Viikonlopun pikavinkki Tallinnaan


Vielä ehtii Tänavatoidufestivaleille eli katuruokafestareille Tallinnan Telliskiveen. Käytiin haistelemassa ja maistelemassa kaksipäiväisen festarin tarjontaa tänään heti sen avaamishetkellä. Ruokarekkoja ja kioskeja oli paikalla kymmenittäin, kivoja terasseja, hyvin suunniteltuja alueita ruoan ja juoman nauttimiseen, paljon paremmin toteutettu kuin mikään aiemmin näkemäni street food-tapahtuma. Jopa Berliinin katuruokaskenen (10 vuotta sitten) kokenut Wolfi sanoi, ettei ole nähnyt vastaavaa. Että niin hienosti täällä Tallinnassa osataan 😊

Ruokatarjonnasta löytyi perusburgerit, -hodarit ja nyhtöpossusänkkärit, mutta myös syyrialaista, vegaania, korealaista, grillattua kalaa, artisaanijätskiä ja -popkornia, smoothieita, perinteisiä vohveleita ja keksejä, hyvää kahvia ja monen montaa muuta herkkua. Festareilla juhlitaan myös Suomi100-teemalla, jonka vuoksi paikalla on suomalaisiakin myyjiä, kuten Hävikkiruokaravintola Loop. Hinnat ovat enemmän tai vähemmän kohtuullisia ja yhden euron sisäänpääsymaksun pulittaa mukisematta näin hienosta toteutuksesta. 

Kaiken lisäksi samalla alueella on samaan aikaan Tadaa!-festivaali, eli kansainvälinen katutaidejuhla. Eli purilaisen kyljessä voi nauttia musiikista ja muusta mielenkiintoisesta taiteesta, mikäs sen parempaa?

Onneksi samalla pääsylipulla pääsee sisään vielä huomennakin, niin monta mielenkiintoista ruokaa jäi vielä kokeilematta. Toivottavasti sää suosii, ja sateet pysyvät vielä hetken poissa. Eli hop hop sunnuntaipäiväristeilylle siis! 😉

Today we visited Tallinn Street Food festival which was a very pleasant surprise; it was much bigger and well-organized than I dared to expect. Actually it was the best street food event we’ve ever been in and we’ve gone to quite many in recent years.

Food selection follows the traditional street food lane with pulled pork burgers, hot dogs and churros, but you’ll also find Korean and Syrian food (both were yummy and very affordable), grilled fresh fish, vegan food, smoothies, ice cream, bagels and so on… I’m glad that the entrance (1€) is for two days, now we have perfect excuse to go there tomorrow also. 😅 

Also Tadaa! international street art festival happens to be organised in the same place at the same time, so not only can you enjoy delicious food but also great artists’ performances. What could be better summer entertainment?

So in case you’re in Tallinn, this is the place to be this weekend – if you’re not, you should definitely consider coming next year 😉

Lempipaikkojani Tallinnassa: NOP

Tallinnan paras brunssipaikka löytyy pari askelta keskustan ulkopuolelta Kadriorgin puiston laitamilta. Tämä luomuravintola ja -puoti on kuitenkin ihan ehdottomasti reitiltä poikkeamisen arvoinen, ellei sitten jopa tarpeeksi hyvä syy tulla päiväreissulle. Jo ensimmäisellä kerralla NOPiin astuessani olin valmis muuttamaan naapurustoon – ihan vain saadakseni nauttia ravintolan aamiais-/ brunssimenusta mahdollisimman usein. Muutto ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi toteutunut.

NOP sijaitsee vanhassa puutalossa ja hurmaa söpöydellään heti sisään astuessa. Brunssimenu on vähintäänkin mielenkiintoinen, tosin kimchi-latkejen ja matcha-lattejen lisäksi paikasta saa toki myös perinteisempiä aamiaisvaihtoehtoja. Paikka tarjoilee ruokaa iltaan asti, mutta toistaiseksi en ole päässyt testaamaan ravintolaa brunssiajan ulkopuolella (tarjoiluajat ovat hieman epäselvät, mutta ainakin nettisivuilla kerrotaan aamiaisen olevan tarjolla ma-pe 8-12 ja la-su 9-15), eikä vielä hetkeen ole oikeastaan tarvettakaan, niin monta vaihtoehtoa brunssilistalta vielä löytyy kokeiltavaksi.

Söpöjen sisätilojen (jossa leikkinurkka!) lisäksi, ravintolan takana on iso terassi hiekkalaatikkoineen – en malta odottaa että kesä vihdoin saapuisi näillekin leveyspiireille ja pääsemme testaamaan terdeä. NOPissa toimii myös kattava luomupuoti, josta voi ostaa mukaan vaikkapa paikan päällä valmistettuja herkkuja. Keskellä viikkoa pöydän saaminen varaamatta ei ole ollut ongelma, mutta viikonlopuiksi varaus lienee paikallaan.

The best brunch place in Tallinn must be NOP. I fell completely in love with this cute organic restaurant and shop in Kadriorg district already on the first visit. It well worth of stepping outside the main tourist path in Old Town (and so is the whole Kadriorg park), I would say this restaurant is even good enough reason to come to Tallinn in the first place!

Apart from super-exciting and delicious breakfast and brunch they also have evening menu – so far I had no reason to test it though, there’s still too many interesting brunch items to try 😅 NOP also has organic food store, a little play corner and a big terrace. Can’t wait to enjoy sunny summer breakfast there soon (yes, I’m still confident summer’s coming any day now). There was always free tables on weekday mornings but I’d definitely book a table for weekends.

Spring break in Dublin, plus some toddler traveling tips

I’ve always wanted to visit Dublin, I actually applied there for my Erasmus about ten years ago, but ended up in Cyprus. Latest inspiration I got from Lonely Planet’s Food Trails book, which explores more the rural areas of Ireland. Unfortunately we didn’t have time for a road trip, but a long weekend in Dublin did convince me that we have to go back to see more of this country. First thing I heard was that Irish people are very friendly and that was definitely true. Amazing how people care about you, chat with you and your kid, completely different than here in the north. 😀 

Dublin, especially in areas outside the famous Temple Bar (I didn’t quite get what it is famous for), seemed really interesting. Loads of cute coffee places (Irish people apparently love their espresso) and restaurants, a bit rundown British style (?) houses which please me a lot (at least when I’m not living in them), so much green, the canals and river, seaside… Leaves in the trees make such a difference, it felt like summer there, even though temperatures where not very high. We happened to be exceptionally lucky with the weather, as it was full-on sunny for four days straight. What are you people complaining about the Irish weather?? Come to Estonia, and you’ll see yours is just fine. 😉

Dublin surprised me with it’s buzz; I didn’t expect it to be so busy, and I still quite don’t get how it is like that, who are all those people? It seemed more like London than Helsinki to me. Even size wise it is definitely not London 😅

We didn’t plan much, which was a good approach. We also were lucky to have friends with whom we stayed in a nice, exciting neighbourhood. As we were traveling with Leevi it was less partying, more picnics in parks, playground hopping and visiting zoo (which was nice but I felt a bit sad after seeing the animals in their natural environment in Uganda). Dublin was, according to my “extensive” experience, buggy-friendlier than Tallinn, and the playgrounds were fancier, but we did miss play corners in restaurants (supernanny-like waitresses covered for this a bit) and good old sandbox.

(Air)travel with a toddler

What comes to traveling by plane with a 1,5 yo, very energetic toddler, 3 hour flight is manageable. For sure not enjoyable (forget about in-flight entertainment, reading, sleeping and listening music; it’s all about your entertainment skills now), but you shouldn’t be afraid. Just take lots of snacks (rice or corn cakes, apple, raisins, bread, banana, smoothies, apricots, plums etc.), good bib & lots of wet wipes, some cartoons downloaded on your phone, few toys and books and lots of patience, and I guarantee you’ll survive 😉 (Honestly I’d stay away from longer flights for a few more months (years) of anyhow possible.) I think the easiest is if you have a small rucksack or a bag that fits under the seat, then whatever you need is easily reachable. Diaper change is much more enjoyable (is it ever?) at the airport than in the plane so I suggest to do that before boarding. And don’t dress to impress, but in dark not-very-important, comfortable clothes as mess is unavoidable.

On my opinion best time to fly with a toddler who still naps is morning, so that the time you get on your seats all the excitement from the airport and early wake-up starts to kick in and the little one will likely pass out for at least 30 minutes. It is worth of giving couple of thoughts to the napping schedule, especially if there’s time difference, but with us it always worked quite well (we only had -1 or -2 hours) without stressing too much about it. Airlines usually announce that families may go first to the plane but I would avoid it as it means 15 minutes more sitting still.

Even though I’m not a huge fan of buggies, on a big airport it is worth of taking your (travel) buggy all the way to the plane. You don’t want to be running hundreds of meters dragging your hand luggage and a toddler who would rather run anywhere else except the right way. On a small airport like Tallinn, buggy is useless (well ok you can you it as a stroller for your hand luggage) as it’s anyway better to let your kid get the energy out playing and running around before sitting in the plane. For smaller babies I would also recommend a carrier (instead of buggy) but with Leevi it isn’t very handy anymore. Our travel stroller is Recaro Easylife which isn’t perfect but its tiny size is so big plus that I can handle the shitty wheels and few other down sides.

Airlines have different baggage allowances for kids, so you should definitely take a look before the flight or even booking. For example now we were very pleased to notice that Ryanair, even otherwise far from perfect, allows both stroller and a car seat. A lot of airlines only allow one of these. Sometimes infant is allowed to have their own hand luggage, sometimes not. Liquid restrictions don’t count for infants but remember to show your smoothies and milks in the security check.

Soon our air travel will change more or less significantly as Leevi turns 2 and we have to book him his own seat. We will see whether it is a good or a bad thing. Anyway I recommend not to abandon traveling when you have kids, it gives such a nice break from everyday life that it’s totally worth the trouble!

PS. Let me know if you’d be interested of more travel with a kid themed posts, or if you have any questions I might be able to answer. 😊

Elä unelmaasi

Sanoisin, että monta kertaa viikossa, erityisesti tämän blogin äärellä mietin kuinka mahtavaa on olla tässä mun elämässä. Suomessahan moista ei tohdi ääneen sanoa – se kel onni on se onnen kätkeköön. Mutta minäpäs en ole Suomessa, joten haistatan huilut moisille uskomuksille.

blog6

Mä en erityisemmin koskaan unelmoinut perheestä tai lapsista varsinkaan eikä minulla ollut kovin kummoisia urasuunnitelmia, mutta jossain melko aikaisessa vaiheessa kuvioihin tuli unelma elämästä Suomen ulkopuolella, ei sillä etteikö Suomi olisi hieno maa, tai etten arvostaisi sitä että olen saanut kasvaa turvallisessa, puhtaassa lintukodossa. Mutta niinpä vain aloin alle pariblog5kymppisenä haaveilemaan ulkomaille muutosta, pelkkä matkustelu ei riittänyt, halusin tutustua eri kulttuureihin pintaraapaisua syvemmin. Alunperin kyseessä lienee ollut erilaisuuden tavoittelu, halusin että elämäni olisi jännempää kuin niiden, jotka jäivät “kotikylään”. Vaikka ajatus vieraille maille lähdöstä pelotti, niin enemmän taisi pelottaa rivitalokämppä Espoosta (ei mikään huonon kuuloinen idea enää) ja viikonloput Leppävaaran Fenniassa. Ammattikorkeakoulussa ensimmäinen mahdollisuus kokeilla siipiäni ulkomailla tuli, kun pääsin Erasmus-vaihtoon Kyprokselle. Vaihdon aikana ei kyllä paljoa paikalliseen kulttuuriin perehdytty (mitä nyt muutamat litrat paikallista viintä nautittiin ja paranneltiin sitten krapulaa gyroksilla), mutta tapasin siellä kymmenittäin mielenkiintoisia ihmisiä monista eri maista, ja ihastuin pysyvästi esimerkiksi ranskalaisten ja espanjalaisten enkkuaksenttiin. Olisin saattanut jäädä sille tielle, ellei omatuntoni olisi kolkuttanut ja pakottanut hoitamaan opiskelut loppuun.

blog8

Joka tapauksessa, kivi oli lähtenyt vierimään ja päätin, että valmistuttuani ostaisin menolipun maailmalle, mieluiten Australiaan, mutta pidin muutkin vaihtoehdot avoimina. Mahdollisuus osuikin eteeni täydellisenä lottovoittona, parhaalla mahdollisella tavalla, tapasin nimittäin hieman ennen valmistumistani elämäni miehen lomamatkalla Riiassa. Sen lisäksi, että mies oli hyvännäköinen ulkomaalainen (check!), hänen työnkuvaansa kuului kohdemaan vaihto noin neljän vuoden välein ja hienolta kalskahtava diplomaatin status (win!). Ainoa miinus oli, että mies asui jossain ihmeen Wroclawissa, esimerkiksi Brisbanen tai Barcelonan sijaan, mutten antanut sen häiritä. En myönnä, että olisin lähtenyt miehen mukaan vain näiden, mahdollisesti hieman pinnallisten seikkojen vuoksi, mutta toki hän olisi mennyt kisassa heittämällä härmäläisen perusjuntin ohi, joskaan sellaista kisaa ei koskaan tullut ja herra ulkomaalainen sai minut (ja opintolainani) heti omakseen.

blog3

Niin että miten pääsin tähän pisteeseen, että elän unelmaani, saan kiertää maailmaa ja tutustua eri kulttuureihin ilman suurempia (raha)huolia rakkaimpani vierelläni? En rehellisesti sanottuna tiedä, olen vain ollut ihan hemmetin onnekas (voi olla että huijasin miestä hieman väittämällä olevani urheiluhullu couchsurffaaja, mutta kuka nyt ei olisi kaunistellut totuutta ensitreffeillä). Niin ja ehkä hitusen rohkeakin, otin vain ja lähdin sen ihmeempiä murehtimatta. Sinne Australiaan en ole vielä päässyt, mutta kuka ties, ehkä joku päivä vielä…

Toivoittavasti kaikki siellä ruudun toisella puolella elävät myös unelmaansa tai ovat ainakin tuuliajolla sitä kohti!

IMG_7812s
Photo by Sensja

Quite often, especially when I sit down to write this blog, I think how happy and blessed I am that I get to live this life I have. In Finland shouting out loud about your happiness is a no-no, we even have a saying for that “who has happiness should hide it”. But I am not in Finland so I’m gonna say it: my life is pretty damn amazing!

blog

I never really dreamed about a family, nor did I have specific career plans, but quite early on I started to dream about a life abroad, getting to know other cultures, see what’s out there. I guess I thought it would make me somewhat cooler, more exciting if I would leave the old circles behind. Now I don’t know about being cool, I’m pretty much the same weirdo still, but it was totally a life changer. First possibility to try my wings was when I did my Erasmus exchange in Cyprus, and even though I did not get to know many locals or the local lifestyle, I did get to know a bunch of awesome people from all over the world, and there was no stopping then.

 

As a well-raised, conscientious young woman I still had to go back home to finish my studies, but I decided that after graduation I’d buy one-way ticket to somewhere, preferably to Australia. But in 2011, before blog1my school was finished, I met the man of my dreams (even though I did not recognize it at first glance); he was handsome (check!), foreigner (check!) and had a job that would make him travel around the world (win!). On top of that he had a title that sounded good in my ear. Now, I do not admit that I would’ve fallen in love with this stranger just because of these rather superficial credits, but they did help for sure. Only issue was that he did not live in Australia, but in some never-heard town of Wroclaw. But I did not let that detail bother me, and after graduation I did indeed pack my bags and buy one-way flight – to Poland. I still think it was the best decision of my life, I’ve not regretted it for a nano-second.

blog2

So how did I end up here, living my dream (almost) every day, traveling the world with my loved ones? I don’t know, I’ve just been so damn lucky (there might have been a few white lies involved, but who honestly is 100% honest on their first dates??). And a little bit brave in the beginning jumping into the unknown. I still haven’t gotten to Australia, but maybe someday, who knows…

I hope all of you are also living your dream or at least floating towards it.

blog7
Photo by Jea’s Photo World

Kiehtovat kulttuurit, osa 1

Eilinen oli varsinainen Baijerin kulttuurin alkeet-päivä weißwurst-aamiaisesta olutfestareille. Mulle, vanhalle Etelä-Saksan kävijälle tässähän ei ollut enää mitään uutta, mutta tällä kertaa ajatukset lähtivät (todennäköisesti starkbierin ansiosta) hieman deepimpään suuntaan.

Aloin pohtimaan kuinka siistiä on että en ole tutustunut vain yhteen uuteen kulttuuriin täällä Saksassa sukuloidessa vaan oikeastaan kolmeen: saksalaiseen, baijerilaiseen sekä hyvin yhteisölliseen maaseutukulttuuriin, jota en ole Suomessa kaupunkilaistyttönä päässyt kokemaan. Täällä nimenomaan tuo maaseudun asukkaiden yhteisöllisyys on mun mielestä todella kiehtovaa, koska se on on itselle niin tuntematonta. Mieheni sisko esimerkiksi osallistuu harva se päivä kaikenmaailman projekteihin kymmenien muiden ihmisten kanssa, oli sitten kyse tanssiesityksestä tai juhlien järjestämisestä. Ihmiset ottavat nämä bierfestit ja muut tapahtumat liikuttavan tosissaan, hyvällä tavalla siis. Kaikki pukeutuvat uniformuihinsa, tanssivat, laulavat ja tuntevat toisensa, mutta ottavat lämpimästi vastaan myös tällaisen ulkomaalaisen kielipuolen, joka ei edes mahtunut dirndliinsä. (Erityismaininta eilisen moderaattorin puheessa voi tosin johtua siitä, että appiukkoni on (ollut) ilmeisesti isokin pomo näillä kylillä.)

Mua on aina kiehtonut ympäristön ja kulttuurin vaikutus ihmiseen. Olisinko erilainen, jos olisin kotoisin isosta maasta tai maaseudulta tai köyhemmistä oloista? Voisin velloa näissä ajatuksissa ikuisuuksia, se on niin kiehtovaa. Mutta siitäkin huolimatta, että tulemme mieheni kanssa eri (vaikka jokseenkin samanlaisista) kulttuureista ja olemme kasvaneet eri ympäristössä, jaamme samanlaiset arvot emmekä oikeastaan koskaan kiistele mistään. Sen vuoksi tunnenkin, että tämän miehen kanssa on helppoa kasvattaa lapsi (niin helppoa kuin se ikinä voi olla). ❤

Yesterday was a proper Introduction to Bavarian culture-day with weißwurstfrühstück (white sausage, sweet mustard, pretzel and beer for breakfast) and starkbierfest (very strong beer, people in their dirndls and lederhosens, the blue and white Bavarian flag everywhere, speeches and jokes in Bavarian, traditional food and music) in the village in the evening. Of course these things are already old news for me, the experienced Bavarian culture explorer 😉 But these events triggered me of thinking something a bit deeper too.

During the last five years the coolest thing is that not only have I gotten to know a little bit of German culture, but Bavarian and the real countryside community culture, too, which for me has been perfectly unknown before, thanks to my “big” city roots. For example: My sister-in-law’s boyfriend, in his 20s, just bought a tractor, eh MB Track 800, from Ebay (thanks for the picture, Tobi!). I don’t think I would have ever met anyone like that in my small Helsinki/Espoo circles 😅

I’ve always been curious about how the culture and environment around you is influencing to who you became and since I was a little girl I’ve been thinking how would I be now if I was raised in one of the biggest nations in the world or in the small country village or if I would come from very poor circumstances. It is so fascinating.

And even though me and my husband come from different countries (with quite similar cultures) and grew up in somewhat different environments, we still share very similar values and we actually hardly ever fight about anything. That’s why I’m very confident about raising a child together with him. 😘

Kevättä etsimässä

Kun talvikelit pohjoisessa tuntuvat pitävän tiukan otteensa, on aika suunnata nokat kohti etelä(mpä)ä. Hop hop, viideltä ylös, kuudeksi kentälle ja LOTin siivin kohti Etelä-Saksaa! On muuten ihan mielettömän mahtavaa että matka kotiovelta check-inin ja turvatarkastuksen kautta lähtöportille kestää 25 minuuttia! Ja ei, emme asu lentokentän vieressä, asumme Tallinnan vanhassa kaupungissa. Nyt voi jo nauraa Kampalan ruuhkille, joiden vuoksi lentokentälle piti aina lähteä vähintään kolme tuntia ennen lentoa. 😅

Ja täältähän se kevät löytyikin, reilusti plusasteita ja aurinkoa taivaan täydeltä, ihanaa! 😍 Leevikin nautti kun ei tarvinnut pukea miljoonaa kerrosta vaatteita. Ja päästiin testaamaan uutta söpöä kevättakkia. Kivaa myös päästä vähän landelle, vaikka mitäpä minä kaupunkilaistyttö mitään tietäisin. Wolfin veli perheineen asuu pienessä kylässä Neuburgin lähellä, joka siis sijaitsee about 100km Münchenissä ja jossa olemme mummilassa. Peltoa on silmänkantamattomiin, traktoreita näkyy enemmän kuin Audeja ja nenään osuu ehta lannan tuoksu, eikös tämä nyt ole jo landea?

Pitkä päivä takana, mutta onneksi meidän taapero ottaa rennosti niin unien, reissaamisen kuin uusien (ja vanhojen tuttujen) naamojen näkemisen suhteen. Tyyppi vaikuttaa lähinnä saavan ekstraenergiaa moisesta pyörityksestä. Toisin kuin äitinsä…zZzzZ. Eiköhän yksi “hyvin” nukuttu yö korjaa asian, ja huomenna on taas puhtia päivään täynnä perhettä, ruokaa ja kevättä!

It was time to leave the wintery Tallinn for a couple of days and look for spring from the south. South of Germany, to be exact. And here it was, waiting for us, with several plus degrees and clear, blue sky! 

Leevi enjoyed playing outside without tons of winter clothes, we got to even test the cutest new spring jacket (moms, have you noticed you never buy anything for yourself anymore, buying clothes for kids is so much more fun?).

Long day behind, but our brave toddler is like fish in the sea with traveling, meeting “new” people and even adjusting his sleeping schedule easily (or is it the parents who just handle it so well 😉). Amazing little boy. Mom is exhausted though, but tomorrow is a new day full of family, nature, food and other lovely things!

Minisuomilomat = ❤

Tallinnaan muuton jälkeen meidän Suomi-vierailut on moninkertaistuneet, mikä on tietysti aivan ihanaa 😊 Wroclawista, saati Kampalasta ei ollut suoria lentoja Helsinkiin ja matka-aikakin sellainen, ettei muutaman päivän pyrähdyksille ollut asiaa. 

Nyt matka sujuu kuin rasvattu laivalla Itämeren yli, joten olemmekin käyneet Suomessa noin kuukauden-puolentoista välein. Muutaman kerran olemme tulleet auton kanssa ja ladanneet takakontin täyteen Suomi-tuliaisia, eli ostoksia Lidlistä ja Ikeasta 😅 Myös tofua ym. vegeilyjuttuja ja vähän erikoisempia tuotteita tarttuu yleensä mukaan, täällä kun ko. tuotteiden valikoima on aika suppea. Ja toistaiseksi ainakin olen myös raahannut maksalaatikkoa (Saarioisten, rusinoilla tottakai). 😋 
Vaikka reissu ja tulee tehtyä näinkin usein, on viikonloput silti aina täyteen buukattu. Yleensä hyödynnämme mummin ja ukin luona majailua jättämällä Leevin ainakin muutamaksi tunniksi heidän hellään huomaansa ja karkaamalla omille teillemme. Tällä kertaa pääsin yksin (!) shoppailemaan, jonka jälkeen vietimme treffi-iltaa Kampin Korttelin Fisken på diskenissä. Oli muuten hyvä ruoka ja palvelu, suosittelen!

Wolfi saa Tallinkilta työsuhde-etuna mukavan alennuksen, joten olemmekin toistaiseksi pitäytyneet heidän palveluissaan, ja ehtineet jo matkata peräti kolmesti uudenkarhealla Megastarilla, joka eroaa kyllä edukseen aiemmista laivoista. Viking Line ja Eckerö Line mainostavat tarjouksiaan ahkerasti, joten todennäköisesti nekin tulee vielä testattua.

Pienen lapsen kanssa matkustaessa laiva on tietysti ihan ykkönen; satamassa tarvitsee olla vain puolisen tuntia ennen, laivassa voi vapaasti liikkua, syödä, vaihtaa vaippaa, ja leikkihuoneet ovat yleensä aika kivoja. Eilen oli kyllä sellainen megasekamelska kun ilmeisesti sekä Suomessa että täällä oli hiihtolomat lopuillaan… Ja valitettavasti Leevi nappasi tuliaisena flunssan, nyt illalla nousi kuume 😥 toivottavasti yöunet parantavat pikku potilaan.
Last weekend we were again in Finland, it is so cool that we can visit almost once a month now that we live so close. 😊 usually we spent quality time with my family, do some shopping (Lidl, IKEA and the supermarkets with insane selection of Products 😍) and use the perfect opportunity for a date night. We also try to meet friends but these few days always pass by so quickly, it’s crazy. Next Friday I get to meet old friends all by myself, so excited! 

So far we’ve been going only with Tallink and their shiny new Megastar ferry is actually quite nice. Traveling by ferry is absolutely the best option when you have small children! Two hours pass by really fast in the buffet and playroom 😉 unfortunately this time Leevi caught a cold with fever as a souvenir, fingers crossed it passes quickly.

Lähiseutumatkailua: Vihula mõis

Puolen vuoden Virossa asumisen jälkeen oli korkea aika tutkia maata Tallinnan ulkopuolella. Kovin kauas ei vielä kuitenkaan päästy vaan noin tunnin ajomatkan päähän Vihulan kartanoon. Käytiin pari viikkoa sitten matkamessuilla Wolfin töistä saaduilla ilmaislipuilla ja sieltä monen moisen tarjouksen joukosta löytyi myös Vihula.

Vaikka keli olikin todennäköisesti koko talven surkein, huomasi kartanon alueen idyllisyyden heti. Alueella on useampi rakennus, jotka on kaikki restauroitu kauniisti, erilaisia saunoja, sisäuima-allas ja lastenallas, kuntosali, spa, ravintoloita, söpöäkin söpömpi lampi siltoineen (ja kesällä potkuveneitä) ja hevostalli, joten kaikille riittänee jotakin tekemistä. Ranta on 4km päässä, kesällä varmasti plussaa. Tänne täytyy ehdottomasti päästä kesällä uudestaan!
Fiilis vahvistui kun päästiin huoneeseen, joka sijaitsi vanhassa aitassa, samassa uima-altaan ja kuntosalin kanssa. Huone oli viihtyisä, kivasti sisustettu, siisti ja suuri vaikka olikin huoneista edullisin.


Illallisella kävimme kartanon “pää”ravintolassa, ja se sattuikin olemaan aika fancypancy, emme olleet oikein varautuneet, mutta ruoka oli herkullista ja Leevikin jaksoi istua (melkein) koko kolmen ruokalajin ajan. En nyt varsinaisesti kutsuisi perheravintolaksi vaan ennemminkin romanttinen ilta kahdelle-paikaksi, ja suunnittelimmekin jo tulevamme uudestaan “treffeille”.

Messuhintaan kuului huoneen ja aamiaisen (parasta puuroa ikinä!) lisäksi puolen tunnin hieronta Eco-Spassa ja uima-altaan käyttö. Vanhemmat rentoutuivat ja Leevi sai purkaa energiaa pulikoimalla, täydellinen viikonloppu siis!

This weekend se finally managed to get out of Tallinn, for the first time since we moved here. We started easy and drove to Vihula manor about an hour away. What a lovely place, so idyllic, I totally recommend it. And we’ll for sure go back in summer time! Unfortunately the weather was probably the crappiest of this winter so far, so outside pictures were kinda out of question. And anyway, you should visit their web page for some professional pics. 

Really nicely refurbished old buildings, peaceful, yet a lot of things to do (swimming, spa, saunas, eco-farm, gym, restaurants..). Room was spacious and cozy, food excellent, though we were taken by surprise of the fanciness of the restaurant – not really a place to go with a loud toddler (he did well anyway). And breakfast porridge was the best I have probably ever had. 😋