Laivalle lapsen kanssa

Syyslomien kunniaksi ajattelin kertoa hieman vinkkejä laivamatkustamisesta pienen lapsen kanssa, erityisesti siis Helsinki-Tallinna välillä.

Laivalla matkustaminen on ehdoton suosikkini kun mietitään eri matkustusvaihtoehtoja taaperon kanssa. Syy on päivänselvä – laivalla on tilaa juosta, leikkiä, syödä ja kiukuta, aivan eri tavalla kuin autossa, lentokoneessa, bussissa tai junassa. Tallinnassa asumisen myötä meistä onkin tullut varsinaisia laivareissukonkareita, koska käymme Suomessa melkein kuukausittain ja olemme risteilleet Tukholmaankin. Useimmiten käytämme Tallinkin palveluita – alunperin siksi, että mies saa heiltä työsuhdealen, mutta nyt kokemuksen myötä on tämän yhtiön suosimiselle muitakin syitä.

Tallink on yleisesti ottaen kalliimpi kuin Viking Line, joka on toinen varteenotettava vaihtoehto tästä suunnasta (Eckerö Line kulkee Tallinnasta Helsinkiin harvoin ja kummallisiin aikoihin, Linda Line on kallis). Lippujen hinta heijastuu varsinkin Tallinkin uuden Megastarin kohdalla suoraan paatin ulkoiseen olemukseen ja viihtyvyyteen. Viikkarin alukset kun ovat jääneet jonnekin 90-luvulle, Megastar sen sijaan on kuin trendikkään kauppakeskuksen ravintolamaailma. Tallinkilla on ympäri vuoden monta lähtöä päivässä, eikä sen aluksia pikku syysmyrskyt hetkauta. Viikkari sai kesällä lisää vuoroja, mutta näin epävakaisten kelien saavuttua se saattaa olla epävarma vaihtoehto, koska laivat eivät liiku jos tuulee liian kovaa.

Taaperon kanssa matkustaessa erityisen tärkeäksi tekijäksi nousee tietysti viihdyke eli leikkipaikka. Valitettavasti Megastarin leikkihuoneen on joku (hyvin todennäköisesti lapseton) suunnittelija sössinyt niin pahasti, että laiva saa toooodella pitkän miinuksen tästä. Olen lähettänyt asiasta palautetta useampaan otteeseen, mutta valitettavasti ongelmista suurin, eli huoneen vaarallisuus on edelleen ratkaisematta. Leikkihuoneessa on nimittäin näköyhteyden peittävä pömpeli, joka tekee tilasta myös hyvin ahtaan ja altistaa törmäyksille. Lisäksi isommat lapset ovat keksineet kiivetä pömpelin päälle katonrajaan ja hyppimään sieltä alas. Verenpaineeni nousee jo pelkästään tämän typerän tilan ajattelemisesta… Taaperon kanssa siis ainakin toistaiseksi parempi vaihtoehto on Tallinkin Star, vaikka leikkihuonetta lukuunottamatta en sen ysäriluukista niin välitäkään. Ja yhdessä asiassa Megastarin leikkihuone saa pointsit itselleen: vaipanvaihtohuone on samassa tilassa, toisin kuin Starilla, jossa se on eri kerroksessa ja jossa avain täytyy käydä noutamassa kahvilasta – todella epäkäytännöllistä.

Viikkarin uusi FSTR oli varsinainen pettymys – uusi laiva ei olekaan uusi, edes sisältä, vaan kämänen ja haiseva sillipurkki, eikä siellä ole minkäännäköistä viihdykettä lapsille. XPRS:lle on sentään saatu aikaiseksi pieni leikkinurkka. En siis voi suositella Viikkaria vilkkaan taaperon kanssa, koska vaikuttaa siltä, etteivät he erityisesti erityisesti halua lapsiasiakkaita. Hinnat ovat toki usein kohdallaan ja matka-aika jopa Tallinkia lyhyempi, eli jos matkustata pienemmän tai isomman lapsen tai muuten vaan rauhallisemman tapauksen kanssa, on Viikkarikin ihan varteenotettava vaihtoehto. Viikkarin terminaalit ovat molemmissa päissä hieman lähempänä keskustaa, joka on myös plussaa kiireiselle. Mutta shoppailua on turha näillä laivoilla odottaa, taxfree on joko pieni tai olematon.

Ehdottomasti paras lasten leikkialue Tallinna-Helsinki välillä on kuitenkin Silja Europalla, jossa tilaa ja leluja on kolminkertaisesti. Löytyypä tilasta jopa pallomeri ja kiipeilyseinäkin. Eli jos sinulla ei ole kiire, suosittelen tätä vaihtoehtoa. Se on usein edullisempikin kuin muut Tallinkin laivat.

Parasta ajanvietettä leikkihuoneen lisäksi on laivan buffa – ainakin meidän syöppöperheen kohdalla. Viimeksi Leevin kanssa yksin matkustaessa sain helposti melkein puolet matkustusajasta kulutettua aamiaisbuffassa, jonka hinta ainakin Tallinkilla on erittäin kohtuullinen, varsinkin kun lapsi syö ilmaiseksi. Buffa tai ei, kannattaa ruokailu ajoittaa laivalle joka tapauksessa, sen avulla saa hyvän breikin päättömään juoksenteluun. Megastarin Fast Lanelta saa reilun kokoisen salaatin tai liha-/kasvispulla-annoksen suht järkevään hintaan, mutta edullisin vaihtoehto lienee Burger King.

Muutamaan otteeseen olemme ottaneet myös hytin, joka on erityisen hyvä idea yksin lapsen kanssa matkustaessa tai silloin kun yöunet ovat jäänet vähiin. Hytissä lapsi voi vapaasti leikkiä omilla leluillaan ja pomppia ja kiipeillä (valvotusti tietysti ;)) sängyillä, mutta vanhempien ei tarvitse juosta koko ajan perässä. Ruotsinlaivalla yöpyessä meille paras vaihtoehto oli hytti parisängyllä – mahduimme siihen (jotenkuten) kaikki nukkumaan. Toinen vaihtoehto on hytti yhden hengen sängyillä ja vauvojen matkasängyllä, mutta Leevi ei halunnut nukkua siinä, jolloin yöstä tuli hyvin vähäuninen. Varsinkin hyvinnukkuvien ja erilaisiin nukkumisjärjestelyihin mukautuvien lasten kanssa laivalla matkustaminen on mukavaa, eikä siinä oikeastaan menetä aikaa kohteessakaan, yöt kun menisivät nukkuessa kuitenkin. Helpoin tapa nukuttaa taapero laivalla oli kantaa häntä kantorepussa laivan käytäviä pitkin nukahtamiseen asti. Hytissä homma olisi mennyt pelleilyksi. Laivalla myös päiväunet onnistuvat helpommin kuin lentokoneessa – lasta voi joko hytkyttää rattaissa tai kantaa repussa. Leevi kun ei tahdo enää nykyään lennolla nukahtaa ollenkaan.

Yllä mainittujen syiden lisäksi pidän laivamatkustamisesta (verrattuna lentämiseen) myös siksi, että satama on helpon kävelymatkan päästä keskustasta (paitsi Tukholmassa….) ja ettei sinne tarvitse mennä tuntikausia etukäteen. Tallinkin terminaalissa voi itse asiassa olla vain 30 minuuttia ennen laivan lähtöä, jos lähtöselvityksen tekee puhelimella. Tavaroiden pakkaaminen on huomattavasti rennompaa kun ei tarvitse ottaa huomioon lentomatkustamisen rajoituksia. Kaikista helpointa on matkustaminen auton kanssa – heitä kamat autoon ja aja auto laivaan. Muista vain ottaa evästä, kantoreppu ja vaihtovaipat mukaan laivalle!

As we’ve become such experienced ferry travelers by now, I thought about telling you my tips for traveling on a (Tallinn-Helsinki) ferry with a toddler.

From the service providers our favourite is Tallink – not only because my husband gets a discount, but because they are more kid-friendly than their main rival Viking Line. Tallink’s prices are usually higher than Viking Line’s but you can really see a difference in quality of the ship, especially with Tallink’s new Megastar. It is upgraded to the 21st century instead of the others that are still left in their 90’s glory.

Megastar would be actually perfect without it’s major flaw – the kid’s play area is apparently planned by a person who has no clue what it is like to be toddler’s parent. In it’s current form it is dangerous and stressful, my blood pressure is rising only when I’m thinking about it. But it’s still better than the non-existent play area of Viking Line. Tallink Star’s play area is better for small children but the nappy changing room is annoyingly located in another floor. And otherwise the ship is much less stylish than Megastar. The best playground is in Silja Symphony (also belongs to Tallink), so in case you are not in a hurry and the schedule works for you, I recommend to test that.

The best entertainment apart from playing is of course eating. Tallink’s breakfast buffet is very affordable, especially when kids eat for free. Last time I traveled alone with Leevi, we spent half of the travel time there. Whether it’s buffet, burgers, meatballs or your own snacks, I highly recommend spending some time on dining on the ferry, that way time goes by much quicker (sometimes 2 hours with a toddler can feel like forever). Few times, if I’ve traveled alone with Leevi or after especially crappy night, we’ve invested into a cabin. It’s actually not a bad idea at all – kid can play rather freely while parents (try to) rest. 

I enjoy traveling by ferry because it’s not necessary to be in the harbour as early as at the airport (30 minutes before is fine, especially if you’ve already checked in), the harbours are located much closer to the centre and you don’t need to care about luggage restrictions. Particularly stress free it is to go by car – just load the trunk full of whatever you might need on your holiday and pack a little rucksack of snacks, diapers and other necessities for the journey. And on the way back you don’t need to stress where to pack all the souvenirs!


Advertisements

Mitä tehdä Tallinnassa? Tässä yksi vinkki!

Osallistuimme maanantaina ystäväni kanssa pienen japanilaisen ravintola Hakun omistajien järjestämälle kokkauskurssille, tai ruoanlaittoiltamaan, kuten asia viroksi oli ilmaistu. En ole koskaan käynyt missään vastaavanlaisessa, joten odotin iltaa jännityneenä. Emme tienneet etukäteen kuinka monta ihmistä iltaan osallistuisi tai minkälaisessa ympäristössä se järjestettäisiin. Menu sentään selvisi järjestäjien lähettämästä sähköpostista, ja olikin takuuvarmaa japanilaista miso-keittoineen ja teriyaki-kanoineen.

Kadriorgilaisen kerrostalon ulkopuolella meitä odotti ystävällinen virolainen nainen, joka ohjasi meidät pieneen asuntoon. Asunnossa odotti ihanan kotoisan tunnelman lisäksi illan päätähti, japanilainen chef Shuichi Shiraishi, joka on aiemmin matkustanut ympäri maailmaa Japanin suurlähetystön kokkina. Tähden elkeitä ei tällä kokilla kuitenkaan ollut, vaan hän oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Hetken päästä paljastui, että aiemmin tapaamamme nainen on hänen vaimonsa ja bisnespartnerinsa. Paljastui myös se, että illan kuudesta osallistujasta saavuimme paikalle vain me, joten saimme oikeastaan yksityistunnin! Chef aloitti käymällä läpi joitakin japanilaisia perusraaka-aineita, kuten kuivattuja bonito-kaloja, kombu-merilevää, miriniä, misoa ja juuri sitä oikeanlaista soijakastiketta (eli Kikkomania). Maisteltuamme näitä sekä tarjolla ollutta vihreää teetä ja erinomaista luumuviiniä ryhdyimme hommiin. Valmistimme Shuichin johdolla miso-keittoa lohella, teriyaki-kanaa, takigomi gohan-riisiä ja vihreällä teellä ryyditettyjä tuulihattuja. Taidokkaan kokin työtä oli hienoa katsoa, ja samalla jutustelimme läpi jokaisen elämäntarinan pääpointit. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuin ystävien kesken kokatessa, ja mikä tärkeintä, ruoka oli erinomaista!

Photo credits to my friend Rita 😉

Tämä iltama kustantaa 38 euroa, joka on oikein kohtuullinen hinta kolmen ruokalajin illallisesta, viinistä, teestä ja erinomaisesta, mielenkiintoisesta seurasta. Päätimmekin jo mennä heti uuden menun tullessa uudestaan. Chef jopa lupasi opettaa meille toivomiamme ruokalajeja, ystäväni kun oli hieman enemmän perillä japanilaisen ruokakulttuurin saloista. Ja ehdottomasti on päästävä myös syömään pariskunnan ravintola Hakuun mitä pikimmiten.

Eli jos kiinnostaa tietää mitä on japanilainen ruoka sushin lisäksi, suosittelen varaamaan paikan Shuichin ja Marjun kokkausillasta. Opetus on englanniksi ja viroksi, aikatauluja ja muita lisätietoja löytyy heidän Facebook-sivuiltaan.

If you are in Tallinn and like Japanese food (who doesn’t?), I have a tip for you! On Monday me and my friend participated in a Japanese cooking evening organized by the owners of a restaurant called Haku.  I did not really know what to expect in advance as I have never been on such cooking lesson before, and don’t really know too much about Japanese food either (except that I like it).

We were welcomed to a small apartment in Kadriorg by Marju and Shuichi, a heartwarming owner couple of the restaurant and our hosts for the night. Originally there was supposed to be six participants in our Japanese evening, but all the others cancelled and missed all the fun. That did not bother us though, we got a private lesson and had a chance to have very interesting conversation with our hosts.


During the lesson we first learned about some of the basic ingredients of Japanese cuisine, like Kombu seaweed, Bonito fish, mirin, miso, soy sauce and so on, while we were sipping green tea and excellent tasting plum wine. After the introduction we started to prepare our dinner, three course meal of miso soup with salmon, teriyaki chicken with takigomi gohan rice and green tea puffs. It was a pleasure to watch a talented chef like Shuichi work – he has previously worked around the world as the chef of the Japanese embassy, and fun to try something new myself. And most importantly of course, the food was super yummy!
I definitely recommend this event, with it’s 38 euros it is very reasonably priced for 3-course dinner, drinks and lovely company. And of course you get the recipes to keep, so you can repeat everything at home and amaze your guests. The dishes were not too complicated even for a beginner, and course was held in English and Estonian. We are definitely going back to learn new dishes and also visiting their restaurant as soon as possible!

You can find more info of Haku’s events from their Facebook page.

 

Kesäinen pyrähdys Tukholmassa

Muutama viikko sitten seilasimme Tallinkilla “normaalista” poiketen Itämeren toiselle laidalle Tukholmaan. Olen käynyt Tukholmassa muutamaan otteeseen, mutta en ole oikein ikinä saanut otetta kaupungista, vaikka se ihan mukava kohde onkin. Tällä kertaa motivaationa ei ollut itse kaupunki vaan siellä asuvan veljeni ja hänen vaimonsa tapaaminen.

Edelleenkään Tukholma ei sulattanut sydäntäni, vaikka P&V:n asuinalue Vasastan vaikuttaakin söpöltä ja menevältä naapurustolta, eikä Tukholman maisemissakaan ole valittamista. En oikeastaan osaa paikantaa mikä se on se juttu, joka minua vaivaa tai miksi en tunne suurta kiinnostusta kaupunkia kohtaan. Ehkä olen vain saanut tarpeekseni kaupunkimatkailusta. Haluaisin kyllä nähdä Ruotsia Tukholman ulkopuolella, varsinkin iki-ihanaa saaristoa, jota hytin ikkunasta ihailtiin tuntikaupalla sekä tulo- että menomatkalla.

Tukholma tuntuu kyllä kieltämättä kosmopoliittisemmalta ja mannereurooppalaisemmalta verrattuna Helsinkiin ja varsinkin Tallinnaan (vaikka Virohan siis on Manner-Eurooppaa?) – ihmiset eivät ole kaikki samasta muotista, ravintolatarjontaa on laidasta laitaan ja kaduilla vilkasta vielä iltakahdeksan jälkeenkin. Erityisesti Vasastanin mukavannäköiset kahvilat ja ravintolat ihastuttivat, vaikka emme niitä (taaskaan) ehtineet paljoa testailemaan. Pari päivää sujahtaa aina aivan liian nopeasti, varsinkin kun on pidettävä edes jollain tasolla kiinni taaperon nukkuma-ajoista.

Kävimme ensimmäisenä päivänä Leevin viihdyttämiseksi Junibackenissa, joka oli sateisena heinäkuun perjantaina melko lähellä pahinta mahdollista paikkaa, johon ihminen voi itsensä tunkea (ja vielä maksaa siitä). Ehkä olisi pitänyt ottaa vinkistä vaari ja kääntyä jo pihalla nähdessämme vaunuparkin vähintään sadat (!) lastenrattaat. Mutta ei, emme me tajunneet…. Vasta (mielestäni ylihinnoitellut) liput ostettuamme tajusimme, minkä emämokan olimme tehneet. Satoja kiljuvia kakaroita ja stressaantuneita vanhempia, kaaos jollaista en ole ehkä koskaan ennen todistanut. Hammasta purren jäimme kuitenkin toviksi ja onneksi meno hiljeni iltaa kohden. Lopuksi pääsimme pääsylipun hinnalla “tarinajunaan”, joka olisi ehkä ollut ihan mielenkiintoinen, jos ei olisi tarvinnut lohduttaa kauhusta kankeaa taaperoa. Unohtivat näet mainita, ettei juna ole tarkoitettu perheen pienimmille…

Onneksi lauantaiaamu näyttäytyi aurinkoisena, ja pääsimme nauttimaan Vasastanin kahviloista (peukku Mellqvistille aamuvirkuille turisteille tarjoamastaan aamiaisesta) ja leikkipuistoista. Siestan jälkeen Wolfin uusi kollega (joka on opiskellut Tukholmassa ja sattui olemaan siellä samaan aikaan) vei meidät Sisäpiirin vinkit-kaupunkikierrokselle, joka oli kyllä oikein fressi kokemus normaalin vanhassa kaupungissa ja kuninkaanlinnan liepeillä notkumisen sijaan. Käveltyä tuli reilut 20 kilometriä, eikä tuntunut missään!

Meillä ei ollut reissulle suurempia suunnitelmia, tärkeintä oli viettää laatuaikaa perheen parissa ja siinä onnistuttiin. Ja onneksi viikonlopulle osui perjantaita lukuunottamatta hieno sää, joten päätön haahuilu onnistui stressittömästi. Laivalla reissaaminen oli pienen lapsen kanssa jokseenkin mukavaa, erityisesti paluumatkalla, jolle valitsimme yhden ison parisängyn kahden erillisen sängyn sijaan. Parasta antia oli ihailla auringonlaskua hytin ikkunasta. Mutta taidamme kuitenkin lentää ensi kerralla, sen verran matkaa on Tallinkin terminaalista Vasastaniin, että samassa ajassa pääsee myös lentokentältä. Paitsi jos joku vakuuttaa mut laivamatkustamisen ekokogisuudesta niin saatan muuttaa mieleni.

Ensi kertaa varten otan mielelläni vastaan Tukholman parhaat tärpit perheelliselle reissaajalle – niin tekemiset kuin syömisetkin. Tällä kertaa en ainakaan bongannut leikkipuistojen ja sen Junibacken-helvetin lisäksi mitään erityisesti taaperolle sopivaa, vaikka varmasti sellaista kaupungista löytyy. Myös Tukholman ulkopuolella sijaitsevat helpot päiväretkikohde-ehdotukset otetaan ilomielin vastaan.

One of our summer mini-holidays was a trip to Stockholm to meet my brother and his wife. I’ve been in Stockholm many times before, but somehow the city never really excited me a lot. This time was not different, even of course we did enjoy family quality time and even a pretty perfect Nordic summer weather.

We did not have much plans, and on Friday afternoon we ended up in Junibacken – which on a rainish July afternoon was pretty much the worst place a person could ever willingly go. Insane amount of screaming children and stressed parents, and it was totally not worth the money, I must say.


Luckily after Friday’s chaos Saturday morning woke us up with sunshine, and we enjoyed early birds’ breakfast at Mellqvist Cafe close to my brother’s place. After that we wondered the streets and playgrounds of Vasastan, which is quite interesting and idyllic neighborhood with its restaurants and cafés, and pastel color architecture. Even though it might have been a good idea to plan something ahead, I do enjoy this kind of pointless wandering, especially in summer. After our mandatory siesta we wandered a bit more, on a private walking tour “organised” by Wolfi’s new colleague, who happened to be in Stockholm at the same time (and who used to be a tour guide there). It was cool to see Stockholm outside the tourist paths, but for some reason I’m still not totally convinced….


Traveling by ferry went quite smoothly with a toddler; there’s lots of space to run around, playgrounds and different dining possibilities. And at least on the way back we all slept pretty fine in our double bed. Ferry from Tallinn leaves at 6pm and is in Stockholm around 10am, and the way back is similar, so most of the time you anyway spend sleeping. This ferry route is definitely worth of experiencing, so beautiful are the Swedish islands that you pass by. But I think we might anyway fly next time, it’s just so much faster. By the way, can someone tell to me the eco-friendliness of ferry travel compared to plane, maybe that’ll change my mind.



For our next trip to Sweden I would gladly take all family friendly tips, about restaurants, entertainment, day trips etc. 😊

Pikavisiitti Saaremaalle

Viimekertaisten syvällisten pohdintojen jälkeen on hyvä vaihtaa hieman kevyemmälle vaihteelle, ja tutustua (pikaisesti) Saaremaahan – Viron suurimpaan saareen ja suosittuun kesälomakohteeseen. Teimme ensimmäisen reissumme Saaremaalle viime viikonloppuna, ja vaikka visiitti jäi lyhyeksi yöpyessämme saarella vain yhden yön, sai se minut vakuuttuneeksi Saaremaan mielenkiintoisuudesta matkakohteena.

Saaremaa on mielikuvissani ollut lähinnä suomalaisten eläkeläisten kylpyläkohde, mutta sieltä löytyy paljon tekemistä erityisesti perheille. En ollut oikeastaan perehtynyt etukäteen Saaremaahan tai sen suurimpaan kaupunkiin Kuressaareen, ja ehkäpä myös tästä syystä ne yllättivät positiivisesti, olinhan avoimin mielin liikkeellä. Positiiviset yllätykset alkoivat heti lauttamatkasta – olimme ostaneet erittäin kohtuuhintaiset liput lautalle etukäteen netistä, ja satamassa kaikki sujui kuin rasvattu. Sen lisäksi lautta Virtsusta Kuivastuun oli uudenkarhea ja siellä olisi helposti viettänyt kauemmin kuin 28 minuuttia. Lautalta löytyi jopa pieni lastennurkkaus, jota emme olleet uskaltaneet odottaa.

Lauttamatkan jälkeen lounastimme Muhun saarella (jossa satama sijaitsee, ja jolta pääsee ajamaan Saaremaalle) Koost-nimisessä ravintolassa Liivan kylässä. Ruoka oli fressiä ja palvelu hyvin ystävällistä. Ravintolan läheisyydessä toimii myös pieni tori, leipomo, kalakauppa, turisti-info, ihana tuliaispuoti ja hauskan näköinen burritoterassi. Eli suosittelen pysähtymään jo tässä ennen Kuressaareen suuntaamista.

Kuressaari yllätti meidät olemalla ihan oikea kaupunki ja vieläpä viehko sellainen vanhoine huviloineen. Kuressaaressa on myös iso linna, josta en ollut koskaan kuullutkaan, ja yhdeksän (!) leikkipuistoa – erityisesti pidimme aivan keskustassa Kauba-kadun kulmassa olevasta aidatusta ja modernista leikkipaikasta. Kävimme myös kahvilla Chameleon Loungessa, joka ei ehkä hurmaa erityisesti ruokatarjonnallaan (joka on kyllä ihan mukiinmenevä), mutta sitäkin enemmän mahtavalla leikkihuoneellaan. Kuressaaressa viettäisi helposti useammankin tunnin, ja päätimmekin tulla takaisin jo syyskuussa järjestettävälle ruokafestivaalille (ruokafestivaali on kuin taikasana minulle ja Wolfille, emme pysty vastustamaan sitä), mutta tällä kertaa oli aika jatkaa majapaikkaamme toiselle puolelle saarta.

Varasimme viime tingassa yön Laugu Turismitalussa, ja ai että olen iloinen, että satuimme valitsemaan juuri tämän majoituksen! Laugu sijaitsee Saaremaan pohjoispuolella, lähellä merenrantaa ja pientä Leisin kylää. Lomakylässä on muutama isompi rakennus ja pari pienempää mökkiä söpössä, pienessä pihapiirissä, jossa on tilaa leikkiä hiekkalaatikossa, pelata koripalloa, keinua, juoksennella, grillata, syödä ja seurustella. Olimme varanneet mökin puolikkaan, josta löytyi ihka oikean vanhanajan hirsimökin tunnelman lisäksi kaikki nykyajan mukavuudet tiskikoneesta telkkariin, wifiin ja hiustenkuivaajaan. Nukkumatilat olivat mökin yläkerrassa ja meillä oli käytössämme ruhtinaalliset kolme erillistä sänkyä. Mökin portaat eivät tosin ole lapsiystävälliset, mutta siirsimme sohvan yöksi niiden eteen, ettei Leevi pääsisi unenpöpperössä kiipeilemään. Laugusta olisi saanut etukäteen tilaamalla kolmen ruokalajin illallisen (joka saksalaisten naapureidemme mukaan oli erinomainen), mutta päätimme ajaa Leisin kylään syömään. Kylästä löytyy pari ravintolaa, joista valitsimme majoituksen isännän suosituksen mukaan Willa Ingan tarjoaman buffan. Ruoka oli yksinkertaista, mutta ihan hyvää, eikä hintakaan päätä huimannut (paitsi lapselta veloitettu 5€). Ensi kerralla taidamme kuitenkin tilata majapaikan oman illallisen, sen verran vakuuttava oli heidän aamiaisensa. Aamiaisbuffasta löytyi kaikki puurosta kotitekoisiin hilloihin ja mehuihin, leikkeleistä silleihin ja ehkäpä maailman toiseksi parhaimpaan korvapuustiin (ensimmäinen sija on luonnollisesti äitini hallussa ;)) Laugusta löytyy myös sekä tavallinen että savusauna, joita emme tällä kertaa ehtineet testata. Ainoana miinuksena on sanottava se, ettei paikassa pääse uimaan vaikkakin lähin uimapaikka on parin minuutin ajomatkan päässä. Lisäksi hyttyset kiusasivat meitä jonkun verran, mutta nykyään lähinnä naureskelen meikäläisille hyttysille Ugandan malaria-hyttysten jälkeen… Joka tapauksessa tulemme ehdottomasti uudestaan tähän ihanaan keitaaseen!

Sunnuntaiaamuna halusin rannalle, joten lähdimme suunnistamaan kuulemma yhdelle Saaremaan parhaista, joka sijaitsee vain noin 10 minuutin ajomatkan päässä Laugusta. Ja mikä ranta tämä Tuhkana onkaan! Hienonhienoa valkoista hiekkaa ja kirkkainta mahdollista vettä, joka on niin matalaa että siinä on taaperon helppo antaa leikkiä. Ja tilaa silmänkantamattomiin – lähes helteisenä heinäkuun aamuna olimme siellä melkein yksinään. Uskalsinpa uimaankin, vaikka Itämeren vesi olikin hyytävää. Talviturkki heitetty siis! Kotimatkalla käväisimme myös Tihusen hevostilalla heppoja ihmettelemässä ja Liivan kylän Kalakohvikissa lounaalla. 

Kotimatka takaisin Tallinnaan taittui parissa tunnissa, mutta kyllä tuo automatkailu (tai siis mikä tahansa matkailu) on taaperon kanssa sen verran kuluttavaa, että ensi kerralla menemme kyllä ainakin kahdeksi yöksi… Ja niin monta mielenkiintoista ravintolaa ja puotia jäi näkemättä vielä. Suosittelen siis Saaremaata ehdottomasti koko perheen lomakohteena, varsinkin jos luonto on lähellä sydäntä.

Last weekend we finally got out of Tallinn, which we haven’t still done too many times during this first year. And what a perfect summer weekend it was on Saaremaa, Estonia’s biggest island.

Saaremaa not popular only among the locals, but people travel there from all over Europe, especially Finland and Latvia. Finnish people know best the spa city of Kuressaare, but Latvian’s seemed more curious about other parts of the island. We also visited Kuressaare on our mini-holiday, as it is a must when you are on Saaremaa. What an idyllic summer city it is with it’s old villas and a castle. There’s also lots of kids’ playgrounds and cozy looking restaurants, which unfortunately we did not have time to test too much. But we are planning to go back for the Saaremaa food festival in September, so no worries there’ll be restaurant reviews coming then.

For the night we had booked a cottage from a small holiday “village” on the other side of the island. Laugu Turismitalu was a perfect choice, such a wonderful place, with authentic Nordic summer vibe with its old log cottages and saunas. There was plenty of room for Leevi to run around and our cottage had all the modern comforts packed in its few square meters. If only it was by the sea, but luckily that isn’t far away either. Only couple of minutes of driving and you’ll reach the first swimming places (but who are we kidding, only Estonian and Finnish would actually swim in the freezing fresh sea water), and only about ten minutes drive away is the most magnificent beach I’ve seen on the shores of Baltic Sea – white, soft sand, clear and shallow water, perfect for a toddler to play in. And almost no-one there, even on a real summer day! This would never happen in Southern European tourist destinations.

So if you are ever in Estonia in summer (which is frankly the only time you should visit) go, go, go to Saaremaa, there you’ll experience the best of this small country.

Erilaista festarihuumaa

Tämä viikonloppu on ollut täynnä perinteisiä naamiaisasuja, boolia, saksalaista sapuskaa ja pikkukaupungin festivaalihuumaa. Kyseessä ei tällä kertaa olekaan mitkään poprock-festarit vaan jotain ihan muuta.

Parin vuoden välein koko Neuburg ja lähiympäristö menee sekaisin Schlossfesteistä, eli keskiaikaa mukailevista pidoista, jotka kestävät kaksi perättäistä viikonloppua. Kaikki, siis aivan kaikki vauvasta vaariin, tuntuvat hullaantuvan näistä juhlista, jossa joka ikinen yksityiskohta on tarkkaan suunniteltu. Juhlien tapahtumapaikkana toimii Neuburgin upea vanhakaupunki, joka on muulloinkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mutta juuri tänä viikonloppuna siellä vieraillessa voi tuntea tupsahtaneensa keskiaikaan sijoittuvan elokuvan kuvauksiin.

Olen jo aiemmin ihaillut kuinka söpön tosissaan saksalaiset, tai ainakin baijerilaiset, ottavat teemajuhliin pukeutumisen, oli kyse sitten Oktoberfesteistä, Volksfesteistä tai tästä Schlossfestistä. Kaikkihan tuntevat saksalaiset nahkahousut ja naisten rintamusta antaumuksella esittelevän dirndlin, mutta näille festareille nämä asut eivät kuulu. Sen sijaan kunnon neuburgilaisella on vähintään yksi uniikki keskiaikainen Schlossfest-vaatekerta, mielellään tietysti erilainen juhlien jokaiselle päivälle. Vaihtoehtoina on joko rikas linnanrouva tai -herra (keski-ikäisten suosikki) tai rappioromatiikkaa tihkuva köyhän kansalaisen asukokonaisuus (nuorempien valinta). Kaikki tietävät miltä asun tulee näyttää, se kuuluu neuburgilaiseen DNAhan, ja ulkopuolisen virheet paljastuvat nopeasti. About 80% festareiden kävijöistä on pukeutunut hyvin huolellisesti teeman mukaan, oli kyseessä sitten lapsi tai eläkeläinen. Vakavamielisimmät eivät hyväksy asuunsa mitään modernia, jopa kenkien, laukkujen ja lastenvaunujen (-vankkureiden) tulee sopia teemaan. Myös teinien ja nuorten aikuisten parissa pukeutuminen on kova kilpailu, aivan kuten muissakin perinteisissä baijerilaisissa pidoissa. Kyse ei ole siis keski-ikäisten noloista roolileikeistä vaan perinteestä, jota myös nuoret haluavat ylläpitää.

Vierailin Schlossfesteillä ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, ja kyllä oli naurussa pitelemistä kun näin mieheni aivan vakavissaan vetävän päällensä polvihousuja ja kaikenmaailman muita assesuaareja. Nyttemmin olen oppinut, ettei näille asioille saa nauraa, vaan tässä on tosi kyseessä. Ja olen pikkuhiljaa itsekin lämmennyt ajatukselle omasta Schlossfest-asusta. Koska nimenomaan se, että kaikki pukeutuvat, on koko homman ydin. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin suomalaisen vakavasti, välillä voi hassutellakin, pukeutua omituisiin (ja epämukaviin) naamiaisasuihin. Pitäen mielessä kuitenkin, että kyseessä on aikuisten oikeasti vakava asia, jolle ei parane naureskella. Oikeastaan tämmöinen aikuisten roolileikki on aika vapauttavaa, suosittelen kokeilemaan! 😉

This weekend’s theme has been Medieval times, as an honor to Neuburg’s Old Town and its Schlossfest, which is a huge party organised every two years. The whole town and all villages around gather together, dress up in traditional costumes and feast for two weekends in a row. This is absolutely the best time to visit Neuburg and enjoy its gorgeous Old Town and cheerful people. Schlossfest feels like you accidentally stumbled into a movie scene.


Since I’ve gotten to know the German, or better, Bavarian culture, I’ve been fascinated by the passion people here have towards their traditional costumes and dressing up for parties. Lederhosen and dirndl are of course a cliche must-have many outsiders know, but did you know that a true Neuburger has their special Medieval Schlossfest outfit, or even better, different one for every day of the party. You can either choose to be a rich lord or a lady (choice of the middle-aged), or a humble working citizen (favorite of the younger crowd). Almost everyone wears a costume, and it is not something taken lightly. Every detail must fit the theme, even children’s buggies are replaces by old carriages. And everyone knows how the costume must look like, it is written in their DNA.


In Finland we don’t really do costume parties, and if we do it is as a joke for bachelorette’s party. So you can imagine my first reaction when I got to know that lederhosen and dirndl, and this Schlossfest outfit, aren’t a funny joke, but something taken very seriously, by everyone, including teenagers. I must admit that it was challenging to keep my face straight when I first saw my husband in this outfit four years ago, but nowadays I’ve learned to appreciate and enjoy the tradition. The point is, you see, that everyone wears the costume, and if you don’t, you are the odd one.

I think Germans are actually onto something that we Finns don’t even realise because we think it’s childish – how liberating a costume play like this can be.

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Pöllin tämän haasteen H niin kuin Hausfrau-blogista, blogin kirjoittaja heitti pallon avoimesti kelle tahansa ulkosuomalaiselle, ja hei minähän olen yksi heistä. Rakastan vastata tällaisiin kyselyihin, en tiedä onko vastauksia niinkään mielenkiintoista lukea. 😅

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuimaassasi?

Todella tylsästi vastaan, että parasta Virossa on sen läheisyys Suomeen – Ugandan ja Puolan jälkeen todella arvostan sitä että kotiin on helppo ja nopea matkustaa, varsinkin nyt kun mukana on pieni lapsi. Tykkään myös siitä, että Virossa olen melkein kotona, mutta kuitenkin ulkomailla. Kieli, kulttuuri, ruoka ja sää ovat melkein samanlaisia, mutta eivät kuitenkaan. Saan toteuttaa ulkosuomalaisuuttani turvallisesti omalla mukavuusalueellani. Tallinna kaupunkina on paljon mielenkiintoisempi kuin kuvittelin.

2. Entä ikävintä?

Sää. Mitäpä siihen lisäämään.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Haluaisin kovasti Uuteen-Seelantiin ja Japaniin. Ja Australiaan, missä olenkin jo käynyt kahden viikon reissulla. Se oli kyllä hullun hommaa, kaksi viikkoa maailman toisella puolella ei riitä. Kaksi viikkoa autolla Espanjaa kierrellen voisi olla myös vaihtoehto. Tai joku luksusristeily Karibialla. Tai tai… 🤔

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Sansibar oli kyllä ihana, sinne menisin mielelläni uudestaan. Haluan myös joskus vielä käydä Ugandassa. Florida yllätti positiivisesti – road tripimme siellä oli yksi parhaista reissuista ikinä, joten sinnekin voisin lähteä.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Tällä hetkellä en oikeastaan mitään, sattuneesta syystä. Olemme niin lähellä, että ellei jotakin kaupasta löydy, voi sen melkein käydä laivalta tai lahden toiselta puolelta hakemassa. Olen myös huomannut, että mitä kauemmin asun ulkomailla, sitä vähemmän haikailen suomiherkkujen perään. Alkuaikoina ikävöin irtokarkkeja, salmiakkia ja karjalanpiirakoita, Ugandassa erityisesti marjoja. Ihan viimeksi himoitsin Saarioisten maksalaatikkoa rusinoilla, mutta ei sitäkään ole enää pakko saada. 

Välillä kaipaan Suomen supermarketien järkyttävän suurta valikoimaa, sellaista ei ole muualla (mikä on mielestäni lähtökohtaisesti hyvä asia – montako erilaista maitotuotetta voi ihminen tarvita?). Varsinkin eineslaarit helpottaisivat lounaanvalmistusmotivaation puuttuessa.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

En tiedä. Minulla ei ole palavaa tarvetta muuttaa takaisin Suomeen, mutta se ei myöskään ole poissuljettu vaihtoehto, jos se koko perheellemme sopii. Aika näyttää.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin / mielenkiintoisin juhlapyhä?

Kyllä se taitaa olla tuo viimeviikkoinen juhannus, ainakin jos virolaisilta itseltään kysytään. Ehkä ensi vuonna pääsemme todistamaan hauskanpitoa.

 Myös neljän vuoden välein järjestettävä laulufestivaali on ilmeisesti jotakin hyvin tärkeää virolaisille ja odotankin, että pääsemme parin vuoden päästä tätä ainutlaatuista tapahtumaa todistamaan.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Sinä hetkenä, kun muutin ulkomaille (Puolaan vuonna 2012), ei se tuntunut millään tavalla vaikealta, vaan ihanalta, vapauttavalta, unelmien toteutumiselta. Sittemmin on tietysti tullut ikävä perhettä ja sitä tuttua ja turvallista. Vaikeinta tässä ainaisessa muuttamisessa, joka meidän elämäämme määrittää, on uusien suhteiden luominen ja vanhojen ylläpitäminen. Ja tietysti uuteen paikkaan sopeutuminen itsessään, vaikkakin se on myös hyvin mielenkiintoista.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai nykyisessä asuimaassasi?

Helposti, ja kuvittelenkin lähes päivittäin. Espanja, Australia, Uusi-Seelanti, Irlanti, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Ruotsi… Ja miksei lyhyemmäksi aikaa jokin eksoottisempikin paikka.

10. Mikä on vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Muutto pois Ugandasta. Kämpänhakureissu Tallinnassa.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Juuri nyt olemme Saksassa sukuloimassa, käymme myös kesällä Tukholmassa (sukuloimassa) ja varmasti monen monta kertaa myös Suomessa (sukuloimassa). Mitään tämän jännempää ei ole tälle vuodelle kalenterissa, talvilomaa suunnittelemme jonnekin lämpimään.

Taitaa olla niin, että tämä haaste on jo kiertänyt lähes koko “ulkosuomalaisbloggaajien” piirin, mutta jos sieltä vielä löytyy joku halukas niin go ahead, heitän pallon sulle! 

10 + 1 questions to an expat Finn

There’s a “challenge” circling around the expat Finns’ blogs, where you should answer to 11 questions about living abroad. Here’s my answers.

1. What is the best thing in your current country of residence?

I must boringly admit that the best thing in Estonia is that it is so close to Finland – both physically and mentally, which is after Uganda very welcome. I’m glad that we live so close to my parents who get to see their first grandchild much more than twice a year. Estonia feels like Finland, except that it is not, and that’s the best thing. Being an expat on a somewhat familiar ground.

2. And what is the worst?

The weather. There’s no way around it.

3. If you could travel anywhere in the world for two weeks for free, where would you go?

I always wanted to see New Zealand. Also Australia and Japan are my all-time dream destinations. But traveling to the other side of the world for two weeks is quite stupid. So I say road trip around Spain. Or maybe a luxury cruise at the Caribbean. Or….. 🤔

4. Which destination would you visit again?

Zanzibar was amazing, I would be glad to go there again. I also wanted to still visit Uganda someday. And Florida was also way more interesting than I expected. But world is full of exciting places so prefer something where I haven’t been before.

5. Which Finnish food you miss the most?

Right now nothing really, as I can get almost anything from Tallinn and if not then I’ll just bring it with me from our monthly visits to Finland. I’ve noticed that the longer I’ve lived abroad less I miss anything particular anymore. I used miss pick&mix candies, salty liquorice, karjalanpiirakka and liver casserole (don’t ask), but now I don’t really feel like eating them so often at all.

Sometimes I miss the insane amount of choice in Finnish supermarkets, but I’ve also realised that it is possible to live without a hundred different type of milk product, or the enormous microwave food selection, even though it would make lunch preparing somewhat easier.

6. Do you think you’ll move back to Finland someday?

I honestly don’t know. Right now I have no urge to live in Finland, but I’m willing to if it ever becomes an option for our family.

7. What is the funniest / most interesting holiday in your current country?

I guess I must say Jaanipaev a.k.a midsummer, at least Estonians seem to take it very seriously. Hopefully we’ll be able to join the fun next year. Also the huge song festival they organize every four (?) years sounds pretty interesting. Next time is 2019 so I still have to wait to witness it.

8. What was the most challenging thing when moving abroad?

The day when I actually moved abroad I had no hard feelings, I was excited and optimistic, it was a dream coming true. Later of course I started missing my family and friends and Finland in general.

Hardest thing in our lifestyle, moving every couple of years, is the constant need to form new relationships and hold on to the old ones. And adapting to a new place is not an easy task either.

 7. Could you imagine living in some other country than Finland or where you currently live?

Definitely, and I actually do almost every day. Spain, Australia, Germany, New Zealand, Ireland, Sweden… Or why not some more exotic place too, for a little while at least. The coolest (and most challenging) part of Wolfi’s job is that we don’t know where we are gonna be next.

10. What was the most memorable moment of 2016?

The house hunting trip to Tallinn and moving away from Uganda.

11. Are you planning to travel somewhere this year? Where?

We are actually right now in Germany meeting family and friends. We’ll also go still several times to Finland (if that can be called traveling), and later in summer we’ll visit my brother and his wife in Stockholm. Nothing more adventurous for this year, I guess. 😅

Viikonlopun pikavinkki Tallinnaan


Vielä ehtii Tänavatoidufestivaleille eli katuruokafestareille Tallinnan Telliskiveen. Käytiin haistelemassa ja maistelemassa kaksipäiväisen festarin tarjontaa tänään heti sen avaamishetkellä. Ruokarekkoja ja kioskeja oli paikalla kymmenittäin, kivoja terasseja, hyvin suunniteltuja alueita ruoan ja juoman nauttimiseen, paljon paremmin toteutettu kuin mikään aiemmin näkemäni street food-tapahtuma. Jopa Berliinin katuruokaskenen (10 vuotta sitten) kokenut Wolfi sanoi, ettei ole nähnyt vastaavaa. Että niin hienosti täällä Tallinnassa osataan 😊

Ruokatarjonnasta löytyi perusburgerit, -hodarit ja nyhtöpossusänkkärit, mutta myös syyrialaista, vegaania, korealaista, grillattua kalaa, artisaanijätskiä ja -popkornia, smoothieita, perinteisiä vohveleita ja keksejä, hyvää kahvia ja monen montaa muuta herkkua. Festareilla juhlitaan myös Suomi100-teemalla, jonka vuoksi paikalla on suomalaisiakin myyjiä, kuten Hävikkiruokaravintola Loop. Hinnat ovat enemmän tai vähemmän kohtuullisia ja yhden euron sisäänpääsymaksun pulittaa mukisematta näin hienosta toteutuksesta. 

Kaiken lisäksi samalla alueella on samaan aikaan Tadaa!-festivaali, eli kansainvälinen katutaidejuhla. Eli purilaisen kyljessä voi nauttia musiikista ja muusta mielenkiintoisesta taiteesta, mikäs sen parempaa?

Onneksi samalla pääsylipulla pääsee sisään vielä huomennakin, niin monta mielenkiintoista ruokaa jäi vielä kokeilematta. Toivottavasti sää suosii, ja sateet pysyvät vielä hetken poissa. Eli hop hop sunnuntaipäiväristeilylle siis! 😉

Today we visited Tallinn Street Food festival which was a very pleasant surprise; it was much bigger and well-organized than I dared to expect. Actually it was the best street food event we’ve ever been in and we’ve gone to quite many in recent years.

Food selection follows the traditional street food lane with pulled pork burgers, hot dogs and churros, but you’ll also find Korean and Syrian food (both were yummy and very affordable), grilled fresh fish, vegan food, smoothies, ice cream, bagels and so on… I’m glad that the entrance (1€) is for two days, now we have perfect excuse to go there tomorrow also. 😅 

Also Tadaa! international street art festival happens to be organised in the same place at the same time, so not only can you enjoy delicious food but also great artists’ performances. What could be better summer entertainment?

So in case you’re in Tallinn, this is the place to be this weekend – if you’re not, you should definitely consider coming next year 😉

Lempipaikkojani Tallinnassa: NOP

Tallinnan paras brunssipaikka löytyy pari askelta keskustan ulkopuolelta Kadriorgin puiston laitamilta. Tämä luomuravintola ja -puoti on kuitenkin ihan ehdottomasti reitiltä poikkeamisen arvoinen, ellei sitten jopa tarpeeksi hyvä syy tulla päiväreissulle. Jo ensimmäisellä kerralla NOPiin astuessani olin valmis muuttamaan naapurustoon – ihan vain saadakseni nauttia ravintolan aamiais-/ brunssimenusta mahdollisimman usein. Muutto ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi toteutunut.

NOP sijaitsee vanhassa puutalossa ja hurmaa söpöydellään heti sisään astuessa. Brunssimenu on vähintäänkin mielenkiintoinen, tosin kimchi-latkejen ja matcha-lattejen lisäksi paikasta saa toki myös perinteisempiä aamiaisvaihtoehtoja. Paikka tarjoilee ruokaa iltaan asti, mutta toistaiseksi en ole päässyt testaamaan ravintolaa brunssiajan ulkopuolella (tarjoiluajat ovat hieman epäselvät, mutta ainakin nettisivuilla kerrotaan aamiaisen olevan tarjolla ma-pe 8-12 ja la-su 9-15), eikä vielä hetkeen ole oikeastaan tarvettakaan, niin monta vaihtoehtoa brunssilistalta vielä löytyy kokeiltavaksi.

Söpöjen sisätilojen (jossa leikkinurkka!) lisäksi, ravintolan takana on iso terassi hiekkalaatikkoineen – en malta odottaa että kesä vihdoin saapuisi näillekin leveyspiireille ja pääsemme testaamaan terdeä. NOPissa toimii myös kattava luomupuoti, josta voi ostaa mukaan vaikkapa paikan päällä valmistettuja herkkuja. Keskellä viikkoa pöydän saaminen varaamatta ei ole ollut ongelma, mutta viikonlopuiksi varaus lienee paikallaan.

The best brunch place in Tallinn must be NOP. I fell completely in love with this cute organic restaurant and shop in Kadriorg district already on the first visit. It well worth of stepping outside the main tourist path in Old Town (and so is the whole Kadriorg park), I would say this restaurant is even good enough reason to come to Tallinn in the first place!

Apart from super-exciting and delicious breakfast and brunch they also have evening menu – so far I had no reason to test it though, there’s still too many interesting brunch items to try 😅 NOP also has organic food store, a little play corner and a big terrace. Can’t wait to enjoy sunny summer breakfast there soon (yes, I’m still confident summer’s coming any day now). There was always free tables on weekday mornings but I’d definitely book a table for weekends.

Spring break in Dublin, plus some toddler traveling tips

I’ve always wanted to visit Dublin, I actually applied there for my Erasmus about ten years ago, but ended up in Cyprus. Latest inspiration I got from Lonely Planet’s Food Trails book, which explores more the rural areas of Ireland. Unfortunately we didn’t have time for a road trip, but a long weekend in Dublin did convince me that we have to go back to see more of this country. First thing I heard was that Irish people are very friendly and that was definitely true. Amazing how people care about you, chat with you and your kid, completely different than here in the north. 😀 

Dublin, especially in areas outside the famous Temple Bar (I didn’t quite get what it is famous for), seemed really interesting. Loads of cute coffee places (Irish people apparently love their espresso) and restaurants, a bit rundown British style (?) houses which please me a lot (at least when I’m not living in them), so much green, the canals and river, seaside… Leaves in the trees make such a difference, it felt like summer there, even though temperatures where not very high. We happened to be exceptionally lucky with the weather, as it was full-on sunny for four days straight. What are you people complaining about the Irish weather?? Come to Estonia, and you’ll see yours is just fine. 😉

Dublin surprised me with it’s buzz; I didn’t expect it to be so busy, and I still quite don’t get how it is like that, who are all those people? It seemed more like London than Helsinki to me. Even size wise it is definitely not London 😅

We didn’t plan much, which was a good approach. We also were lucky to have friends with whom we stayed in a nice, exciting neighbourhood. As we were traveling with Leevi it was less partying, more picnics in parks, playground hopping and visiting zoo (which was nice but I felt a bit sad after seeing the animals in their natural environment in Uganda). Dublin was, according to my “extensive” experience, buggy-friendlier than Tallinn, and the playgrounds were fancier, but we did miss play corners in restaurants (supernanny-like waitresses covered for this a bit) and good old sandbox.

(Air)travel with a toddler

What comes to traveling by plane with a 1,5 yo, very energetic toddler, 3 hour flight is manageable. For sure not enjoyable (forget about in-flight entertainment, reading, sleeping and listening music; it’s all about your entertainment skills now), but you shouldn’t be afraid. Just take lots of snacks (rice or corn cakes, apple, raisins, bread, banana, smoothies, apricots, plums etc.), good bib & lots of wet wipes, some cartoons downloaded on your phone, few toys and books and lots of patience, and I guarantee you’ll survive 😉 (Honestly I’d stay away from longer flights for a few more months (years) of anyhow possible.) I think the easiest is if you have a small rucksack or a bag that fits under the seat, then whatever you need is easily reachable. Diaper change is much more enjoyable (is it ever?) at the airport than in the plane so I suggest to do that before boarding. And don’t dress to impress, but in dark not-very-important, comfortable clothes as mess is unavoidable.

On my opinion best time to fly with a toddler who still naps is morning, so that the time you get on your seats all the excitement from the airport and early wake-up starts to kick in and the little one will likely pass out for at least 30 minutes. It is worth of giving couple of thoughts to the napping schedule, especially if there’s time difference, but with us it always worked quite well (we only had -1 or -2 hours) without stressing too much about it. Airlines usually announce that families may go first to the plane but I would avoid it as it means 15 minutes more sitting still.

Even though I’m not a huge fan of buggies, on a big airport it is worth of taking your (travel) buggy all the way to the plane. You don’t want to be running hundreds of meters dragging your hand luggage and a toddler who would rather run anywhere else except the right way. On a small airport like Tallinn, buggy is useless (well ok you can you it as a stroller for your hand luggage) as it’s anyway better to let your kid get the energy out playing and running around before sitting in the plane. For smaller babies I would also recommend a carrier (instead of buggy) but with Leevi it isn’t very handy anymore. Our travel stroller is Recaro Easylife which isn’t perfect but its tiny size is so big plus that I can handle the shitty wheels and few other down sides.

Airlines have different baggage allowances for kids, so you should definitely take a look before the flight or even booking. For example now we were very pleased to notice that Ryanair, even otherwise far from perfect, allows both stroller and a car seat. A lot of airlines only allow one of these. Sometimes infant is allowed to have their own hand luggage, sometimes not. Liquid restrictions don’t count for infants but remember to show your smoothies and milks in the security check.

Soon our air travel will change more or less significantly as Leevi turns 2 and we have to book him his own seat. We will see whether it is a good or a bad thing. Anyway I recommend not to abandon traveling when you have kids, it gives such a nice break from everyday life that it’s totally worth the trouble!

PS. Let me know if you’d be interested of more travel with a kid themed posts, or if you have any questions I might be able to answer. 😊

Elä unelmaasi

Sanoisin, että monta kertaa viikossa, erityisesti tämän blogin äärellä mietin kuinka mahtavaa on olla tässä mun elämässä. Suomessahan moista ei tohdi ääneen sanoa – se kel onni on se onnen kätkeköön. Mutta minäpäs en ole Suomessa, joten haistatan huilut moisille uskomuksille.

blog6

Mä en erityisemmin koskaan unelmoinut perheestä tai lapsista varsinkaan eikä minulla ollut kovin kummoisia urasuunnitelmia, mutta jossain melko aikaisessa vaiheessa kuvioihin tuli unelma elämästä Suomen ulkopuolella, ei sillä etteikö Suomi olisi hieno maa, tai etten arvostaisi sitä että olen saanut kasvaa turvallisessa, puhtaassa lintukodossa. Mutta niinpä vain aloin alle pariblog5kymppisenä haaveilemaan ulkomaille muutosta, pelkkä matkustelu ei riittänyt, halusin tutustua eri kulttuureihin pintaraapaisua syvemmin. Alunperin kyseessä lienee ollut erilaisuuden tavoittelu, halusin että elämäni olisi jännempää kuin niiden, jotka jäivät “kotikylään”. Vaikka ajatus vieraille maille lähdöstä pelotti, niin enemmän taisi pelottaa rivitalokämppä Espoosta (ei mikään huonon kuuloinen idea enää) ja viikonloput Leppävaaran Fenniassa. Ammattikorkeakoulussa ensimmäinen mahdollisuus kokeilla siipiäni ulkomailla tuli, kun pääsin Erasmus-vaihtoon Kyprokselle. Vaihdon aikana ei kyllä paljoa paikalliseen kulttuuriin perehdytty (mitä nyt muutamat litrat paikallista viintä nautittiin ja paranneltiin sitten krapulaa gyroksilla), mutta tapasin siellä kymmenittäin mielenkiintoisia ihmisiä monista eri maista, ja ihastuin pysyvästi esimerkiksi ranskalaisten ja espanjalaisten enkkuaksenttiin. Olisin saattanut jäädä sille tielle, ellei omatuntoni olisi kolkuttanut ja pakottanut hoitamaan opiskelut loppuun.

blog8

Joka tapauksessa, kivi oli lähtenyt vierimään ja päätin, että valmistuttuani ostaisin menolipun maailmalle, mieluiten Australiaan, mutta pidin muutkin vaihtoehdot avoimina. Mahdollisuus osuikin eteeni täydellisenä lottovoittona, parhaalla mahdollisella tavalla, tapasin nimittäin hieman ennen valmistumistani elämäni miehen lomamatkalla Riiassa. Sen lisäksi, että mies oli hyvännäköinen ulkomaalainen (check!), hänen työnkuvaansa kuului kohdemaan vaihto noin neljän vuoden välein ja hienolta kalskahtava diplomaatin status (win!). Ainoa miinus oli, että mies asui jossain ihmeen Wroclawissa, esimerkiksi Brisbanen tai Barcelonan sijaan, mutten antanut sen häiritä. En myönnä, että olisin lähtenyt miehen mukaan vain näiden, mahdollisesti hieman pinnallisten seikkojen vuoksi, mutta toki hän olisi mennyt kisassa heittämällä härmäläisen perusjuntin ohi, joskaan sellaista kisaa ei koskaan tullut ja herra ulkomaalainen sai minut (ja opintolainani) heti omakseen.

blog3

Niin että miten pääsin tähän pisteeseen, että elän unelmaani, saan kiertää maailmaa ja tutustua eri kulttuureihin ilman suurempia (raha)huolia rakkaimpani vierelläni? En rehellisesti sanottuna tiedä, olen vain ollut ihan hemmetin onnekas (voi olla että huijasin miestä hieman väittämällä olevani urheiluhullu couchsurffaaja, mutta kuka nyt ei olisi kaunistellut totuutta ensitreffeillä). Niin ja ehkä hitusen rohkeakin, otin vain ja lähdin sen ihmeempiä murehtimatta. Sinne Australiaan en ole vielä päässyt, mutta kuka ties, ehkä joku päivä vielä…

Toivoittavasti kaikki siellä ruudun toisella puolella elävät myös unelmaansa tai ovat ainakin tuuliajolla sitä kohti!

IMG_7812s
Photo by Sensja

Quite often, especially when I sit down to write this blog, I think how happy and blessed I am that I get to live this life I have. In Finland shouting out loud about your happiness is a no-no, we even have a saying for that “who has happiness should hide it”. But I am not in Finland so I’m gonna say it: my life is pretty damn amazing!

blog

I never really dreamed about a family, nor did I have specific career plans, but quite early on I started to dream about a life abroad, getting to know other cultures, see what’s out there. I guess I thought it would make me somewhat cooler, more exciting if I would leave the old circles behind. Now I don’t know about being cool, I’m pretty much the same weirdo still, but it was totally a life changer. First possibility to try my wings was when I did my Erasmus exchange in Cyprus, and even though I did not get to know many locals or the local lifestyle, I did get to know a bunch of awesome people from all over the world, and there was no stopping then.

 

As a well-raised, conscientious young woman I still had to go back home to finish my studies, but I decided that after graduation I’d buy one-way ticket to somewhere, preferably to Australia. But in 2011, before blog1my school was finished, I met the man of my dreams (even though I did not recognize it at first glance); he was handsome (check!), foreigner (check!) and had a job that would make him travel around the world (win!). On top of that he had a title that sounded good in my ear. Now, I do not admit that I would’ve fallen in love with this stranger just because of these rather superficial credits, but they did help for sure. Only issue was that he did not live in Australia, but in some never-heard town of Wroclaw. But I did not let that detail bother me, and after graduation I did indeed pack my bags and buy one-way flight – to Poland. I still think it was the best decision of my life, I’ve not regretted it for a nano-second.

blog2

So how did I end up here, living my dream (almost) every day, traveling the world with my loved ones? I don’t know, I’ve just been so damn lucky (there might have been a few white lies involved, but who honestly is 100% honest on their first dates??). And a little bit brave in the beginning jumping into the unknown. I still haven’t gotten to Australia, but maybe someday, who knows…

I hope all of you are also living your dream or at least floating towards it.

blog7
Photo by Jea’s Photo World