Terveelliset, vegaaniset mokkapalat

Vegaanihaasteen lisäksi myös mokkapala sai ainakin mun medialähteissä kummallisen paljon huomiota tammikuussa. Ja mikäs siinä, mokkapalahan on kaikkien ysärilasten ikisuosikki. Olen aikoinaan itsekin leiponut niitä peltikaupalla ja syönyt helposti saman verran. Muistaakseni jossain vaiheessa isäni pyysi minua leipomaan joskus jotain muutakin kuin tuota suklaista herkkua – oli ilmeisesti saanut yliannostuksen tai huolissaan vyötäröstään.

No nyt minä olen se aikuinen, joka on huolissaan liiasta herkuttelusta, eikä mokkapaloja mielestäni voi syödä vain yhtä, vaan niitä täytyy saada vähintäänkin neljä. Joten päätin yrittää tehdä klassikosta hieman terveellisemmän version. Ja vegaanihaasteen merkeissä toki myös vegaanisen. Lopputulos oli sen verran onnistunut, että päätin jakaa reseptin. Toisin kuin originaaliversiossa, tässä reseptissä kuorrutus tehdään ensin, koska sen jähmettyy hitaammin. Ihan esikuvansa vertaiseksi mättöherkuksi tätä ei ehkä tunnistanut, lähinnä kuorrutuksen vuoksi. Mutta hyvää oli, ja erityisen hyvää vasta seuraavana päivänä. Hassu juttu muuten – tätä kun olisi hyvällä omalla tunnolla voinut ottaa sen kolmannenkin palan, niin huomasin että makeanhimo olikin jo tyydytetty, nämä kun ovat niin täyttä tavaraa!

Terveelliset, vegaaniset mokkapalat

Healthy, vegan coffee brownies

1 pieni vuoallinen / 1 small oven tray

  • 0,5 dl vahvaa kahvia / 0,5 dl strong coffee
  • yhden kookosmaitotölkin valkoinen osa (laita tölkki yöksi jääkaappiin, kaavi kiinteä osa mokkapaloja varten ja säästä loput muuhun) / white part of one jar of coconut milk (to separate place in the fridge overnight)
  • 5 tuoretta, kivetöntä taatelia /  5 fresh, pitted dates
  • 2 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta / 2 tbsp cocoa powder

Sulata kookosmaitoa hieman mikrossa. Lisää kulhoon taatelit, kahvi ja kaakaojauhe. Sekoita blenderissä tasaiseksi ja anna jähmettyä välillä sekoittaen tunnin pari jääkaapissa.

Melt the coconut milk slightly in the microwave oven. Add dates, coffee and cocoa powder, blend in a blender until smooth. Let the topping firm in the fridge for few hours, mixing once and a while.

  • 1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja / 1,5 dl full corn wheat flour
  • 1 dl mantelijauhoja / 1 dl almond flour
  • 0,5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta / 0,5 dl cocoa powder
  • 2 tl leivinjauhetta / 2 tsp baking powder
  • ripaus suolaa / pinch of salt
  • 6 tuoretta, kivetöntä taatelia / 6 fresh pitted dates
  • 50 g vegaanista margariinia / 50g vegan margarine
  • 1,5 dl vahvaa kahvia / 1,5 dl strong coffee
  • Koristeeksi kookoshiutaleita / coconut flakes for decoration

Yhdistä kuivat aineet. Sulata margariini, lisää joukkoon taatelit ja kahvi, sekoita blenderillä tasaiseksi. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Levitä leivinpaperilla vuoratun pienen vuoan pohjalle, paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Kun kuorrute on jähmettynyt tarpeeksi, levitä se pohjan päälle, ripottele koristeeksi kookoshiutaleet ja jätä vielä hetkeksi kylmään jähmettymään. Nauti!

Mix dry ingredients together. Melt the margarine, add dates and coffee and blend with blender until smooth. Mix all ingredients into smooth dough. Pour dough on a baking tray lined with baking paper, bake in 200 degrees for 15 minutes. Let it cool. Once the topping is firm enough, pour it over the cake, sprinkle coconut flakes on top and place in the fridge for a little bit longer. Enjoy!

20180129_145817263920466.jpg

Advertisements

Vegaanihaasteen ensimmäinen viikko

Kokonainen viikko takana melkein 100% vegaaniruokavaliolla. Melkein, koska muutama maitoa sisältänyt tuote piti käyttää pois jääkaapista, ruokaa en heitä pois vain haasteen takia. Mutta jopa ravintolaruokaa syödessä olen ollut hyvin motivoitunut pitämään homman hallussa. Hyvä minä!

Oikeastaan vähän naurattaa kuinka tosissani ja innoissani olen tämän haasteen kanssa. Ja olen jo nyt varma, että tästä jää jotakin pysyvää. Viikon aikana en ole kaivannut oikeastaan mitään eläinperäistä, vaikka varmasti sekin päivä vielä koittaa. Todennäköisesti juustot ja jotkut helpot herkut, kuten leipomon korvapuustit alkavat jossain vaiheessa kutkutella. 

Olo on ollut kevyt ja hyvä, ei kovinkaan paljoa ennen joulun mässäilyjä erilainen. Johtunee siitä, että olen jättänyt lihan pois ruokavaliosta jo aiemmin ja korvannut osan maitotuotteista kasvipohjaisilla, joten muutos kropalle ei ollut kovin shokeeraava. Tällä meinigillä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon! 😊

Ps. Tervetuloa seuraamaan mun syömisiä Instaan


I’ve stayed very motivated about the vegan challenge all week, it’s a actually even a bit funny how excited I have been. I was a quite disappointed that I had to “cheat” a few times in order not to throw old food away. But I haven’t really missed anything yet, not cheese or even the weekend breakfast eggs. I’m pretty sure though that in some point the easily available ready treats might start tempting, like cinnamon rolls or croissants in a cafe. But I guess then I’ll just have to see that little extra effort and prepare them myself. Anyhow, so far so good, and with this motivation it’s good to start a new week.

Ps. Welcome to follow my eatings in Instagram

Vegaanihaaste 2018

Tällä kertaa en teekään uuden vuoden lupauksia vaan aloitan vuoden haastamalla itseni. Hetken mielijohteesta päätin ryhtyä huomenna alkavaan vegaanihaasteeseen (vähintäänkin) tammikuun ajaksi.

Kuten olen aiemmin maininnut, olen lopettanut lihan ja kalan ostamisen kotiin jo viime talvena, mutta maidottomaan ja munattomaan ruokavaliion siirtyminen on kutkutellut pitkin vuotta. Olen kuitenkin ollut laiska sitä kokeilemaan ja pelännyt, ettei “mitään” hyvää jää jäljelle, jos luovun jogurtista ja juustoista. Myös viikonloppuaamiaisen kananmuna on pitänyt paikkansa pöydässäni. 

Nytpä sain kuitenkin oivan tilaisuuden edes kokeilla miltä elämä täysin (tai ainakin lähestulkoon) ilman eläinperäisiä tuotteita maistuu. Ajoitus näin joulun jälkimainingeissa on erinomainen  – joulukuussa on lihaa ja kalaa tullut syötyä niin paljon, että kirjaimellisesti oksettaa. Odotan innolla keveämpää oloa, jonka jo tiedän seuraavan lihattomasta ruokavaliosta.

Oman pienen haasteensa hommaan tuo se, että vegaanihaasteen vertaistuki ja reseptit on luotu Suomeen. Täällä Tallinnassa on valikoimissa ja hinnoissa vielä jonkun verran toivomisen varaa, vaikka parempaan päin ollaan selvästi menossa. Ehkäpä teen päiväristeilyn Ruoholahden S-marketiin shoppailemaan vegaanierikoisuuksia. Totuushan on tietenkin, ettei vegaaniruokavalion toteuttamiseen tarvitse uusimpia maitoa, munaa ja lihaa korvaavia innovaatioita, mutta ei niistä haittaakaan olisi.

Astetta helpommaksi haasteen taas tekee se, että myös mieheni on kiinnostunut vegeilystä, vaikka onkin kuuluvasti ilmaissut, ettei hänestä tule kokonaan kasvissyöjää. Hän on kuitenkin ostanut minulle tämän vuoden aikana lahjaksi jopa kaksi vegaanikeittokirjaa, joten se kertonee jotakin hänen tuestaan. Leevi taas ei ole koskaan ollut kova lihansyöjä, hän on tottunut tofuun ja papumössöihin, eikä ole koskaan juonut lehmänmaitoa (korviketta lukuunottamatta). Lihaa ja maitotuotteita hän saa tosin päiväkodissa. Joten ei pitäisi olla ongelma eikä mikään valmistaa samaa ruokaa koko perheelle. Enkä kyllä montaa eri ruokaa alkaisi valmistamaankaan.

Instagramista voit seurailla mun tammikuun syömisiä ja kuulumisia. Ja jos vähänkään kiinnostaa, liity ihmeessä mukaan haasteeseen. Ei maksa mitään, eikä sido mihinkään, mutta parhaassa tapauksessa opit jotain uutta! 

Instead of traditional new year’s resolutions I decided to start the year challenging myself. Tomorrow I’ll participate in Finnish Vegan January, in order to see how necessary milk and eggs really are to me. This year I’ve already proved that meat isn’t actually needed at all, and now around Christmas time I’ve actually noticed how heavy eating meat makes me feel. 

My reason for cutting down animal-based products is mostly environmental – I hope to make at least some of my part in preserving our globe by eating more plant-based food. And as mentioned I’ve noticed it makes me feel better, so there’s that selfish reason too. Of course well-being of animals is a good plus also, but I would be lying if I’d say that alone drives me. In any case, I don’t like labelling, so you probably won’t catch me calling myself vegan or even vegetarian any day soon. But I intend to take this challenge as seriously as possible, while of course having fun exploring new recipes at the same time.

If you’d like, you’re welcome to follow me in Instagram to see what am I putting on my plate in January. And why not participate in the challenge yourself also?

Vegaaniset pinaattivohvelit

Tänä syksynä minun on tehnyt erityisesti mieli pinaattia. Olen oikeastaan aina ollut pinaattifani: pinaattikeitolla, -letuilla ja palak paneerilla on erityinen paikka sydämessäni. Mutta kenties syksyn pinaattihimo on selitettävissä sillä, että kroppani tarvitsee rautaa lihansyönnin loputtua. 

Kokeilin muutama viikko sitten “uutta” villitystä, kikhernejauhoja, joista saa suht helposti lettuja ilman kananmunaa. Pidän kikherneistä, mutta valitettavasti jauho on aivan kamalan makuista ja pienikin määrä saattaa pilaa ruoan maun, ainakin omasta mielestäni. Joten kokonaan kikhernejauhoista tehdyt pinaattiletut nieleskeltiin naama irvessä. Sittemmin olen käyttänyt jauhoja muutaman kerran muiden jauhojen ohella, mutta maistan siltikin hyvin helposti sen karvaan maun.

Eilen päätin antaa kikherne- eli gram-jauhoille vielä yhden mahdollisuuden, pinaattivohveleiden osana. Ja ilokseni huomasin vihdoin onnistuneeni, pinaattivohveleista tuli täydellisyyttä hipovia, kikhernejauhot upposivat sekaan huomaamattomasti. Jopa koostumus, joka kokeiluissani usein kärsii, on erinomainen – vohvelit ovat rapeita ja pysyvät hyvin kasassa.

Tässäpä siis vegaanisten pinaattivohveleiden ohje, lisukkeena tarjosin eilen ei-niin-vegaanista sienisalaattia. Valmistaminen on hyvin helppoa, mutta aikaa kannattaa varata 45 minuuttia, ellet sitten omista useampaa vohvelirautaa.

6-7 vohvelia / 6-7 waffles

  • 150g pakastepinaattia sulatettuna / 150g frozen spinach, melted
  • 4,5dl kauramaitoa / 4,5dl oat milk
  • 2dl kaurahiutaleita / 2dl oat flakes
  • 2dl täysjyvävehnäjauhoja / 2dl full corn wheat flour
  • 1dl kikhernejauhoja / 1dl chickpea flour
  • 2tl leivinjauhetta / 2dl baking powder
  • 1rkl öljyä / 1 tbsp oil
  • ripaus suolaa ja muskottipähkinää / pinch of salt and nutmeg

Mittaa kaikki ainekset yhteen kulhoon, sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna turvota kymmenisen minuuttia. Paista kuumalla vohveliraudalla muutama minuutti, kunnes vohveli on kypsä. Tarjoa haluamasi täytteen kanssa. // Put all ingredients in one bowl, blend smooth with a blender. Let the dough rest for about 10 min, fry with hot waffle iron for couple of minutes until the waffle is done. Enjoy with a topping of your choice.

Nämä ovat muuten tuhtia tavaraa, kaksi vohvelia riitti täyttämään vatsan ääriään myöten. Onneksi vohveleita voi syödä vielä seuraavanakin päivänä.

PS. Kuka putsaisi vohveliraudan?

Above is my new masterpiece (it’s good to praise yourself sometimes, isn’t it?) recipe for salty spinach waffles. They are delicious, healthy, easy, and hey, they are even vegan! So if you’ve got the good old waffle iron gathering dust somewhere in the back of your cupboards, here’s your dinner today.

PS. Shall I remind you why you never use that thing? It is so annoying to clean….

Turhamaisuudesta.

Pariutumisen ja erityisesti lapsen saamisen myötä turhamaisuus ja pinnallisuus ovat pikkuhiljaa vähentyneet, mikä on vain hyvä asia. Mutta olen viime aikoina myös huomannut kuinka alakuloiseksi tai iloiseksi oma ulkonäkö voi tehdä, sen kuinka laittautumisella ei välttämättä ole niinkään tekemistä muiden miellyttämisen kanssa, vaan ihan oman hyvinvoinnin.

Pienen lapsen kanssa kotona ollessa ei oma ulkonäkö ole top5-listalla huolehdittavien asioiden joukossa, ja siihen käytettävää aikaa ja energiaa on vähän. Mutta sen kerran kun muistaa peiliin katsoa, olisi kiva pystyä hymyilemään eikä itkemään näylle. Valitettavasti valvotut yöt eivät kaunista, joten au naturel-lookini ei ole näinä päivinä erityisen pirteä. Viime syksynä päätin repäistä ja varata ajan kampaajalle ensimmäisen kerran vuosiin, ja vuoden alussa kävin laitattamassa jopa volyymiripset. Sen jälkeen tunsi itseni joka aamu heti sängystä noustua vähän enemmän omaksi itsekseni, ironista eikö? Vaikka uusi väri hiuksissa ja räpsyttimet ripsissä eivät varsinaisesti poistaneet kuolettavaa väsymystä, tunsin oloni pirteämmäksi, hieman enemmän ihmiseksi kuin zombieksi. Enkä edes muistanut katsoa peiliin päivittäin, koska tiesin näyttäväni hyvältä joka tapauksessa.

Olen kuitenkin alkanut pyrkimään luonnollisuuteen ja luonnonmukaisuuteen niin kosmetiikassa kuin esimerkiksi ruoassa ja vaatteissakin. Ja tämä ajatus on tietysti suoraan ristiriidassa feikkiripsien ja hiusvärien kanssa. Viimeinen niitti oli kun sain kerta kerralta pahemman allergisen reaktion ripsistä – oli aika pohtia mikä on tärkeämpää, ulkonäkö vai terveys. Haikeudella jätin upeat ripset uusimatta. Ostin niiden tilalle luomuripsarin, joka odottaa meikkipussissa lähes käyttämättömänä, koska minulla ei ole aikaa laittaa sitä aamulla eikä energiaa poistaa illalla. Peilistä katsoo jälleen astetta väsyneempi hahmo. Keväällä päätin myös jättää hiukset värjäämättä ja antaa omalle, luonnolliselle kuontalolleni mahdollisuuden. Kesällä, päivettyneenä ja suhteellisen heleäihoisena olinkin melko tyytyväinen. Mutta syksy toi tullessaan vaihtelunhalun ja iho-ongelmat. Ihoni on lähes aina ollut hyvässä kunnossa, mutta raskauden hormonimuutosten myötä pari vuotta sitten alkoi isoja finnejä ilmestyä sinne tänne. Sitten iho oli taas hetken parempi kunnes muutama kuukausi sitten nenänpielet alkoivat punottaa yhä pahemmin ja pahemmin. Viime viikolla sain vihdoin tarpeeksi tummanpunaisena helottavista nenänpielistä, jotka häiristivät niin paljon etten kehdannut mennä edes salille ilman peitevoidetta… Varasin ajan dermatologille, joka vahvisti, että kyseessä ei ole ihan normipunotus vaan infektio nimeltään perioraalidermatiitti, jonka hoitoon vaaditaan pitkä antibioottikuuri. Toivon todella, että kuuri auttaa, koska vaikka ongelma onkin pinnallinen, vaikuttaa se mielialaani enemmän kuin haluaisin myöntää. Varsinkin kun en jaksaisi laittaa meikkiä päivittäin.

Alkusyksystä vaihtelunhalun piinaamana päätin hetken mielijohteesta käydä pätkäisemässä hiukseni pirteään polkkamittaan. Virhe. Näytin omassa hiirenharmaassa ja tässä uudessa hiusmallissa samalta kuin 12-vuotiaana, uusia, väsymyksen tuomia ryppyjä lukuunottamatta. Nyt hiukset ovat kasvaneet hieman imartelevampaan pituuteen, mutta väri alkoi kyllästyttää toden teolla. “Kaikki mulle heti nyt”-idealla ostin “luonnollisen” hiusvärin kaupasta ja iskin sen päähän. Lopputulos sai ihoni näyttämään vielä omituisemmalta: osaksi entistä epätasaisemmalta, osaksi kummallisen kellertävältä. Tuntui, että rumennuin jokaisesta kauneuteen liittyvästä satsauksesta yhä enemmän ja se alkoi suoraan sanottuna vituttamaan, kun olo unettomien öiden jälkeen oli muutenkin karmea. Varasin ajan oikealle kampaajalla, joka onnistui korjaaman kummallisesta puna-vihreästä kuontalosta taas ihan mukiinmenevän. Nyt jos saan ihoni kuntoon, olen todella kiitollinen. Ja jos joku vielä ehdottaa luonnollisempaa vaihtoehtoa niille ihanille volyymiripsille niin olisin varmaan taivaassa. Että se siitä luonnollisuudesta… Ehkä sitten kun saan nukkua 10 tunnin kauneusuneni säännöllisesti.

Recently I’ve noticed how much my looks affect my mood. After the countless sleepless nights my au naturel look isn’t quite as blooming as it used to be. Also I don’t have the time and energy for a proper make-up and hair-do anymore. So a year ago I tried to give mother nature a little help by coloring my hair at a hairdresser for the first time on a decade (I’ve been colouring it at home though). I also got myself permanent volume lashes, and I must admit that I felt so much better. Even these things did not erase the deadly tiredness, they made me look a little less tired so that I almost believed it myself too.

But after that I started to become more and more interested about natural beauty products, and in this picture hair colors and lash glue don’t really fit. On top of that I got an allergic reaction from the lashes, so I had to let them go. Summertime was fine as I got a bit tanned and the hair naturally a bit lighter from the sun. But autumn brought skin issues and need for a change. So first I did the mistake of cutting my hair into a bob. With that and my natural “mouse grey” color I looked like I’m twelve (except that I now had wrinkles). My skin was getting worse everyday – suddenly the red spots around my nose started to get bigger and darker and the skin coming off and it started to spread all over. I had to do something to change my looks. So one day I marched to the department store cosmetic section and bought a “natural” hair color. Another mistake. The color was making my skin look even weirder, and also my hair was now weird with its red and green tones. I was starting to get miserable. So finally I decided to trust professionals: I booked an appointment with dermatologist who confirmed that my skin issue wasn’t gonna go away by itself. It is a condition called perioralis dermatitis and I’d have to treat it with antibiotics. What a relief to get some help for this issue that was now so visible I could not even go to gym without make-up. I really hope the treatment works, even the doctor did warn it’ll take time. I also got a hairdresser fixing my hair, which looks pretty fine now again. I feel slightly better. How superficial, eh?

So, so much for the all natural everything… Maybe I’ll try another time when I get my regular 10 hour beauty sleep. In the meantime I’ll do whatever it takes to feel like a human. 

Ps. Anyone got tips for more natural way of getting those beautiful lashes? I’d be in heaven if I got those back.

YouTube-joogaaja

Introverttina en ole koskaan innostunut joukkueurheilusta enkä ryhmäliikunnasta, vaan pidän eniten yksinäisistä lajeista, kuten salilla käymisestä ja juoksemisesta. Yksi viime vuosina tärkeäksi muodostunut liikuntamuoto on myös kotona joogaaminen.

Olen käynyt ihka oikealla joogatunnilla muistaakseni kerran elämässä (ja silloinkin puolaksi) – tiedän kyllä että olisi hyvä käydä useammin, jotta saa varmasti asanat oikeaan asentoon, mutta kovasta yrityksestä ja suunnittelusta huolimatta en ole saanut itseäni paikalle. Kuntosalin BodyBalance-tunnilla olen kyllä käynyt usemman kerran, ja nautinkin niistä tunneista kovasti. BodyBalancen tyyli yhdistellä joogaa, pilatesta ja pop-musiikkia sopii minulle, en oikeastaan ole “aidon” hippijoogan ystävä (tai niin luulisin). Minulle sopii hieman mainstreamimpi jumppaaminen.

Olen vuosien saatossa joogannut jos minkälaisen Youtube-opettajan johdolla, mutta nyt pitkäaikainen suosikki on ollut Boho Beautifulin videot. Ohjaajalla on miellyttävä ääni ja tapa puhua, ja olen salaa kliseisten maailmanparannusiskulauseiden fani – ja näitä neitonen muistaa jakaa tarpeeksi usein, jotta tunnet juuri nyt työstäväsi parempaa minää. Mukavia ovat myös maisemat, joihin hän on päässyt videoita kuvaamaan, vaatetuksesta ja henkilön muustakin habituksesta voidaan sitten olla montaa mieltä. Mutta eipä niitä joogavideoita ole varsinaisesti tarkoitus katsella, vaan kuunnella, ja loppuenergia johdattaa siihen omaan harjoitukseen. Nämä videot ovat myös erinomaisen pituisia kiireiseen (?) pikkulapsiarkeen – 20 minuuttia pitäisi kyllä saada itselleen revittyä vaikka joka päivä.

Joogaan kuitenkin harmillisen harvoin, kerran-pari viikossa. En vain saa aikaiseksi useammin, vaikka joka kerta jo sillä hetkellä kun laskeudun joogamatolle muistan miksi tämä hetki olisi hyvä suoda itselleen joka päivä. Tunnen itseni rentoutuneemmaksi, enemmän omaksi itsekseni ja joskus jopa paremmaksi ihmiseksi, kun otan tämän ajan itselleni. Jooga sopii mulle, koska en tunne silloin painetta suorittaa ja hengitykseen keskittyminen parhaimmillaan pysäyttää hetkeksi jatkuvan pääni sisäisen levottomuuden. Voisinkin siis luoda itselleni joogahaasteen, pieni joogahetki joka päivä, lähteekö joku mukaan? Siis siellä oman tietokoneen ääressä tietenkin, tänne en ota ketään keskittymistäni häiritsemään. 😉

Onko jooga sinulle tuttua? Harjoitatko sitä kotona vai ryhmässä? Vai oletko löytänyt jonkun muun tavan rentoutua?

As an introvert I am not a fan of group sports – jogging alone, going to the gym with my headphones on and doing yoga at home are my kinds of sports. I’ve been doing yoga-like exercises already for years at home, with the help of Youtube-teachers. Now, I know that it would be important to actually see a live teacher sometimes to get my asanas right, but I am unable to force myself to a class.

From among all the crappy and not so crappy yoga videos out in the world wide web, I’ve managed to find my favorite, Boho Beautiful. I like her soft voice and cheesy quotes, and the videos are perfect length for a busy (?) life of a 2 year old’s mom. Anyone should be able to give themselves 20 minutes every now and then, even me.


I just wish I would get myself on the yoga mat more often, now I do it maybe once or twice a week. And every time I think I should do it more often. It just makes me feel relaxed, more like myself and sometimes like a little bit better person even. Such a miraculous little thing. So perhaps I should set myself a challenge, yoga every evening. Will you join me? Behind your screen of course, I don’t want anyone messing my concentration here. 😉