Vuorokausi treffeillä

Miltä tuntuisi olla kokonaiset 24 tuntia treffeillä aviopuolisosi kanssa? No minäpä kerron, aivan mahtavalta!

Ugandasta muuttomme jälkeen olemme pitäneet huolen siitä, että saamme säännöllistä parisuhdeaikaa, Kampalassa kun se ei pienen vauvan kanssa kaukana tukiverkoista ollut meille ollenkaan mahdollista. Leevin oltua reilun vuoden ikäinen jäi hän ensimmäistä kertaa isovanhemmille yöksi ja sen jälkeen olemmekin saaneet nauttia laatuajasta aikuisten kesken melko säännöllisin väliajoin. Olemme ottaneet omaa aikaa aina silloin kuin isovanhemmat ovat kylässä tai me siellä päin. Olemmepa matkustaneet Suomeen asti ihan vain siitä syystä, että haikailimme pientä hengähdystaukoa. Meillä kun ei täällä Tallinnassa ole perhettä ja lastenhoitajan etsiminen tuntuu tuottavan enemmän päänvaivaa kuin stressin lievitystä.

Muutaman kerran olemme varanneet hotellin ja viettäneet yhden illan ja yön mieheni kanssa kaksistaan, mutta useimmiten leffaan tai syömään pääseminen on jo piristänyt mukavasti. Oikeastaan en ollenkaan usko, että pikkulapsiarjen parisuhdeajan viettämiseen tarvitsee mitään sen kummempia kuin luotettavan hoitajan lapselle, jotta voi täydellisesti rentoutua. Tärkeintä on aina silloin tällöin muistuttaa itseään ja parempaa puoliskoaan siitä, että ollaan tässä muutakin kuin äiskä ja iskä. Toki on mahtavaa, jos tämä onnistuu aivan normaalissa arjessa, mutta kannustan ottamaan lapsetonta aikaa niin yhdessä kuin erikseenkin aina silloin tällöin. Tekee varmasti hyvää kaikille osapuolille!

Nyt viimeksi päätimme Wolfin synttäreiden kunniaksi värvätä mummin ja ukin lapsenhoitovuoroon ja suunnata Långvikin kylpylähotelliin syömään, nukkumaan ja kylpemään. Seuraavana päivänä kävimme vielä leffassa ja spontaanisti vieläpä Lintsillä, jossa juoksimme laitteesta toiseen koko rahan edestä. Ai että oli hauskaa olla välillä huoleton ja spontaani! Ja kuinka tuulettuneet vanhemmat Leevi saikaan takaisin isovanhempien seurassa viettämänsä laatuajan jälkeen! 😉

Miten teillä pidetään pikkulapsiarjen keskellä huolta aikuisten parisuhdeajasta?

After we moved back to Europe we’ve been taking some wife-husband-quality-time quite regularly, thanks to the grandparents who don’t live thousands but only hundred(s) of kilometers away. In Uganda we had really no one to leave a small baby even for an hour or two, but luckily now we can go to Finland every month if we’d like to get some romantic, carefree time alone. And we’ve been quite efficiently using every opportunity also when grandparents are visiting here or we are in Germany.

I think happy parents make happy family, and even joy should come mainly from everyday life (if it doesn’t it’s time to change something), it is essential every now and then to remind yourself and your partner that you are something beneath the role of a co-parent. The best way to do this – I think – is to take a break, even a small one, from everyday life and just concentrate on each other. And if you do it more often, then you don’t have pressure that it must be the best night in a decade (because that stress is probably gonna ruin the whole point). So find a trustworthy nanny and take your loved one to someplace nice, or even stay at home, just the two of you. It does not need to be all five-star hotels, seven-course dinners and fireworks. A moment of relaxed time with no responsibilities is the thing.

Mainly because of logistic matters, we’ve been in a hotel a couple of times, but a dinner or a movie does the trick too. Or just wondering around hand-in-hand without any specific plan. This weekend we were lucky to get a whole 24 (or more) hours to ourselves and got the complete package celebrating Wolfi’s birthday in Långvik Wellness Hotel and going for fancy dinner, and the day after to movies and a fun park, where we were riding for the whole money. Talking about efficiency, eh? Anyway, it was tons of fun, and now Leevi’s got whole new parents (at least for couple of hours before the tantrum kicks in in every family member).


How do you take care of your relationship?

Herkkuja hitaisiin aamuihin

Olen jo vuosikausia ollut aamiaisihminen ja siitä lähtien kun muutimme Wolfin kanssa yhteen olemme pitäneet yllä viikonlopun spesiaaliaamiaisen perinnettä. Silloin tällöin hemmottelemme itseämme käymällä ravintolassa tai hotellissa aamiaisella, mutta useimmiten toteutamme brekun ihan omin kätösin. Perinteisesti tähän hemmotteluhetkeem on kuulunut hyvin perinteiseen tapaan kananmunat, suolaiset voileivät, croissantit, hillot ja nutellat, kahvia ja mehua unohtamatta. Välillä olen paistanut pannukakkuja, leiponut leipää, valmistanut chia-vanukasta tai tuorepuuroa. Viime aikoina olen yrittänyt löytää hieman terveellisempiä, mutta yhtä herkullisia vaihtoehtoja.

Banaaniletuthan ovat jo ihan eilisen uutisia, mutta päätin jakaa oman reseptini, koska nämä ovat niin täydellisiä, ettei tule mieleenkään että ne voisivat myös olla jokseenkin terveellisiä. Itse en välitä banaanista, vaikka varsinaisesta inhosta olen sentään jo päässyt eroon (ennen en voinut sietääkään edes banaanin tuoksua, koska legendan mukaan söin yliannostuksen paistettuja banaaneja eräällä perheillallisella kiinalaisessa ravintolassa), mutta tässä reseptissä ei maistukaan banaani vaan kookos, joka on yksi suosikeistani. Lettujen kylkeen sopii esimerkiksi mansikka-chia-hillo, joka sekin kiitää terveellisyydellään kirkkaasti kaupan hillopurkkien ohi. Maun lisäksi plussaa on se, että nämä valmistuvat nopeasti ja ovat taaperollekin erinomaisesti maistuvaa, ravitsevaa purtavaa. Ihanaa viikonloppua!

Me and Wolfi are both breakfast lovers, and since we’ve lived together we’ve had a tradition of special weekend breakfast with eggs, croissants, jam, nutella and other yummy things. We also regularly pamper ourselves by going to a restaurant or hotel for brunch. Recently I’ve wanted to find breakfast items that would be both healthy and delicious and these banana pancakes with strawberry chia jam definitely belong to the new favorites. So prepare yours for tomorrow and have a nice weekend!

Täydelliset banskupannarit kahdelle-kolmelle hengelle / Perfect banana pancakes for 2-3 persons

  • 2 isoa banaania / large bananas
  • 2 munaa / eggs
  • 0,75 dl kookosjauhoja / 0,75 dl coconut flour
  • Vaniljajauhetta, kardemummaa, kanelia, kuivattua inkivääriä maun mukaan / vanilla powder, cardamom, cinnamon, dried ginger according to taste
  • 1 rkl raakakaakaonibsejä / 1 tbsp raw cacao nibs
  • Kookosöljyä paistamiseen / coconut oil for frying

Mansikkahillo / strawberry jam

  • 2 dl pakastemansikoita, sulatettuna ja muussattuna / 2 dl frozen, melted, pureed strawberries  
  • 1-2 tl agavesiirappia / 1-2 tsp agave syrup
  • Vaniljajauhetta / vanilla powder
  • 2 rkl chia-siemeniä / 2 tbsp chia seeds

Valmista hillo edellisenä iltana sekoittamalla ainekset suljettavaan purkkiin ja jättämällä jääkaappiin tekeytymään.

Paloittele banaani kulhoon, lisää munat ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Paista kuumalla pannulla pieniä (1-2 rkl) lettuja. Nauti lämpimänä tai kylmänä hillon ja kreikkalaisen jogurtin kera.

Prepare the jam a night before: mix all ingredients together, let the jam in the fridge overnight. 

Puree bananas and eggs together in a bowl (with fork or mixer), add rest of the ingredients and mix well. Fry small pancakes (1-2 tbsp) in a hot pan. Enjoy warm or cold with jam and Greek yogurt.

Kesäkuun neljästoista

14. kesäkuuta on jo useamman vuoden ollut mulle – tai siis meille – spesiaalipäivä. Se nimittäin ei ainostaan ole meidän hääpäivämme vaan myös yhteenmuuton (ja mun ulkomaille muuton) vuosipäivä sekä meidän kihlajaispäivä.

Vuoden 2012 keväällä, vastarakastuneena, päätin että seuraavaan syksyyn asti teen töitä, kerään “matka”kassaa ja sitten pakkaan kamani ja muutan Puolaan. Ihan sama vaikka olin tavannut ihastukseni kohteen vasta muutaman kerran, olin 100% varma että tämä on nyt se oikea. Ja onneksi Wolfi oli suht koht samoilla linjoilla. En sitten kuitenkaan jaksanut odottaa enää kesän yli, hätähousu kun olen, ja jo toukokuussa buukkasin pelkän menolipun Wroclawiin (muistan edelleen kuinka jännittävä tuo hetki oli), irtisanouduin uudesta duunistani, muutin matkalaukkuineni vanhempien nurkkiin pariksi viikoksi ja sitten, 14.6.2012, laskeuduin muutaman kommelluksen jälkeen (jatkolento oli peruttu ja kahdesta lennosta tuli kolme) uuden kotimaan kamaralle.

Loppu onkin historiaa. Tasan vuosi muuton jälkeen kuulin kauan (😂) odottamani kysymyksen, joka spekuloinnistani ja pienestä painostuksesta huolimatta tuli aika yllättäen. Hääpäivän valinta oli helppo – tietenkin sen täytyi olla 14.6. Eli vain kaksi vuotta yhteenmuuton (ja “oikean” seurustelun) alkamisesta. Mitäpä sitä turhaan aikailemaan?

En siis todellakaan ole se joka kannustaa ottamaan iisisti ja katsomaan rauhassa. Mielestäni, jos se oikealta tuntuu, kannattaa sukeltaa pää edellä seikkailuun. Aina sieltä pääsee takaisin kotiin. Mutta minun ei onnekseni tarvinnut palata sillä kuuluisalla maitojunalla, vaan löysin sen sijaan uuden kodin, sellaisen jonka kanssa matkustaa ympäri maailmaa. ❤

14.6.2014 oli yksi elämäni parhaista päivistä, eikä vain siksi että minusta tuli maailman ihanimman miehen vaimo, mutta myös siksi että kaikki kutsumamme, meille tärkeät ihmiset saapuivat paikalle aina Wroclawiin asti. Toivottavasti muistan tuon päivän ikuisesti.

Ensimmäistä hääpäivää vietimme Ugandassa, yhdessä cooleimmista hotelleista ikinä, Wild Waters Lodgessa. Toista hääpäiväämmekin vietimme Ugandassa, mutta vähän vähemmän glamuureissa merkeissä. Rehellisesti sanottuna olin silloin ilmeisesti vauvavuoden väsymyssumussa, koska en yhtään muista mitä teimme. Joka tapauksessa lastenhoitomahdollisuutta ei ole silloin ollut, joten olemme olleet varmaan vaan kotona.

Tänä vuonna Oma ja Opa, eli Leevin saksalaiset isovanhemmat ovat sopivasti vierailulla, joten pääsemme juhlimaan vuosipäivää hyvinkin romanttisissa merkeissä. Suunnitelmana on hotelliyö, altaissa lillumista ja hierontaa Viimsi Spassa ja illallinen Viron parhaaksi tituleeratussa ravintola NOAssa.

Eli hyvää hääpäivää meille 💕

IMG_6669
Photo by Sensja

14th of June is a special day for us, as it is not only our wedding anniversary but also the anniversary of moving in together (and me moving abroad) and getting engaged. 

Someone might say we’ve been quick with our moves, moving in together without actually knowing each other, getting engaged a year after that and then marrying the next. But I never felt like that. From the beginning I knew this is it, and I’m glad I was right. Every single day I’ve known I belong with this person who now is my husband. That’s why I’m always encouraging everyone to follow their heart even if it would take them to the other side of the world. You can always come back home if it doesn’t work out. And if it does, you might end up finding another home

14.6.2014 was undoubtedly one of the best days of my life, and not only because I became a wife to an amazing man, but also because everyone who we’d invited to our wedding was able to come and celebrate with us. I hope I’ll always remember that magical day.

Our very first anniversary we spent in breathtaking Wild Waters Lodge in Uganda. Last year’s celebration was a bit more humble, if I’m honest I can’t really remember. I blame the new mom syndrome a.k.a sleep deprivation. This year’s gonna be exciting: Oma and Opa have come all the way from Bavaria to stay with Leevi while we have a little romantic getaway in Viimsi Spa and Estonia’s best restaurant, NOA. 
So Happy Anniversary to us 💕

Hyvää äitienpäivää!

En valitettavasti muista viimevuotisesta ensimmäisestä äitienpäivästä oikeastaan mitään, syynä lienee silloinen armoton väsymys. Muistan kyllä tunteneeni syyllisyyttä kun en osannut olla kiitollinen – mieli oli aika mustana siihen aikaan, vaikka minun olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla.

Onneksi tänä vuonna olen aivan kuin eri ihminen konsanaan, pystyn olemaan kiitollinen ja ylpeä äitiydestäni, ja olen siitä niin onnellinen. Tänään on olemme viettäneet ihanaa, aurinkoista päivää perheeni ja omien vanhempieni kanssa – syöneet miesten valmistamaa herkkuaamiaista, keränneet valkovuokkoja ja nauttineet lounaasta terassilla paistatellen.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideilloe ja äidinmielisille ❤

Happy mother’s day ! I’ve had a wonderful day with my family and my parents. I’m so glad that I can feel the gratitude and joy of being a mother, feelings that were somewhat covered by dark clouds last year. I hope all of you enjoy if not every moment but every day of your motherhood too

Love letter to my superman (I hope you don’t mind I made it public)

This week is Maternal Mental Health week, and it got me thinking my own journey so far as mother, and the ways we mothers need, and are allowed to need support. As some of you have read from the blog previously I’ve had my fight against anxiety and depression quite recently, so this theme means a lot to me. I’ve since found it more and more important to make sure people, especially mothers themselves, acknowledge that we do have these issues, these bad feelings, and that we should first take care of ourselves to take care of others. 

Even it all starts within yourself to realise the situation, to accept that you might be depressed or anxious, you need help to beat it. You are allowed to get help, you don’t need to do it alone. And even if you’re not that deep in the hole (yet), you are entitled to get whatever help you need to keep your head together. No matter if you don’t think your life’s hard enough, if you feel like you’re gonna crash, you need to get help. Stop making excuses. There’s always someone who has more difficulties, but you suffering from yours silently won’t help them, or you. So speak up, tell what you need, let others take care of you for a change, and I promise you’ll be alright.

This post is dedicated to my superman, my strongest support, the person who helped me get through it and still does, the person who loves me with all my faults and believes in me. As a sign, I heard one of my favourite artist’s, Sia’s song Helium for the first time while running and couldn’t hold my tears, it hit me so hard in this moment today. Luckily I was wearing sunglasses…

So Honey thank you, kiitos, danksche for all you’ve done for me, I hope I will be able to return the favour some day 💛

I’m trying but I keep falling down
I cry out but nothing comes now
I’m giving my all and I know peace will come
I never wanted to need someone


Yeah, I wanted to play tough, thought I could do all this on my own
But even Superwoman sometimes needed Superman’s soul


Help me out of this hell
Your love lifts me up like helium
Your love lifts me up when I’m down, down, down, when I’ve hit the ground
You’re all I need


And if you let go, I’ll float towards the sun
I’m stronger ’cause you fill me up
But when the fear comes and I drift towards the ground
I am lucky that you’re around


Sia – Helium