Vegaaniset pinaattivohvelit

Tänä syksynä minun on tehnyt erityisesti mieli pinaattia. Olen oikeastaan aina ollut pinaattifani: pinaattikeitolla, -letuilla ja palak paneerilla on erityinen paikka sydämessäni. Mutta kenties syksyn pinaattihimo on selitettävissä sillä, että kroppani tarvitsee rautaa lihansyönnin loputtua. 

Kokeilin muutama viikko sitten “uutta” villitystä, kikhernejauhoja, joista saa suht helposti lettuja ilman kananmunaa. Pidän kikherneistä, mutta valitettavasti jauho on aivan kamalan makuista ja pienikin määrä saattaa pilaa ruoan maun, ainakin omasta mielestäni. Joten kokonaan kikhernejauhoista tehdyt pinaattiletut nieleskeltiin naama irvessä. Sittemmin olen käyttänyt jauhoja muutaman kerran muiden jauhojen ohella, mutta maistan siltikin hyvin helposti sen karvaan maun.

Eilen päätin antaa kikherne- eli gram-jauhoille vielä yhden mahdollisuuden, pinaattivohveleiden osana. Ja ilokseni huomasin vihdoin onnistuneeni, pinaattivohveleista tuli täydellisyyttä hipovia, kikhernejauhot upposivat sekaan huomaamattomasti. Jopa koostumus, joka kokeiluissani usein kärsii, on erinomainen – vohvelit ovat rapeita ja pysyvät hyvin kasassa.

Tässäpä siis vegaanisten pinaattivohveleiden ohje, lisukkeena tarjosin eilen ei-niin-vegaanista sienisalaattia. Valmistaminen on hyvin helppoa, mutta aikaa kannattaa varata 45 minuuttia, ellet sitten omista useampaa vohvelirautaa.

6-7 vohvelia / 6-7 waffles

  • 150g pakastepinaattia sulatettuna / 150g frozen spinach, melted
  • 4,5dl kauramaitoa / 4,5dl oat milk
  • 2dl kaurahiutaleita / 2dl oat flakes
  • 2dl täysjyvävehnäjauhoja / 2dl full corn wheat flour
  • 1dl kikhernejauhoja / 1dl chickpea flour
  • 2tl leivinjauhetta / 2dl baking powder
  • 1rkl öljyä / 1 tbsp oil
  • ripaus suolaa ja muskottipähkinää / pinch of salt and nutmeg

Mittaa kaikki ainekset yhteen kulhoon, sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna turvota kymmenisen minuuttia. Paista kuumalla vohveliraudalla muutama minuutti, kunnes vohveli on kypsä. Tarjoa haluamasi täytteen kanssa. // Put all ingredients in one bowl, blend smooth with a blender. Let the dough rest for about 10 min, fry with hot waffle iron for couple of minutes until the waffle is done. Enjoy with a topping of your choice.

Nämä ovat muuten tuhtia tavaraa, kaksi vohvelia riitti täyttämään vatsan ääriään myöten. Onneksi vohveleita voi syödä vielä seuraavanakin päivänä.

PS. Kuka putsaisi vohveliraudan?

Above is my new masterpiece (it’s good to praise yourself sometimes, isn’t it?) recipe for salty spinach waffles. They are delicious, healthy, easy, and hey, they are even vegan! So if you’ve got the good old waffle iron gathering dust somewhere in the back of your cupboards, here’s your dinner today.

PS. Shall I remind you why you never use that thing? It is so annoying to clean….

Advertisements

Pala virolaista ruokakulttuuria

Osallistuimme ystäväni kanssa eilen Viron ruokamuseon ja Viro-instituutin järjestämään ruoka-aiheiseen iltamaan. Tarkemmin ottaen illan teemana oli vürtsikilu eli pikkelöity kilohaili. Alunperin luulin ystäväni hinkua osallistua tapahtumaan vitsiksi; vaikka olenkin ruoan ystävä, ei pikkelöity kala saanut vettä herahtamaan kielelleni. Mutta ihan tosissaan tämä liettualais-puolalais-saksalainen ystäväni oli, pikkelöity kala on hänen herkkuaan. Päätin siis heittää ennakkoluulot romukoppaan ja lähteä hänen mukaansa.

Iltama järjestettiin Viron ruokamuseon tiloissa, upeassa vanhassa varastorakennuksessa lentokentän lähellä. Museo pettymyksekseni käsitti vain yhden, tällä hetkellä kilohailista kertovan “näyttelyn” eikä sinällään tosiaankaan ole matkan arvoinen. Hieman yllättäen paikalle oli meidän lisäksemme löytänyt noin kymmenen muutakin ihmistä, suurin osa heistä ulkomaalaisia, joille tapahtuma oli suunnatukin. 

Saavuin tapahtumaan tyhjin vastoin ja olinkin todella iloinen nähdessäni pöytään katetun upean juustotarjottimen sekä kantarelli- ja omenapiirakat. Vatsat täytettyämme ja hetken muiden osallistujien kanssa seurusteltuamme, alkoi illan varsinainen show, eli sen kilohailin marinointi. Saimme jokainen tehtäväksemme murskata erilaisia mausteita, mm. sinapinsiemeniä, korianteria, neilikkaa, kanelia, kardemummaa… Huumaava jouluinen tuoksu valtasi huoneen. Tämän jälkeen mausteet sekoitettiin yhteen merisuolan kanssa ja meille kaikille jaettiin pienet muovirasiat, joihin pinota kokonaisia, raakoja kaloja tarkkaan määritellyllä tavalla vuorotellen mausteseoksen kanssa. Rasiat täytettyämme saimme käskyn pitää kalat kylmässä vähintään seuraavaan iltaan asti, jolloin herkku olisi valmista syötäväksi. 

Täytyy sanoa, että vaikka tapahtuma toi mukavaa virkistystä arki-iltaan, en rehellisesti sanottuna ole ollenkaan varma, että kykenen maistamaan tuotostani. Sen verran ällöltä ajatus omissa nesteissään marinoidusta raa’asta kalasta haiskahtaa. Ehkä jos kypsentäisin kalat pannulla… Ravintolassa kiluleipä on kyllä näyttänyt kohtuullisen herkulliselta, mutta asia on eri kun olet itse valmistanut ruoan. Sama kävi aikoinaan maksalaatikon kanssa, en pysynyt maistamaan itse valmistamaani laatikkoa ollenkaan. Olen varmaan tulossa vanhaksi, kun minusta on tullut näin varovainen. 😅 Nähtäväksi siis jää kenen mahaan tämä herkku päätyy, myöskään mieheni ei hyppinyt ilosta tuliaisen nähdessään.

Mitäs paikallisia herkkuja muut ulkosuomalaiset ovat päässeet valmistamaan?

Yesterday I participated in an Estonian cooking event with a friend of mine. The topic of the event was traditional pickled fish, and honestly I was not too excited, but my friend’s excitement convinced me to join.

The event was actually really nice – we got some child-free time and met some other expats. The food we were served was actually not pickled fish, but a gorgeous cheese plate and some mushroom and apple pies. With full stomach I was a little bit more open to the idea of pickling fish, and so we got to get our hands dirty. Everyone was preparing their own little box of pickled fish Estonian style. Lovely, christmassy aroma of the spices filled the room, and stacking fish neatly in a very specified way in the box was actually pretty therapeutic. But then the reality hit back – tomorrow I was supposed to taste this stuff. Straight from the box, raw. Somehow the idea of fish pickled in its own juices does not exactly tempt my tastebuds. In a restaurant this dish does actually look edible, but it’s different when you’ve prepared it from scratch and before laying the fish on you bread you’re supposed to remove its head and intestines… So we’ll see if I manage to taste my creation, or perhaps I’ll use it in cooking. Anyhow, the evening was fun, and I look forward to the other events the Estonian Institute will organise. 😊

What kind of local delicacies have you prepared when living abroad?

Tallinna-vinkki lapsiperheille

Uudistunut Balti Jaama Turg on mielestäni yksi Tallinnan keskusta-alueen mielenkiintoisimmista paikoista, ja olenkin kirjoitellut siitä jo aiemmin. Sen lisäksi, että varsinkin ruoan, antiikin, Kiina-krääsän ja paikallisen designin ystäville löytyy torilta ihmeteltävää, löytyy sieltä myös keskusta-alueen lapsiystävällisin ravintola.

Kniks & Kraaps (nimi, jota en ikinä muista oikein) on todellinen lapsiperheiden oma ravintola, joskin modernimmin ja raikkaammin toteutettu kuin kilpailijansa yleensä. Ravintolan kohokohta on suuri leikkialue, josta löytyy ihmeteltävää monen ikäiselle; on leikkikeittiötä, autoja, työkaluja, kirjoja, palapelejä, nukkeja, kiipeilytelineitä jne. Alue on sopivasti rajattu kirjahyllyn taakse, jotta leikit eivät valtaa koko ravintolaa, mutta kuitenkin niin että näköyhteys lähimmistä pöydistä säilyy. Varsinkin aamupäivisin leikkitila on ihana, ennen kuin iltapäivän kaaos valtaa sen.

Ravintolasta saa myös mukiinmenevää (onpa hassu sana?!) sapuskaa – erikoisuutena on buffet, joka on katettu niin matalalle, että pienikin lapsi voi itse valita lounaansa. Buffet alkaa(arkisin?) klo 11, ja ainakin tällä ensimmäisellä kokeilukerralla ruoka oli puolenpäivän aikaan oikein maukasta ja fressiä. Iltapäivisin se on tosin näyttänyt jo hieman nuutuneemmalta. Ravintolasta saa tilata myös a la carte-annoksia, sieltä saa viikonloppuisin puuroa ja lettuja aamiaiseksi, ja onpa tarjolla myös erilaisia kakkuja, hyvää kahvia ja smoothieita. En ensialkuun ollut vakuuttunut ravintolan ruokatarjonnasta, mutta eilisen käynnin jälkeen olen kyllä tyytyväinen, erityisesti porkkanakakku ja kotitekoiset kala”puikot” veivät pisteet kotiin. Ehkä ensimmäisillä kerroilla oli ilmassa alkukankeutta.

Kniks & Kraapsista löytyy myös oma vessa perheen pienimmille ja varmasti kaupungin viihtyisin imetys- ja vaipanvaihtonurkka. Jopa vaippoja on tarjolla, jos omat ovat unohtuneet kotiin. Ruokapöytiä on joka lähtöön; on loosseja, tavallisia pöytiä ja pienempiä pöytiä lapsille. Syöttötuolejakin löytyy useampaa eri mallia. Palvelu on ystävällistä, mutta hieman ujoa. Englannilla pärjää ilman mitään ongelmaa, kuten yleensäkin.

Ravintolan perustaja on kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, joka halusi luoda täydellisen ravintolan lapsiperheille. Sellaista hän kun ei ollut vielä Tallinnasta löytänyt. Kniks & Kraaps yltää kyllä ehdottomasti Tallinnan kärkeen tässä kategoriassa, erityisesti tykkään ravintolan raikkaan skandinaaavisesta olemuksesta, mutta aivan täydellinen se ei kuitenkaan ole. Pahin puute on se, ettei ravintolasta löydy aikuisten vessaa. Sellainen on kyllä heti viereisellä käytävällä, mutta taaperon kanssa yksin ollessa asiat ovat aina hieman monimutkaisempia… Toinen asia on arkipäivien myöhäinen avaamisaika; olisi mukavaa jos ravintola aukeaisi jo klo 9, jotta ehtisi leikkimään ennen päiväunia. Näistä pienistä kauneusvirheistä huolimatta, suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille lapsiperheille, jotka lähistöllä liikkuvat.

I’ve written already earlier about the new Balti Jaama Turg that opened it’s doors last spring. To me it is one of the most exciting places in the center of Tallinn – there’s things to explore to a food lover, antique fan or a tourist who is looking for Estonian design souvenir. But there is also the best family restaurant in the city center (or perhaps whole Tallinn?) called Kniks & Kraaps.

This restaurant is definitely planned kids first – it has big, exciting play area, buffet and tables for the little ones, and even their own toilet. Also the breastfeeding / diaper changing corner is really cozy. We had lunch there yesterday with Leevi and the food in the buffet was tasty and fresh, at least at noon (sometimes in the afternoons the food didn’t look that tempting). I really like the light, Scandinavian influenced decor of the restaurant – it differentiates this one from the rest of the family friendly category. Also food seems pretty healthy (no sausage and fries!), and they have a proper coffee machine. What else do you really need? Oh, and it is totally buggy accessible, which isn’t a sure thing here in Tallinn.

Slight minuses to me are the lack of adults’ toilet (it is located in the next corridor but with toddler running around things always tend to get more complicated), and that the restaurant only opens at 11 on weekdays. Would be nice to have some morning coffee and playtime before nap. Anyway, apart from these this place is pretty awesome, so I recommend you to check it out, if you are around (with kids).

Takaisin synttäribileisiin

Tässä sairas”vuoteen” (Leevillä on vuosisadan flunssa, mutta ei hän kyllä siltikään vuoteessa pysy) vierellä ajattelin kerrata viime viikonlopun jokseenkin hilpeitä synttäritunnelmia.

Meillä oli lauantaina ihanat juhlat, siitäkin huolimatta, että Leevi heräsi ehkä 101 kertaa juhlia edeltävänä yönä. Ehkäpä se oli jollain lailla hyväkin asia, olin nimittäin todella tehokas väsymysmaniassani… Juhlijoita oli kokonaista 34 kappaletta, joten vanhempieni kompakti tupa oli täynnä. Olimme päättäneet porrastaa vieraiden saapumista ilmoittamalla heille eri aloitusajat, ja tämä oli oikein hyvä päätös. Mitään kaaosta ei päässyt syntymään (jos ei lasketa smoothiekakun sulamista pöydälle…) eikä kukaan saanut paniikkikohtausta. 

Tarjoilussa ei ollut varsinaista teemaa, jollei hyvää ja helppoa lasketa sellaiseksi. Äitini valmisti muutamia juttuja etukäteen pakkaseen, karjalanpiirakat ja pretzelit ostimme valmiina, kakut valmistin päivää ennen ja isäni toimi melonipäämestarina. Halusin kakkujen olevan mahdollisimman terveellisiä, mausta tinkimättä, jotta sankari sai syödä niitä juuri niin paljon kuin halusi (meillä on vielä tiukahko linja Leevin sokerin syönnissä). Tein jo Wolfin synttäreillä menestykseksi osoittautunutta suklaakakkua, johon ei tule lainkaan jauhoja, valkoista sokeria eikä maitoa (paitsi tässä tapauksessa kuorrutuksen suklaan muodossa). Väliin laitoin persikkaviipaleita, ne raikastivat kakkua kivasti. Epäilin vielä tällä toisellakin kerralla kakkua tehdessäni voiko tämä tosiaan olla hyvää, mutta kyllä se vaan oli! Kaksi kokonaista kakkua katosi parempiin suihin, joten en ollut ainoa, joka siitä piti. Toisin kävi smoothiekakun, joka kyllä maistui hyvältä, mutta jonka valuva ulkomuoto ei houkutellut kovinkaan montaa vierasta… Kokeilin tällä kertaa tehdä kakun vegaanisena, eli agar agarilla hyydytettynä, ja aluksi se näyttikin lupaavalta. Valitettavasti kakku alkoi pikkuhiljaa sulamaan (jopa jääkaapissa) ja meni pöydällä aivan mössöksi. Tästäkin huolimatta sanoisin, että tarjoilut olivat onnistuneet, vaikkakin ruokaa jäi aivan hirveästi yli – olimme ilmeisesti varautuneet 60 vieraaseen 30 sijaan. 

Koristeet jäivät ilmapalloihin ja serpentiiniin, sen enempää en jaksanut päätäni vaivata tänä vuonna. Uskoisin, että niitä teemasynttäreitä saadaan kyllä viettää tulevina vuosina ihan tarpeeksi.  

Leevi nautti ihmisten seurasta, hälinästä ja leikkikavereista silminnähtävästi, eikö vierastanut ollenkaan. Ihan jo tämänkin vuoksi haluan järjestää näitä juhlia jatkossakin, ja onhan se itsellekin kiva nähdä ystäviä ja sukulaisia, vaikka juhlien järjestäminen onkin aikamoista puuhaa. (Oikeastaan tykkään siitä, kunhan langat pysyvät käsissä.) Muutama Leevin vanha tarhakaveri pääsi paikalle, ja oli ihan kuin pojat eivät olisi erossa olleetkaan! Tottakai Leevi oli innoissaan myös uusista leluista ja kirjoista, jotka ovatkin olleet erinomaista ajanvietettä tässä kotona sairastaessa.

Let’s go back to Leevi’s birthday party for a bit – all in all it was a great success. We had more than 30 guests in a pretty small space but we told people to come at different times so it didn’t get way too crowded. At least not to my opinion. Kids didn’t get as restless as I was afraid, so it went pretty smoothly from beginning till end.

We had plenty of food, way too much actually, but at least we didn’t need to stress that it would run out. My mom had prepared some things in advance to the freezer and I prepared chocolate and smoothie cakes the day before. My dad was the melon head artist and Wolfi emptied Lidl from pretzels. I wanted to keep the food selection somewhat healthy, so that Leevi could also eat anything as much as he wanted (we have kept quite strict line on his sugar intake). Despite the “healthiness” everything was super tasty, especially the amazing chocolate cake that didn’t consist any flour, milk or white sugar (except for the chocolate in the topping). The recipe is actually so weird I still can’t believe it tastes so good – it’s basically made of bananas, eggs, dates and sugar free cocoa powder. Only flop was the smoothie cake – I tried to make a vegan version by using agar agar instead of gelatine, but it started to melt, and looked pretty awful. It was tasty though, but we had to eat the whole second cake on Sunday by ourselves…

Leevi clearly enjoyed the party even we had hardly any sleep the night before. He was having fun playing with the guests and the new toys. Particularly funny was to look at him playing with his old friends – looked like the boys were never separated! Also I enjoyed the party, I really like organizing these, even though it does get stressful at times. I just try to keep it simple, no complicated food or decoration, more important is that everyone can relax. 

Mitä tehdä Tallinnassa? Tässä yksi vinkki!

Osallistuimme maanantaina ystäväni kanssa pienen japanilaisen ravintola Hakun omistajien järjestämälle kokkauskurssille, tai ruoanlaittoiltamaan, kuten asia viroksi oli ilmaistu. En ole koskaan käynyt missään vastaavanlaisessa, joten odotin iltaa jännityneenä. Emme tienneet etukäteen kuinka monta ihmistä iltaan osallistuisi tai minkälaisessa ympäristössä se järjestettäisiin. Menu sentään selvisi järjestäjien lähettämästä sähköpostista, ja olikin takuuvarmaa japanilaista miso-keittoineen ja teriyaki-kanoineen.

Kadriorgilaisen kerrostalon ulkopuolella meitä odotti ystävällinen virolainen nainen, joka ohjasi meidät pieneen asuntoon. Asunnossa odotti ihanan kotoisan tunnelman lisäksi illan päätähti, japanilainen chef Shuichi Shiraishi, joka on aiemmin matkustanut ympäri maailmaa Japanin suurlähetystön kokkina. Tähden elkeitä ei tällä kokilla kuitenkaan ollut, vaan hän oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Hetken päästä paljastui, että aiemmin tapaamamme nainen on hänen vaimonsa ja bisnespartnerinsa. Paljastui myös se, että illan kuudesta osallistujasta saavuimme paikalle vain me, joten saimme oikeastaan yksityistunnin! Chef aloitti käymällä läpi joitakin japanilaisia perusraaka-aineita, kuten kuivattuja bonito-kaloja, kombu-merilevää, miriniä, misoa ja juuri sitä oikeanlaista soijakastiketta (eli Kikkomania). Maisteltuamme näitä sekä tarjolla ollutta vihreää teetä ja erinomaista luumuviiniä ryhdyimme hommiin. Valmistimme Shuichin johdolla miso-keittoa lohella, teriyaki-kanaa, takigomi gohan-riisiä ja vihreällä teellä ryyditettyjä tuulihattuja. Taidokkaan kokin työtä oli hienoa katsoa, ja samalla jutustelimme läpi jokaisen elämäntarinan pääpointit. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuin ystävien kesken kokatessa, ja mikä tärkeintä, ruoka oli erinomaista!

Photo credits to my friend Rita 😉

Tämä iltama kustantaa 38 euroa, joka on oikein kohtuullinen hinta kolmen ruokalajin illallisesta, viinistä, teestä ja erinomaisesta, mielenkiintoisesta seurasta. Päätimmekin jo mennä heti uuden menun tullessa uudestaan. Chef jopa lupasi opettaa meille toivomiamme ruokalajeja, ystäväni kun oli hieman enemmän perillä japanilaisen ruokakulttuurin saloista. Ja ehdottomasti on päästävä myös syömään pariskunnan ravintola Hakuun mitä pikimmiten.

Eli jos kiinnostaa tietää mitä on japanilainen ruoka sushin lisäksi, suosittelen varaamaan paikan Shuichin ja Marjun kokkausillasta. Opetus on englanniksi ja viroksi, aikatauluja ja muita lisätietoja löytyy heidän Facebook-sivuiltaan.

If you are in Tallinn and like Japanese food (who doesn’t?), I have a tip for you! On Monday me and my friend participated in a Japanese cooking evening organized by the owners of a restaurant called Haku.  I did not really know what to expect in advance as I have never been on such cooking lesson before, and don’t really know too much about Japanese food either (except that I like it).

We were welcomed to a small apartment in Kadriorg by Marju and Shuichi, a heartwarming owner couple of the restaurant and our hosts for the night. Originally there was supposed to be six participants in our Japanese evening, but all the others cancelled and missed all the fun. That did not bother us though, we got a private lesson and had a chance to have very interesting conversation with our hosts.


During the lesson we first learned about some of the basic ingredients of Japanese cuisine, like Kombu seaweed, Bonito fish, mirin, miso, soy sauce and so on, while we were sipping green tea and excellent tasting plum wine. After the introduction we started to prepare our dinner, three course meal of miso soup with salmon, teriyaki chicken with takigomi gohan rice and green tea puffs. It was a pleasure to watch a talented chef like Shuichi work – he has previously worked around the world as the chef of the Japanese embassy, and fun to try something new myself. And most importantly of course, the food was super yummy!
I definitely recommend this event, with it’s 38 euros it is very reasonably priced for 3-course dinner, drinks and lovely company. And of course you get the recipes to keep, so you can repeat everything at home and amaze your guests. The dishes were not too complicated even for a beginner, and course was held in English and Estonian. We are definitely going back to learn new dishes and also visiting their restaurant as soon as possible!

You can find more info of Haku’s events from their Facebook page.

 

Banaanileipä astetta parempiin sunnuntaiaamuihin

Kukapa uskoisi, että vielä vuosi pari taaksepäin en voinut sietää banaania? Legenda kertoo, että söin joskus pienenä koko perheen paistetut banaanit kiinalaisravintolassa kun muut eivät enää jaksaneet. Olin siis banaaniyliannostuksen uhri. Mutta nyt, 25 vuotta myöhemmin en enää yökkää banaanin tuoksusta, vaikka niitä paistettuja versioita en kyllä söisi kirveelläkään. Sen sijaan banaanista on tullut arjen mainio makeuttaja ja lisään banskuja niin aamupuuroon, smoothieen kuin leivonnaisiinkin. 

Mikä lie kääntänyt makunystyräni päälaelleen, ainakin tämä maailman maukkain banaanileipä on ollut suuressa osassa oman elämäni banaanivallankumouksessa. Ja mikä hienointa, tämä brunssipöydän tai kahvihetken herkku ratsastaa trendien aallonharjalla gluteenittomuudellaan, vegaanisuudellaan ja sillä, ettei siinä ole ripaustakaan valkoista sokeria. Mutta tärkeintä on tietysti maku ja se on niin kohdallaan, että taikinan voi syödä vaikka paistamatta! 😄

Mahdollisesti maailman paras banaanileipä

  • 4 isoa, kypsää banaania (3 taikinaan, yksi koristeeksi)
  • 4 pehmeää kivetöntä taatelia
  • 0,5dl kookosöljyä sulatettuna
  • 2rkl maapähkinävoita
  • 2dl kaurahiutaleita 
  • 1dl kookosjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta
  • Vaniljaa, kanelia, kardemummaa, inkivääriä, suolaa

    Sulata kookosöljy kulhossa, lisää kolme paloiteltua banaania, taatelit ja maapähkinävoi. Surauta blenderillä / sauvasekoittimella sileäksi. Lisää kulhoon kuivat aineet ja blendaa uudelleen kunnes seos on tasaista. Kaada leivinpaperilla vuorattuun suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan. Halkaise neljäs banaani pitkittäin ja paina taikinan päälle. Lisää päälle ripaus merisuolaa, jos pidät suolaisesta makeasta, kuten minä. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Anna jäähtyä ja nauti!

    I used to hate bananas – story tells that I ate too many fried bananas in a Chinese restaurant when I was a kid, and could not stand them after that. But within the last year or two I’ve let bananas in my life again, and now they sweeten my morning porridge, smoothies and baked goods.

    I don’t know exactly how my taste buds made a total U-turn, but this banana bread can totally do it for the most hardcore banana hater! Apart from the delicious nutty and spicy flavour, it is also hyper-trendy by being gluten and white sugar free, and vegan. So what are you waiting for, it is super-easy to prepare!

    Possibly the best banana bread ever

    • 4 ripe, big bananas (3 for dough, 1 for deco)
    • 4 soft dates
    • 0,5 dl of coconut oil
    • 2 tbsp of peanut butter
    • 2 dl of oat meal
    • 1 dl of coconut flour
    • 2 tsp of baking powder
    • Dried vanilla, ginger, cardamom, cinnamon, salt

    Melt the coconut oil in a bowl, add 3 bananas, dates and peanut butter, and blend with blender until smooth. Add dry ingredients, and blend again. Pour into a small oven form, lined with baking paper. Split last banana into half, and press on top of the dough, sprinkle with bit of sea salt. Bake in 200 degrees for about 30 minutes. Cool down and enjoy!

    Niksipirkka: kuinka helpottaa arkiruoanlaittoa?

    Nyt on jännitystä ilmassa, saatte nimittäin kurkistaa ruokakaappeihini. Miltä näyttää intohimoisen kotikokin ja kokkauskokeilijan varastot? Mitä pitää aina olla saatavilla, ja mitkä tuotteet ovat jääneet kaapin perukoille odottelemaan inspiraatiota?

    Kuten olen jo saattanut tuoda ilmi, olen melko kokenut kotikokki ja ruoanlaitto on yksi lempipuuhistani. Toki minullakin on kausia, jolloin motivaatio ja inspiraatio ovat kadonneet kuin pieru Saharaan, ja juuri silloin kaapista aina löytyvät luottoraaka-aineet ovat kullanarvoisia. Ruoanlaittofilosofiani on tehdä nopeaa, herkullista ja jokseenkin terveellistä sapuskaa reseptejä turhaan tiirailematta. Joskus on tietysti kiva panostaa enemmän ja kokeilla jotain mikä ei omaan päähän pälkähtäisikään, mutta useimmiten ruoat syntyvät ihan perusjutuista soveltaen alle tunnissa.

    Eli mitä sieltä kaappien uumenista sitten löytyy?

    • Maustekastikkeita, -tahnoja ja kuivattuja mausteita joka lähtöön Ruokaan kuin ruokaan saa helposti lisää potkua esimerkiksi harissalla, pestolla, murskatulla valkosipulilla, green curry-tahnalla, soijalla, kalakastikkeella jne. Nämä myös säilyvät hyvin, joten niistä riittää iloa pitkään. Mausteisiin lasken myös erilaiset makeutusaineet; sokerit, siirapit ja hunajat.
    • Tofua, soijasuikaleita ja -rouhetta, papuja, kikherneitä, linssejä, härkäpapurouhetta… Näillä raaka-ainella on helppo lisätä proteiinia moniin ruokiin ja niitä voi pitkän säilyvyyden ansiosta pitää aina käden ulottuvilla.
    • Kookosmaitoa, kauramaitoa, kasviskermaa Kookosmaito taipuu niin pääruoaksi kuin jälkkäriksikin. Kauramaito tekee puurosta maistuvampaa ja vegekermat lisäävät esimerkiksi tomaattipohjaisiin ruokiin kermaisuutta.
    • Erilaisia jauhoja, hiutaleita, pastaa, riisiä, couscousia, quinoaa Kaapissani täytyy aina olla ainakin kaurahiutaleita ja pastaa pahan päivän varalle.
    • Säilyketomaatteja kaikissa muodoissa Tomaattimurskasta saa mausteita ja valkosipulia lisäämällä köyhän miehen spagettikastikkeen, jos kauppareissu jäi tekemättä. Paseerattu tomaatti taipuu tuorejuuston kanssa supernopeaksi lounaskeitoksi. Kookosmaidosta, tomaattimurskasta, sipulista ja currystä saa herkullisen soppapohjan niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin.
    • Jotain juustoa (feta, mozzarella, halloumi, tuorejuusto, raejuusto tms.), maustamatonta jogurttia, munia, sipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja Nämä tuotteet löytyvät lähes poikkeuksetta jääkaapistani, niiden avulla arkiruoaksi syntyy munakkaita, pastoja, salaatteja…
    • Pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä Näillä lisään mielenkiintoa ja rakennetta salaatteihin, couscousiin, puuroon, jogurttiin jne.
    • Erilaisia öljyjä, pähkinä- ja siementahnoja Öljyilläkin voi maustaa – seesamiöljyä aasialaisiin ruokiin, oliiviöljyä Välimeren henkisiin, kookosöljyä jälkkäreihin. Maapähkinävoi nostaa smoothien uusiin ulottuvuuksiin, ja kikherneistä ja tahinista surautat nopeasti hummuksen.

    Lisäksi kaapeistani löytyy sekalainen kokoelma harvemmin käyttämiäni tuotteita, jotka oli kuitenkin pakko testata, esimerkiksi taannoisen vegejätski-innostuksen puitteissa. Näihin kuuluvat mm. raakakaakaonibsit, psyllium, arrowjuurijauhe, chia-siemenet, maitohappobakteerit ja stevia.

    En pidä muuttamisesta erityisesti siitä syystä, että silloin joudun kokoamaan ruokapankkini alusta lähtien, tämän nykyisen kokoamiseen meni useampi kuukausi. En muista tarkalleen milloin olen alkanut näin systemaattisesti kerryttämään ruokavarastojani, mutta Ugandassa asuessa siitä viimeistään tuli tapa. Siellä kun kauppaan ei hilpaistukaan ihan joka päivä eikä kaikkia tuotteita ollut aina saatavilla.

    Tarkistan varastoni viikottain, jotta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Näiden raaka-aineiden avulla voin helposti pitkittää kauppaan menoa useammalla päivällä, jolloin myös rahaa säästyy – kaupasta kun tulee aina ostettua jotain muutakin kuin mitä listalla lukee. Kaupassa on helppo suunnitella viikon ruokia sieltä löytyvien tuoretuotteiden perusteella kun ei tarvitse miettiä löytyykö sieltä kotoa nyt sitä pastaa tai kookosmaitoa. Usein vain ostan parhaimman näköiset vihannekset ja sävellän loput kotona jo olevista raaka-aineista. Olen myös niin kutsuttu tarjoushaukka – jos kookosmaito tai kikherneet ovat erityisen edullisia ostan niitä useamman purkin kerralla, koska käytän niitä kuitenkin säännöllisesti. Joskus tulee kyllä hamstrattua liiankin kanssa; taannoin ostin neljä isoa purkkia kookosöljyä, koska se oli aivan järjettömässä tarjouksessa. Onneksi sitä voi käyttää myös ulkoisesti.

    Miltä sinun ruokakaappisi näyttää? Onko jääkaapissa vain valo ja kuivakaapissa vanhentuneita jauhoja, vai muistuttavatko varastosi pienen supermarketin valikoimaa? Hamstraatko tarjouksesta vai ostatko aina vain akuuttiin tarpeeseen hinnasta viis? Ovatko kaappisi aina järjestyksessä vai iloinen sekamelska?

    This time I’m gonna reveal you something exciting – what’s inside my fridge and pantry. I’m quite proud of my stock that allow me to cook something easy, healthy and good, even on those days when the fridge seems empty.

    I always have…

    • All kinds of sauces, pastes and spices, like harissa, green curry, garlic, lemongrass, ginger, soy, fish sauce, chili sauce, lemon juice, peppers, herbs, cinnamon, cardamom, cloves, curry, different types of sweeteners….
    • Tofu, dried soya products, beans, chickpeas, lentils With these it is easy to add protein to a meal, and they stay good for a looong time.
    • Coconut milk, oat milk, veggie cooking cream These give some nice creaminess to both salty and sweet dishes. 
    • Different types of flour, oatmeal, pasta, rice, couscous, quinoa… You can easily add “foodiness” to your salad or other dishes with these. Forgot to buy bread? No worries, if you have some flour ready in your pantry.
    • Canned tomato in all the possible forms Coconut milk, chopped tomatoes, curry powder and onion make delicious soup base, and tomato is a great base for pasta sauces and stews.
    • Some kind of cheese (feta, mozzarella, halloumi, cottage cheese), eggs, sun-dried tomatoes, onions, plain yogurt From these you prepare lunch omelette or pasta in no time, or bring your salad on another level.
    • Nuts, seeds, dried fruits Perfect crunch to salads, soups, couscous, yogurt…
    • Different kinds of oils Oil matters – sesame oil to Asian dishes, olive oil to Mediterranean, coconut oil for desserts.

    In addition to these ingredients, I also have a collection of once-tried-and-then-forgotten stuff, like raw cocoa nibs, psyllium, probiotics, stevia, rose water… Maybe one day I’ll make some experiments again.

    Moving is hard for me especially because then I need to start gathering my ingredient bank all over again – this time it took few months. I don’t know when exactly did I start this “hobby”, but for sure it was useful in Uganda. There just quickly hopping to a shop wasn’t that easy and you couldn’t rely on getting everything all the time, so when it was available you better grab it.
    I’m quite convinced that I save some money this way, because I can easily go without shopping for couple of extra days – it’s best to shop as rarely as possible as I always end up buying something more than the shopping list tells me to. I also usually buy frequently used ingredients in large quantities when they are in offer. Sometimes that does get out of hand though; I have now four big jars of coconut oil in my cupboard, because it was so cheap…

    How does your pantry look like? Is there only a light in the fridge and expired flour in the back of the cupboard? Or does your kitchen look like a small supermarket? Do you plan your cooking ahead, or just buy whatever you feel like today?
     

     

    Herkkuja hitaisiin aamuihin

    Olen jo vuosikausia ollut aamiaisihminen ja siitä lähtien kun muutimme Wolfin kanssa yhteen olemme pitäneet yllä viikonlopun spesiaaliaamiaisen perinnettä. Silloin tällöin hemmottelemme itseämme käymällä ravintolassa tai hotellissa aamiaisella, mutta useimmiten toteutamme brekun ihan omin kätösin. Perinteisesti tähän hemmotteluhetkeem on kuulunut hyvin perinteiseen tapaan kananmunat, suolaiset voileivät, croissantit, hillot ja nutellat, kahvia ja mehua unohtamatta. Välillä olen paistanut pannukakkuja, leiponut leipää, valmistanut chia-vanukasta tai tuorepuuroa. Viime aikoina olen yrittänyt löytää hieman terveellisempiä, mutta yhtä herkullisia vaihtoehtoja.

    Banaaniletuthan ovat jo ihan eilisen uutisia, mutta päätin jakaa oman reseptini, koska nämä ovat niin täydellisiä, ettei tule mieleenkään että ne voisivat myös olla jokseenkin terveellisiä. Itse en välitä banaanista, vaikka varsinaisesta inhosta olen sentään jo päässyt eroon (ennen en voinut sietääkään edes banaanin tuoksua, koska legendan mukaan söin yliannostuksen paistettuja banaaneja eräällä perheillallisella kiinalaisessa ravintolassa), mutta tässä reseptissä ei maistukaan banaani vaan kookos, joka on yksi suosikeistani. Lettujen kylkeen sopii esimerkiksi mansikka-chia-hillo, joka sekin kiitää terveellisyydellään kirkkaasti kaupan hillopurkkien ohi. Maun lisäksi plussaa on se, että nämä valmistuvat nopeasti ja ovat taaperollekin erinomaisesti maistuvaa, ravitsevaa purtavaa. Ihanaa viikonloppua!

    Me and Wolfi are both breakfast lovers, and since we’ve lived together we’ve had a tradition of special weekend breakfast with eggs, croissants, jam, nutella and other yummy things. We also regularly pamper ourselves by going to a restaurant or hotel for brunch. Recently I’ve wanted to find breakfast items that would be both healthy and delicious and these banana pancakes with strawberry chia jam definitely belong to the new favorites. So prepare yours for tomorrow and have a nice weekend!

    Täydelliset banskupannarit kahdelle-kolmelle hengelle / Perfect banana pancakes for 2-3 persons

    • 2 isoa banaania / large bananas
    • 2 munaa / eggs
    • 0,75 dl kookosjauhoja / 0,75 dl coconut flour
    • Vaniljajauhetta, kardemummaa, kanelia, kuivattua inkivääriä maun mukaan / vanilla powder, cardamom, cinnamon, dried ginger according to taste
    • 1 rkl raakakaakaonibsejä / 1 tbsp raw cacao nibs
    • Kookosöljyä paistamiseen / coconut oil for frying

    Mansikkahillo / strawberry jam

    • 2 dl pakastemansikoita, sulatettuna ja muussattuna / 2 dl frozen, melted, pureed strawberries  
    • 1-2 tl agavesiirappia / 1-2 tsp agave syrup
    • Vaniljajauhetta / vanilla powder
    • 2 rkl chia-siemeniä / 2 tbsp chia seeds

    Valmista hillo edellisenä iltana sekoittamalla ainekset suljettavaan purkkiin ja jättämällä jääkaappiin tekeytymään.

    Paloittele banaani kulhoon, lisää munat ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Paista kuumalla pannulla pieniä (1-2 rkl) lettuja. Nauti lämpimänä tai kylmänä hillon ja kreikkalaisen jogurtin kera.

    Prepare the jam a night before: mix all ingredients together, let the jam in the fridge overnight. 

    Puree bananas and eggs together in a bowl (with fork or mixer), add rest of the ingredients and mix well. Fry small pancakes (1-2 tbsp) in a hot pan. Enjoy warm or cold with jam and Greek yogurt.

    Viikonlopun pikavinkki Tallinnaan


    Vielä ehtii Tänavatoidufestivaleille eli katuruokafestareille Tallinnan Telliskiveen. Käytiin haistelemassa ja maistelemassa kaksipäiväisen festarin tarjontaa tänään heti sen avaamishetkellä. Ruokarekkoja ja kioskeja oli paikalla kymmenittäin, kivoja terasseja, hyvin suunniteltuja alueita ruoan ja juoman nauttimiseen, paljon paremmin toteutettu kuin mikään aiemmin näkemäni street food-tapahtuma. Jopa Berliinin katuruokaskenen (10 vuotta sitten) kokenut Wolfi sanoi, ettei ole nähnyt vastaavaa. Että niin hienosti täällä Tallinnassa osataan 😊

    Ruokatarjonnasta löytyi perusburgerit, -hodarit ja nyhtöpossusänkkärit, mutta myös syyrialaista, vegaania, korealaista, grillattua kalaa, artisaanijätskiä ja -popkornia, smoothieita, perinteisiä vohveleita ja keksejä, hyvää kahvia ja monen montaa muuta herkkua. Festareilla juhlitaan myös Suomi100-teemalla, jonka vuoksi paikalla on suomalaisiakin myyjiä, kuten Hävikkiruokaravintola Loop. Hinnat ovat enemmän tai vähemmän kohtuullisia ja yhden euron sisäänpääsymaksun pulittaa mukisematta näin hienosta toteutuksesta. 

    Kaiken lisäksi samalla alueella on samaan aikaan Tadaa!-festivaali, eli kansainvälinen katutaidejuhla. Eli purilaisen kyljessä voi nauttia musiikista ja muusta mielenkiintoisesta taiteesta, mikäs sen parempaa?

    Onneksi samalla pääsylipulla pääsee sisään vielä huomennakin, niin monta mielenkiintoista ruokaa jäi vielä kokeilematta. Toivottavasti sää suosii, ja sateet pysyvät vielä hetken poissa. Eli hop hop sunnuntaipäiväristeilylle siis! 😉

    Today we visited Tallinn Street Food festival which was a very pleasant surprise; it was much bigger and well-organized than I dared to expect. Actually it was the best street food event we’ve ever been in and we’ve gone to quite many in recent years.

    Food selection follows the traditional street food lane with pulled pork burgers, hot dogs and churros, but you’ll also find Korean and Syrian food (both were yummy and very affordable), grilled fresh fish, vegan food, smoothies, ice cream, bagels and so on… I’m glad that the entrance (1€) is for two days, now we have perfect excuse to go there tomorrow also. 😅 

    Also Tadaa! international street art festival happens to be organised in the same place at the same time, so not only can you enjoy delicious food but also great artists’ performances. What could be better summer entertainment?

    So in case you’re in Tallinn, this is the place to be this weekend – if you’re not, you should definitely consider coming next year 😉

    Lempipaikkojani Tallinnassa: NOP

    Tallinnan paras brunssipaikka löytyy pari askelta keskustan ulkopuolelta Kadriorgin puiston laitamilta. Tämä luomuravintola ja -puoti on kuitenkin ihan ehdottomasti reitiltä poikkeamisen arvoinen, ellei sitten jopa tarpeeksi hyvä syy tulla päiväreissulle. Jo ensimmäisellä kerralla NOPiin astuessani olin valmis muuttamaan naapurustoon – ihan vain saadakseni nauttia ravintolan aamiais-/ brunssimenusta mahdollisimman usein. Muutto ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi toteutunut.

    NOP sijaitsee vanhassa puutalossa ja hurmaa söpöydellään heti sisään astuessa. Brunssimenu on vähintäänkin mielenkiintoinen, tosin kimchi-latkejen ja matcha-lattejen lisäksi paikasta saa toki myös perinteisempiä aamiaisvaihtoehtoja. Paikka tarjoilee ruokaa iltaan asti, mutta toistaiseksi en ole päässyt testaamaan ravintolaa brunssiajan ulkopuolella (tarjoiluajat ovat hieman epäselvät, mutta ainakin nettisivuilla kerrotaan aamiaisen olevan tarjolla ma-pe 8-12 ja la-su 9-15), eikä vielä hetkeen ole oikeastaan tarvettakaan, niin monta vaihtoehtoa brunssilistalta vielä löytyy kokeiltavaksi.

    Söpöjen sisätilojen (jossa leikkinurkka!) lisäksi, ravintolan takana on iso terassi hiekkalaatikkoineen – en malta odottaa että kesä vihdoin saapuisi näillekin leveyspiireille ja pääsemme testaamaan terdeä. NOPissa toimii myös kattava luomupuoti, josta voi ostaa mukaan vaikkapa paikan päällä valmistettuja herkkuja. Keskellä viikkoa pöydän saaminen varaamatta ei ole ollut ongelma, mutta viikonlopuiksi varaus lienee paikallaan.

    The best brunch place in Tallinn must be NOP. I fell completely in love with this cute organic restaurant and shop in Kadriorg district already on the first visit. It well worth of stepping outside the main tourist path in Old Town (and so is the whole Kadriorg park), I would say this restaurant is even good enough reason to come to Tallinn in the first place!

    Apart from super-exciting and delicious breakfast and brunch they also have evening menu – so far I had no reason to test it though, there’s still too many interesting brunch items to try 😅 NOP also has organic food store, a little play corner and a big terrace. Can’t wait to enjoy sunny summer breakfast there soon (yes, I’m still confident summer’s coming any day now). There was always free tables on weekday mornings but I’d definitely book a table for weekends.