Lämmin bataattisalaatti ja tahinikastike (V)

Tämäntyyppinen, ehkä hieman talvinen salaatti, on ollut ruokalistallamme siitä asti kun löysin kurpitsan. Tällä kertaa tein “salaatin” kuitenkin bataatista – pidän sen mausta enemmän. Salaatin raaka-aineita voi muutenkin vaihdella maun mukaan: lehtikaalin sijasta voi laittaa babypinaattia ja kikherneet korvata vaikkapa manteliricotalla tai keitetyillä linsseillä. Yksi, joka pysyy, ja on salaattieni kulmakivi, on marinoitu punasipuli. Ilman sitä ei salaatti maistu eikä näytä miltään.

Tahinin löysin vasta hiljattain. En oikeastaan pidä sen mausta ollenkaan, mutta seesaminsiementen ravintoarvot houkuttelivat kuitenkin kokeilemaan. Ja ilokseni huomasin, että kastikkeissa tahini maistuukin miellyttävältä. Tätä salaattia maustaa hyvin yksinkertainen tahini-veriappelsiinikastike.

Bataattisalaatti neljälle

1 bataatti

Pari lehtikaalin lehteä

Öljyä, suolaa

1 prk kikherneitä

Öljyä, savupaprikaa, juustokuminaa, inkivääriä, chiliä, suolaa

1 pieni punasipuli

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

Suolaa, pippuria, sokeria

0.5dl tahinia

2 (veri)appelsiinia

Kuori ja paloittele bataatti suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Laita uunivuokaan öljyn ja suolan kanssa. Paista 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Lisää joukkoon huuhdellut, paloitellut lehtikaalin lehdet ja paista vielä viitisentoista minuuttia, kunnes bataatit ovat pehmeitä. Vahdi, etteivät kaalinlehdet käristy liikaa.

Valuta ja huuhtele kikherneet, laita uunivuokaan ja sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Paahda uunissa n. 15 minuuttia.

Valmista marinoitu punasipuli: kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljyn, viinietikan, suolan, pippurin ja sokerin kanssa. Kypsennä mikrossa 45 sekuntia, sekoita ja anna jäähtyä.

Valmista kastike sekoittamalla tahini ja yhden (veri)appelsiini mehu. Yhdistä kaikki hieman jäähtyneet ainekset salaatiksi ja paloittele toinen appelsiini salaatin joukkoon.

Advertisements

Ravintolasuositus Tallinnassa: Ülo

Olemme viime viikkoina järjestäneet itsemme treffeille hieman normaalia useammin, kiitos mahtavan lastenhoitajan. Vaikka suunnitelmana on ollut tehdä jotakin sporttista, olemme tähän mennessä päätyneet kuitenkin perinteisesti ravintolaan syömään.

Viimeksi palkitsimme itsemme rankan sairasteluviikonlopun päätteeksi aikaisella sunnuntai-illallisella ravintola Ülossa. Olin käynyt ravintolassa jo viime vuonna, kun se oli juuri avannut, ja vakuuttunut heidän ruoasta ja tunnelmastaan. Nyt huomasin, että listalle oli tullut entistä enemmän vegeä, joten halusin kokeilla paikkaa uudestaan.

Heti ravintolaan astuessamme meitä tervehti iloisesti useampi tarjoilija, vaikka kiirettä sunnuntai-iltapäivänä riitti. Saimme paikan ikkunapöydästä ja tarjoilijamme tuli kertomaan ravintolan nimen alkuperästä – se kuulemma juontuu suomen kielen sanasta “ilo” ja on perinteinen, mutta nykyään vähän käytetty, virolainen naisen nimi. Ravintolan omistajat haluavat tehdä nimestä jälleen trendikkään. Tarjoilija esitteli menun ja kertoi, että noin 80% ruoasta on kasvis- ja vegaaniruokaa ja loput lihaa ja kalaa. Eli kaikille löytyy jotain. Hän suositteli tilaamaan useamman annoksen jaettavaksi ja tämähän sopi meille.

Ruoaksi tilasimme yhteensä neljä annosta, kaikki vegaanisia. Ruoka oli rentoa ja herkullista, erityismaininnan ansaitsevat tempura-sienet ja kimchillä ryyditetyt bataattiranskalaiset. Jälkiruoaksi valitsimme ei-vegaanisen leipävanukkaan, joka oli sopivan kotitekoisen oloinen. Listalla oli myös vegaaninen jälkiruokavaihtoehto. Kahvi ja Riesling olivat makuumme erinomaisia.

Suosittelen Üloa lämpimästi sekä vegaaneille että sekaaneille. Vapise V, sillä Ülo on ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisempi kuin legendaarinen vegaaniravintola, jonka hypeen en ole oikein koskaan päässyt kiinni. Ülon sisustus on trendikäs viherkasveineen, vihreine kaakeleineen, krominvärisine yksityiskohtineen ja puukalusteineen. Ruoanvalmistusta voi seurata avokeittiön ikkunasta. Sijainti Balti Jaama Turgin kyljessä on hyvin ajankohtainen. Ehdottomasti parasta oli kuitenkin mieletön palvelu. Palvelukulttuuri kaupungin trendiravintoloissa on mielestäni mainettaan parempi, mutta Ülo asettaa sille aivan uudet standardit.

Vegaaninen pinaatti-linssicurry

Intialaisessa ravintolassa himoitsen aina palak paneeria – kotijuustoa tuhdissa pinaattikastikkeessa. Alkuperäistä versiota en ole koskaan kotona kokeillut itse valmistaa, mutta olen kehitellyt samantyyppisen, kevyemmän vegaaniversion.

Alunperin olen tehnyt curryn tofun kanssa, mutta viimevuotisen imetysdieetin takia en voinut syödä soijaa. Tofun sijasta käytin siis linssejä, ja pidän currystä oikeastaan enemmän linssien kera. Tämä superhelppo ruoka tähdittää illallispöytäämme vähintään kerran kuukaudessa – ja maistuu erinomaisesti koko perheelle, kunhan muistaa jättää tulisimmat chilit aikuisten lautasille. Usein lisään intialaisiksi mieltämiäni mausteita, kuten inkivääriä, valkosipulia, neilikkaa, juustokuminaa, chiliä, curryä ja kurkumaa melko lailla summamutikassa, joten curry maistuu joka kerta hieman erilaiselta. Suosittelenkin siis maistelemaan ja lisäilemään niitä oman makumieltymyksesi mukaan.

Parasta tässä(kin) ruoassa on se, että aineksia voi aina pitää kotona saatavilla. Kastike syntyy riisin kiehuessa, joten tämän ruoan valmistukseen menee korkeintaan puoli tuntia.

Pinaatti-linssicurry neljälle

öljyä paistamiseen

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä murskattuna tai 1 tl valkosipulitahnaa

kuivattua tai tuoretta inkivääriä, juustokuminaa, chiliä, kanelia, neilikkaa, curryä ja kurkumaa oman maun mukaan

1 tlk kookosmaitoa

400g pakastepinaattia

1,5 dl punaisia linssejä

suolaa

tarvittaessa hieman vettä

(tuoretta korianteria ja chiliä koristeeksi)

Lisäksi: keitettyä riisiä tai naan-leipää

Kuumenna öljy pannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä ja mausteita pannulla muutama minuutti. Lisää kookosmaito ja pinaatti. Kuumenna, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää linssit ja keitä hiljalleen n. 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää hieman vettä, jos kastikkeesta tulee liian paksua. Mausta suolalla. Tarjoile riisin tai naan-leivän kanssa.

Vegaaninen Härkis-lasagne

Lasagne, kotitekoinen sellainen, on ollut lempiruokalistallani jo vuosikausia. Kuka nyt ei pitäisi tästä pastan, tomaatti- ja juustokastikkeen lohduttavasta liitosta? Luonnollisesti kotiruoka me vegaaniuduttua myös lasagnesta täytyi saada vegeversio.

Kaikki tähän asti kokeilemani vegaanijuustot ovat olleet suuria pettymyksiä – kuumennettuina ne aiheuttavat minulle jopa pahoinvointia. Niinpä kehittelin juustottoman juustokastikkeen, jonka salaisuus piilee oluthiivahiutaleissa ja kala namak-suolassa. Nämä yhdessä antavat kastikkeelle erehdyttävästi juustoa muistuttavan aromin. Plussana juustottomassa kastikkeessa on sen keveys verrattuna alkuperäiseen – tätä herkkua voi santsata hyvilla mielin!

Tässä ruokalajissa on oma hommansa, mutta mielestäni se on vaivan arvoinen. Lasagnea on helppo tehdä kerralla iso satsi ja se vain paranee, jos saa muhia jääkaapissa seuraavaan päivään. Teen lasagnesta eri versioita kaappien sisällön mukaan. Tomaattikastikkeeseen lisään proteiiniksi joko punaisia linssejä, soijarouhetta tai uusimpana tulokkaana Härkistä. Suhtauduin Härkikseen aluksi epäilevästi, mutta lasagnessa se toimii erinomaisesti. Kunpa vain saisin sitä ostettua täältä Tallinnasta, nyt tämä on Suomi-lomien jälkeistä spesiaaliherkkua.

Vegaaninen Härkis-lasagne neljälle

Tomaattikastike

Oliiviöljyä

1 sipuli

1 tl valkosipulimurskaa

2 tlk tomaattimurskaa

3 rkl tomaattipyrettä

1 kasvis- tai yrttiliemikuutio

Suolaa, mustapippuria, sokeria, tuoreita tai kuivattuja yrttejä

1 pkt Härkistä

“Juusto”kastike

6 dl makeuttamatonta soija-, manteli- tai kauramaitoa

3 rkl vehnäjauhoja

2 rkl oluthiivahiutaleita

0.5 tl kala namak-suolaa

0.5 tl muskottipähkinää

Suolaa

Lisäksi

9 lasagnelevyä (kolmeen kerrokseen)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja silppua sipuli, murskaa valkosipulinkynnet tai käytä valmista murskaa (maailman kätevin keksintö!). Kuullota sipuleita pannulla öljyssä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska, – pyre ja mausteet, anna porista hetki. Lisää Härkis ja jätä miedolle lämmöllä. Tarkista maku.

Kuumenna kattilassa 5 dl maitoa kiehuvaksi. Sekoita vehnäjauhot jäljelle jääneeseen 1 dl maitoa ja lisää hitaasti koko ajan vatkaten kiehuvaan maitoon. Anna kiehua sekoittaen pari minuuttia, kunnes kastike sakenee. Lisää mausteet ja tarkista maku.

Lado lasagne vuokaan – ensin ohut kerros tomaattikastiketta, sitten pastalevyt, taas tomaattikastiketta, sitten hieman juustokastiketta, pastalevyjä, tomaattikastiketta, juustokastiketta jne. Päällimmäisten lasagnelevyjen päälle tulee vain juustokastiketta, varmista että sitä jää riittävästi peittämään levyt kunnolla. Paista uunissa n. 50 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Nauti raikkaan salaatin ja hyvän seuran kanssa.

Vegaaninen kukkakaali-perunasosekeitto

En ole sosekeittojen – tai keittojen ylipäänsä, ystävä. Miellän keitot jotenkin laimeiksi, tylsiksi ruoiksi. Silti teen keittoja aina silloin tällöin, kun en muutakaan keksi tai mieheni toiveesta, hän kun oikeasti pitää niistä.

Sain 30-vuotislahjaksi Vitamixin, kaikkien blendereiden blenderin, jota taloudessamme Masiinaksikin kutsutaan. Sen ansiosta erityisesti sosekeittojen suosio ruokarotaatiossamme on noussut. Ovathan ne huippuhelppoja, lapsillekin maistuvia ja smoothien lailla sosekeittoihin voi upottaa ties mitä ravitsevaa. Ja pääsee ihailemaan Masiinan työtä.

Tämän myyntipuheen myötä jaan teille kukkakaali-perunasosekeiton reseptin. Keiton ainekset voi (lähestulkoon) laskea yhden käden sormilla ja ne voi pilkkoa kattilaan vaikka edellisenä iltana ja keittää ja soseuttaa vasta seuraavana. Hävikkiä syntyy todella vähän, jos heität pataan kukkakaalit lehtineen ja perunat kuorineen, hyvin pestyinä tietysti. Proteiinia keittoon tuo purkillinen valkopapuja ja päälle ripoteltavat siemenet. Jos et omista blendereiden blenderiä, ei haittaa, soseuttaminen onnistuu vähemmän tehokkaallakin laitteella. Muista tarkistaa laitteen kuumankestävyys ennen kuin käsittelet kiehuvaa keittoa (terveisin yhden muovisen sauvasekoittimen tuhonnut).

Kukkakaali-perunasosekeitto neljälle

5 pientä perunaa

1 pienehkö kukkakaali

1 sipuli

1-1.5dl vettä

1prk valkoisia papuja

1prk kaura- tai soijakermaa

Tuoretta tai kuivattua timjamia, suolaa, mustapippuria

Keiton viimeistelyyn: oliiviöljyä, siemeniä

Pese perunat ja kukkakaali huolellisesti ja paloittele ne. Kuori ja paloittele sipuli. Laita vihannekset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että noin puolet vihanneksista peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla 15-20 minuuttia kunnes vihannekset ovat kypsiä. Lisää pavut, timjami, suola ja pippuri sekä kaurakerma ja soseuta tasaiseksi (lisää vettä jos keitosta tulee liian paksua). Viimeistele siemenillä ja oliiviöljyllä ja tarjoile tuoreen leivän kanssa.

Vegaaninen kurpitsa-appelsiinirisotto

Yksi niin kutsutuista bravuureistani on risotto. Opettelin muutama vuosi sitten tekemään oikeaa risottoa (sen suomalaisen ysäriklassikon sijaan) ja siitä onkin tullut arki-iltojemme vakiokamaa. Okei, se ehkä vaatii läsnäoloa ja hieman rakkautta, mutta vaikeaa risoton tekeminen ei ole. Kun sen on muutaman kerran tehnyt, ei reseptiäkään enää tarvitse tiirailla. Parasta risotossa on sen monipuolisuus – raaka-aineeksi käy mikä vaan vihannes tai miksei hedelmäkin, kuten tässä appelsiinilla raikastetussa kurpitsarisotossani. Kunhan kaapista löytyy risottoriisiä, kasvisliemikuutio ja sipulia, on vain mielikuvitus rajana.

Kotiruokamme vegaaniuduttua viime vuoden vegaanihaasteen ansioista, piti klassisesta risotostakin kehitellä vegaaninen versio. Ja voin sanoa, etten ole kaivannut voita tai parmesaania. Kuten monen muunkin ruoan kohdalla olen todennut, on tämäkin ruokalaji jopa helpompaa toteuttaa ilman eläinperäisiä raaka-aineita ja maku on silti edelleen oikein kohdillaan. Kaikki raaka-aineet on helppo pitää aina saatavilla ja risotto onkin mainio “jääkaapissa on vain valo”-päivän ruoka. Risotto vaatii tosin hieman malttia – sen pitää antaa porista melko miedolla lämmöllä välillä hämmentäen ja kasvisliemen täytyy antaa imeytyä ennen seuraavan satsin lisäämistä. Aikaa risoton tekemiseen on hyvä varata 45 minuuttia ja se on parasta samantien nautittuna.

Aurinkoinen kurpitsarisotto neljälle

Uunissa paahdetut kurpitsat

puolikas myskikurpitsa

öljyä

mausteita oman maun mukaan (esim. savupaprikajauhe, timjami, valkosipuli, suola, pippuri)

Risotto

loraus oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

4 dl risottoriisiä

0,5 dl valkoviiniä tai loraus valkoviinietikkaa

1 kasvisliemikuutio

n. 1 litra vettä

1 appelsiinin kuori raastettuna ja hedelmäliha paloiteltuna

0,5 dl oluthiivahiutaleita

suolaa, mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori kurpitsa ja leikkaa suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Huuhtele kurpitsan siemenet. Sekoita kurpitsakuutioiden joukkoon öljy ja mausteet ja paahda uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes kuutiot ovat kypsiä. Lisää siemeniin hieman öljyä ja suolaa ja paahda uunissa 5-10 minuuttia, kunnes ne saavat hieman väriä.

Valmista kasvisliemi keittämällä litra vettä ja lisäämällä joukkoon kasvisliemikuutio. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja kuullotta sipulia siinä muutama minuutti. Lisää pannulle riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada pannulle viini / viinietikka ja sekoita kunnes se on imeytynyt. Lisää pari desiä kasvilientä, appelsiinin kuoriraaste ja hedelmäliha pannulle ja jatka kypsennystä keskilämmöllä välillä sekoittaen. Lisää lientä desi pari kerrallaan aina kun edellinen satsi on imeytynyt riisiin. Muista hämmentää säännöllisesti! Maista välillä ja testaa riisin kypsyys – sen tulisi olla kypsää, mutta kuitenkin edelleen pureksittavaa (tosin itse olen enemmän riisipuuron kuin al denten ystävä). Kun risotto on kypsää, sekoita joukkoon oluthiivahiutaleet tuomaan juustoista makua. Tarkista kaipaako risotto vielä suolaa tai pippuria. Tarjoile paahdettujen kurpitsapalojen ja -siementen kanssa.

Vegaanista kotiruokaa

Kuten blogiani hieman pidempään seuranneet tietävät, osallistuin vuosi sitten tammikuussa Vegaanihaasteeseen. Sen myötä löysin ihan uuden vaihteen ruoanlaittoon ja kotiruokamme veganisoitui. Sillä tiellä olemme edelleen, enkä näe syytä palata vanhaan. Huomasin, että uuteen raaka-ainevalikoimaan tottuu nopeasti ja vegaaniudessa on monta hyvää puolta sen lisäksi, että se kuluttaa maapalloamme hieman vähemmän. Vegaaninen ruoka ei ole rakettitiedettä (useimmiten riittää kun kaartaa maito- ja lihaosaston kaukaa) eikä kummallista ituhippeilyä, vaan ihan tavallista ruokaa. Toki vegaanikokkailuissakin voi hifistellä, jos sille päälle sattuu ja uusiin raaka-aineisiin on tullut tutustuttua, mutta sehän vain pitää homman mielenkiintoisena.

Mielestäni olen ihan kelpo kokki ja reseptejä onkin kertynyt hihan varteen jo muutama. Lisäksi, silloin kun aikaa ruoanlaitolle on normiarjen puolta tuntia enemmän, tykkään kokeilla myös uusia reseptejä. Luen ruokalehtiä, -kirjoja ja -blogeja ja saan niistä inspiraatiota arkiruokaamme. Nyt ajattelinkin jakaa näitä enimmäkseen hyvin helppoja ja nopeita vinkkejä teille, jospa joku inspiroituisi vuorostaan niistä.

Kaikki reseptit tulevat olemaan vegaanisia ja löydät ne oikealla olevasta sivupalkista (tai blogipostausten lopusta, jos käytät mobiililaitetta). Uskaltaisin väittää, että useimmat reseptit valmistuvat alle 45 minuutissa ja ovat aloittelijallekin, tai pienet lapset jaloissa pyörivälle, sopivan yksinkertaisia.

Tervetuloa tekemään arjesta herkullista!

PS. Kokkailuja pääset seurailemaan myös Instagramissa !

 

Erään expatin virolainen ruokakori

Ulkosuomalaisten blogit-ryhmän haasteen innoittamana avaan teille tänään erään maanantaisen kauppakassin sisällön.

Tänään kassista löytyikin oikea lottovoitto blogipostausta ajatellen, nimittäin melkein viikon ruokaostokset. Yleensä pyrinkin kyllä käymään kaupassa (tai tilaamaan Prismasta) kerran viikossa isosti ja sitten hakemassa vain jotain pienempää, esim. lisää hedelmiä tai tuoretta leipää. Koen, että käytän silloin ruokaostoksiin sekä vähemmän aikaa että vähemmän rahaa. Mitään faktatietoa minulla ei tästä tosin ole. Tunnen myös suurta tyydytystä, jos saan lähes koko viikon ostokset tehtyä yhdellä kertaa.

Ruokakoristani löytyi tällä kertaa paljon vihanneksia ja hedelmiä, säilykkeitä, tofua, linssejä, Leeville soijajogurttia, Wolfille kefiriä, mehua, puurohiutaleita, muroja, vauvanruokaa, tortilla-aineksia ja oliiviöljyä. Kallein satsaus tällä kertaa oli tuo öljypullo. Kaappini eivät ole koskaan tyhjiä, vaan kuivakaapit ja pakastin on varustettu perusteellisesti peruskamoilla, kuten pastalla, riisillä, erilaisilla jauhoilla, säilykkeillä, kasvimaidoilla, mehulla, marjoilla ja pakastevihanneksilla. Täydennän näitä aina tarpeen mukaan. Tällä kertaa kaapit olivat melko täynnä, joten ostin lähinnä tuoretavaraa. Lasku pysyi kohtuullisena myös siksi, ettei vaipoille tai maidolle ollut tarvetta – nämä ovat varmaan kaksi suurinta menoerää kauppalaskussamme, tosin vaippalasku on pienentynyt Leevin oppiessa päiväkuivaksi ja Niilon käyttäessä suurimmaksi osaksi kestovaippoja.

Yleensä teen isommat ostokset joko Rimissä tai Prismassa. Spesiaalituotteita, kuten kookosjogurttia ja mantelimaitoa ostan lisäksi Selveristä ja Solaris-kauppakeskuksen ruokakaupasta. Ehkä eniten, verrattuna Suomen jättimarketteihin, ärsyttää että tarvitsemiani tuotteita täytyy juosta hakemassa ympäri kaupunkia ja ne ovat usein loppu. Tosin eipä jätti-Cittarissakaan ollut viimeksi mitään kookospohjaista jogurttia soijan ja kauran vallatessa hyllyt (normaalisti ilahtuisin valikoimasta kovasti, mutta soija ja kaura ovat edelleen imetysdieetin vuoksi poissa pelistä).

On vaikea verrata mikä ruokaostostottumuksissani on muuttunut ulkomaille muuton vuoksi, ja mikä muiden elämäntilanteen muutosten takia. Suomessa olen viimeksi elänyt sinkkuna sekasyöjätarjoilijana (lue: söin töissä), kun taas nyt olen kahden lapsen kotivegaaniäiti. Aiemmin kaipasin Suomen valtavia maitotuote- ja karkkivalikoimia, mutta pärjään nykyään mainiosti ilman. Jokainen maa missä olen ulkomaille muuton jälkeen asunut, on toki vaikuttanut ruokakorin sisältöön, koska eri maissa on eri asioita tarjolla. Suurin muutos on kuitenkin ollut se, että en ole vuoteen ostanut kotiin lähes mitään eläinperäistä, Wolfin aamujogurttia ja pizzajuustoja lukuunottamatta. Vielä viime vuonna ostin käsittämättömän määrän juustoja ja munia ja Ugandassa asuessa söimme liharuokaa lähes joka päivä. Puolan ajoilta muistan, kuinka hukassa olin täkäläisten maitotuotteiden kanssa yrittäessäni löytää rahkaa ja ruokakermaa. Mutta en oikeastaan muista tarkalleen mitkä olivat sen aikaiset luottoarkiruokani.

Eräs asia, jonka olen huomannut, on se, että täällä Virossa tulee ostettua hyvin sekalaisten merkkien tuotteita – on paikallista, suomalaista, ruotsalaista, italialaista… Suomessa ostaisin varmaan pelkkää Pirkkaa. Itseä jollain lailla ärsyttää tämä, ehkä purkit ja pakkaukset eivät erilaisuudessaan miellytä esteettistä silmääni.

Tällä hetkellä arkiruokina pyörii aika paljon samoja, johtuen omasta väsymyksestäni ja Niilon allergioista. Soija- ja kauratuotteet ovat jääneet lähes kokonaan ja syömme paljon papuja, linssejä ja kikherneitä. Sen minkä maksan enemmän mantelimaidosta kauramaidon sijaan, säästän uskoakseni ruoka-aineissa – pavut ovat edullisempia kuin tofu tai nyhtökaura. Luottoruokia ovat mm. pinaattilinssikastike riisin kanssa, sosekeitot, tortillat ja tacot, salaatit, pastat ja lasagne. Tällä viikolla listalla ovat ainakin tortillat (Suomesta tuodulla Härkiksellä), juuressosekeitto, chili sin carne ja pasta kaappiin jääneistä aineksista.

En oikein osaa verrata ruokaan menevää rahamäärää Suomeen, mutta melko kallista täällä mielestäni on. Useat tuotteet, joita päivittäin käytämme, kuten kasvimaidot ja -jogurtit, ovat täällä hieman kalliimpia kuin Suomessa. Onneksi maidot ovat nykyään aika usein tarjouksessa, vegebuumi jyllää täälläkin. Myös ihan perusjuttuja, kuten hedelmiä, vihanneksia ja kuivatarvikkeita vertaillessa tuntuu usein, että täällä on kalliimpaa kuin esimerkiksi Saksassa. Joka on aivan hullua, kun miettii virolaisen ja vaikkapa eteläsaksalaisen palkkoja. Rahtaankin aina täyslastillisen ruokatuliaisia sekä Suomesta että Saksasta.

Tämänkertainen kauppalasku oli ~55 euroa, joka kuulosti mielestäni aika isolta, kun ottaa huomioon, että suuri osa ostoksista oli suht edullisia kasviksia ja hedelmiä. Katson aina kilohintaa, enkä osta yleensä yli 3 euron kilohintaisia hevi-tuotteita yrttejä lukuunottamatta. Luomuheviä ostan harvoin – sitä on heikosti saatavilla, hinnat huikeita ja pakkaukset kolminkertaista muovia. Myös kuivatavaroissa vertailen hintoja parhaani mukaan, mutta yritän antaa painoarvoa myös pakkaukselle ja luomulle. Valmiit vauvanruoat kasvattavat laskua niin nopeasti, että vaikka voisinkin syöttää Niiloa pelkästään kaupan sapuskoilla, ei taitaisi rahapussi kestää (vauvanruoat on yksi asia, jonka Saksasta saa kolmanneksen sillä hinnalla mitä täältä).

Jos muidenkin ulkosuomalaisten ruokakorit kiinnostavat, pääset lukemaan niistä näistä linkeistä:

H niinkuin Hausfrau

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

Life in English

Vihreän saaren emäntä

Suomalainen im Allgäu

There was a blog post challenge in one of my Facebook expat groups – to tell about your grocery basket abroad.

I started thinking what has changed in my grocery shopping habits since I moved away from Finland. More than moving abroad I think my habits have been changed by other changes in my life. When I last lived in Finland I was single living alone working in restaurant – which means I mostly ate at work or at my parents. Usually I went grocery shopping on Sundays when I had hangover, and bought bunch of unhealthy crap.

Now I am stay-at-home mom of two, who has recently cut almost all animal products from my diet. So the biggest change is obviously there. I cook more, bigger and, I would like to think, healthier. And the ingredients have changed completely, which keeps cooking interesting.

Every country where I have lived has of course had its effect on what I buy. I buy what is available with reasonable price. For example in Uganda proper cheese was difficult to find and the fruits and veggies were different from what we have here. In Poland, when I first lived outside Finland, I was quite lost and annoyed when the milk product selection wasn’t at all what I was used to.

Nowadays the most expensive food stuff I buy is probably almond milk, almond butter and all kinds of special flours, like chickpea, coconut and buckwheat flour. But I think that compared to my previous meat, egg and cheese heavy diet, I don’t spent much more.

What I’m wondering here in Estonia is how expensive it sometimes is. How can average Estonian afford anything more special when prices are higher than in Finland? And for example ready baby food is ridiculously expensive – sometimes three times more than in Germany where people earn three times more…. So I keep dragging half a suitcase of food from Finland and Germany whenever possible.

Syysretki Saarenmaalle

Viime viikonloppuna teimme kahden yön reissun Saaremaalle Wolfin vanhempien kanssa. Valitsimme yöpymispaikaksi kylpylähotellin saaren “pääkaupungissa” Kuressaaressa, jotta tekemistä olisi myös kurjemmalla kelillä.

Georg Ots Spa oli erittäin miellyttävä kokemus. Heti perille saapuessamme huomasimme hotellin lapsiystävällisyyden – aulassa oli kaksi erilaista leikkihuonetta perheen pienimmille. Huone oli tilava, siisti ja parvekkeella varustettu. Meidän huoneestamme avautui näkymä Kuressaaren linnalle. Lisämaksusta saimme huoneeseen lisävuoteen Leeville – tämä tosin oli pettymys, 15 eurolla per yö odottaisi saavan parempaa kuin rikkinäisen ränkylän. Mutta emmepä vuoteella paljoa tehneetkään, Leevi kun halusi nukkua iskän kainalossa. Onneksi huoneen sänky oli varmaan 2 metriä leveä, joten mahduimme kaikki neljä siihen. Tämä olikin ensimmäinen kerta sitten Niilon syntymän kun nukuimme kaikki samassa huoneessa. Meni paremmin kuin pelkäsin, mutta ihan kiva silti, että kotona on tilaa olla erikseen. Ensimmäisen alkuyön herätteli Leevi ja toisen aamuyön Niilo… Saimme sentään kaikki muutaman tunnin unta.

Hotellin kylpylä oli myöskin oikein miellyttävä. Tunnelmallinen valaistus, useampi erilainen allas, joissa kaikissa oli lämmin vesi (lämpimimillään 36 astetta) ja monta saunaa. Nautimme kaikki lotraamisesta niin paljon, että kävimme lauantain sadepäivänä kylpylässä peräti kahdesti. Niilo nautti lämpimästä vedestä ja Leevi oppi uimaan itsekseen kellukkeilla. Vielä parempi olisi kylpyläkokemus ollut, jos sieltä löytyisi ihan oikea liukumäellä varustettu lastenallas, mutta joka tapauksessa Leevillä oli loputtomasti hauskaa uusia taitojaan esitellessä.

Imetysdieettini vuoksi olin huolissani siitä, mitä sapuskaa kaupungista löytyisi ja joutuisinko tyytymään tomaattileipään aamiaisella. Onneksi Kuressaaresta löytyi kuitenkin useampi ravintola, jonka listoilta sai jotakin sopivaa tai sopivaksi muokattavaa. Erityisesti suosittelen Resto Hafenia – heidän ruokansa oli erinomaista ja kaunista, ja paikka itsessäänkin kiva. Aamiaiselta löytyi salaatteja, vihanneksia, kinkkua (olen viime aikoina sortunut syömään hirveästi possua, kun tuntuu että muuten vaihtoehdot ovat vähissä), marmeladia, leipää, hedelmiä, muroja, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, joista sain kasattua ihan kivan aamiaisen. Varsinkin, kun pyytämällä sain mantelimaitoa murojen seuraksi.

Reissu sujui kaikinpuolin hyvin – toki kaksi huonetta olisi parempi kuin yksi ja olisin mielelläni nauttinut aamiaisen tarjonnasta enemmänkin. Hotellia suosittelisin ehdottomasti ja uskon, että palaamme sinne vielä. Ajomatka tuntui melko pitkältä vaikka yhteensä autossa istuttiin vain 2,5h. Onneksi lapsukaiset eivät sentään ihan suoraa huutoa parkuneet, vaan nukkuivat osan ajasta ja Leevi katseli DVD:tä ja kuunteli musiikkia puhelimesta. Lauttamatka olikin sitten tosi lyhyt totuttuun kahteen tuntiin verrattuna – vain 25 minuuttia.

Koko perhe todella viihtyi kylpylässä ja suunnitelimmekin jo uutta spa-reissua Rakvereen tai Laulasmaalle, jonnekin hieman lähemmäs siis.

Last weekend we visited Saaremaa for two nights, and it was really a nice weekend getaway even traveling nowadays is not as relaxing as it used to be. Boys were nicer in the car than expected and also the nights in one room went alright (considering the current state of night sleep in this household). We haven’t been all sleeping in the same room since Niilo was born.

We booked a spa hotel in Kuressaare, the capital of Saaremaa and Wolfi’s parents and their friends from Germany also joined us. Georg Ots Spa was a perfect choice – clean, modern, and very kid-friendly. We liked the spa so much that we didn’t see much Kuressaare this time. We are definitely gonna return here.

I was a bit concerned about what I might eat on the island with my breastfeeding diet, but luckily there was some options. I especially want to recommend Resto Hafen right next to the hotel – amazing food, nice service and a cute place.

We got so into spa holiday after this one that we already planned for the next one. Perhaps Rakvere or Laulasmaa next. Something a bit closer would be nice.

Allerginen vauva

Kyllä se on nyt täyttä totta – meidän Niilolla on selkeästi allergioita. Se mille kaikelle hän on allerginen, ei ole vielä selvinnyt, eikä varmaankaan tule hetkeen selviämään, allergiatestit kun näin pienten kanssa ovat useimmiten joka tapauksessa negatiivisia.

Kuten kirjoitin alkukesästä, olen ollut koko kesän imetysdieetillä, joka aluksi oli hyvinkin tiukka. Nyt poissa ruokavaliostani ovat edelleen maito, muna, soija, nauta, kana, kaura, kaakao, kofeiini, kukkakaali ja bataatti. Perunaa ja paprikaa syön hyvin pienissä määrin, jos välttäminen on hankalaa. Kalaa kokeilin n. viikko sitten, eikä siitä yhdestä kerrasta tullut (kai?) mitään, joten uskoisin että kalaa voin silloin tällöin syödä. Selkeitä oireita Niilolle on tullut soijasta, kaurasta, bataatista, kaakaosta ja kofeiinista, muita en ole vielä ehtinyt testaamaan, koska testaaminen on hyvin hidasta. Täytyy aina odottaa oireiden paranemista ennen uutta kokeilua ja siihen voi mennä viikkojakin.

Viime viikolla matkustimme Niilon kanssa Helsinkiin arvostetulle allergialääkärille. Hän vahvisti epäilyni heti – poika on allerginen. Käynti oli tehokas ja saimme joitakin ohjeita kuinka jatkaa tästä eteenpäin, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin toivonut enemmän. Lääkäri oli hyvin huolissaan Niilon kasvusta (kuten he kaikki tuntuvat olevan), joten hän määräsi puuron aloitettavaksi välittömästi. Nyt olemme sitten hissukseen maistattaneet hirssipuuroa – kolmen päivän perusteella se näyttäisi sopivan. Ellei oireita ilmaannu, alamme testaamaan öljylisää loppuviikosta. Kun sopiva puuro ja öljy on löydetty, aloitamme maitohappobakteerit, kaikki kun täytyy pitää erillään toisistaan mahdollisten oireiden takia. Maitohappobakteerit olisi pitänyt aloittaa jo kauan aikaa sitten, valitettavasti meidän oma lääkärimme ei niitä suositellut enkä sitten omin päin ole uskaltanut antaa, vaikka olenkin lukenut niitä suositeltavan.

Tällä hetkellä en siis itse voi kokeilla mitään uutta ruokavaliooni, etten sotken Niilon kiinteiden aloitusta. Saa nähdä milloin seuraavaksi pääsen lisäämään ruoka-aineita. En oikeastaan kaipaa noista testaamattomista kuin suklaata, totuinhan jo vegaanihaasteen aikana siihen, etten käytä eläinperäisiä tuotteita. Soijan ja kauran menetys sen sijaan kirpaisee, vaikka näköjään niitäkin ilman voi elää. Saadessani pari viikkoa sitten maissi(tärkkelykse)n takaisin, löysin onneksi hyvän kookosjogurtin, jolla täyttää jogurtin mentävää aukkoa mahassani. Kotona kokatessani en ole ollut rajotuksista kovinkaan stressaatunut, ravintolassa käyminen on sen sijaan muuttunut melko tylsäksi ja puuduttavaksi – olen syönyt falafeleja ja hummusta enemmän kuin yhden elämän tarpeiksi. Tulevat reissut jännittävät: miten mahtaa appivanhemmilta sujua maidoton ja munaton kokkailu, tai löytääkö baijerilaisen pikkukaupungin ravintolasta mitään vihreää salaattia ravitsevampaa, ymmärtävätkö ihmiset, että en ihan oikesti voi syödä jotain jossa on vain ihan vähän kermaa tai voita. Lisäksi Niilon kiinteät stressaavat melkoisesti. Olisin mielelläni antanut hänen tutustua ruokaan huolettomasti sormiruokaillen, mutta nyt joudummekin miettimään jokaisen lusikallisen, ainakin aluksi. Toivotaan, ettei Niilo ole kovin monelle ruoalle allerginen ja pääsemme asiassa pian eteenpäin.

So we’ve got a confirmation that Niilo is allergic to some foods. How many, that is still a mystery. I started a breastfeeding diet in the beginning of the summer to know whether there’s something I eat that causes Niilo allergy symptoms (puking, green poo, rash, restless sleeping, cramps). Over the summer it has gotten clear that there is at least few things his body reacts to – soy, oat, sweet potato, cocoa and caffeine for sure. There’s also some other stuff that I’m avoiding, and it is still unclear whether those cause him something or not. These unclear things are milk, egg, beef, chicken and cauliflower. I can eat small amounts of potato and paprika, and corn in the form of corn starch at least.

It hasn’t been that difficult to avoid many of these things, as I already got used to it with the vegan challenge in the beginning of the year. At home I still find interesting things to cook, but in restaurants I’m getting pretty bored. I’ve eaten enough falafel and hummus for a lifetime. Losing soy and oat from my diet has been annoying, and I do really crave for chocolate.

Last week I decided to look for help from an allergy doctor in Finland. The visit was reassuring me that I’m not crazy, Niilo really is allergic and is suffering from the symptoms, but the visit was also very quick so I felt a bit empty after. This doctor, like our own here in Estonia, was very worried about Niilo’s growth (we are not so worried as Leevi also grew slowly) so her biggest concern was to find some solid food for him, not to find out why he cannot sleep. She adviced us to start porridge and add oil to it. But because of the allergies, we have to take it super slow. Now we’ve been testing millet porridge for few days and it looks like it might fit. Next is the oil. Then we have to start giving him very strong probiotics, which should have been started long time ago. But unfortunately our doctor didn’t think it’s necessary and I was too afraid to do it on my own. Perhaps they could have helped already…

I must say I’m worried and stressed about starting solid food for Niilo – now I have to keep count of my eating and his. And I can’t try anything new for myself anytime soon. We are travelling in 5 weeks or so, and it’s not gonna be easy to be totally milk and egg free. I’m also sad that we cannot let Niilo explore food freely by himself, but everything needs to be controlled. Hopefully these allergies aren’t as many as I fear and we can soon get back to our normal eating habits. And hopefully those nights miraculously get better soon too.