suomalaisten suosikki, ei-enää-niin-hipsteri F-Hoone Telliskivessä tarjoilee mukiinmenevää edullista sapuskaa ja useamman vegevaihtoehdon. Palvelu on välinpitämätöntä, jonka vuoksi paikka ei pääse omaan top kymppiini, mutta menköön tälle listalle kuitenkin.

Lendav Taldrik

Sisustuksellaan hurmaavan intialaisen ravintolan menusta löytyy monta vegaanista vaihtoehtoa.

Must Puudel

Tämä ihana ravintola sopii kaikkeen – herkullista aamiaista ja lounasta, mukavan rentoa menoa illanviettoon. Menusta löytyy monta vegaanivaihtoehtoa.

Veg Machine

Balti Jaama Turgin food courtilla sijaitseva vegaanikioski tarjoilee mm. vöneriä, jota en ole muualla Virossa nähnyt. Erityisesti bataattiburgeri vei kielen mennessään.

Oivaline

Kauempana Kalamajan perukoilla odottaa aarre, tämän kahvilan vegaaniset kakut ovat nimittäin parasta mitä olen hetkeen syönyt. Kalamaja-kierroksen päätteeksi siis oivallinen valinta virkistäytymiseen.

La Muu

Paikallinen luomujäätelövalmistaja sai oman kahvilansa tänä kesänä. Tellikivessä sijaitseva paikka onkin noussut tämän kesän suosikiksi, koska valikoimasta löytyy myös paljon vegaaneja herkkuja (esim. vegan brownie ja vegan kirsi ovat taivaallisia).

Karu Talu Shokolaad

Ruotsalaisen naisen pystyyn pistämä puoti valmistaa vegaanista suklaata, jota löytyy jos jonkin sorttista. Täältä on hyvä hakea tuliaiset, kunhan muistaa ostaa niin paljon, ettei itse syö kaikkea.

Muhu Pagarid

Leipomoketjun uusin kahvila sataman lähistöllä leipoo myös vegaanisia herkkuja, vaikkakaan ei ilmeisesti joka päivä. Jos tuuri käy, osut paikalle juuri uunista tulleiden marsipaanipullien ääreen. Niiiiiin hyvää.

Kiinnostavia, mutta vielä testaamatta

Toormoor

Balti Jaama Turgilla sijaitseva kahvila valmistaa raakakakkuja ja pientä purtavaa, mutta jostakin syystä se on vielä testaamatta.

Bliss

Buffet-ravintola Bliss avasi muutama viikko sitten toisen toimipisteensä Solaris-keskukseen. Kaikki tämän itsepalveluravintolan ruoka on vegeä ja suuri osa vegaania. Odotan innolla pääseväni testaamaan uutta tulokasta.

Paras valikoima vegaanituotteita

Jos oleskelet Tallinnassa pidempään ja tarkoitus on valmistaa itse ruokaa, ovat vegaaniystävällisimmät supermarketit Solariksen alakerrasta löytyvä kauppa sekä Prismat. Niistä löytyy soijatuotteita, erilaisia maitoja ja joitakin hieman erikoisempia juttuja, kuten jogurtteja ja kermoja. Mutta kaikinpuolin markettien valikoima täällä on huomattavasti suppeampi kuin Suomessa ja kuulinkin paikallisen vitsin, jonka mukaan virolainen tissuttelija hakee tuliaiset Latviasta ja vegaani Helsingistä.

Here’s a list of some of the vegan friendly places in Tallinn, which actually heartwarmingly interesting for a person following plant-based diet.

Vegaaninen kookos-raparperipiirakka

Raparperi on itselleni yksi kesän merkeistä mansikoiden ohella. En oikeastaan kaipaa sitä muina vuodenaikoina, mutta kun raparperin supermarketin hyllystä tai torilta bongaan, lähtee se takuuvarmasti mukaan. Parasta raparperista on tietysti piirakka ja tällä kertaa kehittelin siitä tällaisen vegaanisen kookoksisen version. Kookos ja raparperi ovat oiva makupari!

Vaikka varsinainen raparperisesonki taisi mennä jo, uskoisin sitä vielä kaupan hyllyltä löytyvän. Jos ei, niin tämä piirakka sopii varmasti myös mustikoiden ja puolukoiden pohjaksi.

Even though rhubarb season is coming to its end for this summer, I’ll share my yummy vegan coconut rhubarb pie recipe. I’m sure it’ll also work well with blueberries or lingonberries.

1 piirakkavuoallinen / 1 round pie form

2dl kookosjauhoja / coconut flour

2dl vehnäjauhoja / wheat flour

2,5tl leivinjauhetta / tsp baking powder

1,5dl sokeria / sugar

1dl kookosöljyä sulatettuna / melted coconut oil

2,25dl kasvimaitoa / veggie milk (soy, almond, oat..)

250g raparperia pieninä paloina / rhubarb in small pieces

Päälle: kookossokeria ja -hiutaleita / on top coconut sugar and flakes

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon öljy ja kasvimaito. Sekoita tasaiseksi ja painele piirakkavuokaan. Asettele päälle raparperin palaset, viimeistele kookossokerilla ja -hiutaleilla. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Nauti jäähtyneenä vaikkapa vegaanisen vaniljajätskin kanssa.

Mix dry ingredients together, add oil and milk and mix until even. Spread on a pie form, place rhubarb pieces on top and drizzle with coconut sugar and flakes. Bake in 200 degrees for about 30 minutes. Let it cool down and enjoy with vegan vanilla ice cream.

Imetysdieetti

Onko imetysdieetistä apua vauvan oloon vai onko se vain vainoharhaista hullun hommaa? Tätä oon miettinyt viime viikot.

Imetysdieetillä siis tarkoitetaan imettävän äidin ruokavalion rajoittamista niin että siitä eliminoidaan kaikki vauvalle suolisto- tai iho-oireita aiheuttavat ruoka-aineet.

Itse halusin testata josko tässä olisi avain onneen – vähemmän puklua ja vatsavaivoja, parempia öitä. Kuten yleensä, ei tämäkään ollut vastaus kaikkiin kysymyksiin ja ongelmiin, mutta tulipahan sekin kortti käännettyä. Niilo on lähes kokonaan lopettanut puklailun ja muutenkin vatsan toiminta on normaalimpaa nyt kuin syödessäni kaikkea, mutta levottomiin (aamu)öihin dieetti ei valitettavasti ole tuonut helpotusta.

Olen nyt lähes kolme viikkoa pitänyt lautaseltani poissa maidon, munan, soijan, naudan, vehnän, ohran, rukiin, kauran, maissin ja kaakaon. Lisäksi olen huomannut, että kofeiini, paprika, kukkakaali ja kala eivät tee hyvää vauvan masulle. Yllättävän nopeasti tähän erikoisruokavalion maailmaan solahtaa, vaikka hauskaa se ei useinkaan ole. Eilen osallistuin tilaisuuteen, jossa pöydät notkuivat herkuista, joihin en voinut koskea. Myös ruoanlaittorumbaa helpottavat take away-ateriat eivät ole enää itsestäänselvyys.

Nyt uskoisin, että olisi aika alkaa testailemaan mitä ruoka-aineita Niilon vatsa kestää, koska tarkoitus ei tietenkään ole turhaan välttää mitään. Tämä vaan onkin aikamoista salapoliisityötä, ja minua suoraan sanottuen hieman hirvittää. En oikein jaksaisi tätä olojen analysointia enää ollenkaan, mutta tuntuu, että kun siihen on kerran lähdetty niin olisi hölmö heittää kaikki tehty työ hukkaan.

Joka toinen päivä olen vakaasti sitä mieltä, että tällä diettaamisella on tarkoitus, että se vaikuttaa positiivisesti Niilon vointiin. Joka toinen päivä taas mietin kuvittelenko kaiken, olenko taas hurahtanut johonkin ihan turhanpäiväiseen, aiheutanko ekstra-stressiä koko perheelle…

Ehkäpä voin sitten muutaman kuukauden päästä kertoa, oliko tämä (hullun)homma aivan turhaa vai oliko sillä jokin tarkoitus.