Erään expatin virolainen ruokakori

Ulkosuomalaisten blogit-ryhmän haasteen innoittamana avaan teille tänään erään maanantaisen kauppakassin sisällön.

Tänään kassista löytyikin oikea lottovoitto blogipostausta ajatellen, nimittäin melkein viikon ruokaostokset. Yleensä pyrinkin kyllä käymään kaupassa (tai tilaamaan Prismasta) kerran viikossa isosti ja sitten hakemassa vain jotain pienempää, esim. lisää hedelmiä tai tuoretta leipää. Koen, että käytän silloin ruokaostoksiin sekä vähemmän aikaa että vähemmän rahaa. Mitään faktatietoa minulla ei tästä tosin ole. Tunnen myös suurta tyydytystä, jos saan lähes koko viikon ostokset tehtyä yhdellä kertaa.

Ruokakoristani löytyi tällä kertaa paljon vihanneksia ja hedelmiä, säilykkeitä, tofua, linssejä, Leeville soijajogurttia, Wolfille kefiriä, mehua, puurohiutaleita, muroja, vauvanruokaa, tortilla-aineksia ja oliiviöljyä. Kallein satsaus tällä kertaa oli tuo öljypullo. Kaappini eivät ole koskaan tyhjiä, vaan kuivakaapit ja pakastin on varustettu perusteellisesti peruskamoilla, kuten pastalla, riisillä, erilaisilla jauhoilla, säilykkeillä, kasvimaidoilla, mehulla, marjoilla ja pakastevihanneksilla. Täydennän näitä aina tarpeen mukaan. Tällä kertaa kaapit olivat melko täynnä, joten ostin lähinnä tuoretavaraa. Lasku pysyi kohtuullisena myös siksi, ettei vaipoille tai maidolle ollut tarvetta – nämä ovat varmaan kaksi suurinta menoerää kauppalaskussamme, tosin vaippalasku on pienentynyt Leevin oppiessa päiväkuivaksi ja Niilon käyttäessä suurimmaksi osaksi kestovaippoja.

Yleensä teen isommat ostokset joko Rimissä tai Prismassa. Spesiaalituotteita, kuten kookosjogurttia ja mantelimaitoa ostan lisäksi Selveristä ja Solaris-kauppakeskuksen ruokakaupasta. Ehkä eniten, verrattuna Suomen jättimarketteihin, ärsyttää että tarvitsemiani tuotteita täytyy juosta hakemassa ympäri kaupunkia ja ne ovat usein loppu. Tosin eipä jätti-Cittarissakaan ollut viimeksi mitään kookospohjaista jogurttia soijan ja kauran vallatessa hyllyt (normaalisti ilahtuisin valikoimasta kovasti, mutta soija ja kaura ovat edelleen imetysdieetin vuoksi poissa pelistä).

On vaikea verrata mikä ruokaostostottumuksissani on muuttunut ulkomaille muuton vuoksi, ja mikä muiden elämäntilanteen muutosten takia. Suomessa olen viimeksi elänyt sinkkuna sekasyöjätarjoilijana (lue: söin töissä), kun taas nyt olen kahden lapsen kotivegaaniäiti. Aiemmin kaipasin Suomen valtavia maitotuote- ja karkkivalikoimia, mutta pärjään nykyään mainiosti ilman. Jokainen maa missä olen ulkomaille muuton jälkeen asunut, on toki vaikuttanut ruokakorin sisältöön, koska eri maissa on eri asioita tarjolla. Suurin muutos on kuitenkin ollut se, että en ole vuoteen ostanut kotiin lähes mitään eläinperäistä, Wolfin aamujogurttia ja pizzajuustoja lukuunottamatta. Vielä viime vuonna ostin käsittämättömän määrän juustoja ja munia ja Ugandassa asuessa söimme liharuokaa lähes joka päivä. Puolan ajoilta muistan, kuinka hukassa olin täkäläisten maitotuotteiden kanssa yrittäessäni löytää rahkaa ja ruokakermaa. Mutta en oikeastaan muista tarkalleen mitkä olivat sen aikaiset luottoarkiruokani.

Eräs asia, jonka olen huomannut, on se, että täällä Virossa tulee ostettua hyvin sekalaisten merkkien tuotteita – on paikallista, suomalaista, ruotsalaista, italialaista… Suomessa ostaisin varmaan pelkkää Pirkkaa. Itseä jollain lailla ärsyttää tämä, ehkä purkit ja pakkaukset eivät erilaisuudessaan miellytä esteettistä silmääni.

Tällä hetkellä arkiruokina pyörii aika paljon samoja, johtuen omasta väsymyksestäni ja Niilon allergioista. Soija- ja kauratuotteet ovat jääneet lähes kokonaan ja syömme paljon papuja, linssejä ja kikherneitä. Sen minkä maksan enemmän mantelimaidosta kauramaidon sijaan, säästän uskoakseni ruoka-aineissa – pavut ovat edullisempia kuin tofu tai nyhtökaura. Luottoruokia ovat mm. pinaattilinssikastike riisin kanssa, sosekeitot, tortillat ja tacot, salaatit, pastat ja lasagne. Tällä viikolla listalla ovat ainakin tortillat (Suomesta tuodulla Härkiksellä), juuressosekeitto, chili sin carne ja pasta kaappiin jääneistä aineksista.

En oikein osaa verrata ruokaan menevää rahamäärää Suomeen, mutta melko kallista täällä mielestäni on. Useat tuotteet, joita päivittäin käytämme, kuten kasvimaidot ja -jogurtit, ovat täällä hieman kalliimpia kuin Suomessa. Onneksi maidot ovat nykyään aika usein tarjouksessa, vegebuumi jyllää täälläkin. Myös ihan perusjuttuja, kuten hedelmiä, vihanneksia ja kuivatarvikkeita vertaillessa tuntuu usein, että täällä on kalliimpaa kuin esimerkiksi Saksassa. Joka on aivan hullua, kun miettii virolaisen ja vaikkapa eteläsaksalaisen palkkoja. Rahtaankin aina täyslastillisen ruokatuliaisia sekä Suomesta että Saksasta.

Tämänkertainen kauppalasku oli ~55 euroa, joka kuulosti mielestäni aika isolta, kun ottaa huomioon, että suuri osa ostoksista oli suht edullisia kasviksia ja hedelmiä. Katson aina kilohintaa, enkä osta yleensä yli 3 euron kilohintaisia hevi-tuotteita yrttejä lukuunottamatta. Luomuheviä ostan harvoin – sitä on heikosti saatavilla, hinnat huikeita ja pakkaukset kolminkertaista muovia. Myös kuivatavaroissa vertailen hintoja parhaani mukaan, mutta yritän antaa painoarvoa myös pakkaukselle ja luomulle. Valmiit vauvanruoat kasvattavat laskua niin nopeasti, että vaikka voisinkin syöttää Niiloa pelkästään kaupan sapuskoilla, ei taitaisi rahapussi kestää (vauvanruoat on yksi asia, jonka Saksasta saa kolmanneksen sillä hinnalla mitä täältä).

Jos muidenkin ulkosuomalaisten ruokakorit kiinnostavat, pääset lukemaan niistä näistä linkeistä:

H niinkuin Hausfrau

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

Life in English

Vihreän saaren emäntä

Suomalainen im Allgäu

There was a blog post challenge in one of my Facebook expat groups – to tell about your grocery basket abroad.

I started thinking what has changed in my grocery shopping habits since I moved away from Finland. More than moving abroad I think my habits have been changed by other changes in my life. When I last lived in Finland I was single living alone working in restaurant – which means I mostly ate at work or at my parents. Usually I went grocery shopping on Sundays when I had hangover, and bought bunch of unhealthy crap.

Now I am stay-at-home mom of two, who has recently cut almost all animal products from my diet. So the biggest change is obviously there. I cook more, bigger and, I would like to think, healthier. And the ingredients have changed completely, which keeps cooking interesting.

Every country where I have lived has of course had its effect on what I buy. I buy what is available with reasonable price. For example in Uganda proper cheese was difficult to find and the fruits and veggies were different from what we have here. In Poland, when I first lived outside Finland, I was quite lost and annoyed when the milk product selection wasn’t at all what I was used to.

Nowadays the most expensive food stuff I buy is probably almond milk, almond butter and all kinds of special flours, like chickpea, coconut and buckwheat flour. But I think that compared to my previous meat, egg and cheese heavy diet, I don’t spent much more.

What I’m wondering here in Estonia is how expensive it sometimes is. How can average Estonian afford anything more special when prices are higher than in Finland? And for example ready baby food is ridiculously expensive – sometimes three times more than in Germany where people earn three times more…. So I keep dragging half a suitcase of food from Finland and Germany whenever possible.

Advertisements

Vegaani Tallinna

Kuten tiedätte, olen intohimoinen ravintolapalveluiden kuluttaja. Viime aikoina olen keskittynyt tutkimaan erityisesti vegaania ravintolatarjontaa täällä Tallinnassa ja se onkin ilahduttavan laaja. Vegetrendi on iskenyt tänne täydellä voimalla – ainakin mitä tulee ulkona syömiseen. Valitettavasti supermarkettien valikoima laahaa perässä, hitaasti mutta varmasti.

Listaanpa tähän siis vinkkini vegaaniruoasta kiinnostuneelle Tallinnan-matkaajalle. Ja vinkatkaa te minulle takaisin, jos (kun) listalta vielä puuttuu helmiä. Ja vaikka et pääsisikään mihinkään listan paikoista, on useimmissa (hyvissä) ravintoloissa tarjolla jotakin vegaanille sopivaa.

Edit: Halusin tähän vielä lisätä, että vaikka varsinkin Tallinna on vegaaniystävällinen, käsite ‘vegaani’ tarkoittaa ilmeisesti viroksi sekä vegaania että kasvissyöjää. Joten vaikka listassa mainittaisiin (V), kannattaa vielä varmistaa, ettei se sisällä maitotuotteita. Olen nyt useamman kerran törmännyt esimerkiksi “vegaaniseen” vuohenjuustosalaattiin.

Hyväksi todettuja vegaanista ruokaa tarjoavia ruokapaikkoja

Tokumaru

Ikisuosikkini Tokumaru, josta olen jo kirjoittanut oman postauksenkin, tarjoilee todennäköisesti Euroopan parasta vegaanisushia. Myös muutama muu annos löytyy vegaanisena, mm. tofu-don on taivaallinen. Tokumarun varsinainen ravintola löytyy Solaris-kauppakeskuksesta, ja on viihtyisä ainakin lounastamiseen. Heillä on myös useampi take-away-piste ympäri keskustaa.

NOP

Vanhassa puutalossa Kadriorgin ihanassa naapuristossa sijaitseva NOP on ollut suosikkini alusta lähtien, siis kauan ennen orastavaa vegaaniuttani. Heidän brunssinsa on ilmeisesti muidenkin suosikki, koska paikka on viikonloppuisin aina täyteen ammuttu (ja palvelu hitaanlaista). NOPin listalla kaikki on luomua ja vegaanivalikoimaakin löytyy mukavasti.

Fafa’s

Stadista tuttu falafel-ketju Fafa’s rantautui keväällä Tallinnaan ja on ollut siitä asti yksi suosikeistamme, siitäkin huolimatta, että hinnat ovat täkäläisittäin korkeahkot. Fafa’sin valikoimassa on niin vegaania kuin sekaaniakin sapuskaa.

Restoran V

Ainakin jokaisen virolaisen ja kenties myös suomalaisen vegaanin korviin lienee kuulunut V:tä ylistävät sanat. V on täysin vegaani ravintola, jonka annokset muistuttavat fine diningia, vaikka paikka onkin rento eikä todellakaan hinnalla pilattu. Edelleen ravintolasta on vaikeaa saada pöytää, ainakin turistisesongilla ja viikonloppuisin. Olen käynyt V:ssä syömässä kolme kertaa ja joka kerralla lautaselta on löytynyt sekä herkullisia että tylsiä tai kummallisia ratkaisuja, joten aivan 100% en tähän V-hypetykseen lähde mukaan. Hienoa kuitenkin, että kokonaan vegaani ravintola jatkaa ilmeistä voittokulkuaan.

Vegan Kohvik Inspiratsioon

Vanhan kaupungin toinen kokonaan vegaani ravintola on naapurissamme sijaitseva Inspiratsioon, rento hippimäinen kahvila-ravintola, josta saa sekä aamiaista että tukevampaakin sapuskaa, mm. pizzaa, burgeria ja wrapeja sekä herkullisia kakkuja. Ruoka on hyvää ja edullista, palvelu hieman poukkoilevaa – ystävällistä mutta välillä väki tuntuu olevan hieman ulapalla.

Kohvik Komeet

Solaris-kauppakeskuksen katolla sijaitseva Komeet on erityisen hyvä ollakseen kauppakeskusravintola. Heidän listaltaan löytyy monta vegaanista vaihtoehtoa, joten paikka sopii hyvin sekalaiselle seurueelle.

Von Krahli Aed

V:n naapurissa vanhassa kaupungissa sijaitseva ravintola tarjoaa jokaisesta annoksesta sekä vegaani- että sekaaniversion. Hauska konsepti, hyvä ruoka ja ihana sisustus.

F-Hoone

Suomalaisten suosikki, ei-enää-niin-hipsteri F-Hoone Telliskivessä tarjoilee mukiinmenevää edullista sapuskaa ja useamman vegevaihtoehdon. Palvelu on välinpitämätöntä, jonka vuoksi paikka ei pääse omaan top kymppiini, mutta menköön tälle listalle kuitenkin.

Lendav Taldrik

Sisustuksellaan hurmaavan intialaisen ravintolan menusta löytyy monta vegaanista vaihtoehtoa.

Must Puudel

Tämä ihana ravintola sopii kaikkeen – herkullista aamiaista ja lounasta, mukavan rentoa menoa illanviettoon. Menusta löytyy monta vegaanivaihtoehtoa.

Veg Machine

Balti Jaama Turgin food courtilla sijaitseva vegaanikioski tarjoilee mm. vöneriä, jota en ole muualla Virossa nähnyt. Erityisesti bataattiburgeri vei kielen mennessään.

Oivaline

Kauempana Kalamajan perukoilla odottaa aarre, tämän kahvilan vegaaniset kakut ovat nimittäin parasta mitä olen hetkeen syönyt. Kalamaja-kierroksen päätteeksi siis oivallinen valinta virkistäytymiseen.

La Muu

Paikallinen luomujäätelövalmistaja sai oman kahvilansa tänä kesänä. Tellikivessä sijaitseva paikka onkin noussut tämän kesän suosikiksi, koska valikoimasta löytyy myös paljon vegaaneja herkkuja (esim. vegan brownie ja vegan kirsi ovat taivaallisia).

Karu Talu Shokolaad

Ruotsalaisen naisen pystyyn pistämä puoti valmistaa vegaanista suklaata, jota löytyy jos jonkin sorttista. Täältä on hyvä hakea tuliaiset, kunhan muistaa ostaa niin paljon, ettei itse syö kaikkea.

Muhu Pagarid

Leipomoketjun uusin kahvila sataman lähistöllä leipoo myös vegaanisia herkkuja, vaikkakaan ei ilmeisesti joka päivä. Jos tuuri käy, osut paikalle juuri uunista tulleiden marsipaanipullien ääreen. Niiiiiin hyvää.

Kiinnostavia, mutta vielä testaamatta

Toormoor

Balti Jaama Turgilla sijaitseva kahvila valmistaa raakakakkuja ja pientä purtavaa, mutta jostakin syystä se on vielä testaamatta.

Bliss

Buffet-ravintola Bliss avasi muutama viikko sitten toisen toimipisteensä Solaris-keskukseen. Kaikki tämän itsepalveluravintolan ruoka on vegeä ja suuri osa vegaania. Odotan innolla pääseväni testaamaan uutta tulokasta.

Paras valikoima vegaanituotteita

Jos oleskelet Tallinnassa pidempään ja tarkoitus on valmistaa itse ruokaa, ovat vegaaniystävällisimmät supermarketit Solariksen alakerrasta löytyvä kauppa sekä Prismat. Niistä löytyy soijatuotteita, erilaisia maitoja ja joitakin hieman erikoisempia juttuja, kuten jogurtteja ja kermoja. Mutta kaikinpuolin markettien valikoima täällä on huomattavasti suppeampi kuin Suomessa ja kuulinkin paikallisen vitsin, jonka mukaan virolainen tissuttelija hakee tuliaiset Latviasta ja vegaani Helsingistä.

Here’s a list of some of the vegan friendly places in Tallinn, which actually heartwarmingly interesting for a person following plant-based diet.

Vegaaninen kookos-raparperipiirakka

Raparperi on itselleni yksi kesän merkeistä mansikoiden ohella. En oikeastaan kaipaa sitä muina vuodenaikoina, mutta kun raparperin supermarketin hyllystä tai torilta bongaan, lähtee se takuuvarmasti mukaan. Parasta raparperista on tietysti piirakka ja tällä kertaa kehittelin siitä tällaisen vegaanisen kookoksisen version. Kookos ja raparperi ovat oiva makupari!

Vaikka varsinainen raparperisesonki taisi mennä jo, uskoisin sitä vielä kaupan hyllyltä löytyvän. Jos ei, niin tämä piirakka sopii varmasti myös mustikoiden ja puolukoiden pohjaksi.

Even though rhubarb season is coming to its end for this summer, I’ll share my yummy vegan coconut rhubarb pie recipe. I’m sure it’ll also work well with blueberries or lingonberries.

1 piirakkavuoallinen / 1 round pie form

2dl kookosjauhoja / coconut flour

2dl vehnäjauhoja / wheat flour

2,5tl leivinjauhetta / tsp baking powder

1,5dl sokeria / sugar

1dl kookosöljyä sulatettuna / melted coconut oil

2,25dl kasvimaitoa / veggie milk (soy, almond, oat..)

250g raparperia pieninä paloina / rhubarb in small pieces

Päälle: kookossokeria ja -hiutaleita / on top coconut sugar and flakes

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon öljy ja kasvimaito. Sekoita tasaiseksi ja painele piirakkavuokaan. Asettele päälle raparperin palaset, viimeistele kookossokerilla ja -hiutaleilla. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Nauti jäähtyneenä vaikkapa vegaanisen vaniljajätskin kanssa.

Mix dry ingredients together, add oil and milk and mix until even. Spread on a pie form, place rhubarb pieces on top and drizzle with coconut sugar and flakes. Bake in 200 degrees for about 30 minutes. Let it cool down and enjoy with vegan vanilla ice cream.

Vegaanibrowniet

Vauvajuttujen väliin mahtuu aina yksi resepti, eikö niin?

Brownieresepti taitaa tästä(kin) blogista jo löytyä, mutta laitetaan nyt jakoon toinenkin. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole mikään terveysversio vaan ehtaa sokerihuttua.

Imetys on tuonut tullessaan suklaanhimon – en yleensä haaveile suklaalevyllisistä vaikka en niistä toki kieltäydykään. Olen kuitenkin ehdottomasti maitosuklaaihminen, enkä ole toistaiseksi löytänyt Fazerille pärjäävää vegaanista suklaata. Vegaanihaasteen jälkeen olenkin alkanut pahasti lipsumaan tässä herkkuosastossa, mutta nyt haluan parantaa tapani. Lisäksi haluan kokeilla, jos vauva voisi paremmin, jos jättäisin lehmänmaidon rippeetkin pois. Mikä siis avuksi (maito)suklaahimoon?

Olen jo pitkän aikaa säilönyt säilykekikherneiden liemet jääkaappiin tarkoituksenani kokeilla tätä aquafabaksikin kutsuttua ihmelientä kokkailuissani. Kerta toisensa jälkeen olen kuitenkin joutunut heittämään liemen viemäriin, kun en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt törmäsin reseptiin, jossa aquafabaa käytettiin brownietaikinaan ja päätin kokeilla moisesta oman version. Siitä tulikin niin onnistunut, että jaan sen nyt teidän iloksenne. Tätä herkkua syön kyllä mielelläni Fazerin sinisen sijaan!

I created this brownie recipe to help in my chocolate craving that seemed to have significantly increased during breastfeeding. I’m not a fan of dark chocolate and vegan milk chocolate I’ve tasted just does not compare to Fazer. But with these brownies I would gladly replace any milk chocolate.

Vegaaniset browniet / Vegan brownies

6 annosta / portions

1 dl kikherne- tai papupurkin lientä / aquafaba

0,5 dl kookosöljyä sulatettuna / melted coconut oil

1 espresso (tai 3rkl vahvaa kahvia) / espresso

0,5 dl kookossiirappia / coconut syrup

1 dl kookossokeria / coconut sugar

0,5 dl kaakaojauhetta / cocoa powder

1,75 dl vehnäjauhoja / wheat flour

0,5 dl murskattuja saksanpähkinöitä / crushed walnuts

100 g vegaanista tummaa (minttu)suklaata rouhittuna / vegan dark (mint) chocolate crushed

Vatkaa aquafaba löysäksi vaahdoksi. Sekoita öljy, kahvi, siirappi ja sokeri keskenään, sekoita varovasti vaahdon joukkoon. Lisää jauhot, pähkinät ja suklaarouhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. / Whip aquafaba slightly. Mix in a separate bowl oil, coffee, syrup and sugar, add to the foam. Add flours, cocoa, nuts and chocolate and mix carefully. Pour into a baking form covered with baking sheet, bake in 200 degrees for 20 min.

Lempipaikkojani: Tokumaru

Yksi aivan ehdoton lempparini Tallinnassa on japanilainen ravintola Tokumaru. Tai siis heidän ruokansa, heidän ravintolassaan olen syönyt oikeastaan vain muutaman kerran. Tokumarulla on Solaris-keskuksessa kauppakeskusravintolaksi ihan viihtyisä paikka, mutta heillä on siellä ja Balti Jaama Turgilla myös pienet take away-ravintolat. Useimmiten ruoka tulee napattua mukaan salin jälkeen Balti Jaamalta tai tilattua Woltista.

Tokumarun sushi on varmaankin parasta mitä olen syönyt, tai aivan varmasti ainakin Tallinnan parasta. Aina tuoretta, löytyy sekä klassikoita että mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Kaikkein hienointa on, että Tokumarun vegaaninen sushi on niin herkullista, etten edes kaipaa kalaa. Sushin lisäksi Tokumarulla on listallaan laaja valikoima muita japanilaisen keittiön herkkuja, niin lämpimiä ruokia kuin kylmiä salaattejakin, niin lihan- kuin kasvisyöjille. Heidän arkilounaansa on todella rahansa arvoinen, eivätkä hinnat muutenkaan ole kohtuuttomia.

Eli jos satut Tallinnaan ja kaipaat jotakin muuta kuin modernia virolaista, suuntaa ihmeessä Tokumaruun. Ruoka on ollut aina todella freshiä myös kotiin tilattuna, joten jos talvimyrsky yllättää niin mikset kokeilisi tätäkin vaihtoehtoa. Suosittelen vegaanista 24 palan sushisettiä. 😉

Best sushi in Tallinn is in Tokumaru. Alright, that’s a bit unfair as I have only tested a few, but just because this one’s so good, why look further! It’s not the cheapest, that’s for sure, but cheap and sushi should not be in the same sentence anyway. It’s always fresh, and always interesting.

Tokumaru has been my favorite since the beginning and now during the vegan challenge became even more so. Their vegan sushi is so good, you will not even miss that salmon or tuna and they have other vegan options too, like teriyaki tofu rice bowl. They also offer really affordable lunch deals. I could honestly eat their food if not daily, for sure weekly. Apart from sushi and vegan food, Tokumaru has a wide menu of hearty Japanese style soups and noodle dishes and many other delicious things. So this is pretty perfect place to go if you have both meat lovers and vegans in your group.

Tokumaru has a proper restaurant in Solaris shopping center and also take away points in Solaris and Balti Jaama Turg (strategically located on my route out from the gym), but we usually order from Wolt. Even delivered food is always fresh and yummy, and that must tell you something. So in case you are here, and looking for something else than that modern Estonian, I can warmly recommend this.

Terveelliset, vegaaniset mokkapalat

Vegaanihaasteen lisäksi myös mokkapala sai ainakin mun medialähteissä kummallisen paljon huomiota tammikuussa. Ja mikäs siinä, mokkapalahan on kaikkien ysärilasten ikisuosikki. Olen aikoinaan itsekin leiponut niitä peltikaupalla ja syönyt helposti saman verran. Muistaakseni jossain vaiheessa isäni pyysi minua leipomaan joskus jotain muutakin kuin tuota suklaista herkkua – oli ilmeisesti saanut yliannostuksen tai huolissaan vyötäröstään.

No nyt minä olen se aikuinen, joka on huolissaan liiasta herkuttelusta, eikä mokkapaloja mielestäni voi syödä vain yhtä, vaan niitä täytyy saada vähintäänkin neljä. Joten päätin yrittää tehdä klassikosta hieman terveellisemmän version. Ja vegaanihaasteen merkeissä toki myös vegaanisen. Lopputulos oli sen verran onnistunut, että päätin jakaa reseptin. Toisin kuin originaaliversiossa, tässä reseptissä kuorrutus tehdään ensin, koska sen jähmettyy hitaammin. Ihan esikuvansa vertaiseksi mättöherkuksi tätä ei ehkä tunnistanut, lähinnä kuorrutuksen vuoksi. Mutta hyvää oli, ja erityisen hyvää vasta seuraavana päivänä. Hassu juttu muuten – tätä kun olisi hyvällä omalla tunnolla voinut ottaa sen kolmannenkin palan, niin huomasin että makeanhimo olikin jo tyydytetty, nämä kun ovat niin täyttä tavaraa!

Terveelliset, vegaaniset mokkapalat

Healthy, vegan coffee brownies

1 pieni vuoallinen / 1 small oven tray

  • 0,5 dl vahvaa kahvia / 0,5 dl strong coffee
  • yhden kookosmaitotölkin valkoinen osa (laita tölkki yöksi jääkaappiin, kaavi kiinteä osa mokkapaloja varten ja säästä loput muuhun) / white part of one jar of coconut milk (to separate place in the fridge overnight)
  • 5 tuoretta, kivetöntä taatelia /  5 fresh, pitted dates
  • 2 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta / 2 tbsp cocoa powder

Sulata kookosmaitoa hieman mikrossa. Lisää kulhoon taatelit, kahvi ja kaakaojauhe. Sekoita blenderissä tasaiseksi ja anna jähmettyä välillä sekoittaen tunnin pari jääkaapissa.

Melt the coconut milk slightly in the microwave oven. Add dates, coffee and cocoa powder, blend in a blender until smooth. Let the topping firm in the fridge for few hours, mixing once and a while.

  • 1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja / 1,5 dl full corn wheat flour
  • 1 dl mantelijauhoja / 1 dl almond flour
  • 0,5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta / 0,5 dl cocoa powder
  • 2 tl leivinjauhetta / 2 tsp baking powder
  • ripaus suolaa / pinch of salt
  • 6 tuoretta, kivetöntä taatelia / 6 fresh pitted dates
  • 50 g vegaanista margariinia / 50g vegan margarine
  • 1,5 dl vahvaa kahvia / 1,5 dl strong coffee
  • Koristeeksi kookoshiutaleita / coconut flakes for decoration

Yhdistä kuivat aineet. Sulata margariini, lisää joukkoon taatelit ja kahvi, sekoita blenderillä tasaiseksi. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Levitä leivinpaperilla vuoratun pienen vuoan pohjalle, paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Kun kuorrute on jähmettynyt tarpeeksi, levitä se pohjan päälle, ripottele koristeeksi kookoshiutaleet ja jätä vielä hetkeksi kylmään jähmettymään. Nauti!

Mix dry ingredients together. Melt the margarine, add dates and coffee and blend with blender until smooth. Mix all ingredients into smooth dough. Pour dough on a baking tray lined with baking paper, bake in 200 degrees for 15 minutes. Let it cool. Once the topping is firm enough, pour it over the cake, sprinkle coconut flakes on top and place in the fridge for a little bit longer. Enjoy!

20180129_145817263920466.jpg

Vegaanihaasteen neljäs viikko – yhteenveto haasteesta

Haaste lähenee loppuaan, ja viimeinen kokonainen viikko on jäänyt taakse. Tammikuu on mennyt todella nopeasti ja herkullisissa merkeissä tämän haasteen parissa. Olen todella iloinen, että lähdin haasteeseen mukaan ja aion varmasti osallistua myös tulevina vuosina. Nyt on aika kerrata mitä tammikuun aikana tekemiäni huomiota.

Ihan ensimmäinen ja se kaikista tärkein huomaamani asia lienee, ettei vegaaniruokavalion toteuttaminen kotona vaatinut kovin suuria ponnistuksia, ja aion pitäytyä tässä uudessa mallissa ainakin 90% ajasta. Ruoat olivat aivan yhtä maistuvia ja todenäköisesti hieman terveellisempiä kuin aiemmin. Uusia reseptejä on ollut hauska kokeilla, ja olen todella innostunut uudesta harrastuksestani, vegaaniruokien postaamisesta Instagramiin. Tammikuun vegaani ei tule jäämään vain tammikuun vegaaniksi, sen voin sanoa nyt ääneen. Eli tervetuloa seurailemaan ruokapuuhia Instaan jatkossakin! Suurimpia oivalluksia on ollut esimerkiksi eilinen lasagne, jonka juustoton juustokastike oli parempaa kuin mikään aiemmin tekemäni, ja olen tehnyt aika monta lasagnea. Huomasin myös heti haasteen alussa, ettei raejuuston korvaaminen aamupuurossa ollut temppu eikä mikään, proteiinin lähteitä kun on niin monia muitakin. Munia en ole kaivannut – monet reseptit onnistuvat ilmankin ja tofukokkeli on korvannut viikonloppuaamujen kananmunat.

Kodin ulkopuolella syöminen on osoittautunut suurimmaksi, tai siis oikeastaan ainoaksi, haasteeksi. En osaa olla vaivaksi, enkä myöskään syödä pelkkiä rehuja, joten hotellien buffissa ja ravintoloissa olen syönyt tarjolla olevia ruokia. Jos maksan ruoasta täyden hinnan haluan saada täyden hinnan sapuskaa, en annosta, josta on poistettu puolet raaka-aineista laittamatta mitään tilalle. Ja edelleen nautin uusien makujen kokemisesta, olivat ne sitten eläin- tai kasviperäisiä. Pyrin kuitenkin valitsemaan vegevaihtoehdon, jos kunnollinen sellainen on tarjolla – ja onneksi yhä useammassa ravintolassa on.

Kaupassa käynti on jollain tasolla jopa nopeampaa kun puolet kaupasta voi jättää huoletta kiertämättä. Maito- ja lihahyllyjen sijaan seikkailen hevi- ja kuivatuoteosastoilla, ja kurvaan silloin tällöin pakkasen puolella. Olen myös huomannut kokkaamisen ja ruokaostoksten olevan huolettomampia, kun ei tarvitse huolehtia raakojen eläinperäisten tuotteiden käsittelystä ja säilyvyydestä. Kaapissa on hyvin helppo pitää hätävarana kaikenlaista, kermasta papuihin. Tämän kuukauden aikana on tullu testattua jonkun verran vegaanieineksiä ja -juustoja (makkaroista en välitä lihaversioinakaan niin niihin ei tarvitse koskea), ja olen todennut, että niiden olemassa olo on ihan kiva, mutta ei suinkaan välttämätön asia. Jos perusjuustoa ihmeellisempää on aivan pakko saada, taidan kääntyä vielä niiden originaaliversioiden puoleen, sen verran kummallista tavaraa nuo vegaaniset ovat olleet… Eineksistä minulla on kuitenkin hyviä kokemuksia, esimerkiksi vöner ja vihis ovat olleet oikein maistuvia. Eineksiä käytän kuitenkin suht vähän. Sen sijaan vegaaniset maidon, kerman ja jogurtin vastineet ovat aivan varmasti ansainneet pysyvän paikan jääkaapissamme, enkä aio palata lehmänmaitoversioihin, ellei ole pakko. Epäilin ensin Tallinnan valikoimaa, mutta olen löytänyt ne perusjutut joita oikeasti tarvitsen, spesiaaliherkkuja voi sitten tuoda Suomesta silloin tällöin. Muutenkin nuo sokeroidut versiot ja erityisesti rahkankorvikkeet ovat aika ällön makuisia, liian makeita tai teollisia. Yksi ihana sokeriherkku tosin löytyi – Alpron kookosvanukas kirpeiden marjojen kera.

Herkkujen syöminen on pysynyt ehkä hieman paremmin aisoissa, koska suklaahyllyn oman suun mukaiset antimet sisältävät lähestulkoon aina maitoa. Normaalioloissa tämä ei kuitenkaan ole ongelma, en ole suuren suuri suklaankuluttaja muutenkaan, muutkin herkut, esimerkiksi itsetehdyt leivonnaiset kelpaavat hyvin. Mutta luulen, että silloin tällöin eksyn maistamaan Fazerin maitosuklaata, ennen kuin sille on keksitty täysin korvaava tuote (en pidä tummasta suklaasta). Karkkeja saakin vegaanisena jo jos minkälaista, joten siinä ei liene ongelmaa. Vauvan synnyttyä saatan kyllä sortua epävegaanisiin herkkuihin enemmänkin, koska aikaa ja energiaa leipomiseen tuskin löytyy kovin paljoa. Onneksi meidän kulmilla on muutama vegaanikahvila, joista hakea makeaa, tosin raakakakut eivät ole minun juttuni, niistä tulee huono olo.

Mitä tulee mahtavaan perheeseeni, he ovat tukeneet vegaaniutta, juuri niinkuin rakkailtani olettaisinkin. Mieheni syö mielellään kokkaamaani ruokaa, oli se sitten vegaanista tai ei. Enkä alkaisi valmistamaankaan erilaisia ruokia – jos haluaa ruoan valmiina pöytään on paras syödä sitä mitä on tarjolla. 😉 Mutta onneksi tästä ei ole tullut vääntöä. Leevi syö myöskin useimmiten sitä mitä lautasella on, joskus paremmalla ja joskus huonommalla ruokahalulla, oli se sitten liha- tai kasvisruokaa. Myös muu perheeni, vanhempani, veljeni, hänen vaimonsa ja serkkuni ovat innostuneet jakamaan vegaanikokemuksia, joka tekee hommasta entistä hauskempaa. Omaan oloon vegaaniruokavalio ei ole oikeastaan vaikuttanut, paitsi ehkä henkisesti uudenlaisena innostuksena. Ehkä jos olisin hypännyt haasteeseen lihansyöjästä ja maidonjuojasta, olisin huomannut muutoksen myös muualla. Nyt kun muutos on tullut pikkuhiljaa, on kropallakin ollut aikaa sopeutua, ja sehän on vain hyvä asia.

Kuten jo yllä mainitsin, olen todella iloinen, että haastoin itseni, ja huomasin juuri sen mitä olin toivonutkin – ei (osa-aika)vegaanius tee elämästä hankalampaa ja ilman maitoa ja munia voi hyvinkin elää. Että vegaanina voi edelleen nauttia hyvästä ruoasta täysin rinnoin ja ehkäpä vielä paremmalla omalla tunnolla. Vegaanin ei välttämättä tarvitse olla omaa asiaansa julistava ituhippi vaan hän voi olla ihan keskiverto tyyppi.

January’s vegan challenge is coming to an end and the last whole week ended yesterday. This month has passed quickly and deliciously and I’m very happy I joined the challenge. Now it is good time to share my thoughts of the whole four weeks.

The most important thing that I noticed was that it is not difficult at all to be vegan at home, and my intention is to keep up with the home veganism at least 90% of the time. Food was as good as always and I got new motivation for cooking. Perhaps I even ate a little bit healthier than before, without an intention to do so. I am very excited about my new hobby, posting my vegan dishes in Instagram, and I am definitely going to continue it. So you are more than welcome to follow me in future too! My biggest successes have been for example yesterday’s lasagne, that was as good as ever, only now totally vegan. Actually the cheeseless cheese sauce tasted better than any that I’ve prepared before, and I have prepared a few. I haven’t missed eggs – many recipes work totally fine without, and the weekend morning eggs I’ve successfully replaced with scrambled tofu.

One big challenge, the only one actually, has been eating vegan outside home. I don’t really want to bother anyone with any special wishes, but I also don’t want to eat only side dishes. So in hotels and restaurants I have eaten whatever they have to offer, trying to choose as much veggie as possible. I just think that if I pay full price, I won’t settle in a dish where half of the ingredients have been removed without adding anything to replace. (On Saturday I was offered fried vegetables without anything else as a vegan dish…) And I am still a very curious restaurant lover, who wants to experience new flavors, whether they are meat or plant-based. Luckily in many interesting restaurants at least vegetarian, if not vegan, food is as well-prepared as anything else.

Grocery shopping has become somewhat quicker than before, when I can easily skip half of the shop and only circle around the veggie and fruit and dry food sections. I have also noticed freedom in cooking and food shopping when I don’t need to worry so much about perishable items and cross-contamination. It’s easy to have an emergency storage of almost anything from cream to beans. I have tested some ready-made vegan stuff and vegan cheese this month, but came into conclusion that they aren’t a necessary part of my diet. If I ever really have to get cheese, I think I will still get the original stuff, but I haven’t missed cheese too much at all. The ready-made food I tried was pretty good mostly, but I don’t usually use such stuff anyway. Plant-based milk, cream and yogurt have found their place in my fridge and diet, and I have no need to change back to the cow-milk ones. I was doubtful about Tallinn’s selection in this matter in the beginning, but came to notice that the basic products that are available here are enough. Anyway most of the more special products, like flavored yogurts are too sweet to my taste. And if I do really want, I can bring those from Finland. And probably the variety here will get better soon enough.

Eating sweets has perhaps reduced slightly, or they’ve become healthier, as milk chocolate and bakery’s ready stuff is out of question. Normally it isn’t really a problem though, I’m not huge chocolate lover, even of course I do eat it every now and then. Candy is already quite widely available as vegan. I have become more motivated preparing my own cakes and dessert now with the challenge, which is good, because then I know exactly what goes in there and I’m able to determine how healthy or unhealthy I’d like it to be. It is likely though that after birth of the baby I won’t be baking anything for a while, but luckily there’s few vegan cafes just around the corner.

What comes to my awesome family, they have proved their awesomeness once more with this challenge. My husband has been very supportive, and I don’t see him being on my way if I want to continue vegan cooking at home. After all, food has been as delicious as before, so there’s nothing to complain about. 😉 Leevi eats whatever I put on his plate, sometimes with bigger appetite, sometimes smaller. He is picky about few things, but they have nothing to do with food being meat or plant-based. Also my other family members, my parents, my brother and his wife and my cousin have been interested sharing vegan cooking experiences, which makes it even more fun. What comes to my own body, I haven’t felt any physical change, just joy about finding new flavors and recipes. Perhaps if I’d become vegan overnight, there would have been some physical differences too, but as I had replaced meat and some of the milk products already before the change was easy on my body.

So as I mentioned in the beginning I am very glad I participated in this challenge, because I proved myself exactly what I hoped – milk and eggs aren’t more necessary than meat, and being (part-time) vegan is not difficult or require you to let go of anything. That you can still enjoy great, delicious food and perhaps with better conscience. Being vegan does not necessarily go hand in hand with fanatic hippie, unless you want it to.

Vegaanihaasteen kolmas viikko

Edelleen mennään vahvasti vegaanihaasteen merkeissä. Viime viikko meni aika lailla neljän seinän sisällä kipeää taaperoa hoivaten, joten ruoat olivat vähän enemmän kotiruokaa ja vähemmän gurmeeta. Hyvänä puolena viikossa oli se, että aamut olivat ihanan myöhäisiä ja rauhallisia – aamupuuro nautittiin usein kello kymmenen korvalla normaalin kahdeksan sijaan.

Olen yllättynyt kuinka helposti vegaaniruokavalio on muodostunut; en kaipaa enää ollenkaan munia tai maitotuotteita, muutamaa tietyntyyppistä juustoa lukuunottamatta. Niitäkin kaipaan lähinnä ideoiden puutteessa. Yksi asia mikä hieman häiritsee, on jatkuva soijan puputus. Sen hormonaaliset vaikutukset on tietääkseni kumottu, mutta jotenkin silti mietittyttää kun soijaa tulee syötyä lähes päivittäin jogurtin, tofun ja muiden soijavalmisteiden muotossa. Mutta toisaalta, ennen tuli syötyä maitotuotteita ties vaikka kuinka paljon, ja niidenkin hormonaalisista vaikutuksista on tietääkseni kiistelty. Toki tässä voisi nyt alkaa pohtia myös sitä mistä kaukaa se soija tulee verrattuna paikallisiin maitotuotteisiin. Ehkäpä perehdyn asiaan pikkuhiljaa lisää, tämä vegaanius kun muuten tuntuu oikein mainiolta ajatukselta.

Pääsin kokeilemaan kala namakia eli mustaa suolaa, joka kuulemani mukaan maistuu kananmunalta. Ja siltäse totta tosiaan maistuu, ja haisee, niinkin paljon että melkein ällöttää. Mutta sillä saa kyllä kieltämättä erinomaista munamaista makua tofukokkeliin ja vegaaniseen munavoihin. Lisäksi olen kokeillut kaikennäköisiä jogurtin ja rahkan korvikkeita, joista suosikeitani ovat (valitettavasti) soijapohjaiset maustetut ja aivan liian sokeriset versiot. Olen kyllä oppinut pikkuhiljaa myös ihan maustamattoman soijajogurtin makuun, kunhan siihen lisää hedelmiä, marjoja ja mysliä. Mutta kaurapohjaiset eivät vain ole tähän mennessä vakuuttaneet, lähinnä limaisen koostumuksensa vuoksi. Ja vaikka normaalisti pidän kookoksesta, ovat kookosmaitopohjaiset jogurtit jääneet ehdottomasti viimeiseksi tässä kisassa – ne ovat aivan liian rasvaisia ja muutenkin jotenkin omituisen makuisia. Uusi suosikki löytyi yllättäen, nimittäin Stadin reissulta mukaan nappaamani vegaaninen seitanista tehty kebab, sitä pitää ehkä itse yrittää tehdä vielä joskus.

Tämän viikon ruokalistalla on kestosuosikki pasta bolognese, jota on tullut valmistettua vegaanisena jo useamman kerran ennen haastetta. Lisäksi ajatuksena on tehdä toista suosikkia, thaimaalaistyylistä kookospohjaista keittoa ja kokeilla sen kaveriksi yhtä thaimaalaisen keittiön suosikeistani, larb-salaattia, mutta toki vegaanisena tietenkin. Teen myös kikherne-bataatti-salaattia, johon normaalisti laittaisin fetaa, mutta korvaan sen jollakin soijajogurttipohjaisella kastikkeella. Ja aion kokeilla vihdoin vegaanihaasteenkin nettisivuilta löytyvää savutofukiusausta – en ole ollenkaan savutofun ystävä, enkä ole oikeastaan kouluvuosien jälkeen syönyt kiusauksia, joten odotan ko. ruokaa hieman epäillen. Viikonloppuna voisin kokeilla valmistaa jotakin vegaanista pähkinä”juustoa”, paistettu mantelijuusto kuulosti hyvältä idealta.

Pääset seuraamaan haastetta päivittäin Instagramissa, tervetuloa mukaan! 🙂

Vegan challenge is still going strong, despite the super annoying viruses circling everyone in the house. So last week’s theme was comfort food, which we all very much needed, this week I’m looking for a little bit lighter approach.

Changing into vegan diet has so far been easier for me than I expected – I’ve found alternatives to the milk products and eggs, which were my main concern. I don’t really miss anything, except the occasional feta or goat’s cheese, and even those in the lack of inspiration. What I am wondering about though is the heavy use of soya based products. As far as I’ve understood the hormonal effects of soy have been lifted, but still I’d like more variety. But then again I used to eat milk products every day without giving it a second thought. But from environmental point of view, is it better to eat soy brought from further away than milk products made from local milk? Right now I’m under the impression that the transportation really is the smallest of the issues, and the whole milk industry is much bigger problem. Correct me if I’m wrong? And of course in the meantime I’ll try to find more local plant-based options for soy.

Last week I got to test my shoppings from Helsinki – so far no absolute favorite in the yogurt section, which is good, as it is a bit tricky to bring big amounts of those here. But kala namak aka black salt was definitely worth of the 6 euro investment, it tastes as promised, exactly like egg, and gives nice eggy flavor in scrambled tofu and such things.

This week I’ve planned to prepare all time favorites pasta bolognese and thai style coconut based soup, but also try new things like vegan larb (my favorite thai dish) and smoked tofu casserole. On weekend I think I’ll give a vegan nut “cheese” a try, I was especially interested of baked almond cheese I saw somewhere.

You can follow the challenge daily in Instagram, welcome! 🙂

Vegaanihaasteen toinen viikko

Toisen viikon myötä on vahvistunut ajatus siitä, että kotona jatkan tällä linjalla vielä tammikuun jälkeenkin, mutta kodin ulkopuolella tuskin ryhdyn täysvegaaniksi. Reissasimme viikonlopuksi Suomeen ja huomasin, kuinka kuitenkin edelleen haluan maistella (lähes) kaikkea tarjolla olevaa, niin ravintoloissa kuin vieraiden luona. Vanhempani olivat kuitenkin ihanasti varautuneet haasteeseen valmistamalla vegaanista tarjottavaa, joten heidän luonaan ei tarvinnut kärvistellä.

Kiitos vanhempieni, pääsimme mieheni kanssa treffeille lauantaina ja kävimme syömässä 4 ruokalajin menun ravintola Naturassa Helsingissä. Vaikka tilaamani vegaanimenu oli mielestäni ihan kelpo esitys ja rahansa arvoinen niin kyllä mieheni ns. normaalimenu oli maukkaampi ja mielenkiintoisempi. Hotelliin naposteltavaksi löysimme 3 kaverin vegaanisen piparminttu-suklaajäden, joka oli herkullista (ja 100 kertaa parempaa kuin Oatlyn jätskit, joita maistelimme edellisenä iltana), vaikka en yleensä edes piittaa jäätelöstä. 

Yövyimme hotelli Helkassa, jonka aamiainen ansaitsee kyllä mojovat pointsit monipuolisuudestaan. Myös vegaanista tarjontaa löytyi jonkin verran, oikeaan suuntaan ovat menossa vaikka kehitettävää toki olisi. Toivottavasti pian voin hotellissakin korvata munat, juustot ja pannukakut vegaanisilla vaihtoehdoilla. Helkan vegaaninen tuorepuuro marjoilla oli todella herkullista (harmi, etten ottanut tarkempaa kuvaa reseptistä).

Sunnuntaina shoppailin sydämeni kyllyydestä vegaanisia herkkuja Kampin ruokakaupoissa – mukaan lähti muun muassa jogurtteja, härkäpapurouhetta, mustaa suolaa ja eineksiä. Einekset tulivatkin tarpeeseen heti kotiin päästyä: Leevillä on taas vuosisadan flunssa, jonka vuoksi en ehdi paljoa muuta tekemään kuin hänen olonsa mahdollisimman mukavaksi….

Ruokakaupassa ihmetellessä päädyin yllätyksekseni jättämään kaikki vegejuustot hyllyyn: hinnat olivat sen verran päätähuimaavat, että päätin pärjätä ilman. Koostumus myös näytti samalta kuin mozzarellan Ugandassa, eikä tämä valitettavasti ole kohteliaisuus. Tuskin ne kuitenkaan maistuvat samalta kuin aito tavara, joten parempi pysyä rehellisesti kasvisruoissa. Sama fiilis iski einesten kohdalla, mukaan tosin lähti pari pakettia nyhtistä pahan päivän varalle ja vegaanista kebabia kokeiluun, seitanista kun ei oikein ole vielä kokemusta. Sen sijaan tofut jäivät ostamatta, niiden hinnat olivat myös melko pöyristyttäviä. Tyydyn siis virolaiseen maustamattomaan ennen kuin pääsen taas saksalaisen luontaistuotekaupan hyllyjen ääreen.

Tämän viikon ruokasuunnitelman johtolankana näyttää olevan lohturuoka, johtunee varmaan tästä sairastuvan hieman alakuloisesta fiiliksestä. Suunnittelin ainakin pitsaa, kebab-pitaleipiä, hampurilaisia, ja knödeleitä mustapapupihveillä ja kermakastikkeella (Wolfin äidiltä jäi näitä baijerilaisia erikoisuuksia pakastimeemme joulun jäljiltä). Viikonlopun kunniaksi voisi tilata Tokumarun vegesushia. Ehkä ensi viikolla sitten jotain freshimpää.

Ps. Voit seurata Instagramista haastetta päivittäin!

Second week of Vegan Challenge has proved that it is easy to keep going strong at home, but once I get out of the door it gets much more challenging. 

We spent the weekend at my parents place in Espoo and even got to go on a 24 hour date to Helsinki on Saturday, thanks to my amazing parents. I was trying my best to eat vegan, but I still can’t resist trying all delicious looking foods if they are right under my nose, vegan or non-vegan.

We had a nice four course dinner in restaurant Natura in Helsinki – I had a vegan one and my husband a “normal” one. Even though mine was pretty good, after tasting my husband’s food I think his was still much more interesting. To the hotel we bought some vegan ice cream from a Finnish company and it was really delicious, very pleasant surprise. 

Hotel breakfast proved to be too difficult challenge for me, the breakfast lover. I am unable to leave those pancakes, Karelian pies and eggs untouched if I see them. Luckily there was some vegan choices too, like awesome raw porridge, and for the whole experience I can give Hotel Helka full points. Perhaps some day I’ll find a hotel breakfast that has as many delicious vegan choices as non-vegan ones and can happily pass by the egg station. Or what about all-vegan hotel?

On Sunday I got to go all nuts with vegan food shopping in Kamppi, and oh boy what a souvenir package did I find – yogurts, fast food, speacility products like protein powder and black salt and so on… Of course Helsinki’s selection still loses to Germany, at least in prices but it’s much better than here. Surprisingly though I left the vegan cheeses to the shelfs, prices were so ridiculous and they did look a tad suspicious (like Ugandan “mozzarella” so rubbery it would bounce back from a wall), so I decided to manage without. If I ever need a traditional cheese I’ll buy the real stuff. But in the best scenario this challenge will let me free from my cheese addiction. 

This week’s food plan sounds somewhat comforting, I’m planning to prepare pizza, burgers, vegan pita kebab and knödels with black bean patties and creamy sauce. Follow me on Instagram and you’ll see how the plan comes into action.

Vegaanihaasteen ensimmäinen viikko

Kokonainen viikko takana melkein 100% vegaaniruokavaliolla. Melkein, koska muutama maitoa sisältänyt tuote piti käyttää pois jääkaapista, ruokaa en heitä pois vain haasteen takia. Mutta jopa ravintolaruokaa syödessä olen ollut hyvin motivoitunut pitämään homman hallussa. Hyvä minä!

Oikeastaan vähän naurattaa kuinka tosissani ja innoissani olen tämän haasteen kanssa. Ja olen jo nyt varma, että tästä jää jotakin pysyvää. Viikon aikana en ole kaivannut oikeastaan mitään eläinperäistä, vaikka varmasti sekin päivä vielä koittaa. Todennäköisesti juustot ja jotkut helpot herkut, kuten leipomon korvapuustit alkavat jossain vaiheessa kutkutella. 

Olo on ollut kevyt ja hyvä, ei kovinkaan paljoa ennen joulun mässäilyjä erilainen. Johtunee siitä, että olen jättänyt lihan pois ruokavaliosta jo aiemmin ja korvannut osan maitotuotteista kasvipohjaisilla, joten muutos kropalle ei ollut kovin shokeeraava. Tällä meinigillä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon! 😊

Ps. Tervetuloa seuraamaan mun syömisiä Instaan


I’ve stayed very motivated about the vegan challenge all week, it’s a actually even a bit funny how excited I have been. I was a quite disappointed that I had to “cheat” a few times in order not to throw old food away. But I haven’t really missed anything yet, not cheese or even the weekend breakfast eggs. I’m pretty sure though that in some point the easily available ready treats might start tempting, like cinnamon rolls or croissants in a cafe. But I guess then I’ll just have to see that little extra effort and prepare them myself. Anyhow, so far so good, and with this motivation it’s good to start a new week.

Ps. Welcome to follow my eatings in Instagram