Lämmin bataattisalaatti ja tahinikastike (V)

Tämäntyyppinen, ehkä hieman talvinen salaatti, on ollut ruokalistallamme siitä asti kun löysin kurpitsan. Tällä kertaa tein “salaatin” kuitenkin bataatista – pidän sen mausta enemmän. Salaatin raaka-aineita voi muutenkin vaihdella maun mukaan: lehtikaalin sijasta voi laittaa babypinaattia ja kikherneet korvata vaikkapa manteliricotalla tai keitetyillä linsseillä. Yksi, joka pysyy, ja on salaattieni kulmakivi, on marinoitu punasipuli. Ilman sitä ei salaatti maistu eikä näytä miltään.

Tahinin löysin vasta hiljattain. En oikeastaan pidä sen mausta ollenkaan, mutta seesaminsiementen ravintoarvot houkuttelivat kuitenkin kokeilemaan. Ja ilokseni huomasin, että kastikkeissa tahini maistuukin miellyttävältä. Tätä salaattia maustaa hyvin yksinkertainen tahini-veriappelsiinikastike.

Bataattisalaatti neljälle

1 bataatti

Pari lehtikaalin lehteä

Öljyä, suolaa

1 prk kikherneitä

Öljyä, savupaprikaa, juustokuminaa, inkivääriä, chiliä, suolaa

1 pieni punasipuli

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

Suolaa, pippuria, sokeria

0.5dl tahinia

2 (veri)appelsiinia

Kuori ja paloittele bataatti suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Laita uunivuokaan öljyn ja suolan kanssa. Paista 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Lisää joukkoon huuhdellut, paloitellut lehtikaalin lehdet ja paista vielä viitisentoista minuuttia, kunnes bataatit ovat pehmeitä. Vahdi, etteivät kaalinlehdet käristy liikaa.

Valuta ja huuhtele kikherneet, laita uunivuokaan ja sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Paahda uunissa n. 15 minuuttia.

Valmista marinoitu punasipuli: kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljyn, viinietikan, suolan, pippurin ja sokerin kanssa. Kypsennä mikrossa 45 sekuntia, sekoita ja anna jäähtyä.

Valmista kastike sekoittamalla tahini ja yhden (veri)appelsiini mehu. Yhdistä kaikki hieman jäähtyneet ainekset salaatiksi ja paloittele toinen appelsiini salaatin joukkoon.

Advertisements

Vegaaninen pinaatti-linssicurry

Intialaisessa ravintolassa himoitsen aina palak paneeria – kotijuustoa tuhdissa pinaattikastikkeessa. Alkuperäistä versiota en ole koskaan kotona kokeillut itse valmistaa, mutta olen kehitellyt samantyyppisen, kevyemmän vegaaniversion.

Alunperin olen tehnyt curryn tofun kanssa, mutta viimevuotisen imetysdieetin takia en voinut syödä soijaa. Tofun sijasta käytin siis linssejä, ja pidän currystä oikeastaan enemmän linssien kera. Tämä superhelppo ruoka tähdittää illallispöytäämme vähintään kerran kuukaudessa – ja maistuu erinomaisesti koko perheelle, kunhan muistaa jättää tulisimmat chilit aikuisten lautasille. Usein lisään intialaisiksi mieltämiäni mausteita, kuten inkivääriä, valkosipulia, neilikkaa, juustokuminaa, chiliä, curryä ja kurkumaa melko lailla summamutikassa, joten curry maistuu joka kerta hieman erilaiselta. Suosittelenkin siis maistelemaan ja lisäilemään niitä oman makumieltymyksesi mukaan.

Parasta tässä(kin) ruoassa on se, että aineksia voi aina pitää kotona saatavilla. Kastike syntyy riisin kiehuessa, joten tämän ruoan valmistukseen menee korkeintaan puoli tuntia.

Pinaatti-linssicurry neljälle

öljyä paistamiseen

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä murskattuna tai 1 tl valkosipulitahnaa

kuivattua tai tuoretta inkivääriä, juustokuminaa, chiliä, kanelia, neilikkaa, curryä ja kurkumaa oman maun mukaan

1 tlk kookosmaitoa

400g pakastepinaattia

1,5 dl punaisia linssejä

suolaa

tarvittaessa hieman vettä

(tuoretta korianteria ja chiliä koristeeksi)

Lisäksi: keitettyä riisiä tai naan-leipää

Kuumenna öljy pannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä ja mausteita pannulla muutama minuutti. Lisää kookosmaito ja pinaatti. Kuumenna, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää linssit ja keitä hiljalleen n. 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää hieman vettä, jos kastikkeesta tulee liian paksua. Mausta suolalla. Tarjoile riisin tai naan-leivän kanssa.

Vegaaninen Härkis-lasagne

Lasagne, kotitekoinen sellainen, on ollut lempiruokalistallani jo vuosikausia. Kuka nyt ei pitäisi tästä pastan, tomaatti- ja juustokastikkeen lohduttavasta liitosta? Luonnollisesti kotiruoka me vegaaniuduttua myös lasagnesta täytyi saada vegeversio.

Kaikki tähän asti kokeilemani vegaanijuustot ovat olleet suuria pettymyksiä – kuumennettuina ne aiheuttavat minulle jopa pahoinvointia. Niinpä kehittelin juustottoman juustokastikkeen, jonka salaisuus piilee oluthiivahiutaleissa ja kala namak-suolassa. Nämä yhdessä antavat kastikkeelle erehdyttävästi juustoa muistuttavan aromin. Plussana juustottomassa kastikkeessa on sen keveys verrattuna alkuperäiseen – tätä herkkua voi santsata hyvilla mielin!

Tässä ruokalajissa on oma hommansa, mutta mielestäni se on vaivan arvoinen. Lasagnea on helppo tehdä kerralla iso satsi ja se vain paranee, jos saa muhia jääkaapissa seuraavaan päivään. Teen lasagnesta eri versioita kaappien sisällön mukaan. Tomaattikastikkeeseen lisään proteiiniksi joko punaisia linssejä, soijarouhetta tai uusimpana tulokkaana Härkistä. Suhtauduin Härkikseen aluksi epäilevästi, mutta lasagnessa se toimii erinomaisesti. Kunpa vain saisin sitä ostettua täältä Tallinnasta, nyt tämä on Suomi-lomien jälkeistä spesiaaliherkkua.

Vegaaninen Härkis-lasagne neljälle

Tomaattikastike

Oliiviöljyä

1 sipuli

1 tl valkosipulimurskaa

2 tlk tomaattimurskaa

3 rkl tomaattipyrettä

1 kasvis- tai yrttiliemikuutio

Suolaa, mustapippuria, sokeria, tuoreita tai kuivattuja yrttejä

1 pkt Härkistä

“Juusto”kastike

6 dl makeuttamatonta soija-, manteli- tai kauramaitoa

3 rkl vehnäjauhoja

2 rkl oluthiivahiutaleita

0.5 tl kala namak-suolaa

0.5 tl muskottipähkinää

Suolaa

Lisäksi

9 lasagnelevyä (kolmeen kerrokseen)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja silppua sipuli, murskaa valkosipulinkynnet tai käytä valmista murskaa (maailman kätevin keksintö!). Kuullota sipuleita pannulla öljyssä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska, – pyre ja mausteet, anna porista hetki. Lisää Härkis ja jätä miedolle lämmöllä. Tarkista maku.

Kuumenna kattilassa 5 dl maitoa kiehuvaksi. Sekoita vehnäjauhot jäljelle jääneeseen 1 dl maitoa ja lisää hitaasti koko ajan vatkaten kiehuvaan maitoon. Anna kiehua sekoittaen pari minuuttia, kunnes kastike sakenee. Lisää mausteet ja tarkista maku.

Lado lasagne vuokaan – ensin ohut kerros tomaattikastiketta, sitten pastalevyt, taas tomaattikastiketta, sitten hieman juustokastiketta, pastalevyjä, tomaattikastiketta, juustokastiketta jne. Päällimmäisten lasagnelevyjen päälle tulee vain juustokastiketta, varmista että sitä jää riittävästi peittämään levyt kunnolla. Paista uunissa n. 50 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Nauti raikkaan salaatin ja hyvän seuran kanssa.

Vegaaninen kukkakaali-perunasosekeitto

En ole sosekeittojen – tai keittojen ylipäänsä, ystävä. Miellän keitot jotenkin laimeiksi, tylsiksi ruoiksi. Silti teen keittoja aina silloin tällöin, kun en muutakaan keksi tai mieheni toiveesta, hän kun oikeasti pitää niistä.

Sain 30-vuotislahjaksi Vitamixin, kaikkien blendereiden blenderin, jota taloudessamme Masiinaksikin kutsutaan. Sen ansiosta erityisesti sosekeittojen suosio ruokarotaatiossamme on noussut. Ovathan ne huippuhelppoja, lapsillekin maistuvia ja smoothien lailla sosekeittoihin voi upottaa ties mitä ravitsevaa. Ja pääsee ihailemaan Masiinan työtä.

Tämän myyntipuheen myötä jaan teille kukkakaali-perunasosekeiton reseptin. Keiton ainekset voi (lähestulkoon) laskea yhden käden sormilla ja ne voi pilkkoa kattilaan vaikka edellisenä iltana ja keittää ja soseuttaa vasta seuraavana. Hävikkiä syntyy todella vähän, jos heität pataan kukkakaalit lehtineen ja perunat kuorineen, hyvin pestyinä tietysti. Proteiinia keittoon tuo purkillinen valkopapuja ja päälle ripoteltavat siemenet. Jos et omista blendereiden blenderiä, ei haittaa, soseuttaminen onnistuu vähemmän tehokkaallakin laitteella. Muista tarkistaa laitteen kuumankestävyys ennen kuin käsittelet kiehuvaa keittoa (terveisin yhden muovisen sauvasekoittimen tuhonnut).

Kukkakaali-perunasosekeitto neljälle

5 pientä perunaa

1 pienehkö kukkakaali

1 sipuli

1-1.5dl vettä

1prk valkoisia papuja

1prk kaura- tai soijakermaa

Tuoretta tai kuivattua timjamia, suolaa, mustapippuria

Keiton viimeistelyyn: oliiviöljyä, siemeniä

Pese perunat ja kukkakaali huolellisesti ja paloittele ne. Kuori ja paloittele sipuli. Laita vihannekset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että noin puolet vihanneksista peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla 15-20 minuuttia kunnes vihannekset ovat kypsiä. Lisää pavut, timjami, suola ja pippuri sekä kaurakerma ja soseuta tasaiseksi (lisää vettä jos keitosta tulee liian paksua). Viimeistele siemenillä ja oliiviöljyllä ja tarjoile tuoreen leivän kanssa.

Vegaaninen kurpitsa-appelsiinirisotto

Yksi niin kutsutuista bravuureistani on risotto. Opettelin muutama vuosi sitten tekemään oikeaa risottoa (sen suomalaisen ysäriklassikon sijaan) ja siitä onkin tullut arki-iltojemme vakiokamaa. Okei, se ehkä vaatii läsnäoloa ja hieman rakkautta, mutta vaikeaa risoton tekeminen ei ole. Kun sen on muutaman kerran tehnyt, ei reseptiäkään enää tarvitse tiirailla. Parasta risotossa on sen monipuolisuus – raaka-aineeksi käy mikä vaan vihannes tai miksei hedelmäkin, kuten tässä appelsiinilla raikastetussa kurpitsarisotossani. Kunhan kaapista löytyy risottoriisiä, kasvisliemikuutio ja sipulia, on vain mielikuvitus rajana.

Kotiruokamme vegaaniuduttua viime vuoden vegaanihaasteen ansioista, piti klassisesta risotostakin kehitellä vegaaninen versio. Ja voin sanoa, etten ole kaivannut voita tai parmesaania. Kuten monen muunkin ruoan kohdalla olen todennut, on tämäkin ruokalaji jopa helpompaa toteuttaa ilman eläinperäisiä raaka-aineita ja maku on silti edelleen oikein kohdillaan. Kaikki raaka-aineet on helppo pitää aina saatavilla ja risotto onkin mainio “jääkaapissa on vain valo”-päivän ruoka. Risotto vaatii tosin hieman malttia – sen pitää antaa porista melko miedolla lämmöllä välillä hämmentäen ja kasvisliemen täytyy antaa imeytyä ennen seuraavan satsin lisäämistä. Aikaa risoton tekemiseen on hyvä varata 45 minuuttia ja se on parasta samantien nautittuna.

Aurinkoinen kurpitsarisotto neljälle

Uunissa paahdetut kurpitsat

puolikas myskikurpitsa

öljyä

mausteita oman maun mukaan (esim. savupaprikajauhe, timjami, valkosipuli, suola, pippuri)

Risotto

loraus oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

4 dl risottoriisiä

0,5 dl valkoviiniä tai loraus valkoviinietikkaa

1 kasvisliemikuutio

n. 1 litra vettä

1 appelsiinin kuori raastettuna ja hedelmäliha paloiteltuna

0,5 dl oluthiivahiutaleita

suolaa, mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori kurpitsa ja leikkaa suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Huuhtele kurpitsan siemenet. Sekoita kurpitsakuutioiden joukkoon öljy ja mausteet ja paahda uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes kuutiot ovat kypsiä. Lisää siemeniin hieman öljyä ja suolaa ja paahda uunissa 5-10 minuuttia, kunnes ne saavat hieman väriä.

Valmista kasvisliemi keittämällä litra vettä ja lisäämällä joukkoon kasvisliemikuutio. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja kuullotta sipulia siinä muutama minuutti. Lisää pannulle riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada pannulle viini / viinietikka ja sekoita kunnes se on imeytynyt. Lisää pari desiä kasvilientä, appelsiinin kuoriraaste ja hedelmäliha pannulle ja jatka kypsennystä keskilämmöllä välillä sekoittaen. Lisää lientä desi pari kerrallaan aina kun edellinen satsi on imeytynyt riisiin. Muista hämmentää säännöllisesti! Maista välillä ja testaa riisin kypsyys – sen tulisi olla kypsää, mutta kuitenkin edelleen pureksittavaa (tosin itse olen enemmän riisipuuron kuin al denten ystävä). Kun risotto on kypsää, sekoita joukkoon oluthiivahiutaleet tuomaan juustoista makua. Tarkista kaipaako risotto vielä suolaa tai pippuria. Tarjoile paahdettujen kurpitsapalojen ja -siementen kanssa.

Vegaaninen kookos-raparperipiirakka

Raparperi on itselleni yksi kesän merkeistä mansikoiden ohella. En oikeastaan kaipaa sitä muina vuodenaikoina, mutta kun raparperin supermarketin hyllystä tai torilta bongaan, lähtee se takuuvarmasti mukaan. Parasta raparperista on tietysti piirakka ja tällä kertaa kehittelin siitä tällaisen vegaanisen kookoksisen version. Kookos ja raparperi ovat oiva makupari!

Vaikka varsinainen raparperisesonki taisi mennä jo, uskoisin sitä vielä kaupan hyllyltä löytyvän. Jos ei, niin tämä piirakka sopii varmasti myös mustikoiden ja puolukoiden pohjaksi.

Even though rhubarb season is coming to its end for this summer, I’ll share my yummy vegan coconut rhubarb pie recipe. I’m sure it’ll also work well with blueberries or lingonberries.

1 piirakkavuoallinen / 1 round pie form

2dl kookosjauhoja / coconut flour

2dl vehnäjauhoja / wheat flour

2,5tl leivinjauhetta / tsp baking powder

1,5dl sokeria / sugar

1dl kookosöljyä sulatettuna / melted coconut oil

2,25dl kasvimaitoa / veggie milk (soy, almond, oat..)

250g raparperia pieninä paloina / rhubarb in small pieces

Päälle: kookossokeria ja -hiutaleita / on top coconut sugar and flakes

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon öljy ja kasvimaito. Sekoita tasaiseksi ja painele piirakkavuokaan. Asettele päälle raparperin palaset, viimeistele kookossokerilla ja -hiutaleilla. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Nauti jäähtyneenä vaikkapa vegaanisen vaniljajätskin kanssa.

Mix dry ingredients together, add oil and milk and mix until even. Spread on a pie form, place rhubarb pieces on top and drizzle with coconut sugar and flakes. Bake in 200 degrees for about 30 minutes. Let it cool down and enjoy with vegan vanilla ice cream.

Vegaanibrowniet

Vauvajuttujen väliin mahtuu aina yksi resepti, eikö niin?

Brownieresepti taitaa tästä(kin) blogista jo löytyä, mutta laitetaan nyt jakoon toinenkin. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole mikään terveysversio vaan ehtaa sokerihuttua.

Imetys on tuonut tullessaan suklaanhimon – en yleensä haaveile suklaalevyllisistä vaikka en niistä toki kieltäydykään. Olen kuitenkin ehdottomasti maitosuklaaihminen, enkä ole toistaiseksi löytänyt Fazerille pärjäävää vegaanista suklaata. Vegaanihaasteen jälkeen olenkin alkanut pahasti lipsumaan tässä herkkuosastossa, mutta nyt haluan parantaa tapani. Lisäksi haluan kokeilla, jos vauva voisi paremmin, jos jättäisin lehmänmaidon rippeetkin pois. Mikä siis avuksi (maito)suklaahimoon?

Olen jo pitkän aikaa säilönyt säilykekikherneiden liemet jääkaappiin tarkoituksenani kokeilla tätä aquafabaksikin kutsuttua ihmelientä kokkailuissani. Kerta toisensa jälkeen olen kuitenkin joutunut heittämään liemen viemäriin, kun en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt törmäsin reseptiin, jossa aquafabaa käytettiin brownietaikinaan ja päätin kokeilla moisesta oman version. Siitä tulikin niin onnistunut, että jaan sen nyt teidän iloksenne. Tätä herkkua syön kyllä mielelläni Fazerin sinisen sijaan!

I created this brownie recipe to help in my chocolate craving that seemed to have significantly increased during breastfeeding. I’m not a fan of dark chocolate and vegan milk chocolate I’ve tasted just does not compare to Fazer. But with these brownies I would gladly replace any milk chocolate.

Vegaaniset browniet / Vegan brownies

6 annosta / portions

1 dl kikherne- tai papupurkin lientä / aquafaba

0,5 dl kookosöljyä sulatettuna / melted coconut oil

1 espresso (tai 3rkl vahvaa kahvia) / espresso

0,5 dl kookossiirappia / coconut syrup

1 dl kookossokeria / coconut sugar

0,5 dl kaakaojauhetta / cocoa powder

1,75 dl vehnäjauhoja / wheat flour

0,5 dl murskattuja saksanpähkinöitä / crushed walnuts

100 g vegaanista tummaa (minttu)suklaata rouhittuna / vegan dark (mint) chocolate crushed

Vatkaa aquafaba löysäksi vaahdoksi. Sekoita öljy, kahvi, siirappi ja sokeri keskenään, sekoita varovasti vaahdon joukkoon. Lisää jauhot, pähkinät ja suklaarouhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. / Whip aquafaba slightly. Mix in a separate bowl oil, coffee, syrup and sugar, add to the foam. Add flours, cocoa, nuts and chocolate and mix carefully. Pour into a baking form covered with baking sheet, bake in 200 degrees for 20 min.

Terveelliset, vegaaniset mokkapalat

Vegaanihaasteen lisäksi myös mokkapala sai ainakin mun medialähteissä kummallisen paljon huomiota tammikuussa. Ja mikäs siinä, mokkapalahan on kaikkien ysärilasten ikisuosikki. Olen aikoinaan itsekin leiponut niitä peltikaupalla ja syönyt helposti saman verran. Muistaakseni jossain vaiheessa isäni pyysi minua leipomaan joskus jotain muutakin kuin tuota suklaista herkkua – oli ilmeisesti saanut yliannostuksen tai huolissaan vyötäröstään.

No nyt minä olen se aikuinen, joka on huolissaan liiasta herkuttelusta, eikä mokkapaloja mielestäni voi syödä vain yhtä, vaan niitä täytyy saada vähintäänkin neljä. Joten päätin yrittää tehdä klassikosta hieman terveellisemmän version. Ja vegaanihaasteen merkeissä toki myös vegaanisen. Lopputulos oli sen verran onnistunut, että päätin jakaa reseptin. Toisin kuin originaaliversiossa, tässä reseptissä kuorrutus tehdään ensin, koska sen jähmettyy hitaammin. Ihan esikuvansa vertaiseksi mättöherkuksi tätä ei ehkä tunnistanut, lähinnä kuorrutuksen vuoksi. Mutta hyvää oli, ja erityisen hyvää vasta seuraavana päivänä. Hassu juttu muuten – tätä kun olisi hyvällä omalla tunnolla voinut ottaa sen kolmannenkin palan, niin huomasin että makeanhimo olikin jo tyydytetty, nämä kun ovat niin täyttä tavaraa!

Terveelliset, vegaaniset mokkapalat

Healthy, vegan coffee brownies

1 pieni vuoallinen / 1 small oven tray

  • 0,5 dl vahvaa kahvia / 0,5 dl strong coffee
  • yhden kookosmaitotölkin valkoinen osa (laita tölkki yöksi jääkaappiin, kaavi kiinteä osa mokkapaloja varten ja säästä loput muuhun) / white part of one jar of coconut milk (to separate place in the fridge overnight)
  • 5 tuoretta, kivetöntä taatelia /  5 fresh, pitted dates
  • 2 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta / 2 tbsp cocoa powder

Sulata kookosmaitoa hieman mikrossa. Lisää kulhoon taatelit, kahvi ja kaakaojauhe. Sekoita blenderissä tasaiseksi ja anna jähmettyä välillä sekoittaen tunnin pari jääkaapissa.

Melt the coconut milk slightly in the microwave oven. Add dates, coffee and cocoa powder, blend in a blender until smooth. Let the topping firm in the fridge for few hours, mixing once and a while.

  • 1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja / 1,5 dl full corn wheat flour
  • 1 dl mantelijauhoja / 1 dl almond flour
  • 0,5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta / 0,5 dl cocoa powder
  • 2 tl leivinjauhetta / 2 tsp baking powder
  • ripaus suolaa / pinch of salt
  • 6 tuoretta, kivetöntä taatelia / 6 fresh pitted dates
  • 50 g vegaanista margariinia / 50g vegan margarine
  • 1,5 dl vahvaa kahvia / 1,5 dl strong coffee
  • Koristeeksi kookoshiutaleita / coconut flakes for decoration

Yhdistä kuivat aineet. Sulata margariini, lisää joukkoon taatelit ja kahvi, sekoita blenderillä tasaiseksi. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Levitä leivinpaperilla vuoratun pienen vuoan pohjalle, paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Kun kuorrute on jähmettynyt tarpeeksi, levitä se pohjan päälle, ripottele koristeeksi kookoshiutaleet ja jätä vielä hetkeksi kylmään jähmettymään. Nauti!

Mix dry ingredients together. Melt the margarine, add dates and coffee and blend with blender until smooth. Mix all ingredients into smooth dough. Pour dough on a baking tray lined with baking paper, bake in 200 degrees for 15 minutes. Let it cool. Once the topping is firm enough, pour it over the cake, sprinkle coconut flakes on top and place in the fridge for a little bit longer. Enjoy!

20180129_145817263920466.jpg

Vegaaniset pinaattivohvelit

Tänä syksynä minun on tehnyt erityisesti mieli pinaattia. Olen oikeastaan aina ollut pinaattifani: pinaattikeitolla, -letuilla ja palak paneerilla on erityinen paikka sydämessäni. Mutta kenties syksyn pinaattihimo on selitettävissä sillä, että kroppani tarvitsee rautaa lihansyönnin loputtua. 

Kokeilin muutama viikko sitten “uutta” villitystä, kikhernejauhoja, joista saa suht helposti lettuja ilman kananmunaa. Pidän kikherneistä, mutta valitettavasti jauho on aivan kamalan makuista ja pienikin määrä saattaa pilaa ruoan maun, ainakin omasta mielestäni. Joten kokonaan kikhernejauhoista tehdyt pinaattiletut nieleskeltiin naama irvessä. Sittemmin olen käyttänyt jauhoja muutaman kerran muiden jauhojen ohella, mutta maistan siltikin hyvin helposti sen karvaan maun.

Eilen päätin antaa kikherne- eli gram-jauhoille vielä yhden mahdollisuuden, pinaattivohveleiden osana. Ja ilokseni huomasin vihdoin onnistuneeni, pinaattivohveleista tuli täydellisyyttä hipovia, kikhernejauhot upposivat sekaan huomaamattomasti. Jopa koostumus, joka kokeiluissani usein kärsii, on erinomainen – vohvelit ovat rapeita ja pysyvät hyvin kasassa.

Tässäpä siis vegaanisten pinaattivohveleiden ohje, lisukkeena tarjosin eilen ei-niin-vegaanista sienisalaattia. Valmistaminen on hyvin helppoa, mutta aikaa kannattaa varata 45 minuuttia, ellet sitten omista useampaa vohvelirautaa.

6-7 vohvelia / 6-7 waffles

  • 150g pakastepinaattia sulatettuna / 150g frozen spinach, melted
  • 4,5dl kauramaitoa / 4,5dl oat milk
  • 2dl kaurahiutaleita / 2dl oat flakes
  • 2dl täysjyvävehnäjauhoja / 2dl full corn wheat flour
  • 1dl kikhernejauhoja / 1dl chickpea flour
  • 2tl leivinjauhetta / 2dl baking powder
  • 1rkl öljyä / 1 tbsp oil
  • ripaus suolaa ja muskottipähkinää / pinch of salt and nutmeg

Mittaa kaikki ainekset yhteen kulhoon, sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna turvota kymmenisen minuuttia. Paista kuumalla vohveliraudalla muutama minuutti, kunnes vohveli on kypsä. Tarjoa haluamasi täytteen kanssa. // Put all ingredients in one bowl, blend smooth with a blender. Let the dough rest for about 10 min, fry with hot waffle iron for couple of minutes until the waffle is done. Enjoy with a topping of your choice.

Nämä ovat muuten tuhtia tavaraa, kaksi vohvelia riitti täyttämään vatsan ääriään myöten. Onneksi vohveleita voi syödä vielä seuraavanakin päivänä.

PS. Kuka putsaisi vohveliraudan?

Above is my new masterpiece (it’s good to praise yourself sometimes, isn’t it?) recipe for salty spinach waffles. They are delicious, healthy, easy, and hey, they are even vegan! So if you’ve got the good old waffle iron gathering dust somewhere in the back of your cupboards, here’s your dinner today.

PS. Shall I remind you why you never use that thing? It is so annoying to clean….

Pala virolaista ruokakulttuuria

Osallistuimme ystäväni kanssa eilen Viron ruokamuseon ja Viro-instituutin järjestämään ruoka-aiheiseen iltamaan. Tarkemmin ottaen illan teemana oli vürtsikilu eli pikkelöity kilohaili. Alunperin luulin ystäväni hinkua osallistua tapahtumaan vitsiksi; vaikka olenkin ruoan ystävä, ei pikkelöity kala saanut vettä herahtamaan kielelleni. Mutta ihan tosissaan tämä liettualais-puolalais-saksalainen ystäväni oli, pikkelöity kala on hänen herkkuaan. Päätin siis heittää ennakkoluulot romukoppaan ja lähteä hänen mukaansa.

Iltama järjestettiin Viron ruokamuseon tiloissa, upeassa vanhassa varastorakennuksessa lentokentän lähellä. Museo pettymyksekseni käsitti vain yhden, tällä hetkellä kilohailista kertovan “näyttelyn” eikä sinällään tosiaankaan ole matkan arvoinen. Hieman yllättäen paikalle oli meidän lisäksemme löytänyt noin kymmenen muutakin ihmistä, suurin osa heistä ulkomaalaisia, joille tapahtuma oli suunnatukin. 

Saavuin tapahtumaan tyhjin vastoin ja olinkin todella iloinen nähdessäni pöytään katetun upean juustotarjottimen sekä kantarelli- ja omenapiirakat. Vatsat täytettyämme ja hetken muiden osallistujien kanssa seurusteltuamme, alkoi illan varsinainen show, eli sen kilohailin marinointi. Saimme jokainen tehtäväksemme murskata erilaisia mausteita, mm. sinapinsiemeniä, korianteria, neilikkaa, kanelia, kardemummaa… Huumaava jouluinen tuoksu valtasi huoneen. Tämän jälkeen mausteet sekoitettiin yhteen merisuolan kanssa ja meille kaikille jaettiin pienet muovirasiat, joihin pinota kokonaisia, raakoja kaloja tarkkaan määritellyllä tavalla vuorotellen mausteseoksen kanssa. Rasiat täytettyämme saimme käskyn pitää kalat kylmässä vähintään seuraavaan iltaan asti, jolloin herkku olisi valmista syötäväksi. 

Täytyy sanoa, että vaikka tapahtuma toi mukavaa virkistystä arki-iltaan, en rehellisesti sanottuna ole ollenkaan varma, että kykenen maistamaan tuotostani. Sen verran ällöltä ajatus omissa nesteissään marinoidusta raa’asta kalasta haiskahtaa. Ehkä jos kypsentäisin kalat pannulla… Ravintolassa kiluleipä on kyllä näyttänyt kohtuullisen herkulliselta, mutta asia on eri kun olet itse valmistanut ruoan. Sama kävi aikoinaan maksalaatikon kanssa, en pysynyt maistamaan itse valmistamaani laatikkoa ollenkaan. Olen varmaan tulossa vanhaksi, kun minusta on tullut näin varovainen. 😅 Nähtäväksi siis jää kenen mahaan tämä herkku päätyy, myöskään mieheni ei hyppinyt ilosta tuliaisen nähdessään.

Mitäs paikallisia herkkuja muut ulkosuomalaiset ovat päässeet valmistamaan?

Yesterday I participated in an Estonian cooking event with a friend of mine. The topic of the event was traditional pickled fish, and honestly I was not too excited, but my friend’s excitement convinced me to join.

The event was actually really nice – we got some child-free time and met some other expats. The food we were served was actually not pickled fish, but a gorgeous cheese plate and some mushroom and apple pies. With full stomach I was a little bit more open to the idea of pickling fish, and so we got to get our hands dirty. Everyone was preparing their own little box of pickled fish Estonian style. Lovely, christmassy aroma of the spices filled the room, and stacking fish neatly in a very specified way in the box was actually pretty therapeutic. But then the reality hit back – tomorrow I was supposed to taste this stuff. Straight from the box, raw. Somehow the idea of fish pickled in its own juices does not exactly tempt my tastebuds. In a restaurant this dish does actually look edible, but it’s different when you’ve prepared it from scratch and before laying the fish on you bread you’re supposed to remove its head and intestines… So we’ll see if I manage to taste my creation, or perhaps I’ll use it in cooking. Anyhow, the evening was fun, and I look forward to the other events the Estonian Institute will organise. 😊

What kind of local delicacies have you prepared when living abroad?