Reissussa: Teneriffan Costa Adeje

Vietimme aurinkoisen talviloman Teneriffalla. Tämä oli jo toinen Kanarian-reissumme tällä porukalla ja täytyy myöntää, että alan pikkuhiljaa ymmärtää alueen viehätystä. Taaperon kanssa valmis pakettimatka lapsiystävällisessä (tai jopa lapsille suunnatussa) hotellissa on helppo vaihtoehto. Mitä enemmän turvallista ohjelmaa, sen rentouttavampi loma. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut koskaan ajattelevani, että hyvän loman ainekset ovat puolihoidossa ja lapsiperheille suunnittelussa hotellissa.

Sekä viime vuonna valitsemamme kohde Playa Blancan Flamingo Beach-hotelli Lanzarotella, että tämänvuotinen GF Isabel Teneriffan Costa Adejella olivat oivallisia valintoja tarpeisiimme. Molemmat hotellit olivat siistejä, kotoisia suuresta koostaan huolimatta, hyvällä paikalla ja täynnä aktiviteetteja. Edullisia nämä täyden palvelun majoituslaitokset eivät kuitenkaan ole, mutta jos (löhö)lomalle ollaan menossa, sijoitan mielelläni mukavuuteen. Varsinkin pienen lapsen kanssa. Myös itse kohteet olivat sieltä viehättävämmästä päästä, jos nyt tällaista adjektiivia voi Kanarian saarten turistikylistä käyttää.

Varasimme matkan Aurinko.ee:n kautta, joka on siis Aurinkomatkojen virolainen sisaryhtiö. Näin pääsimme kohteeseen suoraan omalta kotikentältä, joka Mallorcan reissun vaihtojen ja lentokenttähotellissa yöpymisten jälkeen oli oikein tervetullutta. Palvelu sujui mainiosti, vaikka matkaopas olikin yllättynyt näin kansainvälisistä asiakkaista. Kuuden tunnin lennot menivät Leevin kanssa melko sutjakasti – oman kokemukseni mukaan näyttää siltä, että vaikein matkustusikä 1-2v. on nyt ohitettu, juhuu!

Hotellimme oli todellinen lapsiperheen unelma, jota voin suositella kelle tahansa pienten lasten kanssa matkustavalle. GF Isabel on rakennettu muistuttamaan kanarialaista kylää ja vaikka toteutus on melko teemapuistomainen on alue silti viihtyisä. Ja mikä tärkeintä, siellä on kilometrikaupalla turvallista, autotonta tilaa lapsille juosta. Huoneemme oli tilava kaksio keittiöllä ja valtavalla parvekeella. Suuret parvekkeet ja terassit näyttivätkin kuuluvan lähes jokaiseen huoneistoon. Hotellin alueella on ravintoloiden, minimarketin ja baarien lisäksi kaksi sisä- ja kaksi ulkoleikkipaikkaa sekä kolme lämmitettyä allasta, joista yksi on pyhitetty kokonaan lapsille ja toisissakin oli lapsille sopivan matala kohta. Kaiken tämän lisäksi aulassa oli viihdykettä, jotta lapset jaksavat odottaa sisäänkirjautumista. Joka ilta järjestettiin minidisko, josta meidän taaperomme piti kovasti, ja joka päivä toimi myös lastenkerho, jonne yli 3-vuotiaan voi jättää ilman vanhempia puuhailemaan. (Hieman kateellisena katselin isompien lasten vanhempia, jotka lekottelivat keskenään altaalla lasten osallistuessa aarteen etsintään. Ehkä mekin joskus sitten….) Hotellin puolihoito piti meidät hyvässä lihassa, joten montaakaan syytä hotellista poistumiselle ei ollut.

Costa Adeje itsessään on ihan kelpo turistikylä, jossa parasta on leveä ja pitkä, autoton rantabulevardi leikkipuistoineen ja itse ranta, joka syvenee melko hitaasti. Hiekka on hienonhienoa mustaa laavakivihiekkaa. Vaikka sää suosikin meitä, merivesi oli näin helmikuun alussa hyytävää, joten tyydyimme rakentelemaan (ja tuhoamaan) hiekkalinnoja. Costa Adejessa ei ole montaakaan korkeaa rakennusta, mikä miellyttää minun silmääni huomattavasti enemmän kuin megakokoiset hotellikompleksit. Kuulin, että Adejella olisi hieman poshimpi maine, mutta ei se ainakaan häiritsevällä tavalla näkynyt missään. Vastaantulevat turistit olivat lähinnä lapsiperheitä tai vanhempia ihmisiä, bileporukat ovat löytäneet paikkansa jostakin muualta, mikä tietysti sopi meille. Emme puolihoidon vuoksi tutustuneet ravintolatarjontaan kovinkaan syvällisesti, mutta voin ehdottomasti suositella Buenavidan vegaaniravintolaa. Vaikka sijainti autionoloisen ostarin sisäpihalla ei todellakaan ole viehättävimmästä päästä, ovat palvelu, ruoka ja smoothiet visiitin arvoisia.

Hotellissa “loikoilun” ja rantabulevardilla juoksentelun lisäksi teimme kaksi omatoimiretkeä – bussilla viereiseen Los Cristianosiin ja vuokra-autolla saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin. Nämä toivat kivaa vaihtelua, vaikka en kumpaakaan kuvailisi varsinaiseksi must see-kohteeksi. Los Cristianos oli pikaisella katsauksella räjähtäneen näköinen ja ruuhkainen, Playa de las Teresitas tosin on kaunis ranta. Söimme myös erinomaisen lounaan Habibi-ravintolassa. Santa Cruzista löytyy shoppailumahdollisuuksia ja muutama kaunis rakennus, mutta suurelta osin se on aika ruma kaupunki. Kauppahalli Mercado Municipal Nuestra Senora de Africa oli näkemisen arvoinen ja sieltä löytyi myös kelpo leikkipaikka.

Costa Adejen lähellä sijaitsee myös useampi vesi- ja eläinpuisto, jotka jäivät tällä kertaa kokeilematta. Päiväretkimahdollisuuksiakin löytyy vuoristoretkistä La Gomera-saaren visiittiin, joten kaksikin viikkoa hurahtaisi täällä varmasti nopeasti. Uskon, että saatamme hyvinkin vielä palata Teneriffalle, ehkäpä jopa samaan kohteeseen. Keski-ikäistymistä havaitavissa?

Onnistuneesta lomasta huolimatta olen iloinen kotiinpaluusta – pääsen taas vegaanipatojeni ääreen ja kohta saattaisi olla ajankohtaista valmistella erään pienen herran tuloakin. 😍

We spent sunny winter holiday (nr. 2) in Tenerife. This was already our second Canaria trip together, and I have to say I’m starting to understand the appeal of this area. With a small child it is just so easy choice to go on a ready package trip to child-friendly hotel. The more there’s safe activities, the more relaxing holiday it’ll be for the whole family. I can’t believe it’s me saying this – family hotel in Canary Islands was close to a nightmare only some years ago.

We’ve managed to find amazing hotels on both of our trips to Canary Islands. Last year we spent a week in Flamingo Beach hotel in Lanzarote’s Playa Blanca and this year we chose GF Isabel in Tenerife’s Costa Adeje. Both hotels have very good location, they’ve had excellent service and tons of activities (many pools, kids’ club, fitness, evening program….), and they manage to be cozy even they are very big hotels. Cheap these full-service hotels are definitely not, but if I’m going on a holiday where I wanna relax, I’m ready to pay a bit extra. Also both towns were pretty alright, being tourist villages and all.

We booked first time from an Estonian travel company, Aurinko, which gave us the advantage to travel with straight flights from Tallinn. What a nice change to our Mallorca trip where we spent 24 hours travelling, if you count the nights in Berlin airport hotel. I was a bit concerned about the 6 hour flight, but both ways it went somewhat painless. It seems like the most difficult time to fly with a small child is between 1 to 2 years, and with Leevi we’ve now passed it, wohoo!

Our hotel was really a dream come true for a family with small children. GF Isabel is built to resemble a traditional Canarian village, and even it does have a bit of a kitschy theme-park feeling it’s still very cozy, and most importantly there’s loads of car-free space for a toddler to run around. Our room, one bedroom apartment, was spacious and came with a kitchen and huge balcony. Big balconies and terraces anyway seemed to be normal in this hotel. In addition to the restaurants and bars in the hotel, there’s two inside and two outside playgrounds and three heated pools, one dedicated for children and two other having also shallow side for kids. On top of all this there was entertainment for children in the lobby, mini disco every evening and a daily kids’ club. The half-board kept us fully fed, so there really wasn’t many reasons to leave the hotel.

Costa Adeje itself is not bad either – the best thing was the broad, long, car-free beach promenade with a few playgrounds, and the beach with its fine, lavastone sand. Even the weather was kind to us, sea water was way too cold (even for this Finn) to swim in, so we were concentrating in building, and destroying, sand castles. There’s not many very high buildings in Costa Adeje which pleases my eye. I heard that Adeje has somewhat poshier reputation, but it did not feel too fancy at all. Most tourists seemed to be other families or older couples, not many party people to be seen. Because of the half-board we didn’t test too many restaurants, but I can definitely recommend vegan restaurant called Buenavida in Fanabe shopping center – location is far from pretty, but service, food and especially smoothies were great!

Apart from “lazing” at the pool and running around the hotel we did two trips by ourselves – one with a local bus to Los Cristianos and another with rental car to the capital Santa Cruz. Even though these trips brought some change to the daily schedule, I wouldn’t say that either place is really a must-see. Los Cristianos seemed quite outdated and very crowded, Playa de las Teresitas was a nice beach though. We also ate excellent Lebanese lunch in Habibi restaurant. For shopaholics Santa Cruz offers probably more to see than to our crowd. There’s a few pretty buildings and the market hall, Mercado Municipal Nuestra Senora de Africa, was worth of a visit, but mainly the city wasn’t really very pretty.

There’s several water and animal parks close to Costa Adeje, but this time we didn’t have need to visit those. Tenerife also offers plenty of day trip possibilities, from a mountain hike to a boat trip to the other islands, so I could easily imagine spending more than one week here. Actually I wouldn’t be surprised if we’d visit Tenerife someday again, maybe even the same hotel. Is this called middle-aging?

Our holiday was wonderful, but I’m happy to be back home – I get to cook again, and soon it might be time to start seriously preparing for certain little boy’s arrival. 😍

Advertisements

Taaperon lentovinkit

Talviloma-aika lähestyy, joten ajattelin kerätä tähän meidän perheen lentomatkustusvinkit taaperon kanssa reissaaville.

Vinkki 1: Kantoreppu

Jos ympäriinsä ryntäilevä taapero alkaa ottamaan hermoon, tai on aika päivätorkuille, tulee hyvä kantoreppu apuun, niin lentokentällä kuin muuallakin reissussa. Meillä on standardikokoinen Tula, johon Leevi periaatteessa on jo hieman liian iso, mutta se toimii edelleen. Eikä kantajakaan ole valitellut selkäkipuja.

Vinkki 2: Jätä rattaat ja muu ylimääräinen tavara kotiin tai ruumaan

Mitä kevyemmät kantamukset lentokentällä, sen mukavampaa ja koneestakin pääsee nopeammin ulos kun käsimatkatavarat löytyvät istuimen alta. Tämä on toki perhekohtaista, joissain perheissä rattaat ovat välttämättömät esimerkiksi päiväunia varten, mutta me olemme huomanneet ne jo aikoja sitten turhiksi. Useilla lentokentillä voi lainata rattaita, ja useista matkakohteista vuokrata niitä kohtuulliseen hintaan. Leevi jaksoi esimerkiksi Palman kaupunkireissun oikein hyvin ilman, ja sitten kun hänen juoksentelunsa alkoi olla meille liikaa, sidoimme hänet kantorepulla selkään, jossa tyyppi reissasi ihan tyytyväisenä.

Vinkki 3: Taaperon oma käsimatkatavaralaukku

Suosittelen tämän yhden koehenkilön perusteella pientä, sujuvasti kulkevaa matkalaukkua. Sitä työnnellessä taapero ei pääse juoksentelemaan liian kovaa, mutta toki törmäyksiä saattaa tulla, jos ei ole tarkkana. Leevi on kyllä ihmeellisen taitava väistelemään ja kääntelemään laukkua, joten tähän mennessä kolareilta on vältytty. Omasta laukusta huolehtiessaan lapsi saa tuntea itsensä tärkeäksi, ja hänellä on tehtävä, johon keskittyä. Edellisellä reissullamme Leevi hämmästytti meitä kärsivällisyydellään – juoksevainen taapero jaksoi seistä check-in jonossa kiltisti muiden joukossa, omasta matkalaukustaan huolehtien.

Vinkki 4: Älä laske lentokoneessa nukkumisen varaan

Leevi ei ole enää pariin reissuun nukkunut lentokoneessa, vaikka aika siihen olisi ollut otollinen. Sen sijaan, nukkuma-aikaan lentäessä hän on kärttyinen ja huomattavasti itkuisempi kuin normaalisti, joten jatkossa pyrimme välttämään tätä. Mieluummin pirteän ja hyväntuulisen touhopesän kanssa matkustaa kuin väsähtäneen kiukkupyllyn.

Vinkki 5: Tarkista onko lentokentällä lasten leikkipaikkaa ja suunnittele aikataulut sen mukaan

Jos on, varaa aikaa leikkimiseen, sillä saat lapsen ainakin hyvälle päälle ennen kuin hänet on sidottava tunneiksi lentokoneen penkkiin.

Jos ei, mene lentokentälle mahdollisimman myöhään, koska matkalaukkujen ja kiireessä juoksevien ihmisten keskellä harhaileva taapero ei edistä stressitöntä matkantekoa. Uskomatonta kyllä niitäkin lentokenttiä löytyy, joissa lapsia ei ole huomioitu millään lailla…

Vinkki 6: Leikkipaikan puuttuessa tax-freen leluhylly on ihan hyvä vaihtoehto ajankulutukseen

…mutta varaudu joko ostamaan taaperollesi tuliainen tai kantamaan punaisena rääkyvä pallero pois kaupasta. Myös lehtihyllystä saattaa löytyä mielenkiintoista ihmeteltävää: Leevi on jo pari kertaa valinnut matkaviihdykkeekseen muutaman euron autolehden ja siitä on riittänyt iloa paljon pidempään kuin yhdestä uudesta autosta.

Vinkki 7: Ajoita syöminen matkalle ja varaa reppuun paaaljon purtavaa

Lentokentällä odottelu ja lentäminen sujuvat sutjakammin, jos osan ajasta saa kulumaan eväitä mussuttaen. Meillä on yleensä mukana maissikakkuja, smoothieita, hedelmiä, leipää ja muuta suhteellisen siistiä syötävää. Muista nestemäisiä eväitä koskevat rajoitukset – toistaiseksi smoothieista ei ole tullut sanomista kun olen nostanut ne turvatarkastuksessa esille ja kertonut niiden kuuluvan pikkuherralle. Vauvan kanssa matkustaville muistutukseksi: korviketta / pumpattua äidinmaitoa saa ottaa niin paljon kuin lentomatkalla tarvitsee (suosittelen ottamaan reilusti), mutta sitä voi joutua maistamaan, jos pullot ovat avattuja. Muista esittää nämäkin nesteet turvatarkastuksessa.

Vinkki 8: Anna kanssamatkustajien viihdyttää taaperoa

Suomalaisena minulle on hyvin hankalaa “aiheuttaa häiriötä” ja antaa taaperoni irvistellä ja keikistellä muille matkustajille ja lentohenkilökunnalle. Onneksi mieheni on eri maata (pun intented) eikä häntä haittaa moinen ollenkaan, vaan hän itse asiassa kannustaa Leeviä sosialisoimaan. Ja yleisesti ottaen ihmiset ovat ystävällisiä, hymyilevät takaisin ja tarjoavat jopa herkkuja tai lehteään luettavaksi. Viimeksi Leevi pääsi jopa vierailulle lentokoneen ohjaamoon!

Vinkki 9: Unohda ruutuajan rajoittaminen

Lataa tabletille tai puhelimeen kaikki taaperon lempiohjelmat ja -pelit, ja anna hänen viettää aikaa niiden parissa niin kauan kuin sielu sietää. Ruutuaikaa voi rajoittaa sitten arkena, ja lomallakin on toivottavasti muuta tekemistä. Leevin kanssa viimeksi toimi melko hyvin Pikku Kakkosen pelisovellus, josta itsekin pidän – se on huolella tehty, toisin kuin monet muut. Muistipeli oli myös hitti, ja ihmettelimme todella väsyneen taaperon kärsivällisyyttä sen parissa. Ohjelmia olemme ladanneet Netflixistä. Ota huomioon, ettei lentokoneissa (vielä useimmiten) ole wifiä, joten kaikkien pelien ja ohjelmien toimivuus kannattaa testata etukäteen harmin välttämiseksi. Myös omat kuvat ja videot, ja hassujen selfieiden ottaminen toimii ajanvietteenä.

Vinkki 10: Pakkaa mukaan lempilukemista ja -leluja

Mitä enemmän, sen parempi. Pidä kuitenkin kirjaa mitä olet kaivanut esiin repusta, ettei se kaikista hienoin ja tärkein lelu jää istuimen taskuun.

Vinkki 11: Pakkaa käsimatkatavaroihin ainakin käsidesi ja taaperon (ja vanhemman) särkylääke

Käsidesi on kätevä, kun ei jaksa ennen jokaista evästä hyppiä vessajonossa, tai jos lentokentän vessasta on saippua loppu. Lapsen särkylääkettä on hankala saada reissun päällä, ja meillä on muutaman kerran käynyt niin että kuume on noussut juuri koneessa. Lääkepullon koolla ei ole väliä, kunhan sen erikseen esittelee turvatarkastuksessa.

Vinkki 12: Ota itsellesikin mukaan kirja tai lehti

Koska voi käydä niinkin onnellisesti, että taaperosi viihtyy tabletin parissa paremmin kuin odotit.

Vinkki 13: Pakkaa ajatuksella

Paniikin iskiessä helpottaa kummasti, kun tavarat ovat järjestyksessä, ja tiedät mistä etsiä mitäkin. Myös turvatarkastuksesta selviää nopeammin, jos ei tarvitse penkoa koko reppua läpi etsiessään sitä viimeistä smoothieta. Pakkaa lelut ja eväät pieneen, istuimen alle sopivaan laukkuun, jotta pääset niihin käsiksi silloinkin kun turvavyömerkki palaa. Pakkaa nenäliinoja helposti käden ulottuville, se smoothie on kuitenkin kohta jonkun rinnuksilla.

Vinkki 14: Älä pue pyhävaatteita

Koska matkustaminen taaperon kanssa on sotkuista puuhaa.

Vinkki 15: Mikä vaan käy, jos kaikilla taaperolla on mukavampaa

Heitä rutiinit, ruoka- ja nukkumisajat ja pelisäännöt hetkeksi nurkkaan ja unohda omat tarpeesi, kunhan lapsesi viihtyy.

Hyvää lentoa! (Aina saa unelmoida, heh…)

As winter holiday time is approaching I’ll put together our family’s tips for travelling in an airplane with a toddler.

#1 tip: Baby (toddler) carrier

Gets very handy when you get sick of running after your kiddo, or it is time to get him napping, at the airport and everywhere else too. We have standard size Tula carrier for which Leevi is actually already too big, but it still does the job.

#2 tip: Leave buggy and other unnecessary items home

The lighter you travel the better, you don’t want to drag tons of unuseful stuff around especially at the airport and we’ve found out buggy being one of them. Of course it might be more important to some than others, but in case you need a simple one you can probably borrow one at the airport and rent from the destination. Leevi really likes to walk, but when in some point he becomes too reckless, he is happily also looking around from the carrier, which is far easier to carry around than a stroller.

#3 tip: Toddler’s “own” hand luggage

On our last trip a small hand luggage size suitcase became very useful – Leevi was delighted to have his task pushing the suitcase around, and he was actually making much less trouble than before. He waited nicely in the check-in line, taking care of his precious bag and maneuvered it without bumping into anyone. Just make sure yours moves smoothly, so it is easy to handle.

#4 tip: Don’t count on sleeping in the plane

Toddlers have incredible skills in fighting against sleep and in an exciting environment like a plane you can be sure they put on their highest gear. So instead of flying in napping time, it might be less stressful to travel with a well-rested child. At least in our case, Leevi being tired only ended up in everyone’s misery.

#5 tip: Check in advance if the airport has a playground

If yes, take your time, so your kid can get excess energy out and won’t be disappointed when you hurry him away from the playground.

If not, go to the airport as late as possible, because there’s really not many toddler friendly activities there. Unfortunately there seems to be whole lot of airports where families’ comfort hasn’t been thought at all…

#6 tip: In case there’s no play area at the airport, check the toy section of the tax-free

You can spend some of that waiting time looking at the cars and dolls at the tax-free, but be prepared to buy a souvenir or dragging a screaming little cutie out of the shop… Also magazine section is worth of checking – Leevi has picked a car magazine as his flight entertainment already few times, and for sure it’s been more long-lasting fun than a new toy (and cheaper too).

#7 tip: Make sure your toddler is hungry on the plane and take a lot of snacks with you

What could possibly be better entertainment than eating? That’s right, nothing. Go all in in the (healthy) snacks department – crackers, dried and fresh fruits, bread, smoothies… Anything that doesn’t make a terrible mess and takes time to eat. Just remember that in case you’re carrying liquid stuff like smoothies or milk, you need to present them at the security check.

#8 tip: Let people around you entertain your child

As a Finnish person with attitude of “I don’t wanna bother anyone”, it is difficult for me to let my kid talk, smile and flirt with other passengers or the crew, but luckily my husband is far less restricted and let’s Leevi socialize. And there has really never been a bad response, everyone’s been very kind and let him look at their magazines, eat their snacks or make funny faces with him. Last time the captain even wanted to show Leevi around in the cockpit!

#9 tip: Forget about those screen time limitations

Download all your child’s favorite shows and games on your tablet or phone, and let him spend as much time with them as he wants. You can get back in line at home, and hopefully you’ll have other fun things to do on your holiday also. Just remember that there’s no wifi on the plane, so better test those games in advance. Also our own family videos and photos seem to interest Leevi, and taking funny selfies can be entertaining. (Be prepared for a total meltdown when it’s time to put the tablet away though.)

#10 tip: Pack favorite toys and books

The more, the better. Just keep count what you have taken out of the rucksack, so you won’t leave anything behind.

#11 tip: Pack a small hand disinfection gel and pain killer for toddler in the hand luggage (in a see-thru plastic bag)

Hand disinfection comes useful when you don’t wanna get in the toilet line before every bite and when the airport toilet ran out of soap. Leevi has fallen ill already few times while traveling and any form of pain killer for children seems to be impossible to get on the go.

#12 tip: Pack some entertainment for yourself too

Might be that you get lucky and you have some spare time in your hands while your toddler is hypnotized by Peppa Pig.

#13 tip: Pack with thought

When panic strikes, it is far easier to handle when you know where you packed what. Also security check goes faster when you don’t need to start digging that one last smoothie. Pack toys and snacks in a small bag that fits under the seat, so you’ll have everything within your reach even when the seat belt light is on (because that is exactly when you need it). Pack some tissues in your pocket, for sure that smoothie is gonna be on someone’s shirt soon enough.

#14 tip: Don’t put on your best suit

Because for sure that smoothie is gonna be on someone’s shirt soon enough.

#15 tip: Anything goes as long as everyone your child is comfortable

Just forget about those meal and sleeping times, and any other unnecessary rules. Or your own needs.

Have a pleasant flight! (You wish…)

Reissussa: Mallorcalle joulukuussa?

Muutaman postauksen olenkin jo kirjoitellut Mallorcan reissustamme, mutta ajattelin vielä koota jonkunnäköisen yhteenvedon.

Toiveenamme oli päästä täältä pohjoisen kylmästä ja ennen kaikkea pimeästä hieman valoisampaan, vehreämpään ja lämpimämpään ilmastoon. Halusimme kuitenkin mahdollisimman lyhyet lennot, koska kaksiveen kanssa lentäminen ei ole lempipuuhaamme (tai se ei ole hänen lempipuuhaansa). Mieheni bongasi alkusyksystä Easyjetin lennot Berliinin kautta Mallorcalle hyvin kohtuulliseen hintaan ja niinpä päädyimme kokeilemaan miten matkustus yhden yön välilaskuilla toimii. Mallorcan lämpötila joulukuussa on yleensä 10-15 astetta ja päivänvaloa muutama tunti enemmän kuin täällä pohjoisessa. Saari on melko suuri ja siellä sijaitsee useampikin kohtuullisen kokoinen kaupunki, joten ajattelimme sieltä löytyvän tarpeeksi tekemistä, vaikka uimakelejä ei luvassa olisikaan.

Matka kohteeseen meni kohtuullisesti, en tosin ole edelleenkään varma lentokenttähotellissa yöpymisen mielekkyydestä. Ja kyllähän saarella tekemistä ja näkemistä riitti, vaiķka asteita oli alkupäivinä alle kymmenen. Loppulomasta saimmekin jo nauttia pohjoisen kesää muistuttavasta lämmöstä ja teepaitasillaankin tarkeni (auringossa). Vuokrasimme auton koko kymmeneksi päiväksi ja varasimme kaksi eri hotellia saaren eri puolilta, jotta näkisimme mahdollisimman paljon. Mallorcan luonto on kaunista, aika vaihtelevaakin ja muutama kiinnostava kaupunki löytyy, ykkösenä tietysti ihana Palma. Lisäksi kävimme esimerkiksi akvaariossa, josta Leevi oli yllättävän innoissaan, junalla Sóllerissa, Sineun markkinoilla (ehdottomasti käymisen arvoiset) ja FAN-ostoskeskuksessa. 

Olin tyytyväinen valitsemiimme hotelleihin, Hipotel Dunasiin ja Iberostar Cristinaan, eritysesti jälkimmäinen oli uutuudenhohdossaan oikein miellyttävä. Olimme varanneet puolihoidon, joka osoittautui erinomaiseksi päätökseksi (paitsi ehkä vyötärön kannalta), lomakylissä kun ei ollut montaakaan avonaista ravintolaa tähän aikaan vuodesta. Molemmissa hotelleissa oli pienet ulkoleikkipaikat ja sisäuima-altaat, joten viihdykettä riitti vaikkei ulkouima-altaisiin ollut asiaa. Iberostarissa oli myös sisäleikkihuone, jonne ei saanut mennä, koska heidän miniclubinsa oli suljettu – tästä pieni miinus. Ehkäpä espanjalaiset eivät ihan ymmärrä sisäleikkipaikan hohtoa, jos näitä kurjan kelin päiviä on vuodessa viisi.

Kaikenkaikkiaan sanoisin, että reissu oli onnistunut, koska olimme varautuneet viileään keliin. Alkupäivinä kevyt toppatakki villatakin päällä, pipo ja sormikkaat eivät olleet liioittelua, mutta viimeisinä päivinä olisi rannalla tarjennut (skandinaavi) löhötäkin. Eli kannattaa varautua kaikkeen, vähän niinkuin Suomen kesässä, jos matkustaa Mallorcalle talvikuukausina. Kannattaa myös varautua siihen, että lomakylät ovat aavemaisen kuolleita – mikään paikka ei ole auki, eikä missään liiku ketään. Voisin itse matkustaa tämän kokemuksen perusteella saarelle uudestaankin, Saksasta ainakin kun sinne saa hyvin edullisia lentoja. Mutta ehkäpä ensi kerralla vaikka syys- tai huhtikuussa. Mallorcalla saa olla tarkkana missä majoittuu: monet turisteille rakennetuista kylistä vaikuttivat suorastaan helvetillisiltä aikuisten huvipuistoilta, eikä arkkitehtuuri useimmissa paikoissa hivellyt silmiä. Mutta kuten mainittu, Palma oli todella upea ja sen lisäksi löysimme muutaman muunkin helmen – Portocolomin ja Porto Criston kylät saaren itäpuolella vaikuttivat viehättäviltä, ja niissä oli ihan oikeatakin elämää. Autoillessa majapaikalla ei ole ehkä niin suurta merkitystä, kun ei siellä aikaa kauheasti vietäkään.

Mallorca ihastutti myös lapsiystävällisyydellään – leikkipaikkoja oli joka kulmassa ja ihmiset aivan uskomattoman ystävällisiä lasta kohtaan. Vaikka Tallinnakin on mielestäni (yllättävän) lapsiystävällinen, on ihmisten käyttäytymisessä silti vissi ero, puhumattakaan Suomeen verrattaessa.

I decided to get back to Majorca one more time, and wrap up the whole experience: so was Majorca worth of a visit? And most importantly, worth of a visit in December when the average temperature is below 15 degrees? I think it was.

As I mentioned before Palma was really a positive surprise, and actually the island itself too, with the nature and couple of interesting villages and towns. I do think however that the island can seem like a nightmare, if you find yourself in one of the many tourist trap “villages”, especially in season. But if you travel outside main season and know a cozy place to pick Majorca can be almost-idyllic experience. 

We were prepared for the cold weather, hich I’m very happy about. On the first days winter jacket, hat and gloves were really not too much, but luckily by the end of our holiday we got to enjoy also of some summery days (from a Nordic perspective). We had made quite a lot of plans for bad weather, and not at all counting on beaching and pooling. For the whole 10 days we had a car and we picked two different hotels on the other sides of the island to see as much as possible. We visited aquarium, Sóller with train, Palma, FAN shopping center, Sineu’s market (definitely worth of visit) and some smaller towns. Especially Portocolom and Porto Cristo seemed like quite idyllic small towns, with real life in them. All these tourist villages are first of all ugly and secondly  nothing’s open outside the season – they are spooky ghost towns. I’m glad that we had half board, otherwise it would have been a challenge to find a dinner restaurant. 

All in all the holiday was rather relaxing, even we travelled through Berlin and stayed there a night each direction. Spanish people are very hospitable even in a place like Majorca, and their attitude towards children is amazing.

Tallinnan joulumarkkinat

Vielä ehtii Tallinnan tunnelmallisille joulumarkkinoille, jotka ovat auki läpi joulunpyhien aina loppiaiseen saakka. 

Olen nähnyt monien saksalaisten joulumarkkinoiden lisäksi ainakin puolalaiset, ruotsalaiset, suomalaiset ja espanjalaiset markkinat, ja täytyy sanoa, että Tallinnan vanhassakaupungin tunnelma on yksi parhaista. Toki puitteetkin joulutunnelman luomiselle ovat keskiaikaisessa kaupungissa erinomaiset.

Raatihuoneen torin valtaavien markkinoiden keskipiste on suuri joulukuusi, jonka ympärille on ripoteltu puisia majoja. Majoissa myydään käsitöitä turistien makuun; neuleita, pörröisiä turkistossuja, joulukoristeita ja puusta valmistettuja käyttötavaroita. Torilta saa toki myös yllinkyllin glögiä ja jouluisia herkkuja. Lapsille ekstrahuvitukseksi löytyy kaksi karusellia ja joulupukin mökki, jossa pukin voi tavata.

Lumi toki toisi oman maagisen lisänsä joulutunnelmaan, mutta onneksi vanhakaupunki ja joulumarkkinat ovat tosi kauniita ilmankin. Näyttää nimittäin siltä, että joulusta tulee täällä taas musta. Tallinna on onneksi pistänyt parastaan jouluvalaistuksessa muutenkin, se jos mikä piristää kummasti loskassa taapertaessa. Parhaat jouluvalaistukset voi vanhankaupungin lisäksi bongata Solaris-keskuksen liepeiltä.

You still got time to see Tallinn’s lovely Christmas market. It is open through Christmas until 6th of January. I’ve seen German, Polish, Finnish, Swedish and Spanish markets, and the Estonian one is definitely one of the most cozy and atmospheric. 

Reissussa: Sóller – matka historiallisella junalla taaperon kanssa

Aika palata Tallinnan kylmyydestä hetkeksi muutama aste lämpimämpiin maisemiin. Taannoisella Mallorcan reissullamme teimme päiväretken Sóllerin historialliseen kylään. Retken kohokohta ei kuitenkaan ollut kylä itse vaan matka sinne. Matka taittuu nimittäin 100 vuotta vanhalla puisella junalla hienoissa vuoristomaisemissa.

Pohdimme reissun onnistumista etukäteen – tunnin junamatka suuntaansa ei välttämättä olisi omiaan vilkkaan taaperon kanssa. Lisäksi junalipun hinta kirpaisi hieman, koko perheen edestakaiset matkat maksoivat yli viisikymppiä. Tosin jos vertaa VR:n tai maailman muihin turistinähtävyyksiin, hinta lienee kohtuullinen. Biitsikelien puuttuessa emme keksineet parempaakaan tekemistä, joten päätimme ottaa riskin.

Ja onneksi otimme, reissu oli nimittäin oikein kiva, ja taaperomme todisti pelkomme turhiksi. Menomatkan Leevi jaksoi edessä pelleilevälle taaperolle irvistellen (vinkki: etsi muita lapsiperheitä matkustaessasi taaperon kanssa) ja keksejä syöden, ja me vanhemmat saimme edes toisinaan keskittyä ikkunasta avautuviin upeisiin maalais- ja vuoristomaisemiin. Tunti hujahti yllättävän nopeasti. Kaikista jännittävintä Leevin mielestä taisivat olla lukuisat tunnelin junan puksutellessa kohti määränpäätä.

Junan pääteasema oli viehko, joskin hyvin pieni ja lähinnä turisteja palveleva vanha kylä. Kiersimme siellä auringonpaisteessa tunnin-pari ennen lounasta. Harmillisesti kaikki kaupat olivat pyhäpäivän aikaan kiinni – uskoisin, että aikaa saisi kulumaan hieman enemmän paikallisia käsitöitä tutkiskellen. Kaupungista voi jatkaa historiallisella raitiovaunulla matkaa Port de Sólleriin, mutta me päätimme puolipäiväreissun riittävän tällä kertaa.

Lounaan jälkeen mieheni sujautti Leevin Tulan kantoreppuun päiväunille, ja tyyppi koisasi kaikkien ihmetykseksi lähes koko rämisevän junamatkan takaisin Palmaan, jolloin saimme itsekin sulkea silmämme hetkeksi, jos maisemilta maltoimme. Kantoreppu – mikä ihana keksintö, vielä yli kaksivuotiaankin kanssa!

On our winter holidays to Mallorca, we made a day trip to Sóller with a historic wooden train. First we were not convinced 1 hour train ride each direction would be the best idea with our restless little one, but as it wasn’t exactly beach weather we decided to give it a shot. 

And I’m happy that we did as we (or our toddler) proved our fears wrong, and the trip was very pleasant. On the way from Palma to Sóller Leevi concentrated on making funny faces with another toddler sitting near by (tip: search for other families with small children when traveling with a toddler) and munching his cookies. So I even had time to take a couple of pictures of the gorgeous mountain views that opened up from the carriage windows. One hour went by surprisingly quickly.

The destination was cute, but small and pretty touristy village, that seemed to be asleep on a holiday morning. We walked around the narrow alleys for an hour or so, and then had lunch in a small cafe. I must say that the way to this town is much more of a highlight than the town itself. But apparently there’s also something called Port de Sóller, where you could continue your journey by old wooden tram. We, however, decided that it was time to turn back to Palma.

Way back was a breeze – at least to me – when Leevi slept the whole journey in a baby carrier in his daddy’s lap. Amazing invention, totally recommended for traveling even with bigger “babies”. So we had time to close our eyes too for a moment, or just concentrate on the photo perfect view.

P.S. partial photo credits to my hubby 😘

Reissussa: Ihastuttava Palma de Mallorca

Mallorcan viehätyksestä ja imagosta voi olla montaa mieltä, ehkäpä en siksi osannut asettaa suuria odotuksia myöskään Palman kaupunkia kohtaan. Energiani on viime vuosina mennyt ihan muuhun kuin lomakohteisiin etukäteen tutustumiseen, ja tämä on yleensä johtanut iloisiin yllätyksiin. Niin tälläkin kertaa.

Tiesitkö sinä, että Mallorcan pääkaupunki on ihan oikea, iso kaupunki, jossa asuu enemmän ihmisiä kuin Tallinnassa? Minä en ainakaan tiennyt. Sen lisäksi, että se on ihan oikea suurkaupunki (suomalaisen mittakaavassa), on se vieläpä oikein mielenkiintoinen sellainen. Turistikauden ulkopuolella saaren rantakylien muuten muistuttaessa hylättyjä, parhaat päivänsä nähneitä lomahelvettejä, oli Palmassa ihan oikeaa elämää. Satoja ravintoloita, kahviloita ja söpöjä pikku puoteja, joissa olisi viettänyt päivän jos toisenkin, jos matkaseuran hermot olisivat hieman pidemmät.

Palman vanhakaupunki ihastuttaa hyvin espanjalaisella ulkonäöllään, vehreydellä, merenrannalla ja mielettömällä katedraalilla, jota katsellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, että mitähän vattua rakennuttajan päässä on liikkunut ja kuinka tuo on ikinä saatu pystyyn? Joka tapauksessa se on vaikuttavaa katseltavaa. Vanhankaupungin arkkitehtuuri kapeine, ranskalaisin parvekkein varustettuine kivitaloineen on minulle tuttua Barcelonasta, ja kuvittelisin muissakin Espanjan vanhoissa kaupungeissa näyttävän tältä. Kaupunki ei tunnu mitenkään erityisen turistirysältä, en tunne joutuvani huijatuksi joka kadun kulmassa. Meininki saattaa toki sesongin aikana olla ihan eri. Espanjaakin kuulee vaihteeksi enemmän kuin saksaa, joka lomakylissä on melkeinpä toinen virallinen kieli.

Kävimme Palmassa viikonloppuna ja ainakin näin turistikauden ulkopuolella sunnuntai oli hyvin hiljainen, ja useimmat kaupat ja monet ravintolat kiinni. Joten suosittelen sunnuntain sijasta jotakin muuta päivää, jos vierailuun on aikaa vain yksi päivä. 

Taaperon kanssa Palma vaikutti myöskin hyvältä kohteelta, vaikka menimmekin aika paljon vanhemmat edellä mentaliteetillä tällä kertaa. Hienoja leikkipuistoja löytyy kuitenkin ympäri vanhaakaupunkia, ja ihmiset ovat aina superihania lapsia kohtaan. Ihanan näköisiä lastenvaatepuotejakin löytyi monen monta. Rattailla kulkeminen ei liene suuri ongelma, meillä ei niitä enää tosin kaivattu, vaan repussa kulki mukana kantoreppu, johon taaperon sai tarpeen mukaan sujautettua.

Palma de Mallorca totally took me by surprise on our autumn holiday – to be honest I had absolutely zero expectations and was happily surprised how interesting and beautiful city it is.

Old Spanish style stone houses with French balconies, tiny alleys to get lost in, perfect floor tiles, seaside location, hundreds of small shops and cozy restaurants and cafes. And as a cherry on top, ridiculous cathedral, one of the biggest buildings I’ve ever seen. What’s not to love?

Outside tourist season the city felt like any mainland historic town, with it’s normal everyday life. Far from the abandoned plasticy tourist villages on the coast. Here you actually hear more Spanish than German which seems otherwise to be the island’s unofficial second language. So many lovely boutiques I would have visited if my travel company wouldn’t be so impatient. 😅 Palma seems like a child-friendly destination too, there’s lots of outside playgrounds and people are ever so friendly towards kids, it amazes me time after time.

Yllärireissu Alppien juurelle

Palasimme eilen Neuburgista, Etelä-Saksasta, sukuloimasta. Tällä kertaa reissu oli aika rentouttava, vaikka kuuteen yöhön mahtui peräti kolme eri yöpymispaikkaa. Leeville riittikin tekemistä ja seuraa, joten me vanhemmat saimme ottaa rennosti. Yövyimme vanhaan tuttuun tapaan Wolfin vanhempien luona hänen siskonsa huoneessa, mutta täällä kertaa vietimme yhden yön myös kaveriperheen juuri valmistuneen talon vierashuoneessa. Lisäksi Wolfi oli järkännyt meille 24 tunnin lapsivapaan.

Wolfi halusi pitää treffiemme kohteen salaisena, joten en etukäteen yhtään tiennyt minne olimme matkalla. Mielessäni haaveilin söpöistä alppikylistä ja ilmeisesti mieheni oli lukenut ajatukseni, koska juuri sellaiseen päädyimme 2 tunnin ajomatkan jälkeen. Jo ajaessa alkoivat huikeat alppimaisemat, jotka edelleen sykähdyttävät yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Mies pohti matkalla, jonka oli kuulemma taittanut satoja kertoja, kuinka osaa vasta nyt arvostaa maiseman ainutlaatuisuutta, kun toinen vieressä ihmettelee sitä suureen ääneen. Aika sama kuin hänen taannoinen ihmetyksensä ruotsinlaivoja kohtaan – minulle kun ne ovat aina kuuluneet siihen tuttuun maisemaan. Monikulttuurisen parisuhteen hienouksia. 😅

Ajomatkan päätteeksi pysähdyimme pieneen Reit im Winklin kylään, juuri ennen Itävallan rajaa. Kylä on kliseiseen alppityyliin oikein viehättävä ruskea-valkosine taloineen, jotka on koristeltu toinen toistaan hienommilla seinämaalauksilla ja puukaiverruksilla. Taustalla häämöttivät lumihuippuiset vuoret. Tätä näkyä kelpaisi katsella useamminkin! Alue on kuulemma tunnettu lumisuudestaan ja kesällä aurinkoisuudestaan – täydellinen lomakohde siis. Ja turisteille kylä onkin eittämättä ensisijaisesti tarkoitettukin: jokaisessa talossa näytti olevan huoneita vuokralla, ravintola tai tuliaispuoti. Nyt kauden ulkopuolella oli kylässä kuitenkin rauhallista.

Mieheni oli buukannut meille tilavan huoneen aivan kylän keskellä sijaitsevasta Hotel Unterwirtistä, jonka rakennus on alunperin rakennettu 1400-luvulla. Keski-Euroopassa moiset vuosiluvut ovat melko normaaleja, mutta tälle espoolaiselle ihan silkkaa utopiaa (paitsi että nyt googlettelin kirkkomme olevan samalta vuosisadalta, but you get the point). Unterwirt onnistui melko täydellisesti yhdistämään alppimaisemaan sopivan historiallisuuden ja kotoisuuden sekä modernin luksuksen. Hotellista löytyi myös spa useine saunoineen ja altaineen, mikä lisäsi ylellisyyden tuntua.

Söimme illallista hotellissa, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, vaikka ravintolan hinnat olivat varmasti kylän korkeimmat. Ruoka ja palvelu oli erinomaista, ravintola oli selvästi muidenkin suosikki, niin täyteen pakattu se oli maanantai-iltana (syyslomien aikaan). Aamiaisbuffa notkui kaikkea mahdollista, mutta saksalaiseen tapaan erityisesti leipä ja erilaiset lihatuotteet olivat päässeet päärooliin. Vaikka itse jätin leikkeleet muille syöjille, oli aamiaisessa enemmän kuin tarpeeksi. “Onneksi” heräsimme vapaa-aamunakin ennen seitsemää (mikä siinä on ettei osaa nukkua kun olisi mahdollisuus), joten aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa sulatella ennen ajomatkaa takaisin Neuburgiin.

Yesterday we returned from our family visit to Bayern, where we had a pretty relaxing holiday, even we slept in three different places during those six nights. Leevi had so much to do and so many people around that we parents didn’t need to do much for entertainment. On top of that my amazing hubby had organized us some 24 hours of kid-free time.

Wolfi wanted to keep the program of this 24-hour date as a secret so I had no clue where we were gonna go. Secretly I hoped to see the Alps, as they are kinda close by, and they still amaze me after all these times. Apparently, once in a lifetime, mind-reading worked and Alps was exactly what my husband had in mind. He took me to a village called Reit im Winkl, a village close to Austrian border where he had spent his childhood winters. This village is a perfect example of a stereotypical, yet so wonderful town by the Alps, with it’s historical white-and-brown villas that are covered with beautiful wooden details. And on the background you could see the snow-covered mountains. Apparently this is one of the snowiest places in winter and sunniest in summer, so no wonder a perfect tourist oasis has formed here.

We spent the night in lovely Hotel Unterwirt, a building that dates back to 14th century, which to me as a Finn from Espoo sounds almost impossible, but here in Central Europe is quite normal. Hotel has been recently renovated and it combined really nicely old, historic and cozy to modern functionality (except the Wi-Fi which wasn’t really working in our room, but that’s no news in Germany…). Hotel also has a spa with couple of different saunas and pools, which added to the luxury. After spa we were too lazy to get out anymore, so we chose to have dinner at the hotel restaurant. We had perhaps the most expensive dinner in town, but it was worth it, very yummy. Also the breakfast buffet was everything we desired and even more. (As we were in Germany, they had at least 10 different types of breads and cold cuts.) I was so ready to roll back to bed after this lavish brekkie, and I even skipped all the meat. “Luckily” we woke up on our day-off at 6.50, so there was time for some digesting before driving back to Neuburg.

PS. Photo credits to my hubby 😘

Laivalle lapsen kanssa

Syyslomien kunniaksi ajattelin kertoa hieman vinkkejä laivamatkustamisesta pienen lapsen kanssa, erityisesti siis Helsinki-Tallinna välillä.

Laivalla matkustaminen on ehdoton suosikkini kun mietitään eri matkustusvaihtoehtoja taaperon kanssa. Syy on päivänselvä – laivalla on tilaa juosta, leikkiä, syödä ja kiukuta, aivan eri tavalla kuin autossa, lentokoneessa, bussissa tai junassa. Tallinnassa asumisen myötä meistä onkin tullut varsinaisia laivareissukonkareita, koska käymme Suomessa melkein kuukausittain ja olemme risteilleet Tukholmaankin. Useimmiten käytämme Tallinkin palveluita – alunperin siksi, että mies saa heiltä työsuhdealen, mutta nyt kokemuksen myötä on tämän yhtiön suosimiselle muitakin syitä.

Tallink on yleisesti ottaen kalliimpi kuin Viking Line, joka on toinen varteenotettava vaihtoehto tästä suunnasta (Eckerö Line kulkee Tallinnasta Helsinkiin harvoin ja kummallisiin aikoihin, Linda Line on kallis). Lippujen hinta heijastuu varsinkin Tallinkin uuden Megastarin kohdalla suoraan paatin ulkoiseen olemukseen ja viihtyvyyteen. Viikkarin alukset kun ovat jääneet jonnekin 90-luvulle, Megastar sen sijaan on kuin trendikkään kauppakeskuksen ravintolamaailma. Tallinkilla on ympäri vuoden monta lähtöä päivässä, eikä sen aluksia pikku syysmyrskyt hetkauta. Viikkari sai kesällä lisää vuoroja, mutta näin epävakaisten kelien saavuttua se saattaa olla epävarma vaihtoehto, koska laivat eivät liiku jos tuulee liian kovaa.

Taaperon kanssa matkustaessa erityisen tärkeäksi tekijäksi nousee tietysti viihdyke eli leikkipaikka. Valitettavasti Megastarin leikkihuoneen on joku (hyvin todennäköisesti lapseton) suunnittelija sössinyt niin pahasti, että laiva saa toooodella pitkän miinuksen tästä. Olen lähettänyt asiasta palautetta useampaan otteeseen, mutta valitettavasti ongelmista suurin, eli huoneen vaarallisuus on edelleen ratkaisematta. Leikkihuoneessa on nimittäin näköyhteyden peittävä pömpeli, joka tekee tilasta myös hyvin ahtaan ja altistaa törmäyksille. Lisäksi isommat lapset ovat keksineet kiivetä pömpelin päälle katonrajaan ja hyppimään sieltä alas. Verenpaineeni nousee jo pelkästään tämän typerän tilan ajattelemisesta… Taaperon kanssa siis ainakin toistaiseksi parempi vaihtoehto on Tallinkin Star, vaikka leikkihuonetta lukuunottamatta en sen ysäriluukista niin välitäkään. Ja yhdessä asiassa Megastarin leikkihuone saa pointsit itselleen: vaipanvaihtohuone on samassa tilassa, toisin kuin Starilla, jossa se on eri kerroksessa ja jossa avain täytyy käydä noutamassa kahvilasta – todella epäkäytännöllistä.

Viikkarin uusi FSTR oli varsinainen pettymys – uusi laiva ei olekaan uusi, edes sisältä, vaan kämänen ja haiseva sillipurkki, eikä siellä ole minkäännäköistä viihdykettä lapsille. XPRS:lle on sentään saatu aikaiseksi pieni leikkinurkka. En siis voi suositella Viikkaria vilkkaan taaperon kanssa, koska vaikuttaa siltä, etteivät he erityisesti erityisesti halua lapsiasiakkaita. Hinnat ovat toki usein kohdallaan ja matka-aika jopa Tallinkia lyhyempi, eli jos matkustata pienemmän tai isomman lapsen tai muuten vaan rauhallisemman tapauksen kanssa, on Viikkarikin ihan varteenotettava vaihtoehto. Viikkarin terminaalit ovat molemmissa päissä hieman lähempänä keskustaa, joka on myös plussaa kiireiselle. Mutta shoppailua on turha näillä laivoilla odottaa, taxfree on joko pieni tai olematon.

Ehdottomasti paras lasten leikkialue Tallinna-Helsinki välillä on kuitenkin Silja Europalla, jossa tilaa ja leluja on kolminkertaisesti. Löytyypä tilasta jopa pallomeri ja kiipeilyseinäkin. Eli jos sinulla ei ole kiire, suosittelen tätä vaihtoehtoa. Se on usein edullisempikin kuin muut Tallinkin laivat.

Parasta ajanvietettä leikkihuoneen lisäksi on laivan buffa – ainakin meidän syöppöperheen kohdalla. Viimeksi Leevin kanssa yksin matkustaessa sain helposti melkein puolet matkustusajasta kulutettua aamiaisbuffassa, jonka hinta ainakin Tallinkilla on erittäin kohtuullinen, varsinkin kun lapsi syö ilmaiseksi. Buffa tai ei, kannattaa ruokailu ajoittaa laivalle joka tapauksessa, sen avulla saa hyvän breikin päättömään juoksenteluun. Megastarin Fast Lanelta saa reilun kokoisen salaatin tai liha-/kasvispulla-annoksen suht järkevään hintaan, mutta edullisin vaihtoehto lienee Burger King.

Muutamaan otteeseen olemme ottaneet myös hytin, joka on erityisen hyvä idea yksin lapsen kanssa matkustaessa tai silloin kun yöunet ovat jäänet vähiin. Hytissä lapsi voi vapaasti leikkiä omilla leluillaan ja pomppia ja kiipeillä (valvotusti tietysti ;)) sängyillä, mutta vanhempien ei tarvitse juosta koko ajan perässä. Ruotsinlaivalla yöpyessä meille paras vaihtoehto oli hytti parisängyllä – mahduimme siihen (jotenkuten) kaikki nukkumaan. Toinen vaihtoehto on hytti yhden hengen sängyillä ja vauvojen matkasängyllä, mutta Leevi ei halunnut nukkua siinä, jolloin yöstä tuli hyvin vähäuninen. Varsinkin hyvinnukkuvien ja erilaisiin nukkumisjärjestelyihin mukautuvien lasten kanssa laivalla matkustaminen on mukavaa, eikä siinä oikeastaan menetä aikaa kohteessakaan, yöt kun menisivät nukkuessa kuitenkin. Helpoin tapa nukuttaa taapero laivalla oli kantaa häntä kantorepussa laivan käytäviä pitkin nukahtamiseen asti. Hytissä homma olisi mennyt pelleilyksi. Laivalla myös päiväunet onnistuvat helpommin kuin lentokoneessa – lasta voi joko hytkyttää rattaissa tai kantaa repussa. Leevi kun ei tahdo enää nykyään lennolla nukahtaa ollenkaan.

Yllä mainittujen syiden lisäksi pidän laivamatkustamisesta (verrattuna lentämiseen) myös siksi, että satama on helpon kävelymatkan päästä keskustasta (paitsi Tukholmassa….) ja ettei sinne tarvitse mennä tuntikausia etukäteen. Tallinkin terminaalissa voi itse asiassa olla vain 30 minuuttia ennen laivan lähtöä, jos lähtöselvityksen tekee puhelimella. Tavaroiden pakkaaminen on huomattavasti rennompaa kun ei tarvitse ottaa huomioon lentomatkustamisen rajoituksia. Kaikista helpointa on matkustaminen auton kanssa – heitä kamat autoon ja aja auto laivaan. Muista vain ottaa evästä, kantoreppu ja vaihtovaipat mukaan laivalle!

As we’ve become such experienced ferry travelers by now, I thought about telling you my tips for traveling on a (Tallinn-Helsinki) ferry with a toddler.

From the service providers our favourite is Tallink – not only because my husband gets a discount, but because they are more kid-friendly than their main rival Viking Line. Tallink’s prices are usually higher than Viking Line’s but you can really see a difference in quality of the ship, especially with Tallink’s new Megastar. It is upgraded to the 21st century instead of the others that are still left in their 90’s glory.

Megastar would be actually perfect without it’s major flaw – the kid’s play area is apparently planned by a person who has no clue what it is like to be toddler’s parent. In it’s current form it is dangerous and stressful, my blood pressure is rising only when I’m thinking about it. But it’s still better than the non-existent play area of Viking Line. Tallink Star’s play area is better for small children but the nappy changing room is annoyingly located in another floor. And otherwise the ship is much less stylish than Megastar. The best playground is in Silja Symphony (also belongs to Tallink), so in case you are not in a hurry and the schedule works for you, I recommend to test that.

The best entertainment apart from playing is of course eating. Tallink’s breakfast buffet is very affordable, especially when kids eat for free. Last time I traveled alone with Leevi, we spent half of the travel time there. Whether it’s buffet, burgers, meatballs or your own snacks, I highly recommend spending some time on dining on the ferry, that way time goes by much quicker (sometimes 2 hours with a toddler can feel like forever). Few times, if I’ve traveled alone with Leevi or after especially crappy night, we’ve invested into a cabin. It’s actually not a bad idea at all – kid can play rather freely while parents (try to) rest. 

I enjoy traveling by ferry because it’s not necessary to be in the harbour as early as at the airport (30 minutes before is fine, especially if you’ve already checked in), the harbours are located much closer to the centre and you don’t need to care about luggage restrictions. Particularly stress free it is to go by car – just load the trunk full of whatever you might need on your holiday and pack a little rucksack of snacks, diapers and other necessities for the journey. And on the way back you don’t need to stress where to pack all the souvenirs!


Mitä tehdä Tallinnassa? Tässä yksi vinkki!

Osallistuimme maanantaina ystäväni kanssa pienen japanilaisen ravintola Hakun omistajien järjestämälle kokkauskurssille, tai ruoanlaittoiltamaan, kuten asia viroksi oli ilmaistu. En ole koskaan käynyt missään vastaavanlaisessa, joten odotin iltaa jännityneenä. Emme tienneet etukäteen kuinka monta ihmistä iltaan osallistuisi tai minkälaisessa ympäristössä se järjestettäisiin. Menu sentään selvisi järjestäjien lähettämästä sähköpostista, ja olikin takuuvarmaa japanilaista miso-keittoineen ja teriyaki-kanoineen.

Kadriorgilaisen kerrostalon ulkopuolella meitä odotti ystävällinen virolainen nainen, joka ohjasi meidät pieneen asuntoon. Asunnossa odotti ihanan kotoisan tunnelman lisäksi illan päätähti, japanilainen chef Shuichi Shiraishi, joka on aiemmin matkustanut ympäri maailmaa Japanin suurlähetystön kokkina. Tähden elkeitä ei tällä kokilla kuitenkaan ollut, vaan hän oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Hetken päästä paljastui, että aiemmin tapaamamme nainen on hänen vaimonsa ja bisnespartnerinsa. Paljastui myös se, että illan kuudesta osallistujasta saavuimme paikalle vain me, joten saimme oikeastaan yksityistunnin! Chef aloitti käymällä läpi joitakin japanilaisia perusraaka-aineita, kuten kuivattuja bonito-kaloja, kombu-merilevää, miriniä, misoa ja juuri sitä oikeanlaista soijakastiketta (eli Kikkomania). Maisteltuamme näitä sekä tarjolla ollutta vihreää teetä ja erinomaista luumuviiniä ryhdyimme hommiin. Valmistimme Shuichin johdolla miso-keittoa lohella, teriyaki-kanaa, takigomi gohan-riisiä ja vihreällä teellä ryyditettyjä tuulihattuja. Taidokkaan kokin työtä oli hienoa katsoa, ja samalla jutustelimme läpi jokaisen elämäntarinan pääpointit. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuin ystävien kesken kokatessa, ja mikä tärkeintä, ruoka oli erinomaista!

Photo credits to my friend Rita 😉

Tämä iltama kustantaa 38 euroa, joka on oikein kohtuullinen hinta kolmen ruokalajin illallisesta, viinistä, teestä ja erinomaisesta, mielenkiintoisesta seurasta. Päätimmekin jo mennä heti uuden menun tullessa uudestaan. Chef jopa lupasi opettaa meille toivomiamme ruokalajeja, ystäväni kun oli hieman enemmän perillä japanilaisen ruokakulttuurin saloista. Ja ehdottomasti on päästävä myös syömään pariskunnan ravintola Hakuun mitä pikimmiten.

Eli jos kiinnostaa tietää mitä on japanilainen ruoka sushin lisäksi, suosittelen varaamaan paikan Shuichin ja Marjun kokkausillasta. Opetus on englanniksi ja viroksi, aikatauluja ja muita lisätietoja löytyy heidän Facebook-sivuiltaan.

If you are in Tallinn and like Japanese food (who doesn’t?), I have a tip for you! On Monday me and my friend participated in a Japanese cooking evening organized by the owners of a restaurant called Haku.  I did not really know what to expect in advance as I have never been on such cooking lesson before, and don’t really know too much about Japanese food either (except that I like it).

We were welcomed to a small apartment in Kadriorg by Marju and Shuichi, a heartwarming owner couple of the restaurant and our hosts for the night. Originally there was supposed to be six participants in our Japanese evening, but all the others cancelled and missed all the fun. That did not bother us though, we got a private lesson and had a chance to have very interesting conversation with our hosts.


During the lesson we first learned about some of the basic ingredients of Japanese cuisine, like Kombu seaweed, Bonito fish, mirin, miso, soy sauce and so on, while we were sipping green tea and excellent tasting plum wine. After the introduction we started to prepare our dinner, three course meal of miso soup with salmon, teriyaki chicken with takigomi gohan rice and green tea puffs. It was a pleasure to watch a talented chef like Shuichi work – he has previously worked around the world as the chef of the Japanese embassy, and fun to try something new myself. And most importantly of course, the food was super yummy!
I definitely recommend this event, with it’s 38 euros it is very reasonably priced for 3-course dinner, drinks and lovely company. And of course you get the recipes to keep, so you can repeat everything at home and amaze your guests. The dishes were not too complicated even for a beginner, and course was held in English and Estonian. We are definitely going back to learn new dishes and also visiting their restaurant as soon as possible!

You can find more info of Haku’s events from their Facebook page.

 

Kesäinen pyrähdys Tukholmassa

Muutama viikko sitten seilasimme Tallinkilla “normaalista” poiketen Itämeren toiselle laidalle Tukholmaan. Olen käynyt Tukholmassa muutamaan otteeseen, mutta en ole oikein ikinä saanut otetta kaupungista, vaikka se ihan mukava kohde onkin. Tällä kertaa motivaationa ei ollut itse kaupunki vaan siellä asuvan veljeni ja hänen vaimonsa tapaaminen.

Edelleenkään Tukholma ei sulattanut sydäntäni, vaikka P&V:n asuinalue Vasastan vaikuttaakin söpöltä ja menevältä naapurustolta, eikä Tukholman maisemissakaan ole valittamista. En oikeastaan osaa paikantaa mikä se on se juttu, joka minua vaivaa tai miksi en tunne suurta kiinnostusta kaupunkia kohtaan. Ehkä olen vain saanut tarpeekseni kaupunkimatkailusta. Haluaisin kyllä nähdä Ruotsia Tukholman ulkopuolella, varsinkin iki-ihanaa saaristoa, jota hytin ikkunasta ihailtiin tuntikaupalla sekä tulo- että menomatkalla.

Tukholma tuntuu kyllä kieltämättä kosmopoliittisemmalta ja mannereurooppalaisemmalta verrattuna Helsinkiin ja varsinkin Tallinnaan (vaikka Virohan siis on Manner-Eurooppaa?) – ihmiset eivät ole kaikki samasta muotista, ravintolatarjontaa on laidasta laitaan ja kaduilla vilkasta vielä iltakahdeksan jälkeenkin. Erityisesti Vasastanin mukavannäköiset kahvilat ja ravintolat ihastuttivat, vaikka emme niitä (taaskaan) ehtineet paljoa testailemaan. Pari päivää sujahtaa aina aivan liian nopeasti, varsinkin kun on pidettävä edes jollain tasolla kiinni taaperon nukkuma-ajoista.

Kävimme ensimmäisenä päivänä Leevin viihdyttämiseksi Junibackenissa, joka oli sateisena heinäkuun perjantaina melko lähellä pahinta mahdollista paikkaa, johon ihminen voi itsensä tunkea (ja vielä maksaa siitä). Ehkä olisi pitänyt ottaa vinkistä vaari ja kääntyä jo pihalla nähdessämme vaunuparkin vähintään sadat (!) lastenrattaat. Mutta ei, emme me tajunneet…. Vasta (mielestäni ylihinnoitellut) liput ostettuamme tajusimme, minkä emämokan olimme tehneet. Satoja kiljuvia kakaroita ja stressaantuneita vanhempia, kaaos jollaista en ole ehkä koskaan ennen todistanut. Hammasta purren jäimme kuitenkin toviksi ja onneksi meno hiljeni iltaa kohden. Lopuksi pääsimme pääsylipun hinnalla “tarinajunaan”, joka olisi ehkä ollut ihan mielenkiintoinen, jos ei olisi tarvinnut lohduttaa kauhusta kankeaa taaperoa. Unohtivat näet mainita, ettei juna ole tarkoitettu perheen pienimmille…

Onneksi lauantaiaamu näyttäytyi aurinkoisena, ja pääsimme nauttimaan Vasastanin kahviloista (peukku Mellqvistille aamuvirkuille turisteille tarjoamastaan aamiaisesta) ja leikkipuistoista. Siestan jälkeen Wolfin uusi kollega (joka on opiskellut Tukholmassa ja sattui olemaan siellä samaan aikaan) vei meidät Sisäpiirin vinkit-kaupunkikierrokselle, joka oli kyllä oikein fressi kokemus normaalin vanhassa kaupungissa ja kuninkaanlinnan liepeillä notkumisen sijaan. Käveltyä tuli reilut 20 kilometriä, eikä tuntunut missään!

Meillä ei ollut reissulle suurempia suunnitelmia, tärkeintä oli viettää laatuaikaa perheen parissa ja siinä onnistuttiin. Ja onneksi viikonlopulle osui perjantaita lukuunottamatta hieno sää, joten päätön haahuilu onnistui stressittömästi. Laivalla reissaaminen oli pienen lapsen kanssa jokseenkin mukavaa, erityisesti paluumatkalla, jolle valitsimme yhden ison parisängyn kahden erillisen sängyn sijaan. Parasta antia oli ihailla auringonlaskua hytin ikkunasta. Mutta taidamme kuitenkin lentää ensi kerralla, sen verran matkaa on Tallinkin terminaalista Vasastaniin, että samassa ajassa pääsee myös lentokentältä. Paitsi jos joku vakuuttaa mut laivamatkustamisen ekokogisuudesta niin saatan muuttaa mieleni.

Ensi kertaa varten otan mielelläni vastaan Tukholman parhaat tärpit perheelliselle reissaajalle – niin tekemiset kuin syömisetkin. Tällä kertaa en ainakaan bongannut leikkipuistojen ja sen Junibacken-helvetin lisäksi mitään erityisesti taaperolle sopivaa, vaikka varmasti sellaista kaupungista löytyy. Myös Tukholman ulkopuolella sijaitsevat helpot päiväretkikohde-ehdotukset otetaan ilomielin vastaan.

One of our summer mini-holidays was a trip to Stockholm to meet my brother and his wife. I’ve been in Stockholm many times before, but somehow the city never really excited me a lot. This time was not different, even of course we did enjoy family quality time and even a pretty perfect Nordic summer weather.

We did not have much plans, and on Friday afternoon we ended up in Junibacken – which on a rainish July afternoon was pretty much the worst place a person could ever willingly go. Insane amount of screaming children and stressed parents, and it was totally not worth the money, I must say.


Luckily after Friday’s chaos Saturday morning woke us up with sunshine, and we enjoyed early birds’ breakfast at Mellqvist Cafe close to my brother’s place. After that we wondered the streets and playgrounds of Vasastan, which is quite interesting and idyllic neighborhood with its restaurants and cafés, and pastel color architecture. Even though it might have been a good idea to plan something ahead, I do enjoy this kind of pointless wandering, especially in summer. After our mandatory siesta we wandered a bit more, on a private walking tour “organised” by Wolfi’s new colleague, who happened to be in Stockholm at the same time (and who used to be a tour guide there). It was cool to see Stockholm outside the tourist paths, but for some reason I’m still not totally convinced….


Traveling by ferry went quite smoothly with a toddler; there’s lots of space to run around, playgrounds and different dining possibilities. And at least on the way back we all slept pretty fine in our double bed. Ferry from Tallinn leaves at 6pm and is in Stockholm around 10am, and the way back is similar, so most of the time you anyway spend sleeping. This ferry route is definitely worth of experiencing, so beautiful are the Swedish islands that you pass by. But I think we might anyway fly next time, it’s just so much faster. By the way, can someone tell to me the eco-friendliness of ferry travel compared to plane, maybe that’ll change my mind.



For our next trip to Sweden I would gladly take all family friendly tips, about restaurants, entertainment, day trips etc. 😊