Paluu lukutoukaksi?

Olen aikoinani lukenut ahkerastikin kirjoja, lapsena olin varsinainen Matildaa ihaileva lukutoukka. Kuitenkin, vaikka asia on kuinka ollut mielessä, olen viime aikoina lukenut säälittävän vähän kirjoja. Silloin tällöin joku pokkari on eksynyt yöpöydälle tai matkalaukun uumeniin, mutta harvemmin olen niitä avannut, saati lukenut muutamaa sivua pidemmälle. Kyse ei varsinaisesti ole ajan puutteesta, hyvin voisin irrottaa vähintään puoli tuntia päivässä sosiaaliselta medialta ja TV:n tuijottamiselta lukemiseen. Mutta silloinkin kun sen onnistun tekemään, eksyy eteeni todennäköisemmin digitaalinen naistenlehti kuin kirja.

Nyt päätin kuitenkin, BookBeat-sovelluksen ilmaisen kokeilukuukauden innoittamana, haastaa itseni lukemaan enemmän. Olen ennenkin lukenut e-kirjoja, ulkosuomalaisena kun suomalaisten kirjojen käsiin saaminen on hieman haastavampaa, joten konseptina homma on tuttu. Ja olen jopa päässyt yli ajatuksesta, että kirjan tulisi olla siinä perinteisessä paperimuodossa. Olen ostanut e-kirjoja Elisa Kirjalta ja Adlibrikselta, mutta ongelmaksi on muodostunut se, etteivät kirjat aina olekaan olleet tarpeeksi kiinnostavia. Tulee aika nopeasti ikävä suomalaista kirjastolaitosta, kun ostelet kympin kirjoja, jotka jäävät viimeistään puolivälin jälkeen pölyttymään digisfääreihin.

BookBeatissa idea on hieman eri, jonka vuoksi siitä kiinnostuinkin – kuukausimaksun hinnalla on mahdollista lukea palvelussa olevia kirjoja täysin vapaasti, eli jos kirja ei miellytäkään seuraavaan siirtyminen käy helposti. Kuukausimaksu (n. 17€) on kuitenkin sen verran paljon, että kaksi kirjaa kuukaudessa on mielestäni minimi, jotta viitsisin palvelusta näin paljon maksaa. Tähän mennessä olen saanut luettua 1,5 kirjaa ensimmäisen kahden viikon aikana, mutta voin kuvitella tahdin laantuvan alkuinnostuksen jälkeen. Kokeilin myös sovelluksen tarjoamaa äänikirjamahdollisuutta, mutta ajatukseni lähtivät liitämään aivan toisaalle, eli ehkä äänikirja ei ole minun juttuni kuitenkaan.

Ensimmäinen lukemani kirja oli Karita Sainion Hyvin eletty – ekologisemman elämän tavoittelun huumassa olen innostunut ottamaan asioista hieman enemmän selvää ja tämä kirja oli mielestäni oikein mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Kirjassa perehdytään, toki suht pintapuolisesti, mm. kauneudenhoidon, vaatteiden ja ruoan ympäristövaikutuksiin ja siihen miten jokainen voi tehdä parempia valintoja näiden asioiden puitteissa. Kirja ei ole liian vakavasti kirjoitettu, joten sen lukeminen oli helppoa ja kirjassa ehdotetaan myös lisälukemista heille, ketkä haluavat faktoihin syvällisemmin perehtyä. Kirja ei myöskään ole mielestäni syyllistävä, vaan antaa positiivisella asenteella ajattelemisen aihetta. Suositus siis tälle kirjalle niille ketkä ovat aiheesta kiinnostuneita, mutta ovat ehkä perehtymisessään vielä alkutaipaleella.

Nyt olen päässyt puoleen väliin Eve Hietamiehen Tarhapäivää, joka on jatkoa viihdyttävälle Yösyötölle. Tarhapäivä jatkaa taaperoarkea elävän viihdyttämistä ja on sopivan letkeää lukemista väsyneillekin aivosoluille.

Puhelimeen saatava sovellus (vaikka mieluummin luenkin tabletilta) on osoittautunut pelastavaksi enkeliksi niinä iltoina, jolloin Leevin nukuttaminen tuntuu maratonilta. Puhelimesta kun voi huomaamattomasti lukea pimeässä peiton alla nukkuvaa leikkien. Hyvän kirjan parissa sängyssä jumittaminen ei ole ollenkaan turhauttavaa!

Mitäs seuraavaksi lukulistalle?

I’ve decided to challenge myself reading more books, as the recent years I’ve been pretty lazy. It’s not really about lack of time, I could easily take 30 to 60 minutes per day from social media or watching TV. Few weeks ago I heard about an app called BookBeat that allows you to read as many (Finnish) books as you want with a fixed monthly fee. They offer first month for free and of course I had to take the chance. So far I’ve read 1,5 books in two weeks, so it seems promising.

As I’m anyway always attached to my phone, an app is actually pretty handy – book is always where I am. On top of that e-books are excellent opportunity when living abroad, as getting books in your own language might be difficult. And what is a better way to maintain your mother tongue skills than reading. On top of all this I’ve found out that book (or magazine) app saves me from having a meltdown on those evenings when making my toddler sleep is a marathon – reading an actual book secretly in the dark under a blanket is much trickier than reading from phone (otherwise I prefer tablet though).

I’ve used other apps for e-books before, but the problem with those has been that a book I’ve purchased does not always prove to be interesting enough. Then I struggle weeks to finish them, because I’ve paid for them. There’s no such issue with BookBeat, you can easily ditch the boring one and grab something new. The monthly fee, 17€, is pretty high though, so I think I must read at least two books per month for it to make sense.

Is there similar app in your language?

Advertisements

Mikä se on se Unelmahomma?

Sen kun tietäisi…

blogi.jpg

Sain vihdoin päätökseen paljon hypetystä ainakin bloggaajapiireissä saaneen Unelmahommissa-kirjan. Sen on kirjoittanut bloggaajina itsekin kunnostautuneet Satu Rämö ja Hanne Valtari. Odotin kirjalta paljon, olenhan itse melko lailla tuuliajolla omien tulevaisuuden urasuunnitelmieni kanssa ja toivoin, ehkäpä epärealistisestikin, että kirja antaisi uutta kipinää ammatinvalintaan ja oman uran luomiseen. Sain toki kirjasta inspiraatiota siihen, ettei työn tarvitse olla se perinteisessä mielessä ajateltu homma – kasista neljään toimistoduuni tai tarjoilijan vuorotyö. Kirjassa esiteltiin useampi “uudella alalla” menestynyt ihminen, joka tekee töitä siellä missä haluaa. Se oli mielestäni kirjan positiivista antia.

Toisaalta kirja oli kirjoitettu hyvin yrittäjälähtöisesti, ja siitä jäi kuva että duuni on unelma vain silloin kun työllistät itse itsesi. Tarinoiden ihmisillä tuntui kaikilla olevan intohimo johonkin tai useampaankin asiaan, sellainen palo mitä minulla ei omasta mielestäni ole. Tykkään tehdä kaikenlaisia asioita, jonkin aikaa. Kirja tuntui painostavalta – nytkö pitäisi alkaa miettiä tätäkin blogia ammattimielessä? Mistä minä edes löytäisin ne tarvittavat ihmiset ja tahot, jotta saisin nostettua blogin uudelle levelille. Haluanko edes sitä? Tuli hirvittävä paine miettiä miten teen omista vahvuuksistani rahanlähteen. Mitkä ne ovat ne minun vahvuuteni? En oikeastaan edes halua olla yrittäjä, liikaa vastuuta, liian vähän vapautta, ainakin omissa mielikuvissani. Eikö voisi vaan tehdä sellaista duunia, joka tuntuu ihan mukiinmenevältä, pitääkö löytää unelmaduuni? Eikö työ voisi olla vain pieni osa elämää, en halua sitä jokaisen päiväni jokaiseen tuntiin ja minuuttiin. Vai olenko sittenkin vain kateellinen kun nämä kirjan esittelemät superihmiset (jotka väittävät etteivät ole sellaisia) ovat onnistuneet luomaan tyhjästä jotakin tuottavaa?

Lisäksi kirja toisti itseään -paljon. Asian olisi voinut tiivistää pitkään artikkeliin 200 sivun sijasta. Mutta olen toki onnellinen kirjoittajien puolesta, että he ovat saaneet toteuttaa itseään tällä haluamallaan tavalla. Ehkäpä saan kirjasta enemmän irti, jos joskus jaksan tehdä lukujen loppuun laitetut tehtävät. Ehkä se “ahaa” löytyy sieltä. Mutta juuri nyt olen ihan loppu, miettiessäni päivästä toiseen pääni puhki, miten loisin itselleni työn, joka matkustaisi kanssamme ja joka olisi se minun unelmaduunini.

Mitä tästä sekavasta “arvostelusta” voi siis päätellä? Ihan lukemisen, tai vähintäänkin selailemisen arvoinen kirja, jos aihe tuntuu ajankohtaiselta, mutta ristiriitaisia tunteita se jätti. Päällimäisenä levottoman, avuttoman ja saamattoman fiiliksen. Eli siis aika päinvastaisen kuin toivoin. Taidanpa siis pistää nämä self help-kirjat hetkeksi puhelimen sovelluksen perimmäiseen nurkkaan ja tarttua seuraavaksi vanhaan kunnon romaaniin.

Oletko sinä lukenut kyseisen kirjan?

I recently read a Finnish self help book called Unelmaduuni – Dream job, and it left me puzzled and somewhat frustrated instead of giving me direction…